Lue keskustelun säännöt.
Eikö pettäjällä ole elämässään kauhea stressi?
06.07.2017 |
Luulisi olevan. Miten elää valheessa, koko ajan huono omatunto mieltä nakertaen, valheet, salailu, kiinni jäämisen pelko - eikö se ole äärettömän stressaavaa ja uuvuttavaa? Eikö omanarvontunne murene, kun aikuisena ihmisenä ei pysty rehelliseen elämään? Eihän valehtelu ole kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kysyt etkä ole vain tietävinäsi.
Kyllä pettäjä on ihan tunteva ihminen. Itse olin sellainen useita kuukausia ennenkuin sain jätettyä mieheni.
Pettäminen on väärin ja sen olen kyllä tiennyt koko ajan. Joka päivä ihmettelin että miten voin olla tällaisessa tilanteessa, miten voin tehdä jotain tällaista ja tunne oli hyvin musertava. Olin kuitenkin nopeasti aivan rakastunut toiseen mieheen ja meillä oli hyvin intohimoinen suhde.
Omaa miestäni en enää rakastanut. Yhdessä piti kaksi ihanaa lastamme. Pelotti erota ja sitä ajatusta piti kypsytellä ennenkuin eropäätöksen pystyin tekemään. Selvää oli että en voi kahta miestä pitää ja toisesta on luovuttava. Elämä oli hyvin tuskallista.
Huono omatunto ei ollut kaikkein vaikein asia vaan päätöksen tekeminen. Se vei ehkä voimani ja energiani enimmäkseen.
Onneksi mieheni ei saanut tietää uskottomuudesta. Pääsi varmasti vähemmällä siten. Hän oli hyvin surullinen erosta muutenkin. Mietin toki kertomista ja kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja moneen kertaan.
Nyt tilanteesta on vuosia ja tästä silloisesta toisesta miehestä on tullut aviopuolisoni. Hän on todella sielunkumppanini jonka kohtalo toi eteeni aivan väärällä hetkellä, mutta nykyään ajattelen vain että onneksi toi. Elämme hyvässä rakkaudellisessa suhteessa ja sovimme toisillemme täydellisesti. Muita en vilkuile. Kaikki mitä tarvitsen, on hänessä. Edelliseltä mieheltäni en saanut asioita joita tarvitsen voidakseni hyvin.
Pettämistä en puolustele, kerronpa vaan vastauksena kysymykseen että pettäessä elämä oli hyvin raskasta mutta mahtavat hetket rakkaan kanssa olivat sen arvoisia. Kauheaa se on. Sitä ei voi kieltää. Itse en kuitenkaan voi katua koska elän nyt niin hyvää elämää ja kaikkien kannalta olisi ollut väärin jatkaa silloisen miehen kanssa kun rakkaus oli jo loppu ja olin aika surullinen siitä parisuhteesta. Perheelliselle eropäätös on kuitenkin hyvin vaikea sekin eikä sitä pystynyt tekemään hetkessä.
Ei tarvitse ymmärtää, en ehkä olisi itsekään nuorena ymmärtänyt etenkään silloin kun elin hyvässä suhteessa. Silloin sitä ei pidäkään ymmärtää.
Lässyn lässyn!
Niin, yleensä jos pettäjä kertoo tarinansa niin hän vain lässyttää. Tai puolustelee. Ehkä on parempi sitten etteivät kerro. He jotka eivät petä, tietävät kaikki pettäjän tekemisistä ja niiden taustoista kuitenkin paremmin. Lässyttämättä. Ja lisäksi ilmaisevat itsensä hyvin kypsästi :D
Miksi pitää pettää?
Jos se sielunkumppani todella löytyy, onko pakko harrastaa seksiä, ja vieläpä useita kuukausia? Me kaikki tiedämme, kuinka nöyryyttävää on olla "aisankannattaja". Pettäjä haluaa aina, että molemmat vaihtoehdot ovat vielä valittavissa, vanha ja uusi, se on raukkamaista.
Jos tuntee vetoa vieraisiin, kerro se puolisolle ja anna puolisosi valita. Millään et voi puolustaa pettämistäsi, kerroit itse ettet rakkautta tuntenut, olisit kertonut sen heti puolisollesi, se olisi ollut reilua.
Mutta raukkamaisesti halusit ensin etsiä uuden, pitää entistä varalla, jos uusi ei sinua olisikaan huolinut.
