Lue keskustelun säännöt.
Keskiajan vauva.fi
Minkälaisia keskusteluja olisi ollut keskiajan vauva-av:lla, jos silloin olisi sellainen ollut?
Kommentit (3436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Eihän se syntiä ole jos ei tropinteosta jää kiinni. Varo vaanivia noidanmetsästäjiä. Kasku, kasku! Saa sitä ihmiseläjä tehdä litkuja kaikesta mitä käsiinsä saa. Näin sanoo järki. Noituus alkaa vasta loitsuista. Kissalle on helppo juottaa esilääkitys. Vaikkapa silakan perskeillä. Puukuppiin litkut ja houkuttimeksi perskeet tai muuta katikasta naposteltavaa. Kun katti työntää kirsun liemeen suupalaa hapuillessa, kiskaise tuikeasti hännästä. Johan vetää kattia ilmaa sisään ja hörppää litkut. En nyt taata voi tepsiikö temppu.
Näin annat lääkkeen kissalle. Kaadat lääkkeen kissan päälle. Kissa nuolee itsensä puhtaaksi. Nuoleminen sinänsä on myös rauhoittavaa. Sen jälkeen Eukko Elviira voi ruveta tekemään taikojaan, ja renki Juupeli voi tulla tuvan puolelle jos on lypsänyt lehmät, kerinyt kampaat, siivonnut sikolätin, sukinut aasit ja kerännyt munat ja tehnyt juustot.
No peijooni! Tuo on keino mitä en konsaan olisi hoksinut! Litkut kissan turkille ja katti hoitaa kieli pitkällä litkuset talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli taas pörssikynttilöitä ilmaiseksi jaossa torilla. Kyllä on hulluntöitä sellaiset kahden vuoden kiinteähintaiset kynttiläsopimukset.
Vai ihan pörssin vahavalolla sitä hämärää häädetään. Lantit on minulla juomatuvan viinurille menneet. Viimeinen ropo syksyn sylissä. Kesän humussa unohtui pörssitulet tilata. Pärjäähän tässä kirjaton karjaton mies päreen valossa. Ja hyvinä öinä loistaa räppänästä tähti kuin outo otsalehti. Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta kuin tunturin vuori. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painiin lyön - ja maailma ympäri kiirii. Tulikohan liiaksi paloviinaa naurishauteen kylkeen lorautettua. Tämä! Paloviina on synkän mielen varapäre! Otanpa vielä tuikun. Päreet palaa sisällä ja tuvassa. Vaarivainaa ollut lie viikon kaksi ikiunessa. Katsoo makuuksilta oven raosta illan pimeyttä. Täytyy kohdakkoin vaari haudata ja ovi korjata. Ei sitä talviseen maahan hautaa helpolla kaiva. Ja tympeetä on pakkasen vierailu irvistävän tuvanoven pielessä. Sanoin vaarille, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Mitäpä siihen vaari. Otti hiukan miestä vahvempaa ja säntäsi mesikänmenen kimppuun. Olisi pitänyt minun huutaa varoitus, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Vaari kun oli jo vanhuuttaan kuuroutumassa.
Taidat olla satujen kertoja. Karhu nukkuu pakkasella pesässään, eipä paini.
Niinpä joo ja epäselko. Sellainen loruilija minä olen. Ja mitä kerroin, sen selitän nyt. Kyseessä oli syksy ja juopottelu. Ei vielä lunta tullut tupaan ovenraosta josta vainaa illan pimeyteen, ei lumeuteen, kuolleena tuijotti. Päreet paloivat vaan ei tuli rätissyt tupaa lämmittäen. Ja ajatus velloi mitä tulee tehdä ennen karhujen talviunia, ennen kuin lunta tulee tupaan. Jäitä ei ollut porstuaan tulossa Ei ollut edes porstuaan siinä "Tuuli" nimisessä tuvassa. Saattoi vielä karhut korvessa viimeisiä hirviaterioita kitaansa ahtaa. Sudet ulvoa. Pelokkaat jänöt tuvan alla kyyröillä. Ja aivan ihana lauluääni pimeydestä tupaa lähestyä. Tuliko enkeli noutamaan vaarivainaan sielua, vai joku kevytkenkäinen, tai jalkineeton hempukka lähestyä Tuulen tupaa yösijan toiveissa...
