Meille tarjottiin lastensuojelun asiakkuutta taloudellisista syistä
Olin vauvan kanssa sairaalassa, kun vauvalla oli vatsakramppeja, itki ja oksenteli. Oltiin juuri kotiutumassa, kun sairaalan sosiaalityöntekijä tuli tapaamaan meitä. Ehdotti että tehdään lastensuojeluilmoitus. Perusteli sitä sillä, että saamme vauvalle tukiperheen. Sanoin, että ei ole tarvetta 7 viikon ikäistä vauvaa viedä tukiperheeseen. Sosiaalityöntekijä kyseli jaksamisesta. Sanoin, että meillä on vauvalla kaksi mummoa, viisi tätiä, kaksi enoa ja 16-vuotias serkku, jotka kyllä tarvittaessa auttavat. Sanoin vielä, että sairaalaan tulimme ihan tutkimuksiin ja että kaikki on nyt hyvin, kun saatiin apua vauvan vaivaan.
No, sitten sosiaalityöntekijä sanoi, että lastensuojelun asiakkaana saa taloudellista tukea ja että tulee kalliiksi kymmenen päivän sairaalalasku. Totesin, että eiköhän meillä ole varaa, kun mies käy töissä ja säästöjäkin on ja että tämän sairaalalaskun maksaa mummo.
Sosiaalityöntekijä antoi puhelinnumeronsa ja kehotti soittamaan, jos tulee jotain. Sitten kysyi onko minulla neuvolan numero. Sanoin että tottakai on. Sanoi sitten, että täytyy heti soittaa neuvolaan, jos tulee jotain vauvalle, että sieltä saa apua. Totesin vain hölmistyneenä, että niinhän minä juuri teinkin ja että sairaalaan tultiin neuvolan lähetteellä. Kyseli vielä onko kaikki varmasti hyvin ha toivotteli jaksamista. Sanoi että sairaalaan voi tulla uudestaan ja että sairaalassa on myös psykologeja.
Olipa aika hämmentävä kokemus.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen kans, että ehkäisevää tukea ollaan tarjottu. Mun mielestä hienoa, että tukea tarjotaan varhaisessa vaiheessa. Ei se sos.tt ole voinut tietää teidän tukiverkostoista, taloudellisesta tilanteesta jne. Ja jos hän olisi niitä ruvennut "tenttaamaan" ni sekin olisi ollut huono.
Kun uutisia ja menneitä tapahtumia miettii esim. perhesurmat, ni tämä varhainen puuttuminen on juuri se tapa millä näitä koitetaan ehkäistä.Varhainen puuttuminen tosiaan. Puuttuminen sanana antaa ymmärtää, että siinä tullaan sivusta katkaisemaan ikävä kehityskulku, jonka olemassaoloa ei siis vielä mitenkään tiedetä. Haravoiminen ja kartoittaminen olisivat neutraalimpia ilmaisuja, tosin siinäkään ei voida välttää ajatusta, että jos kiinnität kartoittajan huomion, olet syvästi epäonnistunut elämässäsi. Ei taida olla vahinko tämä epätarkkuus. Valitettavasti se ilmaisee, että kaikki tosiaan ovat epäilyksenalaisia.
Systeemi ei osaa päättää, suhtautuisiko se kohteisiinsa avuntarvitsijoina vai synnintekijöinä, ja kompromississa on molempien lähestymistapojen huonot puolet eikä kummankaan hyvää.
Sanahelinästä huolimatta vihamielisyys vanhempia kohtaan on syvää.
Lastensuojelun voisi hyvin lakkauttaa vaikka saman tien.