Keskiajan vauva.fi

Mene luostariin, Ofelia, ja sassiin!

Hae nopeasti pois koronkiskurilta ja hautaa maahan

Parahin Mikael, suonet andeeksi jos vastan suomen kielel vaikka tiedän että teillä fiskari-Olofin kodona puhutaan eniden ruotsia puhu rohkiasd isäis cans josco hän sallis Päärnon KIRKKO-herran lähettää Sinud Wiburgin Katedraali koulun latina oppiman siidä ura vsi urgenis

Vierailija kirjoitti:

Parahin Mikael, suonet andeeksi jos vastan suomen kielel vaikka tiedän että teillä fiskari-Olofin kodona puhutaan eniden ruotsia puhu rohkiasd isäis cans josco hän sallis Päärnon KIRKKO-herran lähettää Sinud Wiburgin Katedraali koulun latina oppiman siidä ura vsi urgenis

Sanoi että kannattaa tässä vaiheessa pyrkiä kouluun ulkomaille, kun ei Wiipurin koulua vielä ole perustettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.

Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme. 

Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle.  Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus

Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille  Harmituksille. 

Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.

Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui

 osumaan ryyppyjuhlaan. 

 

Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen 

                        Niksu Pirkka 

Hellä Harmitus

kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.

Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.

Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.

Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.

Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.

Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka  ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.

Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.

Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.

Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.

Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.

       Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä

Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla? 

Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli. 

Mitä taas tulee epäröimääsi  kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen. 

Epäilen että Eukko Elviira ajattelee myydä säkkipillin kulkukauppiaalle.

Mutta ihmettelen että ostaako säkkipilliä kukaan.

Ovatko säkkipillit harvinaisia ja kalliita, vai yleisiä ja halpoja?

H.H.

Kyll en tiedä niistäkään mitään, mutta soittajat kyllä on kilttejä pidellyt. Ja heidän kotomaassa on elämän vesi pulloon putkahtanut. Paikllismurteella kutsutaan whiskiksi. 

Yllä olevan mukaan säkkipilli sällit eivät ole uhaksi. Mainioita ilman sitä luritusvekotinta. Säkkipillit ovat usein kadonneet soittajan nukahdettua elämänveden voimasta. Lie näilläkin syrjin maailmaa joku soittosäkki vesistöissä. Useampikin kuulemma pohjasta löytyy, jostain Säkkijärvestä. 

Meidän Säkkijärvi on saanut sen nimen sen takia, kun se on tarpeeksi syvä että siihen upotetaan säkissä kiven kanssa liiat kissanpennut, on kätevä ja nopea tapa tappaa pennut. Pappikin suosittelee, koska ei tule verenvuodatusta.

Mitäpäs sinne Kivesjärveen on molskutettu? Kaunis, kirkas, korkea on kyllä Kivesjärven urosten veisuutaito. 

Teit väärän johtopäätöksen. Sinne on vaan heitelty pässien, sonnien, sikojen ja muiden teurastettujen elukoitten iljettävät kivekset, kun ei niitä viitsi syömään ruveta, vaikka jotkut ulkomailla kyllä nälkäänsä nekin syövät. Saattaa olla joukossa porojenkin kiveksiä.

Jaa, varmaan raahattu säkissä niitä vauhti pusseja joka kolkasta valtakuntaa. Minä jo mietinkin, miksi se yksi jyrkkä kohta näillä main maastossa on Pallivaha.  

 

Hyvä, ettei eläinpallimallistoa kuskattu Helvetinjärveen, siellä olisi polske käynyt kun poropallit muuttuvat palaen poroksi. 

no tietysti poro on eri asia kuin poro.

Sukkeluus on pahasta kun totuutta etsitään. Humala rentouttaa. Julkisesti valehtelu on huumoria. Humala rentouttaa. Poron sarviin voi takertua viaton ohihiihtäjä. Humala rentouttaa. Voisin todeta lopuksi, että humala rentouttaa. Mutten voi, koska yli kolme kertaa jankattu sama juttu ärsyttää. Ei hätää jos sinua ärsyttää, tiedät nyt, että : Humala rentouttaa. 

opetteleppa kirjoittamaan ilman sarvia ja hampaita

Kalukukkaroita mittatilauksesta. Sekä pikkuruisille että pollemaisille. Edullisesti. Kysy käsityökorttelista kalumestaria.