Missä karhu nytten on, onko taljana vaarivainaan päällä?
Metsän Ukko Mesikämmen, otso oikein kookas, kontio kovan luonteinen, vaarin tappoi ukkoin painiessa. Ei syönyt vaarista varvastakaan, liekkö marinaadit vaarin viinaksista teki turvaa vielä kuolemassa.
Kontio metsään meni, urahteli, tuhahteli. Katseestani katosi sinervihreään hämyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turun torin Kustu on Kustava-vaimonsa kanssa päässyt kuninkaalliseksi huusinhoitajaksi Stockholmis. Korkean viran vuoksi Turun torihuusin hoitajiksi haetaan Kustu-nimistä hoitajaa ja mielellään saisi vaimo olla Kustava.
Toivotaan, ettei kuninkaallinen toimi nouse heidän päähänsä. Eikös tuo Turun huussimestarointi täyty aika helppoon nimenmuunnoksella. Pätevin töihin ja nimeksi kusta mainittiin vaatimukseen.
No jos ei löydy syntymänimellä,niin olkoot virkanimityksiä. Perinteitä on luotava näin kunnianarvoisessa tehtäväalueessa. Turun valtamiehet voivat luoda tuosta arvonimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turun torin Kustu on Kustava-vaimonsa kanssa päässyt kuninkaalliseksi huusinhoitajaksi Stockholmis. Korkean viran vuoksi Turun torihuusin hoitajiksi haetaan Kustu-nimistä hoitajaa ja mielellään saisi vaimo olla Kustava.
Toivotaan, ettei kuninkaallinen toimi nouse heidän päähänsä. Eikös tuo Turun huussimestarointi täyty aika helppoon nimenmuunnoksella. Pätevin töihin ja nimeksi kusta mainittiin vaatimukseen.
No jos ei löydy syntymänimellä,niin olkoot virkanimityksiä. Perinteitä on luotava näin kunnianarvoisessa tehtäväalueessa. Turun valtamiehet voivat luoda tuosta arvonimet.
Totta toriset! Ja kun Turku turpoaa ja huussaamusen tarve laajenee, lienee syytä huussittaa useampikin kaupungin syrjä. Mukava kesähomma opiskelijoille toimia niissä tiloissa kustuina virka-asuin. Ja heitä johtaa vastuullisesti Yli-Kustu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli taas pörssikynttilöitä ilmaiseksi jaossa torilla. Kyllä on hulluntöitä sellaiset kahden vuoden kiinteähintaiset kynttiläsopimukset.
Vai ihan pörssin vahavalolla sitä hämärää häädetään. Lantit on minulla juomatuvan viinurille menneet. Viimeinen ropo syksyn sylissä. Kesän humussa unohtui pörssitulet tilata. Pärjäähän tässä kirjaton karjaton mies päreen valossa. Ja hyvinä öinä loistaa räppänästä tähti kuin outo otsalehti. Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta kuin tunturin vuori. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painiin lyön - ja maailma ympäri kiirii. Tulikohan liiaksi paloviinaa naurishauteen kylkeen lorautettua. Tämä! Paloviina on synkän mielen varapäre! Otanpa vielä tuikun. Päreet palaa sisällä ja tuvassa. Vaarivainaa ollut lie viikon kaksi ikiunessa. Katsoo makuuksilta oven raosta illan pimeyttä. Täytyy kohdakkoin vaari haudata ja ovi korjata. Ei sitä talviseen maahan hautaa helpolla kaiva. Ja tympeetä on pakkasen vierailu irvistävän tuvanoven pielessä. Sanoin vaarille, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Mitäpä siihen vaari. Otti hiukan miestä vahvempaa ja säntäsi mesikänmenen kimppuun. Olisi pitänyt minun huutaa varoitus, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Vaari kun oli jo vanhuuttaan kuuroutumassa.
Taidat olla satujen kertoja. Karhu nukkuu pakkasella pesässään, eipä paini.