Eli lässyn, lässyn.Miksihän olet tietävinäsi varmasti toisen valinnoista ja syistä. Kun ihminen elää perheessä jossa on lapsia, asia ei ole enää ollenkaan niin yksinkertainen että kyse olisi vain kahden ihmisen parisuhteesta. Monet elävät rakkaudettomassa liitossa lasten takia ja se on todellakin monelle vaihtoehto. Mistä keksit tuon varallapitämisen? Ei liity asiaan mitenkään. Kukaan ei tässä ole puolustellut pettämistään, et edes lue kun keuhkoat vaan. Olet ilmeisesti pettänyt kun tiedät pettäjän haluavan aina pitää molemmat vaihtoehdot. Minun kohdalla niin ei ollut enkä pitänytkään. Kenestä nyt oikein kerrot tuossa, jostain mielikuvitusolennosta vai? Ja itse asiassa minä nimenomaan kerroin puolisolleni etten enää rakasta häntä. Miksi senkin olet tietävinäsi etten kertonut? Taidat olla vielä lapsi?
On ihan ok että tuomitset pettämisen, koska se on väärin. En minäkään pidä sitä millään tapaa puolusteltavana tai oikeana tekona. Hassua on vaan tuo tapasi tehdä tulkintoja ja pitää niitä faktoina. Se on myös väärin eikä ainakaan anna sinusta järin älykästä kuvaa.
Se jolla oli sivusuhde
Kerroitko heti puolisollesi, jolle olit kaavan mukaan luvannut uskollisuutta, ettet enää rakasta? Vai lähditkö etsimään uutta kertomatta? Eli pidit varalla.
Liitto, jossa pysytään yhdessä lasten takia, on toki nahdollinen, mutta eikö silloin pidä olla kysymys yhdessä tehdystä päätöksestä? Jos ei näin ole, on kysymys yksipuolisesta sopimuksesta ja juuri niiden omien vaihtoehtojen lisäämisestä toisen kustannuksella. Voithan selitellä vaikka kuinka kauan, mutta et tätä voi muuksi muttaa.
Olen 60-vuotias ja eronnut. Lapsellinen varmaan, mutta en lapsi. Ero hoidettiin meillä pettämättä, mieheni on lasteni isä, vaikka rakkauteni loppui, kunnioitukseni häntä kohtaan ei. Kuinka voisin vaatia kunnioitusta itseäni kohtaan, jis en kunnioita muita.
Tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.
Haluaisitko, että nykyinen miehesi tekisi sinulle saman, kuin sinä teit entiselle puolisollesi? Sinuako ei yhtään loukkaisi?
Ok, kyse on ehkä siis siitä että haluat korottaa itsesi paremmaksi. Olet epäonnistunut avioliitossasi niin saat ehkä hiukan helpotusta siitä että voit polkea minut alemmas koska eroni ei ollut yhtä kaunis. En tiedä onko niin eikä ole oikeastaan väliäkään.
Me olemme todellakin kovin erilaisia. Minä en vaadi ensinnäkään kunnioitusta keneltäkään. En vaadi mitään. Kunnioitusta saan ja annan hyvissä ihmissuhteissani sitä vaatimatta. Enkä halua että nykyinen suhteeni epäonnistuu. En halunnut sitä edellisessäkään suhteessa. Halusitko itse liittosi epäonnistuvan? Melko ihmeellinen kysymys anteeksi vaan. Toisekseen tottakai puolisoni uskottomuus loukkaisi, miten kummallisia kysytkin. Ja olisi loukannut exäänikin, siksi säästin hänet siltä tiedolta.
En edelleenkään ymmärrä miksi olet koko ajan tietävinäsi minun tekoni taustat, väität taas esimerkiksi että olen etsinyt uuden miehen. Sitä en todellakaan silloin tehnyt. Hän tuli elämääni etsimättä, täysin väärällä hetkellä. Kanssasi on mahdoton keskustella koska et kuuntele/lue vaan oletat ja puhut oletuksistasi faktoina. Minä en selittele tai puolustele yhtään mitään. Enkä lässytä. Kerron tarinani niinkuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin stressaavaa kuin ilman seksiä ja läheisyyttä eläminen.
Ei ole stressiä eikä pelkoja, mutta ei ole kyllä mitään omaatuntoakaan.
Kaikki mitä teen on oikein, enkä kadu mitään.
