Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaussa puhutaan usein pätevimmästä hakijasta. Eikö pätevyys kuitenkin tarkoita tehtävään vaadittavaa tutkintoa/koulutusta, kokemus ja tehtävään sopivuus ovat sitten erikseen? Miten siis saman tutkinnon suorittaneista joku voi olla pätevämpi kuin toiset?

Muodollinen pätevyys tosiaan arvioidaan niin, että hakijoista pääsevät ylipäätään valintaan ne, joilla on hakuilmoituksessa vaadittu tutkinto. Muut putoavat jo tässä pelistä. Tämän jälkeen hakijoiden cv:n perusteella arvioidaan heidän kokemuksen ja erityisosaamisen laajuutta ja sovveltuvuutta tehtävään. Ne joilla on tutkinto, mutta ei juuri tältä osa-alueelta, tai ei kokemusta tämäntyyppisistä tehtävistä, putoavat tässä. Lopuista kutsutaan soveltuvuustesteihin sopiva määrä, ehkä neljä parhaaksi arvioitua. Ei liikaa, se on kallista, ei liian vähän jotta olisi valinnanvaraa. Nämä sitten haastatellaan. Voi kutsua haastatteluun ilman testiä jos ei ole johtava virkamies tai toimihenkilö.

Ihan viime kädessä haastattelu tuon soveltuvuustestin tulosten kanssa ratkaisee. Eli persoona.

Vaikka heillä kaikilla on sama muodollinen pätevyys eli tutkinto taustalla, on silti keinoja erotella sopivuus tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaussa puhutaan usein pätevimmästä hakijasta. Eikö pätevyys kuitenkin tarkoita tehtävään vaadittavaa tutkintoa/koulutusta, kokemus ja tehtävään sopivuus ovat sitten erikseen? Miten siis saman tutkinnon suorittaneista joku voi olla pätevämpi kuin toiset?

Saman tutkinnon voi suorittaa hyvin erilaisilla arvosanoilla. Siitä tulee jo eroa. Lisäksi osalla aloista tutkinnon yleisnimikkeen alla voi olla useita erilaisia sisältöjä. Äkkiä tulee mielee lähihoitaja, joka on tutkintonimikkeeltään aina lähihoitaja, vaikka hän voi erikoistua lapsiin, vanhuksiin tai vammaisiin (tai ehkä vielä johonkin muuhunkin). Pelkkä tutkintonimike ei siis kerro vielä mitään.

Sitten tullaan muihin vaikuttaviin asioihin. Vaikka olisi suorittanut täsmälleen saman tutkinnon täsmälleen samalla sisällöllä, voi muu kokemus olla hyvin erilaista. Esimerkiksi vaikka taas lähihoitaja: Kaksi saman tutkinnon suorittanutta lähihoitajaa hakee töitä muistisairaiden vanhusten hoivakodista. Toisella 5 vuoden kokemus muistisairaiden hoidosta, toisella 5 vuoden työkokemus muista tehtävistä (vaikkapa kotipalvelussa työskentelystä ei muistisairaiden vanhusten parissa). Ensin mainittu on samasta koulutuksesta huolimatta pätevämpi, koska hänellä on kokemusta haettavaa paikkaa vastaavista tehtävistä. Lisäksi toinen on voinut käydä tutkinnon suorittamisen jälkeen lisäkursseja, jotka tekevät hänestä pätevämmän.

Tutkinto on vain virallinen pohja pätevyydelle. Kokemus alasta tuo aina lisäpätevyyttä, sillä työtä tekemällä oppii työstä sellaisia asioita, joita ei koulunpenkillä opi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta poistettiin hammas ja tikit yksityisellä. Nyt muutama päivä myöhemmin luulen, että poistokohdan ien on jotenkin tulehtunut. En halua/pysty maksaa enää euroakaan yksityiselle, eli voinko soittaa tulehduksesta julkiselle, vaikka yksityinen lääkäri poisti hampaan?

Voit. Yksityisen käyttö ei sulje sinua julkisen terveydenhuollon piiristä pois. Kannatta kuitenkin varautua siihen, että julkisella hoitoonpääsy ei ole niin helppoa ja nopeaa kuin yksityisellä.

Onkohan vastaukseni poistettu kun en näytä löytävän sitä? Joka tapauksessa, joku kysyi millainen on naisen seksielämä 60-70 vuotiaana, verrattuna kaksikymppiseen itseen. En ihan siihen pysty vastaamaan, mutta näin 50- vuotiaana voin sanoa, että halu, taito ja nautinto on tähän asti ainakin koko ajan kasvanut. En nyt tässä vastauksessa kuvaile enempää sitä päänräjäyttävää nautintoa nykyisin, kun se näköjään jonkun mielestä meni asiattoman puolelle tässä ketjussa. Mutta voin sanoa että hyvää on luvassa ja o:t vaan paranee.