Niinpä joo ja epäselko. Sellainen loruilija minä olen. Ja mitä kerroin, sen selitän nyt. Kyseessä oli syksy ja juopottelu. Ei vielä lunta tullut tupaan ovenraosta josta vainaa illan pimeyteen, ei lumeuteen, kuolleena tuijotti. Päreet paloivat vaan ei tuli rätissyt tupaa lämmittäen. Ja ajatus velloi mitä tulee tehdä ennen karhujen talviunia, ennen kuin lunta tulee tupaan. Jäitä ei ollut porstuaan tulossa Ei ollut edes porstuaan siinä "Tuuli" nimisessä tuvassa. Saattoi vielä karhut korvessa viimeisiä hirviaterioita kitaansa ahtaa. Sudet ulvoa. Pelokkaat jänöt tuvan alla kyyröillä. Ja aivan ihana lauluääni pimeydestä tupaa lähestyä. Tuliko enkeli noutamaan vaarivainaan sielua, vai joku kevytkenkäinen, tai jalkineeton hempukka lähestyä Tuulen tupaa yösijan toiveissa...
Missä karhu nytten on, onko taljana vaarivainaan päällä?
Metsän Ukko Mesikämmen, otso oikein kookas, kontio kovan luonteinen, vaarin tappoi ukkoin painiessa. Ei syönyt vaarista varvastakaan, liekkö marinaadit vaarin viinaksista teki turvaa vielä kuolemassa.
Kontio metsään meni, urahteli, tuhahteli. Katseestani katosi sinervihreään hämyyn.
Annoit vaarin tappajan mennä menojaan? Onko sellainen tavallista teilläpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla ei Euroopassa vielä tunnettu perunaa!
Kyl ny lanttu leikkaa, ettei niitä ole kun ei ole nähty. Mitä perunoita? Joku perulainen noita? Tääl on sulle lampaasta papanoita.
Etsi ulkomaan kirjoista, oikea nimi on pottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli taas pörssikynttilöitä ilmaiseksi jaossa torilla. Kyllä on hulluntöitä sellaiset kahden vuoden kiinteähintaiset kynttiläsopimukset.
Vai ihan pörssin vahavalolla sitä hämärää häädetään. Lantit on minulla juomatuvan viinurille menneet. Viimeinen ropo syksyn sylissä. Kesän humussa unohtui pörssitulet tilata. Pärjäähän tässä kirjaton karjaton mies päreen valossa. Ja hyvinä öinä loistaa räppänästä tähti kuin outo otsalehti. Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta kuin tunturin vuori. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painiin lyön - ja maailma ympäri kiirii. Tulikohan liiaksi paloviinaa naurishauteen kylkeen lorautettua. Tämä! Paloviina on synkän mielen varapäre! Otanpa vielä tuikun. Päreet palaa sisällä ja tuvassa. Vaarivainaa ollut lie viikon kaksi ikiunessa. Katsoo makuuksilta oven raosta illan pimeyttä. Täytyy kohdakkoin vaari haudata ja ovi korjata. Ei sitä talviseen maahan hautaa helpolla kaiva. Ja tympeetä on pakkasen vierailu irvistävän tuvanoven pielessä. Sanoin vaarille, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Mitäpä siihen vaari. Otti hiukan miestä vahvempaa ja säntäsi mesikänmenen kimppuun. Olisi pitänyt minun huutaa varoitus, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Vaari kun oli jo vanhuuttaan kuuroutumassa.
Taidat olla satujen kertoja. Karhu nukkuu pakkasella pesässään, eipä paini.
Niinpä joo ja epäselko. Sellainen loruilija minä olen. Ja mitä kerroin, sen selitän nyt. Kyseessä oli syksy ja juopottelu. Ei vielä lunta tullut tupaan ovenraosta josta vainaa illan pimeyteen, ei lumeuteen, kuolleena tuijotti. Päreet paloivat vaan ei tuli rätissyt tupaa lämmittäen. Ja ajatus velloi mitä tulee tehdä ennen karhujen talviunia, ennen kuin lunta tulee tupaan. Jäitä ei ollut porstuaan tulossa Ei ollut edes porstuaan siinä "Tuuli" nimisessä tuvassa. Saattoi vielä karhut korvessa viimeisiä hirviaterioita kitaansa ahtaa. Sudet ulvoa. Pelokkaat jänöt tuvan alla kyyröillä. Ja aivan ihana lauluääni pimeydestä tupaa lähestyä. Tuliko enkeli noutamaan vaarivainaan sielua, vai joku kevytkenkäinen, tai jalkineeton hempukka lähestyä Tuulen tupaa yösijan toiveissa...