Suurin osa nautiskelijoista on samanlaisia.
Ja miksikö jatkan, koska mä voin :)
Vierailija kirjoitti:
Ei niin stressaavaa kuin ilman seksiä ja läheisyyttä eläminen.
Komppaan tätä. Minulla on elämäni aikan ollut kokemusta oikeastaan kaikista tilanteista. Olen pitkään elänyt ilman läheisyyttä ja seksiä. Olen ollut pitkässä liitossa. Olen tullut petetyksi. Olen itse pettänyt.
Kaikista pahin noista on kuitenkin elää pitkään ilman läheisyyttä. Varsinkin jos jäisi lopulta kokonaan ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei niin stressaavaa kuin ilman seksiä ja läheisyyttä eläminen.
Komppaan. Pettäminen voi olla myös kostamista, riistetyn omanarvontunteen takaisin ottamista tms. Itse petin koska en saanut osakseni kunnioitusta ja arvostusta puolisoltani. Arki täyttyi uhkailusta ja draamasta. Pettämisen avulla sain kokea olevani haluttu ja tunsin itseni myös mieheksi jälleen. Sairasta? Kyllä, avioliittoni oli sairas ja jota vain lapset pitivät kasassa, sellaisessa tilanteessa pettäminen tuntuu pieneltä rikokselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole stressiä eikä pelkoja, mutta ei ole kyllä mitään omaatuntoakaan.
Kaikki mitä teen on oikein, enkä kadu mitään.
Suurin osa nautiskelijoista on samanlaisia.
Ja miksikö jatkan, koska mä voin :)
Naatiskelija! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kysyt etkä ole vain tietävinäsi.
Kyllä pettäjä on ihan tunteva ihminen. Itse olin sellainen useita kuukausia ennenkuin sain jätettyä mieheni.
Pettäminen on väärin ja sen olen kyllä tiennyt koko ajan. Joka päivä ihmettelin että miten voin olla tällaisessa tilanteessa, miten voin tehdä jotain tällaista ja tunne oli hyvin musertava. Olin kuitenkin nopeasti aivan rakastunut toiseen mieheen ja meillä oli hyvin intohimoinen suhde.
Omaa miestäni en enää rakastanut. Yhdessä piti kaksi ihanaa lastamme. Pelotti erota ja sitä ajatusta piti kypsytellä ennenkuin eropäätöksen pystyin tekemään. Selvää oli että en voi kahta miestä pitää ja toisesta on luovuttava. Elämä oli hyvin tuskallista.
Huono omatunto ei ollut kaikkein vaikein asia vaan päätöksen tekeminen. Se vei ehkä voimani ja energiani enimmäkseen.
Onneksi mieheni ei saanut tietää uskottomuudesta. Pääsi varmasti vähemmällä siten. Hän oli hyvin surullinen erosta muutenkin. Mietin toki kertomista ja kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja moneen kertaan.
Nyt tilanteesta on vuosia ja tästä silloisesta toisesta miehestä on tullut aviopuolisoni. Hän on todella sielunkumppanini jonka kohtalo toi eteeni aivan väärällä hetkellä, mutta nykyään ajattelen vain että onneksi toi. Elämme hyvässä rakkaudellisessa suhteessa ja sovimme toisillemme täydellisesti. Muita en vilkuile. Kaikki mitä tarvitsen, on hänessä. Edelliseltä mieheltäni en saanut asioita joita tarvitsen voidakseni hyvin.
Pettämistä en puolustele, kerronpa vaan vastauksena kysymykseen että pettäessä elämä oli hyvin raskasta mutta mahtavat hetket rakkaan kanssa olivat sen arvoisia. Kauheaa se on. Sitä ei voi kieltää. Itse en kuitenkaan voi katua koska elän nyt niin hyvää elämää ja kaikkien kannalta olisi ollut väärin jatkaa silloisen miehen kanssa kun rakkaus oli jo loppu ja olin aika surullinen siitä parisuhteesta. Perheelliselle eropäätös on kuitenkin hyvin vaikea sekin eikä sitä pystynyt tekemään hetkessä.
Ei tarvitse ymmärtää, en ehkä olisi itsekään nuorena ymmärtänyt etenkään silloin kun elin hyvässä suhteessa. Silloin sitä ei pidäkään ymmärtää.
Lässyn lässyn!