Ihan hauska "keskiaikainen" palsta, mutta vaikka huumorismiehenä itseäni pidän, olen myös sen verran tosikko että totean tämän keskustelun olevan surullinen mittari sille miten huonosti koulusivistys on mennyt läpi ja jäänyt muistiin: Keskiajan  rajat Ruotsin valtakunnassa ovat pahasti hukassa, ja vielä enemmän on hukassa se millaista täällä Itämaassa silloin oli. Palstan tarjoama aineisto on sen verran laaja että se tarjoaisi itsensä pikku jaottelun ja analyysin peustaksi. Yksi hauska luokka on huumoriluokka, joka tuo mieleen Kiviset ja Soraset, eli meidän aikamme asiat ja ilmiöt on heijastettu keskiaikaan. Sitten olisi luokkia jossa täkäläinen keskiaika on rajattu väärin, ja luokka jossa keskiaikaan on huumoria tavoittelematta sijoitettu sijoitettu siihen kuulumattomia eli anakronistisia ilmiöitä. 

Huoh. Kohta soi iltakellot ja työt voi lopetella ja pääsee saunaan ja sitten pahnoille.  Jeesu Maria. 

Nyt 1500-luvun alussa tuntuu,että on edessä raju muutoksien aika. Elämä monien sukupolvien aikana on nyt loppupuolella ja murroksissa ja alkaa uusi aika. Surullista ja toisaalta toivoa paremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian aukenevat vedet ja lähdetään soutamaan, ja hyvällä tuulella voi seilatakin välillä. Mutta mielessäni on vaan se Hellä-neitonen, joka on käynyt minua tapaamassa mutta ei ole tullut pitkään aikaan, vaikka lemmenvalat vannottiin. Onko petollinen tämä Hellä ja etsisinkö jotain toista? Hellän isä kyllä tiedetään ankaraksi ja joka pyhä ukko piiskaa raamatun ohjeen mukaan koko talon väen, ensimmäisenä akkansa ja tyttönsä.  Ja kaikkein viimeisenä koiransa jos saa sen kiinni. Ehkei isä päästä Hellää tulemaan?

Mutta Hellää on minulla ikävä että mitä teen?

kysyy Soutaja-oppipoika Sulttio

Tiedän yhden joka meni rengiksi siihen taloon, vaikka varoteltiin. Uljas ja kaunis on tämä uusi renki, jospa on Hellä tykästynyt renkiin?

Olivat nähneet tämän Uljaksen kuljeskelevan rannikolla ja kyselleen sinua, ajateltiin että on tulossa selkäsaunaa antamaan Hellän vokottelusi takia, jotenka johdatettiin hänet vähän harhaan, sen jälkeen ei ole näkynyt.

Luulenpa että tämä Uljas renki tietää jotain kaipaamastasi Hellästä. Jos et löydä Hellää niin koeta etsiä Uljas ja kiskoa hänestä tieto irti. Vesien vapautumiseen on vielä aikaa, talvi on kovin ankara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät aikalaisemme. Välttäkää anakroismeja. Elämmehän keskiaikaa.

Hyvä huomio ja tuiki tarpeen. Kiitos runsas. Aatokseni ikuisuuden meressä loikkivat aaltojen harjoilla mielikuvista toiseen, kuin itse pahuus ilkkuisi pimeydestä: aika on harhaa. No harhailemme aikamme. 

Kovasti harhaan kuljin, kun oli niin pilvistä ettei aurinko pilkottanut eikä kuu loistettaan suonut kulkijalle.  Suutarille piti viedä isän pieksut, mutta päädyin Eukko Elviiran tönölle, ja nyt olen täällä sitten ilmoittaa kotiväelle H Harmitus

Harhailusta on turenkilainen itseoppinut viisaustieteilijä Montaneuvo Mietti laatinut kirjasen: Jokamiehen harhaoppi. Sen mukaan sinun tulisi nyt harhailla selkä edellä samat harha-askelet ja katso, olet perillä. Tiedä sitten pitääkö kääntyä vai jatkaa harhailua selkä edellä nähdäkseen sen minkä taakseen jätti. Sen verto pimeää jo, että viedään viestisi huomenna perille  Harmituksille. 