Missä karhu nytten on, onko taljana vaarivainaan päällä?
Metsän Ukko Mesikämmen, otso oikein kookas, kontio kovan luonteinen, vaarin tappoi ukkoin painiessa. Ei syönyt vaarista varvastakaan, liekkö marinaadit vaarin viinaksista teki turvaa vielä kuolemassa.
Kontio metsään meni, urahteli, tuhahteli. Katseestani katosi sinervihreään hämyyn.
Annoit vaarin tappajan mennä menojaan? Onko sellainen tavallista teilläpäin?
Huolimatta kutsustani: "Tulepas nyt joutuin sieltä, sinä juuri vaarin tappaja, selvittämään asiasi!", karhu löntysti metsään. Mulla oli molemmat pellavasukat litimärät, kuivumassa risuaidan päällä, niin en sitten voinut pelkin tuohivirsuin lähteä karhua yhyttämään. Vanhat virsut hiertää äkisti kantapäät sekä jalkaterän syrjäyt rakolle. Kyllä se karhu vielä joskus vastaan tulee. Minulla on kiivas mieli ja pitkä muisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla ei Euroopassa vielä tunnettu perunaa!
Kyl ny lanttu leikkaa, ettei niitä ole kun ei ole nähty. Mitä perunoita? Joku perulainen noita? Tääl on sulle lampaasta papanoita.
Etsi ulkomaan kirjoista, oikea nimi on pottu.
Hahhah, pottuhan on lasipullo. Sen tietää joka Juoppo. Whiskipotut on ulkomailla suosiossa.
Hei! Oon cadottanu mun sormuksen. Se on kultaa ja siin on amethisti. Jos joku näkee niin, palautathan. Löytöpalccio wiinaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla ei Euroopassa vielä tunnettu perunaa!
Kyl ny lanttu leikkaa, ettei niitä ole kun ei ole nähty. Mitä perunoita? Joku perulainen noita? Tääl on sulle lampaasta papanoita.
Etsi ulkomaan kirjoista, oikea nimi on pottu.
Hahhah, pottuhan on lasipullo. Sen tietää joka Juoppo. Whiskipotut on ulkomailla suosiossa.
Meidän ylijäämätyttö pääsi aatelislinnaan pissapottujen tyhjentäjäksi. Kevyt työ, mutta ei siitä meille paljon heru, linna maksaa palkan suoraan meille mutta vähentää tytön syömiset ja vaatteet palkasta ensin. Vaikka linnassa on sivurappuset palvelusväelle niin kumminkin joku voi joskus tulla vastaan, ei siellä voi liikkua resuisissa vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla?
Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli.
Mitä taas tulee epäröimääsi kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla?
Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli.
Mitä taas tulee epäröimääsi kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen.
Voi varapäre. Piti kirjoittaman lohduttomaan erotuskaan. Ja eikös siitä tuo paholaisvirhe tehnyt siitä: kohduttomaan erotuskaan. Pahoittelut paholaisvirheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla?
Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli.
Mitä taas tulee epäröimääsi kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen.
Epäilen että Eukko Elviira ajattelee myydä säkkipillin kulkukauppiaalle.
Mutta ihmettelen että ostaako säkkipilliä kukaan.
Ovatko säkkipillit harvinaisia ja kalliita, vai yleisiä ja halpoja?
H.H.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Oon cadottanu mun sormuksen. Se on kultaa ja siin on amethisti. Jos joku näkee niin, palautathan. Löytöpalccio wiinaa!
Löycin shen sun wiinapotun. Täysh oli. Ziis oli. Ny sithen tiehustelen coska shinä tuot sen löytöpalkka ametizzikulthasormucsen? Ashun täälhä kussa eilencin. Näcemmisiis!
Minkkinylgyri Nice "Adidas" Yöjalca
Gubittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla?
Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli.
Mitä taas tulee epäröimääsi kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen.
Epäilen että Eukko Elviira ajattelee myydä säkkipillin kulkukauppiaalle.
Mutta ihmettelen että ostaako säkkipilliä kukaan.
Ovatko säkkipillit harvinaisia ja kalliita, vai yleisiä ja halpoja?
H.H.