Niin, yleensä jos pettäjä kertoo tarinansa niin hän vain lässyttää. Tai puolustelee. Ehkä on parempi sitten etteivät kerro. He jotka eivät petä, tietävät kaikki pettäjän tekemisistä ja niiden taustoista kuitenkin paremmin. Lässyttämättä. Ja lisäksi ilmaisevat itsensä hyvin kypsästi :D
Miksi pitää pettää?
Jos se sielunkumppani todella löytyy, onko pakko harrastaa seksiä, ja vieläpä useita kuukausia? Me kaikki tiedämme, kuinka nöyryyttävää on olla "aisankannattaja". Pettäjä haluaa aina, että molemmat vaihtoehdot ovat vielä valittavissa, vanha ja uusi, se on raukkamaista.
Jos tuntee vetoa vieraisiin, kerro se puolisolle ja anna puolisosi valita. Millään et voi puolustaa pettämistäsi, kerroit itse ettet rakkautta tuntenut, olisit kertonut sen heti puolisollesi, se olisi ollut reilua.
Mutta raukkamaisesti halusit ensin etsiä uuden, pitää entistä varalla, jos uusi ei sinua olisikaan huolinut.
Eli lässyn, lässyn.Miksihän olet tietävinäsi varmasti toisen valinnoista ja syistä. Kun ihminen elää perheessä jossa on lapsia, asia ei ole enää ollenkaan niin yksinkertainen että kyse olisi vain kahden ihmisen parisuhteesta. Monet elävät rakkaudettomassa liitossa lasten takia ja se on todellakin monelle vaihtoehto. Mistä keksit tuon varallapitämisen? Ei liity asiaan mitenkään. Kukaan ei tässä ole puolustellut pettämistään, et edes lue kun keuhkoat vaan. Olet ilmeisesti pettänyt kun tiedät pettäjän haluavan aina pitää molemmat vaihtoehdot. Minun kohdalla niin ei ollut enkä pitänytkään. Kenestä nyt oikein kerrot tuossa, jostain mielikuvitusolennosta vai? Ja itse asiassa minä nimenomaan kerroin puolisolleni etten enää rakasta häntä. Miksi senkin olet tietävinäsi etten kertonut? Taidat olla vielä lapsi?
On ihan ok että tuomitset pettämisen, koska se on väärin. En minäkään pidä sitä millään tapaa puolusteltavana tai oikeana tekona. Hassua on vaan tuo tapasi tehdä tulkintoja ja pitää niitä faktoina. Se on myös väärin eikä ainakaan anna sinusta järin älykästä kuvaa.
Se jolla oli sivusuhde
Kerroitko heti puolisollesi, jolle olit kaavan mukaan luvannut uskollisuutta, ettet enää rakasta? Vai lähditkö etsimään uutta kertomatta? Eli pidit varalla.
Liitto, jossa pysytään yhdessä lasten takia, on toki nahdollinen, mutta eikö silloin pidä olla kysymys yhdessä tehdystä päätöksestä? Jos ei näin ole, on kysymys yksipuolisesta sopimuksesta ja juuri niiden omien vaihtoehtojen lisäämisestä toisen kustannuksella. Voithan selitellä vaikka kuinka kauan, mutta et tätä voi muuksi muttaa.
Olen 60-vuotias ja eronnut. Lapsellinen varmaan, mutta en lapsi. Ero hoidettiin meillä pettämättä, mieheni on lasteni isä, vaikka rakkauteni loppui, kunnioitukseni häntä kohtaan ei. Kuinka voisin vaatia kunnioitusta itseäni kohtaan, jis en kunnioita muita.
Tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.
Haluaisitko, että nykyinen miehesi tekisi sinulle saman, kuin sinä teit entiselle puolisollesi? Sinuako ei yhtään loukkaisi?Ok, kyse on ehkä siis siitä että haluat korottaa itsesi paremmaksi. Olet epäonnistunut avioliitossasi niin saat ehkä hiukan helpotusta siitä että voit polkea minut alemmas koska eroni ei ollut yhtä kaunis. En tiedä onko niin eikä ole oikeastaan väliäkään.
