Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja kun pienen lapsen mummi yritti puistossa äsken lausua lapsen "vieraskielisen" nimen..
03.07.2017 |
Otsikko on ehkä nyt vähän hassu, mutta tällaista tänään:
Olin juuri lapseni kanssa puistossa ja siellä oli äiti, poika ja pojan mummi. Pojan nimi oli ilmeisesti Benjamin, mutta äiti lausui nimen hienosti englantilaisittain "Bentsamin". No te tiedätte miten se lausutaan ulkomailla. Puhuivat koko ajan kuitenkin suomea ja näyttivät kaikki suomalaisilta. Isästä en tietenkään tiedä.
Noh, tämä mummi sitten jossain kohtaa alkoi huudella pojan perään. Mummi huusi "Bensamin" "Bensemin" ja mitähän vielä, mutta ei siis osannut lausua nimeä englantilaisittain.
Mulle heräs sitten siinä kohtaa kysymys pääni sisällä, että miksi sitä nimeä ei voi täällä suomessa lausua vaan BENJAMIN. Mummi raukka huutaa bensaminia puistossa. Sekö sitten kuullostaa hyvältä? Tuskin tarhassa tai koulussakaan osataan aina lausua nimi ulkomaalaisittain. Benjamin on vielä ihan kiva nimi ja kuullostaa hyvältä suomalaisittainkin. Miksi ihmeessä pitää alkaa vääntää jotain olevinaan hienoa.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite sanoit että isä ei ollu mukana. Mistä tiiät ettei ole britti, ja perhe vaikka asu kokonaana siellä, tai kenties jossain muualla? Varmaan olis pitänyt ristiä Pekaksi vain sen takia että mummikin osaa lausua, ettei hörökorvaiset kanssaihmiset leikkipuistossa ärsyynny. Kenties olivat vain kesälomalla Suomessa?
Äiti oli niin wt, ettei kukaan britti ottais semmosta, niin ei voinu olla isä britti.
-Ap
WThän on tunnetusti vain suomalainen ilmiö. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa asuu vain tweed-puvuissa kulkevia herrasmiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan ne kutsua hellittely nimillä. Minä ainakin kutsun näitä rakkaita vaikka .millä nimillä
Kaikki pojat pitäisi nimetä kansainvälisesti Sami-Pettereiksi ja tytöt Irma-Unelmiksi, jottei suomalaisen suu joudu vaikeuksiin ja korva kärsimyksiin.
Nyt siis sieppaa kyl ihan kunnolla te haukutte toisia wt ja olette itse muka sitä parhainta a-luokkaa miltähän vuoaikymmeneltä olette itse olen jo -81syntynyt ja meille on opetettu käytöstavat. Toiseksi millä ihmeen tavalla te ulkonäön peruateella haukutte wt? Tuntematta edes ko henkilöä. No way . Kannattaa katsoa peiliin itseään siinä tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Toihan on vaan kidutusta sille lapselle! Kaikki lausuu eritavoin. Ei mitään järkeä!:(
Eihän se lapsen syy ole että "kaikki" on va-jak-keja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite sanoit että isä ei ollu mukana. Mistä tiiät ettei ole britti, ja perhe vaikka asu kokonaana siellä, tai kenties jossain muualla? Varmaan olis pitänyt ristiä Pekaksi vain sen takia että mummikin osaa lausua, ettei hörökorvaiset kanssaihmiset leikkipuistossa ärsyynny. Kenties olivat vain kesälomalla Suomessa?
Äiti oli niin wt, ettei kukaan britti ottais semmosta, niin ei voinu olla isä britti.
-Ap
Juu, britit ei koskaa ole wt. Jalkapallohulikanismikin on niin yläluokkaista, että!
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli niin wt, ettei kukaan britti ottais semmosta, niin ei voinu olla isä britti.
-ApEikös koko wt-käsite ole peräisin nimenomaan Britanniasta?
White trash on Yhdysvalloista. Brittien vastaava on chav.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeet otti vaan päähän kun oma poika Jussi.
Olis halunnut erikoisemman nimen mutta aapeen mies kielsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkäpä ihmiset tuntevat sitten myötähäpeää munkin lasten nimistä, kun yritettiin kovasti antaa sellaiset nimet, jotka kävisivät kummassakin maassa... ei se mene ihan nappiin, jos Suomen vanha kansa ei vaan osaa kahta konsonanttia ekoina kirjaimina peräkkäin, niin Svenjasta tuli Venja...
Toisen lapsen suomalainen nimi, jonka ajateltiin olevan helppo ulkomailla, on myös ikävä lapselle, kun se pitää aina tavata ja se lausutaan AINA väärin. Elina on vaan sitten Elena, Eleni, Ilena, Ilina jne. No, Suomessa ei onneksi ole ongelmia sen muutaman kerran vuodessa...
Toisaalta, jos lasta kutsutaan "Bensaminiksi", niin ei se lapselle olis kivaa, jos mummo vääntää sen Benjaminiksi. Hienotunteinen mummo, että edes yritti.
Meidän lapsilla on, ei tarkoituksella, nimet jotka kääntyvät ainakin englanniksi. Kirjoitettu ihan k:lla kun ollaan Suomessa, nämä "kansainväliset" versiot olisivat c:llä ja g:llä. Lausunnon ei maasta riippuen pahemmin muutu. Näitä nimiä on aika paljon jos välttämättä haluaa antaa nimen joka on globaalisti helppo lausua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun kaikki ovet on värjäytyny ihan keltasiksi kun mies röökaa sisätiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkäpä ihmiset tuntevat sitten myötähäpeää munkin lasten nimistä, kun yritettiin kovasti antaa sellaiset nimet, jotka kävisivät kummassakin maassa... ei se mene ihan nappiin, jos Suomen vanha kansa ei vaan osaa kahta konsonanttia ekoina kirjaimina peräkkäin, niin Svenjasta tuli Venja...
