Äiti käytti lapsilisärahat - aikuiseksi juuri tullut poika syytti äitiään törkeästä kavalluksesta

Tämä on vanhemman ja lapsen välinen juttu, ei oikeuslaitoksen. Siksi on tavallaan harmi, että ap vei sen oikeuteen, jos on esim. (en tunne lakipykäliä tarkkaan mutta) niin, että jos äidillä on käyttöoikeus tiliin hän saa rahat sieltä käyttää, niin tietenkään voitonmahdollisuuksia oikeudessa ei ole.

Mutta minä näen tämän lapsen ja äidin välisenä ongelmana ja kannustan täysillä poikaa, että äitisi oli paska. Sen hän haluaa kuulla, tuskin muuta voimmekaan sanoa auttaaksemme.

t.kivikissaäiti

Että minkälainen asianajaja (vai oliko ap:llä sellaista?) edes ottaa jutun? Eikö ne osaa lakia lukea ja katsoa faktoja, ettei menestymisenmahdoölisuutta ole? Vai onko kuitenkin niin, että tässäkin tapauksessa lakia voidaan tulkita ja soveltaa, ja löytää jostain perusteet nähdä äiti kavaltajana lain mukaan? En tajua. Jos tiliä, jonne käyttöoikeudet on, saa käyttää kuin omaansa, eikä lahjoista ole paperia, niin aika vaikea menestyä tosiaan.... Vaikka kusetus olikin.

t.kivikissaäiti

Itse kun menin oikeuteen, niin totta kai voitin, bling bling, en mene sinne häviämään, (taistelu isän vaimon kanssa isän edunvalvojasta, että saako ahne perheeseen ulkopuolelta tullut lokki olla se, vai minun valitsemani henkilö). Minä voitin ja olin isäni puolella, sillä naisella oli aivan liikaa omia intressejä ryhtyä isäni "etua" valvomaan.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Paska isä jätti elarit maksamatta ja paska poika veti paskan äipän oikeiluteen ja kun poika saa lapsia hän tulee kohtelemaan vaimoaan ja lapsiaan paskasti

Niin, tai ainakin voidaan kysyä, että mistä saa voimia toimia toisinkaan? Useinhan se muiden kohteleminen huonosti johtuu nimenomaan siitä, että ei saa voimia toimia toisin, eikä mistään pahuudesta. Henkisten kermaperseiden on tätä vaikea käsittää.

t.kivikissaäiti

Minä olen kyllä nyt pojan puolella. Suomalainen vanhempi ei joudu maksamaan lapsensa koulutusta, päiväkodistakin vain murto-osan, ei terveydenhoitopalveluja ei juuri mitään. Jos vertaa vaikkapa mihin tahansa muuhun maahan Euroopassa, siellä vanhemmat todellakin joutuvat laittamaan rahaa lapsiinsa. Jos suomalainen äiti tai isä haluaa, tarvii lapselle antaa juuri ja juuri ruokaa, että hengissä pysyy ja jotkut rääsyt päälle. Näin tosiaan käykin. Raha laitetaan sitten omaan pukeutumiseen, matkoihin ja hurvitteluun. Lisäksi jo 14-kesäinenkin saattaa joutumaan käytännössä elättämään itsensä. Sitten itketään kun lapset ovat kiittämättömiä. Mielipiteeni ei siis koske kaikkia vanhempia vaan vain osaa vanhemmista. 

Kertokaa nyt ihmiset oikeasti mitä tekisitte?Teillä on lapsi, jolle olette avanneet tilin. Teillä on hyvä palkkainen työ ja päätätte laittaa lapselle rahaa sivuun. Teillä on käyttöoikeus tiliin. Sitten yllättäin sanotaan vaikka nyt, että yrityksenne, jonka olette perustanut kaatuu ja kaikki menee. Ei ole rahaa. Sitten muistatte, että lapselle avatulla tilillä on rahaa. Toimeentulotukea ette saa, koska omaisuutta on, lapselle säästetyt rahat. Tämä lasketaan omaisuudeksi, hassua kyllä. Mitä teet, kun vaihtoehdot on vähissä?

Tiedätkö, ku. Se lapsilisä ei alkujaankaan ole tarkoitettu miksikään lapsen hupikassaksi. Vaan ihan niihin normaaleihin elämisen menoihin. Mut varmaan viidentoista vuoden päästä haadtetaan rosikseen, kun ostin just lapsilisällä tuolle kilometrim kasvaneelle kääpiölle kesävatteet! En pistäny tilille ja osakeisiin

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmiset oikeasti mitä tekisitte?Teillä on lapsi, jolle olette avanneet tilin. Teillä on hyvä palkkainen työ ja päätätte laittaa lapselle rahaa sivuun. Teillä on käyttöoikeus tiliin. Sitten yllättäin sanotaan vaikka nyt, että yrityksenne, jonka olette perustanut kaatuu ja kaikki menee. Ei ole rahaa. Sitten muistatte, että lapselle avatulla tilillä on rahaa. Toimeentulotukea ette saa, koska omaisuutta on, lapselle säästetyt rahat. Tämä lasketaan omaisuudeksi, hassua kyllä. Mitä teet, kun vaihtoehdot on vähissä?