Me olemme todellakin kovin erilaisia. Minä en vaadi ensinnäkään kunnioitusta keneltäkään. En vaadi mitään. Kunnioitusta saan ja annan hyvissä ihmissuhteissani sitä vaatimatta. Enkä halua että nykyinen suhteeni epäonnistuu. En halunnut sitä edellisessäkään suhteessa. Halusitko itse liittosi epäonnistuvan? Melko ihmeellinen kysymys anteeksi vaan. Toisekseen tottakai puolisoni uskottomuus loukkaisi, miten kummallisia kysytkin. Ja olisi loukannut exäänikin, siksi säästin hänet siltä tiedolta.
En edelleenkään ymmärrä miksi olet koko ajan tietävinäsi minun tekoni taustat, väität taas esimerkiksi että olen etsinyt uuden miehen. Sitä en todellakaan silloin tehnyt. Hän tuli elämääni etsimättä, täysin väärällä hetkellä. Kanssasi on mahdoton keskustella koska et kuuntele/lue vaan oletat ja puhut oletuksistasi faktoina. Minä en selittele tai puolustele yhtään mitään. Enkä lässytä. Kerron tarinani niinkuin se on.
Selittelet ansiokkaasti ja pitkään sitä ettet selittele.
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kysyt etkä ole vain tietävinäsi.
Kyllä pettäjä on ihan tunteva ihminen. Itse olin sellainen useita kuukausia ennenkuin sain jätettyä mieheni.
Pettäminen on väärin ja sen olen kyllä tiennyt koko ajan. Joka päivä ihmettelin että miten voin olla tällaisessa tilanteessa, miten voin tehdä jotain tällaista ja tunne oli hyvin musertava. Olin kuitenkin nopeasti aivan rakastunut toiseen mieheen ja meillä oli hyvin intohimoinen suhde.
Omaa miestäni en enää rakastanut. Yhdessä piti kaksi ihanaa lastamme. Pelotti erota ja sitä ajatusta piti kypsytellä ennenkuin eropäätöksen pystyin tekemään. Selvää oli että en voi kahta miestä pitää ja toisesta on luovuttava. Elämä oli hyvin tuskallista.
Huono omatunto ei ollut kaikkein vaikein asia vaan päätöksen tekeminen. Se vei ehkä voimani ja energiani enimmäkseen.
Onneksi mieheni ei saanut tietää uskottomuudesta. Pääsi varmasti vähemmällä siten. Hän oli hyvin surullinen erosta muutenkin. Mietin toki kertomista ja kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja moneen kertaan.
Nyt tilanteesta on vuosia ja tästä silloisesta toisesta miehestä on tullut aviopuolisoni. Hän on todella sielunkumppanini jonka kohtalo toi eteeni aivan väärällä hetkellä, mutta nykyään ajattelen vain että onneksi toi. Elämme hyvässä rakkaudellisessa suhteessa ja sovimme toisillemme täydellisesti. Muita en vilkuile. Kaikki mitä tarvitsen, on hänessä. Edelliseltä mieheltäni en saanut asioita joita tarvitsen voidakseni hyvin.
Pettämistä en puolustele, kerronpa vaan vastauksena kysymykseen että pettäessä elämä oli hyvin raskasta mutta mahtavat hetket rakkaan kanssa olivat sen arvoisia. Kauheaa se on. Sitä ei voi kieltää. Itse en kuitenkaan voi katua koska elän nyt niin hyvää elämää ja kaikkien kannalta olisi ollut väärin jatkaa silloisen miehen kanssa kun rakkaus oli jo loppu ja olin aika surullinen siitä parisuhteesta. Perheelliselle eropäätös on kuitenkin hyvin vaikea sekin eikä sitä pystynyt tekemään hetkessä.
Ei tarvitse ymmärtää, en ehkä olisi itsekään nuorena ymmärtänyt etenkään silloin kun elin hyvässä suhteessa. Silloin sitä ei pidäkään ymmärtää.
Lässyn lässyn!
Niin, yleensä jos pettäjä kertoo tarinansa niin hän vain lässyttää. Tai puolustelee. Ehkä on parempi sitten etteivät kerro. He jotka eivät petä, tietävät kaikki pettäjän tekemisistä ja niiden taustoista kuitenkin paremmin. Lässyttämättä. Ja lisäksi ilmaisevat itsensä hyvin kypsästi :D
Miksi pitää pettää?
Jos se sielunkumppani todella löytyy, onko pakko harrastaa seksiä, ja vieläpä useita kuukausia? Me kaikki tiedämme, kuinka nöyryyttävää on olla "aisankannattaja". Pettäjä haluaa aina, että molemmat vaihtoehdot ovat vielä valittavissa, vanha ja uusi, se on raukkamaista.