Toisen lapsen suomalainen nimi, jonka ajateltiin olevan helppo ulkomailla, on myös ikävä lapselle, kun se pitää aina tavata ja se lausutaan AINA väärin. Elina on vaan sitten Elena, Eleni, Ilena, Ilina jne. No, Suomessa ei onneksi ole ongelmia sen muutaman kerran vuodessa...
Toisaalta, jos lasta kutsutaan "Bensaminiksi", niin ei se lapselle olis kivaa, jos mummo vääntää sen Benjaminiksi. Hienotunteinen mummo, että edes yritti.Meidän lapsilla on, ei tarkoituksella, nimet jotka kääntyvät ainakin englanniksi. Kirjoitettu ihan k:lla kun ollaan Suomessa, nämä "kansainväliset" versiot olisivat c:llä ja g:llä. Lausunnon ei maasta riippuen pahemmin muutu. Näitä nimiä on aika paljon jos välttämättä haluaa antaa nimen joka on globaalisti helppo lausua.
Karles ja Keorke. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aapeet otti vaan päähän kun oma poika Jussi.
Olis halunnut erikoisemman nimen mutta aapeen mies kielsi.
Jussi taitaa kyllä olla nykyajan lapsilla erikoisempi kuin Benjamin.
No Benjamin nyt on vielä tavallinen nimi, tietenkin äännetään suomeksi ihan niin kuin kirjoitetaan. En kyllä antaisi omalle lapselleni tuollaista nimeä kuten en esim. vaikka Sebastian myöskään. Supisuomalainen nimi on minusta paras ja onhan noita sellaisia suomalaisiakin nimiä, jotka ovat aivan samat esim. englannin kilellä kuten Emma, Laura tai Anna, mistä voi olla tulevaisuudessa hyötyäkin kun maailma kansainvälistyy ja jos lähtee ulkomaille esim. opiskelemaan tai töihin. Sitten on vain hitusen poikkeavia nimiä suomen kielellä vs. esim. ranskan tai englannin kieli, esim. suomeksi Simo ja ranskaksi ja englanniksi Simon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kuin katsoon karalahtien yökylässä ohjelmaa, Nanna lausui pojan nimen zäks ja Jere suomalaisittain Jax :DD vai oliko toisinpäin ku on jo aikaa.
Meillä kaksikielinen perhe ja lapsen nimi tyyliä Maria, eli esiintyy kummassakin kielessä mutta sanotaan hiukan eri tavalla. Kukin sanoo äidinkielensä mukaan, eikä lapsi ole hämmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat, kuullostaako Bensemin teistä oikeesti hyvältä? :D
Tai vielä paremmalta kuulostaisi, kun joku huutelisi kunnolla suomalaisittain ääntäen "Pensamiinia". :D
Vierailija kirjoitti:
Pojan nimi oli ilmeisesti Benjamin, mutta äiti lausui nimen hienosti englantilaisittain "Bentsamin". Mummi huusi "Bensamin" "Bensemin" ja mitähän vielä, mutta ei siis osannut lausua nimeä englantilaisittain.
Mulle heräs sitten siinä kohtaa kysymys pääni sisällä, että miksi sitä nimeä ei voi täällä suomessa lausua vaan BENJAMIN. Mummi raukka huutaa bensaminia puistossa
Olin kerran Kuopiossa kassajonossa, kun mies huusi poikansa perään toistellen: PENJAMIN! PENJAMIN älä mee kauas! Silloin tuli kyllä olo, että olisiko vanhempien kannattanut antaa poikaparalle joku ihan normaali savolainen nimi .
Tuttua! Kaupassa äiti, mummo, sisko tai muu sukulaisnainen kiljuu kurkku suorana Rookeria tai Ritsarttia. En tiedä, kuinka he mahtavat lausua Raymondin.
Ap ei voi tietää, mistä lapsen toinen vanhempi on kotoisin ja missä maassa perhe asuu. Perhe voi hyvin olla vain kesälomamatkalla Suomessa. Kyse ei siis välttämättä ole mistään kansainvälisen vaikutelman tavoittelusta, ja vaikka olisikin, mitä väliä. Nykyään kansainvälisyys on monelle töiden, sosiaalisten ympyröiden tai vaikka harrastusten kautta aivan luonteva osa arkea. Itse esimerkiksi asun suurehkossa suomalaisessa kaupungissa ja mieheni on ulkomaalaistaustainen, molemmat työskentelemme alalla, jolla monikulttuuriset työyhteisöt ovat tyypillisiä. Kaveripiirini koostuu suurin piirtein 50-50 suomalaisista ja maahanmuuttajista, ja tuttavapariskunnista hyvin moni on kaksikulttuurinen. On itsestäänselvyys, että mikäli mieheni kanssa saamme lapsia, valitaan nimet niin, että ne toimivat molemmilla kielillä. Tämä ei ole aivan helppoa, sillä jotain kaikkialla käytössä olevaa Mariaa lukuun ottamatta suomen ja miehen äidinkielen nimet ovat aivan erityyppisiä. Lopputuloksena voi siis olla nimi, joka on käytössä Suomessa mutta joka äännetään Suomessa totutusta poikkeavalla tavalla.
Mä olisin kutsunut poikaa vaan Jamiksi.