Lue keskustelun säännöt.
Eikö pettäjällä ole elämässään kauhea stressi?
06.07.2017 |
Luulisi olevan. Miten elää valheessa, koko ajan huono omatunto mieltä nakertaen, valheet, salailu, kiinni jäämisen pelko - eikö se ole äärettömän stressaavaa ja uuvuttavaa? Eikö omanarvontunne murene, kun aikuisena ihmisenä ei pysty rehelliseen elämään? Eihän valehtelu ole kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?
Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Itse elin huonossa, täysin läheisyyttä vailla olevassa avioliitossa. Ihastuin ja rakastuin toiseen. Ilmoitin erohalusta miehelleni heti ennen kuin suhde meni fyysiseksi. Eron harkinta-aika nyt menossa. Asumme vielä yhdessä. Ero ei ole julkinen vielä. Mies ei tiedä suhteestani, mutta ei taida hälle enää kuuluakaan. Silti huono omatunto, ja ihmetten miten jotkut pystyy pitkiä aikoja elään kaksoiselämää ja valehteleen.
Kyllä oman asunnon hakua mietin, mutta huolettaa lasten suhtautuminen. Ero on täysin varma. Mitään parisuhdetta kun ei vuosiin ole ollut, ja olen rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Kiitos ettet tuomitse.
Lapseni ovat jo liki neljänkymmenen ja olemme puhuneet näistä asioista usein. He kiittävät vieläkin, miten kotimme rauhoittui ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi, kun uskalsin tehdä eropäätöksen aikoinaan, lapset olivat tuolloin noin kymmenvuotiaita. Toki osasivat mielipiteensä sanoa jo silloin, mutta päätös kuuluu vain vanhemmille.
Eli siis asetin rakkauteni lapsiani kohtaan etusijalle, halusin heille riidattomasti kodin, käsitit siis rakkauden hyvin yksipuolisesti. Miestäni en voinut enää rakastaa, mutta lapsiani sitäkin enemmän. Miestäni kunnioitan lasteni isänä, enkä siis halunjut pettää, kun olin vihittäessä niin luvannut. Etkö sinäkin oket aikaasi luvannut?
En ole koskaan uskonut siihen että huonossa ja riitaisissa parisuhteessa kasvaa elää onnellisia lapsia, kun eivät vanhemnatkaan ole onnellisia.
Kumpikaan meistä ei ole toistaan parempi, toinen meistä vain pitää lupauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
En ole väittänyt, etten olisi minäkin itsekäs. Enkä ole myöskään ylemmyydentunnossa. En vaan siedä tuota selitystä, että jotain tapahtuu vahingossa. Vaikka edes meinaisi tapahtua vahingossa, niin omalla päätöksellään voi silloinkin estää mitään tapahtumasta.
Jos oikeasti elää vuosia tylsässä liitossa, on syytä ottaa ero. Ei ole lastenkaan etu, että vanhemmat ovat aina tylsistyneitä toisiinsa. He voivat paremmin, jos huomaavat vanhempansa rakastavan oikeasti toista ihmistä, vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet.
Kuten sanoin. Pitäisi ottaa ero, olla itsekseen, ja sitten mahdollisesti löytää joku rakkaus, jos hyvä tuuri käy. En väitä, että itsekään näin toimin, mutta kaikki muu on mielestäni selittelyä.
No kyllä on.
Mieli hajalla, todennäköisesti myös talous ja lopulta keho ja sydän.
Mieheni harrasti tätä ainakin kaksi vuotta. Lopulta melkein sekosi eikä ole musta vieläkäääm täysin toipunut.
Erottiin, hän jatkoi suoraa samaa kyytiä uuden naisen kanssa samaan asuntoon ja nyt sitten ihmettelevät että miksi kaikki on niin vaikeeta.
Siinä sivussa on haukuttu mut, välillä syytetty jopa lapsia tästä tilanteesta.
Ryvin hetken, nousin ja olen onnellisempi kuin koskaan. Sillä käsittelin asiat.
