Pitkä parisuhde, vahinkoraskaus, mies ei halua

Pidä lapsi ilman muuta. Muuten kadut loppuelämän. Joko mies sopeutuu tai ei mutta todennäköisesti sopeutuu.

Ihmettelen jos pitkässä parisuhteessa ei puhuta lapsesta. Mikään ehkäisy ei oo satavarma. Pidä lapsi. Et tule katumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan riistämään mieheltä elareita... Törkeää touhua naisilta päättää tällaiset isot asiat yksin.

Onhan tuohon ratkaisu. Naiselle abortti ja miehelle samalla reissulla piuhojen nipsaisu. Kumpikin luopuu jostakin. Reilu peli.

Yksikään mies ei ole ikinä seksin hetkellä tai ennen sitä osoittanut mitään kiinnostuuksen merkkejä sitä kohtaan, että aionko pitää raskautuessani lapsen vai ei. Minulla on noin 30 seksikumppania elämäni ajalta, eikä ketään tämä asia ole niin paljoa kiinnostanut, että olisi kysynyt ennen seksiä. Parisuhteessa on sitten keskusteltu aiheesta, kun ollaan vakiinnuttu ja tapailu on muuttunut seurusteluksi ja on puhuttu tulevaisuudensuunnitelmista.

Miksi ihmeessä nainen alkaisi tässä jotain luentoa pitämään, kun lainkin mukaan se on hänen päätöksensä? Miehen tehtävä on kysyä jos häntä kiinnostaa, koska päätös on joka tapauksessa naisen. Naisen mielipide voi sitäpaitsi muuttua, joten mitään lupauksia ei voi antaa, joten miehen täytyy jo ihan oletuksena pitää itse huoli ehkäisystä, jos lasten tulo on katastrofi. Totuus nyt vaan on, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa vain päästä kostuttamaan lerssiään, eikä siinä hetkessä paljon ole seuraamukset mielessä. Moni olisi pannut paljaalla heti kun sanoin, että syön pillereitä, vaikka kyseessä oli aivan uusi juttu. Mua on nimenomaan elämäni aikana ihmetyttänyt tämä miesten vastuuttomuus tai vastuun sysääminen 100% lähes tuntemattomalle naiselle. Sitten vielä se sukupuolitautien mahdollisuus. Ei voi kui ihmetellä. Nämä jutut eivät sitten yllättäen avioliitoksi asti menneet.

On siellä seassa ollut niitä ehkäisyn kannalta vastuullisiakin tapauksia, mutta valitettavan moni vähät välittää.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies ei ole ikinä seksin hetkellä tai ennen sitä osoittanut mitään kiinnostuuksen merkkejä sitä kohtaan, että aionko pitää raskautuessani lapsen vai ei. Minulla on noin 30 seksikumppania elämäni ajalta, eikä ketään tämä asia ole niin paljoa kiinnostanut, että olisi kysynyt ennen seksiä. Parisuhteessa on sitten keskusteltu aiheesta, kun ollaan vakiinnuttu ja tapailu on muuttunut seurusteluksi ja on puhuttu tulevaisuudensuunnitelmista.

Miksi ihmeessä nainen alkaisi tässä jotain luentoa pitämään, kun lainkin mukaan se on hänen päätöksensä? Miehen tehtävä on kysyä jos häntä kiinnostaa, koska päätös on joka tapauksessa naisen. Naisen mielipide voi sitäpaitsi muuttua, joten mitään lupauksia ei voi antaa, joten miehen täytyy jo ihan oletuksena pitää itse huoli ehkäisystä, jos lasten tulo on katastrofi. Totuus nyt vaan on, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa vain päästä kostuttamaan lerssiään, eikä siinä hetkessä paljon ole seuraamukset mielessä. Moni olisi pannut paljaalla heti kun sanoin, että syön pillereitä, vaikka kyseessä oli aivan uusi juttu. Mua on nimenomaan elämäni aikana ihmetyttänyt tämä miesten vastuuttomuus tai vastuun sysääminen 100% lähes tuntemattomalle naiselle. Sitten vielä se sukupuolitautien mahdollisuus. Ei voi kui ihmetellä. Nämä jutut eivät sitten yllättäen avioliitoksi asti menneet.

On siellä seassa ollut niitä ehkäisyn kannalta vastuullisiakin tapauksia, mutta valitettavan moni vähät välittää.

Yhden yön suhteita - itse pysyn erossa tämmöisistä tapauksista.

Levittävät sukupuolitauteja hyvin todennäköisesti.