Mahdoton tästä mihinkään lähteä ennen kuin tulee kesä, koska Eukko Elviira myi kulkukauppiaalle isän pieksut ja omat jalkineeni sillä aikaa kun nukuin.

Älä jämähdä. Tee - ne - itse - nokialaiset. Keritsimet käteen ja kangasta esiin. Kymmenen kerrosta, kaksi jalkaa kohti L-muotoon. Leikkaa osat passeliksi, neulo palat sisäonttoon, jätä reikä jalan mennä. Tervaa koko komeus lumen pitäväksi. Ja kas, sinulla on uudet talvisaapikkaat jotka pitävät jalat kuivina ja lämpiminä. Juhlavat ne on, itsesuutaroidut mustat astimet kuin nokialaisen silmänaluset ryyppyjuhlan tahi tappelun jäljestä, ellei ihan nokialaisen silmäseudun sysimustat, jos tappelus sattui

 osumaan ryyppyjuhlaan. 

 

Kannustaen ja neitoa pulassa innostaen 

                        Niksu Pirkka 

Hellä Harmitus

kerron taas täältä Eukko Elviiran tönöstä, että voitteko vielä julkaista, että kun minä tänä aamuna heräsin niin lattialla kuorsasi meidän renki Juupeli, ja kuorsaa edelleenkin, muuten on vaatteet päällään muttei ole jalkineita jalassa. Nyt en kyllä ymmärrä.

Hellä Harmitus taas, jos jaksatte lukea.

Eukko Elviiran tönö on melkein lumeen hautautunut, äsken Eukko tuli ulkokautta huusista ja sanoi että ilma on sellainen että nyt sataa kissoja ja koiria, tämäkin kissa ilmestyi oven taakse kuin olisi Taivaasta tipahtanut.

Ja Eukko piti sylissään suurta rääkyvää ja kynsivää kissaa, sanoi että kissa on varmaan kuuro kun se jaksaa kuunnella tuota rääkynäänsä.

Eukko heitti kissan navetan puolelle, mutta elukat ajoivat sen takaisin meidän puolelle. Niin että nyt täällä on kissakin.

Naarmuille kynsitty ja huolestunut Hellä Harmitus taas. Eukko Elviira uteli että mitä aineita mummoni käytti pelästyneitten kollikissojen rauhoittamiseen ja vaati minua tekemään litkun. Tiesinhän toki aineet, virmajuuri, kamomilla, siankärsämö, sianpuolukka  ja humala, ja vähän vielä sitruunamelissaa, mutta sitä ei liikaa. Sitten kun kissa olisi rauhoitettu, Eukko Elviira korjaisi loitsuillaan kissan kuulon ja siitä saisi hiirien pyydystäjän, hiiriä kun on ollut haitaksi saakka. Ja kun hiiret loppuisivat, kissan voisi myydä kulkukauppiaalle.

Tein litkun. Kaksi kysymystä nyt teille: yksi että onko tällaisen taikalitkun tekeminen syntiä ja joudunko noitaroviolle, ja kysymys kaksi: miten saan kissan juomaan litkun, renki Juupeli ei auta, on paennut navettaan.

Minä. Tahdon. Kotiin. Äidin. luokse. Täällä menee hermot. Kissa sentään on kunnossa, kiitos hyvistä neuvoistanne, eikä sitä ja sen kynsiä paljon näy ei kuulu tuvan puolella.

Mutta Säkkipillisoittaja tuli hakemaan ilmalennon tehnyttä kissaansa, ja Eukko Elviira tykästyi soittoon niin että ei päästä soittajaa pois, tosin lupailee että katsotaan sen jälkeen kun kulkukauppias on käynyt. Säkkipillisoitto on minun makuuni liian vanhanaikaista eikä Juupelikaan siitä tykkää, jatkuvaa riitelyä on täällä kun hermot kiristyy.