Jotenkin haluaisin ajtella, että jos mulla ois ollut rahkeita hyväpalkkaiseen työhön tai yritykseen, niin loppuelämä ei olisi kymppitonnista kiinni. Miksei tehty velkakirjaa pojan kanssa rahoista? Ja keskusteltu, istuttu alas, että nyt on tilanne tämmöinen. Oishan se edes aavistuksen parempi ap:lle kuin katsoa tilille ja nähdä, että rahaa ei ole. Lapsen pitäisi mainitsemassasi tilanteessa pystyä suuttumatta joustamaan, että saakin rahansa myöhemmin. Ennen kaikkea haluaisin itse päästä asiassa sopimukseen lapsen kanssa

t.kivikissaäiti

Ite oo käyttänyt lapsilisät siihen asti kun lapsi on käynyt rippikoulun. Sitten tili on saanut olla lapsen omassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, ku. Se lapsilisä ei alkujaankaan ole tarkoitettu miksikään lapsen hupikassaksi. Vaan ihan niihin normaaleihin elämisen menoihin. Mut varmaan viidentoista vuoden päästä haadtetaan rosikseen, kun ostin just lapsilisällä tuolle kilometrim kasvaneelle kääpiölle kesävatteet! En pistäny tilille ja osakeisiin

Asia on erittäin simppeli: älä sovi lapsen kanssa, että hän saa rahat, päättää niistä millään tasolla ikinä, tai muutakaan. Takaan, ettei lapsi haasta oikeuteen.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmiset oikeasti mitä tekisitte?Teillä on lapsi, jolle olette avanneet tilin. Teillä on hyvä palkkainen työ ja päätätte laittaa lapselle rahaa sivuun. Teillä on käyttöoikeus tiliin. Sitten yllättäin sanotaan vaikka nyt, että yrityksenne, jonka olette perustanut kaatuu ja kaikki menee. Ei ole rahaa. Sitten muistatte, että lapselle avatulla tilillä on rahaa. Toimeentulotukea ette saa, koska omaisuutta on, lapselle säästetyt rahat. Tämä lasketaan omaisuudeksi, hassua kyllä. Mitä teet, kun vaihtoehdot on vähissä?

Jotenkin haluaisin ajtella, että jos mulla ois ollut rahkeita hyväpalkkaiseen työhön tai yritykseen, niin loppuelämä ei olisi kymppitonnista kiinni. Miksei tehty velkakirjaa pojan kanssa rahoista? Ja keskusteltu, istuttu alas, että nyt on tilanne tämmöinen. Oishan se edes aavistuksen parempi ap:lle kuin katsoa tilille ja nähdä, että rahaa ei ole. Lapsen pitäisi mainitsemassasi tilanteessa pystyä suuttumatta joustamaan, että saakin rahansa myöhemmin. Ennen kaikkea haluaisin itse päästä asiassa sopimukseen lapsen kanssa

t.kivikissaäiti

Tämä olisi tietenkin ideaali tilanne, että puhumalla päästään sovintoon. Entä, jos lapsi sanookin, että ei käy, rahoihin ei kosketa? Mitäs sitten? Saako vanhempi toimia vastoin lapsen tahtoa?

Mun mielestä tarinan hirviö on äiti. Lapsilisillä kuuluu kustantaa lapsen juttuja, eikä pistää säästöön.

JOS on varaa säästää, niin ei sitä tiliä tyhjennetä juuri, kun lapsi on pääsemässä niihin käsiksi. Ikäänkuin ähäkutti, kylläpä nyt näpäytän.

Ihan asiasta on oikeusjuttu tullut. Harmi vaan, kun siellä ei nähty metsää puilta.

Aplle sympatiani

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmiset oikeasti mitä tekisitte?Teillä on lapsi, jolle olette avanneet tilin. Teillä on hyvä palkkainen työ ja päätätte laittaa lapselle rahaa sivuun. Teillä on käyttöoikeus tiliin. Sitten yllättäin sanotaan vaikka nyt, että yrityksenne, jonka olette perustanut kaatuu ja kaikki menee. Ei ole rahaa. Sitten muistatte, että lapselle avatulla tilillä on rahaa. Toimeentulotukea ette saa, koska omaisuutta on, lapselle säästetyt rahat. Tämä lasketaan omaisuudeksi, hassua kyllä. Mitä teet, kun vaihtoehdot on vähissä?

Sehän on eri tilanne. Se on pakko. Jos tuommoinen pakko olisi tuolla äidillä ollut, se olisi tullut ilmi oikeudessa.

Mitä tästä opimme. Älkää säästäkö lapsilisiä vaan käyttäkää ne heti. Älkää antako rahaa vaan ostakaa tarpeellista.