Hyviä miehiä on vähemmän jotka huolehtivat lapsistaan ja kumppanistaan.

Yhteiskunnassa on melkoisesti pielessä jo tällä hetkellä suomessa kun syntyvyys vähenee kokoajan kykenemättömiä miehiä tulee lisää joka ei auta. Naisia jotka kontrolloivat - yksi riittää, ajattelee vanhemmat kuolee ja mahdollisesti yksi lapsi ei saa lapsia enää suku katoaa. Näitä tulee lisää, kiusaaminen kuuluu lasten arkeen jolloin henkisesti rikkinäisiä lapsia jotka eivät kykene suhteisiin tulee enemmän ja kiusaajissa on niitä jotka eivät kykene elämään suhteissa myöskään ilman etteivät he alistaisi kumppaniaan ja lapsiaan. Kierre loputon.

Pidä lapsi jos mies pysyy kumppaninasi hyvä jos ei etsi hyvä kumppani.

Luin keskustelua kaksi ensimmäistä sivua. Omituista, ettei aloittaja kerro, haluaako itse lapsen (joko nyt tai joskus), eikä kukaan sitä häneltä myöskään kysy. Eikö se ole kuitenkin tässä se ensisijainen ja ratkaiseva asia?

Jos aloittajalle on ok, että lapsia ei elämässä välttämättä koskaan tule olemaan, niin sitten abortti. Jos aloittajalle on tärkeää joskus saada lapsia, niin sitten pitää sen nyt kun on tulollaan.

Mitä se mies sitten noin muuten ajattelee, haluaako lapsia koskaan, vaiko vain "ei nyt vielä", ja jos ei nyt niin miksi myöhemmin olisi sen parempi?

Sovittiin ja juteltiin usein seurustelukumppanin kanssa, että ei haluta kumpikaan lapsia. Aborttiin valmius, 2v parisuhde, kummallakin omat kämpät (muutin lähemmäs häntä, ihan metsän toiselle puolelle ~500m päähän). Käytännössä kumminkin asuttiin aina jommankumman luona. Molemmat haaveili koirasta ja saatiinkin yhteistuumin aivan loistava rotukoira (vaatii paljon treeniä ja liikuntaa). Minä maksoin + ruoat aina ym mukana tulevat menot ja lääkärit. Koulutin ja opetin. Naisella ei ennestään kokemusta koirista, hänellä vain vanha vihainen kissa (osasyy miksi en halunnut muuttaa hänen kanssa vielä yhteen). Suhteemme oli loistava, rakastimme ja jaoimme.

Tuossa mä nyt just laitoin mun hilkun vajaa vuoden vanhan poikani nukkumaan. Avovaimo on kavereiden kanssa ulkona ja baarissa. Oltiin pojan kanssa taas tänään koko pvä touhottamassa, ulkona syömässä kylvyssä jne. En päässyt harrastukseeni koska vaimolla kiire. Näitä päiviä on aika usein, siitä asti kun poika siirty rintaruokinnasta.

Seurustelukumppanini tuli siis yllättäen raskaaksi. Huomasimme asian hyvin varhaisessa vaiheessa. Puhuimme asiasta samoin merkein kuin ennenkin; emme ole valmiita lapseen. Molemmat sillä hetkellä työttömiä, vuokrakämpät, emme ole tavanneet toistemme sukulaisia, pienet säästöt valuu kokoajan eläimiin ja yleensäkin nuoreen rakkauteen, mennäänkö me yhdessä matkoille... Abortissa on deadline, joka alkoi lähestyä - kumppanini toteaa eräänä iltana "aion pitää sen.".

Nyt olen lähiöfaija kurjan pienessä vuokrakämpässä kotona pojan, kissan ja koiran kanssa, kun avovaimo (vain papereiden mukaan ei tunnetasolla) juoksee pihalla. Näin siinä kävi kun luottaa. Takin saa kääntää jos on nainen? Mulla ei ollut mitään oikeutta tai sanomista tilanteessa.

Rakastan mun pientä poikaa enemmän kuin mitään ja olen hänestä ikionnellinen. Olisin halunnut perustaa perheen varmemmalle pohjalle, turvaan ja harkitusti. Ehkä jopa jonkun toisen paremmin kanssasi sopivan kanssa. Multa vietiin paljon mutta sain paljon enemmän. Musta tuntuu et musta tulee vielä yh isä, kun tuo kumppani ei tunnu pysyvän raiteilla. Mutta se onkin jo eri tarina.