Kyll en tiedä niistäkään mitään, mutta soittajat kyllä on kilttejä pidellyt. Ja heidän kotomaassa on elämän vesi pulloon putkahtanut. Paikllismurteella kutsutaan whiskiksi.
Yllä olevan mukaan säkkipilli sällit eivät ole uhaksi. Mainioita ilman sitä luritusvekotinta. Säkkipillit ovat usein kadonneet soittajan nukahdettua elämänveden voimasta. Lie näilläkin syrjin maailmaa joku soittosäkki vesistöissä. Useampikin kuulemma pohjasta löytyy, jostain Säkkijärvestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli taas pörssikynttilöitä ilmaiseksi jaossa torilla. Kyllä on hulluntöitä sellaiset kahden vuoden kiinteähintaiset kynttiläsopimukset.
Vai ihan pörssin vahavalolla sitä hämärää häädetään. Lantit on minulla juomatuvan viinurille menneet. Viimeinen ropo syksyn sylissä. Kesän humussa unohtui pörssitulet tilata. Pärjäähän tässä kirjaton karjaton mies päreen valossa. Ja hyvinä öinä loistaa räppänästä tähti kuin outo otsalehti. Mitä minä huolin, veitikka nuori, jolla on rinta kuin tunturin vuori. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painiin lyön - ja maailma ympäri kiirii. Tulikohan liiaksi paloviinaa naurishauteen kylkeen lorautettua. Tämä! Paloviina on synkän mielen varapäre! Otanpa vielä tuikun. Päreet palaa sisällä ja tuvassa. Vaarivainaa ollut lie viikon kaksi ikiunessa. Katsoo makuuksilta oven raosta illan pimeyttä. Täytyy kohdakkoin vaari haudata ja ovi korjata. Ei sitä talviseen maahan hautaa helpolla kaiva. Ja tympeetä on pakkasen vierailu irvistävän tuvanoven pielessä. Sanoin vaarille, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Mitäpä siihen vaari. Otti hiukan miestä vahvempaa ja säntäsi mesikänmenen kimppuun. Olisi pitänyt minun huutaa varoitus, ettei sen karhun kanssa ole painiminen. Vaari kun oli jo vanhuuttaan kuuroutumassa.
Tässäpä se on ikiaikaisen suomalaisuuden perikuva: syksyn tuuli nurkissa, pullo pöydällä ja päreliekin valo heijastuu vaarivainaan himmenneistä silmistä. Hämäränhyssyksi sitä täällä päin kutsutaan.
Oli Synkkä ja Syksyinen yö. Tuvassa päreet paloi ja vaarivainaan silmissä tuikki räppänän heittämä tähdensiinto. Mikäs sen parempaa, rauhaa ja lanttua tarjolla. Kruununa illan otsan kirkasta viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.
Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme.
Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle. Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus
Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille Harmituksille.
Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.
Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui
osumaan ryyppyjuhlaan.
Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen
Niksu Pirkka
Hellä Harmitus
kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.
Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.
Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.
Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.
Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.
Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.
Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.
Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.
Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.
Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.
Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä
Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla?
Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli.
Mitä taas tulee epäröimääsi kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen.
Epäilen että Eukko Elviira ajattelee myydä säkkipillin kulkukauppiaalle.
Mutta ihmettelen että ostaako säkkipilliä kukaan.
Ovatko säkkipillit harvinaisia ja kalliita, vai yleisiä ja halpoja?
H.H.
Kyll en tiedä niistäkään mitään, mutta soittajat kyllä on kilttejä pidellyt. Ja heidän kotomaassa on elämän vesi pulloon putkahtanut. Paikllismurteella kutsutaan whiskiksi.
Yllä olevan mukaan säkkipilli sällit eivät ole uhaksi. Mainioita ilman sitä luritusvekotinta. Säkkipillit ovat usein kadonneet soittajan nukahdettua elämänveden voimasta. Lie näilläkin syrjin maailmaa joku soittosäkki vesistöissä. Useampikin kuulemma pohjasta löytyy, jostain Säkkijärvestä.
Meidän Säkkijärvi on saanut sen nimen sen takia, kun se on tarpeeksi syvä että siihen upotetaan säkissä kiven kanssa liiat kissanpennut, on kätevä ja nopea tapa tappaa pennut. Pappikin suosittelee, koska ei tule verenvuodatusta.
Missä karhu nytten on, onko taljana vaarivainaan päällä?