En suosittele kenellekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täytyy sanoa, että vaikka omaa puolisoaan rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan..niin kun on tarpeeksi tynteen paloa jotain toista kohtaan, niin tilaisuuden tullessa se on menoa. Hävettää myöntää, mutta olen pettänyt puolisoani viimeksi viime kuussa. Sitä edellisen kerran vuosi sitten. Saman henkilön kanssa on aina pettämiset tapahtuneet. Hänkin seurustelee, emmekä etsi toisistamme puolisoa. Meillä on vaan sähköä ja kemiat kohtaavat, ja sitä on vaikea vastustaa. Vaikka toki pitäisi ollakseen puolisonsa arvoinen. Puoliso ei tiedä. Ja en oikeastaan edes kärsi teoistani. En pelkää jääväni kiinni vaikka useat ihmkset tietävätkin. Välimatkaa on kuitenkin hurjasti. Ehkä niissä hetkissä kun pettämisestä on vain vähän aikaa kulunut, ja oma puoliso tekee jotain spesiaalia (erityinen huomion osoitus tai jokin muu vastaava) tunnen piston sydämessäni. Silloin tuntuu etten ansaitse tätä. Niin, en toki ansaitsekaan. Mutta kärsin asiasta vain hetken.
Eikö reilua olisi kertoa puolisolle, jotta hän voi myös halutessaan olla sellaisen ihmisen kanssa sukupuoliyhteydessä, jonka kanssa tuntee että "sähkö ja kemiat" kohtaa. Se on ihan päätösasia pettääkö. Kyllä näitä seksikkäitä ja haluttavia ihmisiä riittää varmasti hänenkin elämässään ja tilaisuuksia pettämiseen voi järjestää. Tämä lisäksi kuulostaa siltä että haluatkin jäädä kiinni, kerta usea tietää. Mieti miten nöyryyttävää se on puolisolle, että olet selän takana vehtaillut?
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.
Mihin kysymyksiin tarkalleen haluat vastauksia?
Ei stressaa. Ei ole huono omatunto. Petän koska haluan kokea ja toteuttaa fantasioitani ja koska on kutkuttavaa saada huomiota. Antaisin puolisolle saman mahdollisuuden jos hän haluaisi. En välitä kumppaneiden puolisoista ja lapsista vähääkään. Minä hoidan oman perheeni, hoitakoon he omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.Mihin kysymyksiin tarkalleen haluat vastauksia?
Ei stressaa. Ei ole huono omatunto. Petän koska haluan kokea ja toteuttaa fantasioitani ja koska on kutkuttavaa saada huomiota. Antaisin puolisolle saman mahdollisuuden jos hän haluaisi. En välitä kumppaneiden puolisoista ja lapsista vähääkään. Minä hoidan oman perheeni, hoitakoon he omansa.
Petätkö kaikki muutkin lupauksesi ja sitoumuksesi? Voiko sinuun luotaa laisinkaan?
Reiluina olet tietysti kertonut puolisollesi, että petät, jotta hän ei turhaan ole uskollinen, vai miten?
Oletko kysynyt, että haluaako puolisosi pettää? Mitä hän vastasi?
Mikä sinusta on tehnyt noin huomioinkipeän?
Miksi sinulla on noin huono itsetunto, että sitä pitää vahvistaa petoksella?
Jos nyt ensin vastaisit noihin yllä oleviin kysymyksiin. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa miten stressaavaa se on mutta ei ilmeisesti liian koska mies teki sitä vuosia. Oli mukava salainen suhde ja kuitenkin kotona vaimo kiltisti odottamassa ja lapset kun tuli reissutöistä. Kun sain asian selville sanoin että mun mielestä meidän pitää lastenkin vuoksi ensin selvittää omat ongelmamme ja sitten erota jos näyttää että se on parempi ratkaisu. Miehelle se tarkoitti vaan lupaa jatkaa samaa touhua.
Oli siis koko ajan lupaillut toiselle naiselle että eroaa ja minulle tietysti sitten lupasi että selvitetään asiat, käydään terapiassa. Kuitenkin sama touhu jatkui. Kun vuoden "jälkeen laitoin eropaperit ja muutin pois mies "sekosi". Ei halunnut erota ja kaiken huippu oli kun aloin seurustella...Mulla on nyt asiat hyvin. Miehen kanssa ei olla väleissä. Katkera ja onneton tapaus. En tiesä onko ielä tämän naisen kanssa suhteessa, yksin vai mitä lienee. Onnellinen ei kuitenkaan taida olla. Nyt on sentään suostunut lapsia ottamaan luokseen. Ja kertonut lapsille kuinka minun takiani piti koti myydä yms. Niimpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.Mihin kysymyksiin tarkalleen haluat vastauksia?