Jos tuntee vetoa vieraisiin, kerro se puolisolle ja anna puolisosi valita. Millään et voi puolustaa pettämistäsi, kerroit itse ettet rakkautta tuntenut, olisit kertonut sen heti puolisollesi, se olisi ollut reilua.
Mutta raukkamaisesti halusit ensin etsiä uuden, pitää entistä varalla, jos uusi ei sinua olisikaan huolinut.
Eli lässyn, lässyn.Miksihän olet tietävinäsi varmasti toisen valinnoista ja syistä. Kun ihminen elää perheessä jossa on lapsia, asia ei ole enää ollenkaan niin yksinkertainen että kyse olisi vain kahden ihmisen parisuhteesta. Monet elävät rakkaudettomassa liitossa lasten takia ja se on todellakin monelle vaihtoehto. Mistä keksit tuon varallapitämisen? Ei liity asiaan mitenkään. Kukaan ei tässä ole puolustellut pettämistään, et edes lue kun keuhkoat vaan. Olet ilmeisesti pettänyt kun tiedät pettäjän haluavan aina pitää molemmat vaihtoehdot. Minun kohdalla niin ei ollut enkä pitänytkään. Kenestä nyt oikein kerrot tuossa, jostain mielikuvitusolennosta vai? Ja itse asiassa minä nimenomaan kerroin puolisolleni etten enää rakasta häntä. Miksi senkin olet tietävinäsi etten kertonut? Taidat olla vielä lapsi?
On ihan ok että tuomitset pettämisen, koska se on väärin. En minäkään pidä sitä millään tapaa puolusteltavana tai oikeana tekona. Hassua on vaan tuo tapasi tehdä tulkintoja ja pitää niitä faktoina. Se on myös väärin eikä ainakaan anna sinusta järin älykästä kuvaa.
Se jolla oli sivusuhde
Kerroitko heti puolisollesi, jolle olit kaavan mukaan luvannut uskollisuutta, ettet enää rakasta? Vai lähditkö etsimään uutta kertomatta? Eli pidit varalla.
Liitto, jossa pysytään yhdessä lasten takia, on toki nahdollinen, mutta eikö silloin pidä olla kysymys yhdessä tehdystä päätöksestä? Jos ei näin ole, on kysymys yksipuolisesta sopimuksesta ja juuri niiden omien vaihtoehtojen lisäämisestä toisen kustannuksella. Voithan selitellä vaikka kuinka kauan, mutta et tätä voi muuksi muttaa.
Olen 60-vuotias ja eronnut. Lapsellinen varmaan, mutta en lapsi. Ero hoidettiin meillä pettämättä, mieheni on lasteni isä, vaikka rakkauteni loppui, kunnioitukseni häntä kohtaan ei. Kuinka voisin vaatia kunnioitusta itseäni kohtaan, jis en kunnioita muita.
Tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.
Haluaisitko, että nykyinen miehesi tekisi sinulle saman, kuin sinä teit entiselle puolisollesi? Sinuako ei yhtään loukkaisi?Ok, kyse on ehkä siis siitä että haluat korottaa itsesi paremmaksi. Olet epäonnistunut avioliitossasi niin saat ehkä hiukan helpotusta siitä että voit polkea minut alemmas koska eroni ei ollut yhtä kaunis. En tiedä onko niin eikä ole oikeastaan väliäkään.
Me olemme todellakin kovin erilaisia. Minä en vaadi ensinnäkään kunnioitusta keneltäkään. En vaadi mitään. Kunnioitusta saan ja annan hyvissä ihmissuhteissani sitä vaatimatta. Enkä halua että nykyinen suhteeni epäonnistuu. En halunnut sitä edellisessäkään suhteessa. Halusitko itse liittosi epäonnistuvan? Melko ihmeellinen kysymys anteeksi vaan. Toisekseen tottakai puolisoni uskottomuus loukkaisi, miten kummallisia kysytkin. Ja olisi loukannut exäänikin, siksi säästin hänet siltä tiedolta.