Mun mielestä on kyllä aika törkeää haastaa äitinsä oikeuteen ja varsinkin nyt, kun äiti on todettu syyttömäksi, jatkaa edelleen tän asian vatkomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmiset oikeasti mitä tekisitte?Teillä on lapsi, jolle olette avanneet tilin. Teillä on hyvä palkkainen työ ja päätätte laittaa lapselle rahaa sivuun. Teillä on käyttöoikeus tiliin. Sitten yllättäin sanotaan vaikka nyt, että yrityksenne, jonka olette perustanut kaatuu ja kaikki menee. Ei ole rahaa. Sitten muistatte, että lapselle avatulla tilillä on rahaa. Toimeentulotukea ette saa, koska omaisuutta on, lapselle säästetyt rahat. Tämä lasketaan omaisuudeksi, hassua kyllä. Mitä teet, kun vaihtoehdot on vähissä?

Jotenkin haluaisin ajtella, että jos mulla ois ollut rahkeita hyväpalkkaiseen työhön tai yritykseen, niin loppuelämä ei olisi kymppitonnista kiinni. Miksei tehty velkakirjaa pojan kanssa rahoista? Ja keskusteltu, istuttu alas, että nyt on tilanne tämmöinen. Oishan se edes aavistuksen parempi ap:lle kuin katsoa tilille ja nähdä, että rahaa ei ole. Lapsen pitäisi mainitsemassasi tilanteessa pystyä suuttumatta joustamaan, että saakin rahansa myöhemmin. Ennen kaikkea haluaisin itse päästä asiassa sopimukseen lapsen kanssa

t.kivikissaäiti

Tämä olisi tietenkin ideaali tilanne, että puhumalla päästään sovintoon. Entä, jos lapsi sanookin, että ei käy, rahoihin ei kosketa? Mitäs sitten? Saako vanhempi toimia vastoin lapsen tahtoa?

Tässä ainakin toimittiin vastoin lapsen tahtoa ja lisäksi lapsen seläntakana. Mielestäni lapsen on puhuttaessa asiasta ymmärrettävä vanhempienkin tilanne, ja jos ei ymmärrä, niin kiukutelkoot sitten epäkypsyyttään. Niin epäkypsä ei pidä olla, ettei tajua, että yhteiskunta vaatisi vanhempia ne rahat käyttämään. Ja kyllä itse ainakin haluaisin hyvittää asian jotenkin. Mikä sitten riitttäisi, että lapsi ymmärtäisi, mikä on tilanne.

t.kivikissaäiti

Kun minun isäni eväsi vaimonsa kanssa minulta mahdollisuuden käyttää omistamani kesämökkiä (heillä isoäitini antama hallintaoikeus) vaikka oli luvannut minulle oleskeluluvan siellä, niin minun mumminipa antoi minulle kompensaationa 200 000 euroa. Mutta se ei korjannut sitä, että oma isäni petti minulle antamansa lupauksen jonkun perheeseen kuulumattoman ihmisen vaatimusten takia. Tämä ei ole ainoa asia, jossa isäni on puhunut sellaista, mikä ei pitänytkään paikkaansa.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kyllä aika törkeää haastaa äitinsä oikeuteen ja varsinkin nyt, kun äiti on todettu syyttömäksi, jatkaa edelleen tän asian vatkomista.

Ihan asiasta haasto. Niin makaa kuin petaa.

Onhan tuolle lapselle jäänyt paljonkin hampaankoloon ja vielä päälle, että häntä on ruodittu ja haukuttu julkisesti palstalla. Kyllä sitäkin pahaaoloaan saa purkaa. Ihan hyvä aloitus.

N45

Jos minä nyt ymmärsin aloituksen oikein:

1. Poika on pääsääntöisesti asunut isällään

2. Äiti ei ole maksanut tänä aikana isälle elatusmaksuja

3. Vanhempana poika on asunut äidillään ja tänä asumisaikana maksanut paljon omia kulujaan, mm. lukiokirjansa

4. 13 kk ennen pojan täysi-ikäistymistä äiti päättää aloittaa opiskelun, eikä näe muuta tapaa rahoittaa opiskelunsa kuin nostaa pojan tili tyhjäksi

Missä tässä on se Pyhä Äiti, joka on elättänyt lapsensa, joka nyt on kiittämätön kakara?

Vielä enemmän tosin ihmettelen, mikä nössökkä on pojan isä, kun on katsellut tätä menoa ilmeisesti lyömättä ikinä akalle nyrkkiä pöytään. Äiti tässä on se toisten siivellä elänyt. Saa nähdä, miten menee seuraava opiskeluvuosi, onko kenties muita tilejä, joilta voisi itselleen rahoja nostella.

Jatkan vielä heille, jotka huutelevat, miksi isä ei ole maksanut elareita: no varmaan sen vuoksi, että äitikään ei ole niitä maksanut pojan isällä asuessa. Ilmeisesti tehty luottavaisin mielin diili, että se, kenellä lapsi on maksaa. En tiedä tosiaankaan, mitä mieltä isä on nyt tästä, että äidille kuuluukin yht'äkkiä rahat, joista suurin osa kertynyt sillä ajalla, kun ISÄ on maksanut pojan elämisen  ilman äidin elareita.