Ei stressaa. Ei ole huono omatunto. Petän koska haluan kokea ja toteuttaa fantasioitani ja koska on kutkuttavaa saada huomiota. Antaisin puolisolle saman mahdollisuuden jos hän haluaisi. En välitä kumppaneiden puolisoista ja lapsista vähääkään. Minä hoidan oman perheeni, hoitakoon he omansa.
Petätkö kaikki muutkin lupauksesi ja sitoumuksesi? En, hoidan työni ja muut velvoitteet kiitettävästi
Voiko sinuun luotaa laisinkaan? Voi. Teen mitä lupaan enkä juoruile muiden asioita eteenpäin
Reiluina olet tietysti kertonut puolisollesi, että petät, jotta hän ei turhaan ole uskollinen, vai miten? En tietenkään ole. Tämä on ainoa asia jossa en ole hänelle rehellinen
Oletko kysynyt, että haluaako puolisosi pettää? Mitä hän vastasi? Olen. Hän sanoi minun riittävän.
Mikä sinusta on tehnyt noin huomioinkipeän? Jaa-a. Nautinnonhalu. Kyse on vain seksistä ja nautinnosta.
Miksi sinulla on noin huono itsetunto, että sitä pitää vahvistaa petoksella? Kyse ei ole itsetunnosta. Kyse on omien halujen toteuttamisesta.
Jos nyt ensin vastaisit noihin yllä oleviin kysymyksiin. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan mutta et ole tainnut tavata koskaan oikeaa kunnon pettäjää?
Se epärehellisyys ja ITSEKKYYS on tavikselle, jotakuinkin "hyvin elävälle", jotakin niin uskomatonta. Pettäminen on käytännössä muiden, jopa petetyn!!!, syy. Pettäjä voi olla omasta mielestään uhri ("kaverit hylkäsi mut. Kiva tietää etten merkinnytkään heille mitään"). Tekopyhyys kuuluu kuvioon (haukkuu muita moraalittomiksi, epärehellisiksi, syntisiksi tai mitä hyvänsä).
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.
Totta kai ovat. Miksi eivät olisi? Heillähän on aina uusi syli odottamassa/Keskittyvät enemmän elämään sitä elämäänsä kuin miettimään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.Mihin kysymyksiin tarkalleen haluat vastauksia?
Ei stressaa. Ei ole huono omatunto. Petän koska haluan kokea ja toteuttaa fantasioitani ja koska on kutkuttavaa saada huomiota. Antaisin puolisolle saman mahdollisuuden jos hän haluaisi. En välitä kumppaneiden puolisoista ja lapsista vähääkään. Minä hoidan oman perheeni, hoitakoon he omansa.
Petätkö kaikki muutkin lupauksesi ja sitoumuksesi? En, hoidan työni ja muut velvoitteet kiitettävästi
Voiko sinuun luotaa laisinkaan? Voi. Teen mitä lupaan enkä juoruile muiden asioita eteenpäin
Reiluina olet tietysti kertonut puolisollesi, että petät, jotta hän ei turhaan ole uskollinen, vai miten? En tietenkään ole. Tämä on ainoa asia jossa en ole hänelle rehellinen
Oletko kysynyt, että haluaako puolisosi pettää? Mitä hän vastasi? Olen. Hän sanoi minun riittävän.
Mikä sinusta on tehnyt noin huomioinkipeän? Jaa-a. Nautinnonhalu. Kyse on vain seksistä ja nautinnosta.
Miksi sinulla on noin huono itsetunto, että sitä pitää vahvistaa petoksella? Kyse ei ole itsetunnosta. Kyse on omien halujen toteuttamisesta.
Jos nyt ensin vastaisit noihin yllä oleviin kysymyksiin. Kiitos!
Miksi petät tärkeimmän lupauksesi, jonka olet antanut? Olla uskollinen vaimollesi? On kyllä halpamaista pettää oman nautinnonhalun takia, kun sen saman nautinnon voi saada eroamalla, tekemällä oikein sekä lapsia että puolisoa kohtaa.