En edelleenkään ymmärrä miksi olet koko ajan tietävinäsi minun tekoni taustat, väität taas esimerkiksi että olen etsinyt uuden miehen. Sitä en todellakaan silloin tehnyt. Hän tuli elämääni etsimättä, täysin väärällä hetkellä. Kanssasi on mahdoton keskustella koska et kuuntele/lue vaan oletat ja puhut oletuksistasi faktoina. Minä en selittele tai puolustele yhtään mitään. Enkä lässytä. Kerron tarinani niinkuin se on.
Seuraan keskustelua suurella mielenkiinnolla.
Olisi kiva, kun vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin, keskustelu etenisi. Nyt vain puolustelet tekojasi, et uskaltaudu pohtimaan tekojasi oikeudenmukaisuus näkökulman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyy sanoa, että vaikka omaa puolisoaan rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan..niin kun on tarpeeksi tynteen paloa jotain toista kohtaan, niin tilaisuuden tullessa se on menoa. Hävettää myöntää, mutta olen pettänyt puolisoani viimeksi viime kuussa. Sitä edellisen kerran vuosi sitten. Saman henkilön kanssa on aina pettämiset tapahtuneet. Hänkin seurustelee, emmekä etsi toisistamme puolisoa. Meillä on vaan sähköä ja kemiat kohtaavat, ja sitä on vaikea vastustaa. Vaikka toki pitäisi ollakseen puolisonsa arvoinen. Puoliso ei tiedä. Ja en oikeastaan edes kärsi teoistani. En pelkää jääväni kiinni vaikka useat ihmkset tietävätkin. Välimatkaa on kuitenkin hurjasti. Ehkä niissä hetkissä kun pettämisestä on vain vähän aikaa kulunut, ja oma puoliso tekee jotain spesiaalia (erityinen huomion osoitus tai jokin muu vastaava) tunnen piston sydämessäni. Silloin tuntuu etten ansaitse tätä. Niin, en toki ansaitsekaan. Mutta kärsin asiasta vain hetken.
Toivottavasti puolisosi tekee sinulle saman. En pysty ymmärtämään, miten ihminen voi elää itsensä kanssa, kun ei ole minkäänlaista moraalia.
Ohis, mutta nimenomaan moraali-ihmiset ja empaatit eivät voi "elää itsensä kanssa", koska he tuntevat niin herkästi huonoa omaatuntoa. Ihminen, joka ei ole taipuvainen moraaliseen ajatteluun, ei tuollaisia tunteita märehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miten kukaan jaksaa ylläpitää salasuhdetta. Jopa ääritapauksissa kahta perhettä.
Ei ole. Olen melko varma, että vaimoni tietää, että minulla on sivusuhde tai ainakin aavistelee. Tiedä, vaikka hänellä olisi itselläänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että kysyt etkä ole vain tietävinäsi.
Kyllä pettäjä on ihan tunteva ihminen. Itse olin sellainen useita kuukausia ennenkuin sain jätettyä mieheni.
Pettäminen on väärin ja sen olen kyllä tiennyt koko ajan. Joka päivä ihmettelin että miten voin olla tällaisessa tilanteessa, miten voin tehdä jotain tällaista ja tunne oli hyvin musertava. Olin kuitenkin nopeasti aivan rakastunut toiseen mieheen ja meillä oli hyvin intohimoinen suhde.
Omaa miestäni en enää rakastanut. Yhdessä piti kaksi ihanaa lastamme. Pelotti erota ja sitä ajatusta piti kypsytellä ennenkuin eropäätöksen pystyin tekemään. Selvää oli että en voi kahta miestä pitää ja toisesta on luovuttava. Elämä oli hyvin tuskallista.
Huono omatunto ei ollut kaikkein vaikein asia vaan päätöksen tekeminen. Se vei ehkä voimani ja energiani enimmäkseen.
Onneksi mieheni ei saanut tietää uskottomuudesta. Pääsi varmasti vähemmällä siten. Hän oli hyvin surullinen erosta muutenkin. Mietin toki kertomista ja kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja moneen kertaan.
Nyt tilanteesta on vuosia ja tästä silloisesta toisesta miehestä on tullut aviopuolisoni. Hän on todella sielunkumppanini jonka kohtalo toi eteeni aivan väärällä hetkellä, mutta nykyään ajattelen vain että onneksi toi. Elämme hyvässä rakkaudellisessa suhteessa ja sovimme toisillemme täydellisesti. Muita en vilkuile. Kaikki mitä tarvitsen, on hänessä. Edelliseltä mieheltäni en saanut asioita joita tarvitsen voidakseni hyvin.