Kysyn taas neuvoa teiltä: että kuinka saisi niin että kun säkkipilliä soitetaan niin soittoa ei kuulisi.

       Hellä Harmitus se sama kun ennenkin ja ihan itse näitä raapustelen omasta päästäni, sen takia ehkä pidätte näitä raapustuksiani tyhminä

Ei. Sitä ei voi estää. Vaikka korvat leikataan valtion keritsimillä ja tukitaan miilutuorein tervoin, säkkipillin väristykset tulevat nahan läpi ja piiparipaaparoivat ajatuksissa alati. Ainut keino on kaapata säkkipilli, panna pillit pussiin ja pässinpää kokoinen kivi painoksi, nyörillä kiinni pillitettyyn pussiin. Ja olihan siellä suota hetteineen tarjolla? 

Vsraudu soittajan kohduttomaan erotuskaan ja kaipuuseen Kadonneen soittimen osilta. Paatuneestakin säkkipilliretaleesta voi sukeutua itkupilli. 

Mitä taas tulee epäröimääsi  kirjallisen ilmauksen laatuun, voin vain todeta: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi ja raportoimaan sattumuksiasi. Aivan kuin naamatusten kirjoituksia vaihtaen. 

Epäilen että Eukko Elviira ajattelee myydä säkkipillin kulkukauppiaalle.

Mutta ihmettelen että ostaako säkkipilliä kukaan.

Ovatko säkkipillit harvinaisia ja kalliita, vai yleisiä ja halpoja?

H.H.

Kyll en tiedä niistäkään mitään, mutta soittajat kyllä on kilttejä pidellyt. Ja heidän kotomaassa on elämän vesi pulloon putkahtanut. Paikllismurteella kutsutaan whiskiksi. 

Yllä olevan mukaan säkkipilli sällit eivät ole uhaksi. Mainioita ilman sitä luritusvekotinta. Säkkipillit ovat usein kadonneet soittajan nukahdettua elämänveden voimasta. Lie näilläkin syrjin maailmaa joku soittosäkki vesistöissä. Useampikin kuulemma pohjasta löytyy, jostain Säkkijärvestä. 

Meidän Säkkijärvi on saanut sen nimen sen takia, kun se on tarpeeksi syvä että siihen upotetaan säkissä kiven kanssa liiat kissanpennut, on kätevä ja nopea tapa tappaa pennut. Pappikin suosittelee, koska ei tule verenvuodatusta.

Mitäpäs sinne Kivesjärveen on molskutettu? Kaunis, kirkas, korkea on kyllä Kivesjärven urosten veisuutaito. 

Teit väärän johtopäätöksen. Sinne on vaan heitelty pässien, sonnien, sikojen ja muiden teurastettujen elukoitten iljettävät kivekset, kun ei niitä viitsi syömään ruveta, vaikka jotkut ulkomailla kyllä nälkäänsä nekin syövät. Saattaa olla joukossa porojenkin kiveksiä.

Jaa, varmaan raahattu säkissä niitä vauhti pusseja joka kolkasta valtakuntaa. Minä jo mietinkin, miksi se yksi jyrkkä kohta näillä main maastossa on Pallivaha.  

 

Hyvä, ettei eläinpallimallistoa kuskattu Helvetinjärveen, siellä olisi polske käynyt kun poropallit muuttuvat palaen poroksi. 

no tietysti poro on eri asia kuin poro.

Sukkeluus on pahasta kun totuutta etsitään. Humala rentouttaa. Julkisesti valehtelu on huumoria. Humala rentouttaa. Poron sarviin voi takertua viaton ohihiihtäjä. Humala rentouttaa. Voisin todeta lopuksi, että humala rentouttaa. Mutten voi, koska yli kolme kertaa jankattu sama juttu ärsyttää. Ei hätää jos sinua ärsyttää, tiedät nyt, että : Humala rentouttaa. 