Sanoit siis vaimollesi että petät ja sanoit että hänkin voi halutessaan pettää? Ihanko totta? Jos noin on niin sitten asia lienee ok.
Älä nyt viitsi, aikuinen ihminen, tottakai kyse on huonosta itsetunnosta. Psykologiaa pitkään opiskelleena ja nykyään opettavana, tiedän että teillä pettäjillä on aina huono itsetunto, riittämättömyyden tunteita ja erittäin usein vakavia oersoonallisuyden häiriöitä.
Kukaan ei usko sinua, kuulut siihen ihmisryhmään, jolla ei ole moraalia, et ole luotettava millään elämäsi osa-alueella, vaikka säälittävästi niin yrität todistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.Totta kai ovat. Miksi eivät olisi? Heillähän on aina uusi syli odottamassa/Keskittyvät enemmän elämään sitä elämäänsä kuin miettimään sitä.
Ja se uusi sylikö on onnea? Pelkkä paneminen?
No, ehkäpä se heikoille ja typeryksille riittää.
Minulle ei riitä, haluan suhteen, jossa on rakkautta, kunnioitusta ja yhteiset tavoitteet.
Ja minulla on korkea moraali ja oikeudentunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen odotan keskustelun seuraajana, että nämä pettäjät vastaisivat heille esitettyihin kysymyksiin. Mutta eivät ilmeisesti kestä totuutta. Selitystä selityksen päälle.
Tässä tuli näytettyä toteen, että pettäjät ovat pakoilijoita. Aina jätetään asiat kohtaamatta.Totta kai ovat. Miksi eivät olisi? Heillähän on aina uusi syli odottamassa/Keskittyvät enemmän elämään sitä elämäänsä kuin miettimään sitä.
He ovat hetkessä eläjiä, spontaaneja nautiskelijoita. Siksi heihin ihastutaan helposti, kunnes petytään.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa miten stressaavaa se on mutta ei ilmeisesti liian koska mies teki sitä vuosia. Oli mukava salainen suhde ja kuitenkin kotona vaimo kiltisti odottamassa ja lapset kun tuli reissutöistä. Kun sain asian selville sanoin että mun mielestä meidän pitää lastenkin vuoksi ensin selvittää omat ongelmamme ja sitten erota jos näyttää että se on parempi ratkaisu. Miehelle se tarkoitti vaan lupaa jatkaa samaa touhua.
Oli siis koko ajan lupaillut toiselle naiselle että eroaa ja minulle tietysti sitten lupasi että selvitetään asiat, käydään terapiassa. Kuitenkin sama touhu jatkui. Kun vuoden "jälkeen laitoin eropaperit ja muutin pois mies "sekosi". Ei halunnut erota ja kaiken huippu oli kun aloin seurustella...Mulla on nyt asiat hyvin. Miehen kanssa ei olla väleissä. Katkera ja onneton tapaus. En tiesä onko ielä tämän naisen kanssa suhteessa, yksin vai mitä lienee. Onnellinen ei kuitenkaan taida olla. Nyt on sentään suostunut lapsia ottamaan luokseen. Ja kertonut lapsille kuinka minun takiani piti koti myydä yms. Niimpä.
Surullinen tarina. Voihan se olla, ettei sille toiselle naisellekaan kelvannut lopulta pettävä mies. Mietin joskus että jos perhe rikkoutuu ulkopuolisen suhteen johdosta, niin miten se ulkopuolinen voi koskaan luottaa siihen joka hänen kanssa petti toisen puolisoa?
Toisaalta taas se, joka lähti perhearjesta, ei ehkä huomannut niitä asioita jotka toimivat omassa liitossaan. Ne olivat muuttuneet itsestään selviksi. Niitä alkoi arvostamaan, kun huomasi ettei tämä toinen olekaan täydellisempi versio aiemmasta puolisosta. Vaan tämä uusi on eri ihminen myös erilaisilla huonoilla ominaisuuksillaan.
Sekoittuuko todellisuus pettäjillä jotenkin? Lopulta saattavat itse pettyä ja katkeroitua, kun puoliso ei ollutkaan itsestäänselvyys, vaan sai tarpeekseen ja lähti pysyvästi. Arki muuttuu pysyvästi etenkin lasten kanssa.
Miksi en olisi?