Pettämistä en puolustele, kerronpa vaan vastauksena kysymykseen että pettäessä elämä oli hyvin raskasta mutta mahtavat hetket rakkaan kanssa olivat sen arvoisia. Kauheaa se on. Sitä ei voi kieltää. Itse en kuitenkaan voi katua koska elän nyt niin hyvää elämää ja kaikkien kannalta olisi ollut väärin jatkaa silloisen miehen kanssa kun rakkaus oli jo loppu ja olin aika surullinen siitä parisuhteesta. Perheelliselle eropäätös on kuitenkin hyvin vaikea sekin eikä sitä pystynyt tekemään hetkessä.
Ei tarvitse ymmärtää, en ehkä olisi itsekään nuorena ymmärtänyt etenkään silloin kun elin hyvässä suhteessa. Silloin sitä ei pidäkään ymmärtää.
Lässyn lässyn!
Niin, yleensä jos pettäjä kertoo tarinansa niin hän vain lässyttää. Tai puolustelee. Ehkä on parempi sitten etteivät kerro. He jotka eivät petä, tietävät kaikki pettäjän tekemisistä ja niiden taustoista kuitenkin paremmin. Lässyttämättä. Ja lisäksi ilmaisevat itsensä hyvin kypsästi :D
Selkärangattomat selittelee. Asian voi kietoa vaikka kuinka kauniiseen pakettiin, paska haisee silti.
Aikuismaisesti ja lupausten mukaan ei pettäjä toimi, vaikka kuinka itseään ja elämäänsä etsii. Jos on hukassa ratkaisujen kanssa, niin menköön psykiatrille pohtimaan elämän suuria kysymyksiä.
Ero ei aina ole mikään paha juttu, ja siihen kyllä varmasti löytyy järkisyitä, mutta pettäminen on aina pettämistä.
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä-minä-minä, niin onnistuu.
Lisäksi syy on tietysti siinä petetyssä, joka ei huomioi tätä minä-minä-minää riittävästi.
Ainoastaan minä-minä-minä ja minun tunteet, ei mitään empatiaa muita kohtaan.
Mitä tulee omatuntoon, tein pienen testin kuinka moni perheellinen mies on valmis lähtemään mukaan.
Treffisivustot - niin helppoa ettei mitään rajaa. Ei tarvinnut olla edes kuvaa, äijät oli valmiina sopimaan tapaamisen vaikka heti.
Ravintola - lähes yhtä helppoa
Lähipiiri - oman miehen veli: heti valmis. Naapurin äijä: heti valmis. Työkaveri, joka oli mennyt naimisiin pari viikkoa sitten: heti valmis. Lapsen kummisetä: heti valmis.
KUKAAN, yksikään ei sanonut että ei halua loukata vaimoaan tai vaarantaa perhettään. Joka ikinen oli valmis panemaan, vaikka työpaikan vessassa.
En ole mikään kaunotar, yli 40 ja yli 80kg.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee omatuntoon, tein pienen testin kuinka moni perheellinen mies on valmis lähtemään mukaan.
Treffisivustot - niin helppoa ettei mitään rajaa. Ei tarvinnut olla edes kuvaa, äijät oli valmiina sopimaan tapaamisen vaikka heti.
Ravintola - lähes yhtä helppoa
Lähipiiri - oman miehen veli: heti valmis. Naapurin äijä: heti valmis. Työkaveri, joka oli mennyt naimisiin pari viikkoa sitten: heti valmis. Lapsen kummisetä: heti valmis.
KUKAAN, yksikään ei sanonut että ei halua loukata vaimoaan tai vaarantaa perhettään. Joka ikinen oli valmis panemaan, vaikka työpaikan vessassa.
En ole mikään kaunotar, yli 40 ja yli 80kg.
Olet varmasti todella ylpeä itsestäsi! 😏
Tuo yksi ylpeilee sillä, että miehensä ei tiennyt pettämisestä. Mies todennäköisesti tiesi tai aavisti. Oli vaan liian ahdistavaa ottaa sitä puheeksi. Sun onnesi maksoi lapsillesi, miehellesi ja muulle lähisuvulle.
Toivottavasti puolisosi tekee sinulle saman. En pysty ymmärtämään, miten ihminen voi elää itsensä kanssa, kun ei ole minkäänlaista moraalia.