opetteleppa kirjoittamaan ilman sarvia ja hampaita

Ihan on mennyt sulkakynin ja paruksin. Ja jos ilmaisu ärsyttää: Krapula sua potuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska "keskiaikainen" palsta, mutta vaikka huumorismiehenä itseäni pidän, olen myös sen verran tosikko että totean tämän keskustelun olevan surullinen mittari sille miten huonosti koulusivistys on mennyt läpi ja jäänyt muistiin: Keskiajan  rajat Ruotsin valtakunnassa ovat pahasti hukassa, ja vielä enemmän on hukassa se millaista täällä Itämaassa silloin oli. Palstan tarjoama aineisto on sen verran laaja että se tarjoaisi itsensä pikku jaottelun ja analyysin peustaksi. Yksi hauska luokka on huumoriluokka, joka tuo mieleen Kiviset ja Soraset, eli meidän aikamme asiat ja ilmiöt on heijastettu keskiaikaan. Sitten olisi luokkia jossa täkäläinen keskiaika on rajattu väärin, ja luokka jossa keskiaikaan on huumoria tavoittelematta sijoitettu sijoitettu siihen kuulumattomia eli anakronistisia ilmiöitä. 

Näitä innostuksen lannistajia ja yrittämisen lyttääjiä on oppilaissa ja opettajissa, minkäs sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska "keskiaikainen" palsta, mutta vaikka huumorismiehenä itseäni pidän, olen myös sen verran tosikko että totean tämän keskustelun olevan surullinen mittari sille miten huonosti koulusivistys on mennyt läpi ja jäänyt muistiin: Keskiajan  rajat Ruotsin valtakunnassa ovat pahasti hukassa, ja vielä enemmän on hukassa se millaista täällä Itämaassa silloin oli. Palstan tarjoama aineisto on sen verran laaja että se tarjoaisi itsensä pikku jaottelun ja analyysin peustaksi. Yksi hauska luokka on huumoriluokka, joka tuo mieleen Kiviset ja Soraset, eli meidän aikamme asiat ja ilmiöt on heijastettu keskiaikaan. Sitten olisi luokkia jossa täkäläinen keskiaika on rajattu väärin, ja luokka jossa keskiaikaan on huumoria tavoittelematta sijoitettu sijoitettu siihen kuulumattomia eli anakronistisia ilmiöitä. 

Näitä innostuksen lannistajia ja yrittämisen lyttääjiä on oppilaissa ja opettajissa, minkäs sille.

Eihän se satuilussa oikeassa oleminen ole väärin. Se on typeryyttä. Ja joulupukki on / ei olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kalukukkaroita mittatilauksesta. Sekä pikkuruisille että pollemaisille. Edullisesti. Kysy käsityökorttelista kalumestaria.

Mites saa kuriirikyytiä tänne Isokyröön? Pitäs naida ihan ensiviikion ja pöyhkätä sulhasmiehen prinssinakista jätkänlenkki morsiamen hämäykseen ja kaveripiirin kateeeksi. Saa olla samenttia koko kukkaron komeus ja jalokivin koristeltu. 

(Eihän niitä Prinssinakkeja, eikä "Jätkän väärää" toki ole vielä keksitty. Mulle tuli vaan epähuomiossa ja huomattavan etuajassa joku mainoslehti, päivämäärällä 31.4. 1969 vappurarjous koko Rymykylän kauppapuodista. Sitä ei ole edes olemassa! Olenko tosikko?) 

Kustulle ja Kustavalle on löytynyt seuraajat Turun torihuussiin. Pisalaiset Atticus ja Persefoone ovat päässeet jatkamaan. Ovat veropakolaisia Pisankaupungista, kun ahne verovouti siellä tekii latriinitoimen mahdottomaksi. Kustu risti Atticusin Cusi-Antiksi ja Persefoonivaimon Persefiinaksi. Ovat mukavia ja pidettyjä. Osaavat jo kieltämme muutaman sanan. Oppivat nopeasti nämä uusturkulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Edellisen piian karkaaminen on huono merkki. Olisiko naapuritalon isäntä napsauttanut navan alle piikaa pikkaraista?

Kamasaksat ja laukkupyccät ovat myös vitsaus. Vievät Saksanmaalle ja Kultaiseenordaan katteettomilla lupauksillaan piikasiamme. Ties mihin orjuuteen siellä joutuvat. Ovat jotkut kuulemma saraseenien haaremiihinkin joutuneet.