Onko kenelläkään samaa ongelmaa kuin minulla? Eli sokeroinnin jälkeen säärikarvat alkavat kasvamaan ihon sisälle. Sisään kasvaneet karvat saa pois joko nuppineulalla sörkkimällä tai raapimalla ihon rikki.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään vinkkiä miten voisi estää sisäreisien ihon kipeytymistä uimapuvussa? Mulla reidet ovat sen verran tuhdit että hankaavat aina yhteen (esim. housut kuluvat nopeastikin puhki) ja hameen kanssa käytän aina jonkunsortin spanxejä. Mutta mites uikkarisilteen? Viime kylpyläreissulla onnistuin saamaan sisäreidet ihan vereslihalle kun iho on märkä (ja ehkä se suola suolasaunassa ei ollut paras idea).

Yksi vaihtoehto on lahkeellinen uima-asu, jos kyse on reisien yläosasta.

Toinen voisi olla Lushin Silky underwear vartalopuuteri. Sitä joutuu kuitenkin lisäilemään sopivin välein jos uimaelämää viettää.

Apina kirjoitti:

Onko kenelläkään samaa ongelmaa kuin minulla? Eli sokeroinnin jälkeen säärikarvat alkavat kasvamaan ihon sisälle. Sisään kasvaneet karvat saa pois joko nuppineulalla sörkkimällä tai raapimalla ihon rikki.

Kyllä on. Ihon säännöllinen kuoriminen auttaa ehkäisemään karvojen sisäänkasvua. Lisäksi ainakin Veet-merkkisenä on saatavilla voidetta, jonka sanotaan auttavan asiaan. Itse en ole ko. voidetta kokeillut, joten en tiedä toimiiko. Kuorinta on pari kertaa viikossa on riittänyt minulle.

Vierailija kirjoitti:

Onko sukkahousuja pidettäessä aina se riski, että ne kutittaisivat tai hiostaisivat?

Riski on aina olemassa. Hiostaminen johtuu siitä että sukkahousut ovat sekä koko alaosan vartalosta peittävä vaate, mutta myös siksi että materiaali on synteettistä.

Synteettinen materiaali aiheuttaa usein myös kutinaa. Tämä riippuu ihon laadusta.

Kannattaa siis kokeilla laadukkaasta materiaalista tehtyjä ohuita sukkahousuja.  Jos hiostavuus reisien ja lantion alueella on ongelma, niin voisi kokeilla stay-upeja. Jos taas jalkaterät hiostuvat, sitten ohuita sukkahousulengginsejä.

Jos sukkahousujen yms. käyttö on pakollista työn yms. takia, sitten voi myös kokeilla tukisukkia, niistä kevyitä versioita, esim. Juzo Light Line tai Solidea -merkeissä on sekä sukkahousuja että stay-up sukkia. Näissä materiaali on laadukasta ja kun valitsee oikeiden mittojen mukaiset sukat, ne eivät mene kurttuun vaan pysyvät napakasti pitkin ihoa eivätkä siis hierrä. Helpottavat myös jalkojen neste- ja verenkiertoa.

Selittäisikö joku ihan selkeästi, mitä tarkoittaa laulamisesta puhuttaessa fraseeraus. Olen ymmärtänyt, että sävelmät, nuotit ja laulajan ääni fraseeraavat (tai siis pannaan fraseeraamaan) mutta mitä se tarkalleen sanoen on? Liittyykö siihen sanarytmi lauluissa yms. Voidaanko erilaisista fraseerauksista puhua nimenomaan erottaen laulut ja laulajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti. Niin mistä kaikille syntyneille riittää "sieluja"? :/

Jokainen syntynyt ihminen on uusi sielu.

Kuka näitä sieluja luo? Jos vastaus on jumala niin kuka loi jumalan?

Jos kysytään buddhalaiselta, niin vastaus voisi olla jotain sellaista, että ei ole olemassa erillisiä "sieluja", vaan jokainen meistä on osa yhtä ja suurta "jotain". Kun valaistumme - sielumme lakkaa kehittymästä ja kiertämästä uudestaan ja uudestaan syntymällä - me palaamme yhteen ja samaan. Minusta tämä on kaunis ajatus, jokainen ihminen kantaa sisällään pientä liekkiä, joka on samasta kodista kotoisin. Jokaisen sisällä olet sinä :) Me olemme yhtä.

Juuri näin. Ja sen takia on niin, että kun jollain valinnallasi aiheutat vahinkoa toisten ihmisten sieluille, teet vahinkoa myös omalle sielullesi.

Koda kirjoitti:

Selittäisikö joku ihan selkeästi, mitä tarkoittaa laulamisesta puhuttaessa fraseeraus. Olen ymmärtänyt, että sävelmät, nuotit ja laulajan ääni fraseeraavat (tai siis pannaan fraseeraamaan) mutta mitä se tarkalleen sanoen on? Liittyykö siihen sanarytmi lauluissa yms. Voidaanko erilaisista fraseerauksista puhua nimenomaan erottaen laulut ja laulajat?

Wikipediasta löytyi aika selkeä määritelmä: Fraseeraus tarkoittaa musiikissa esittäjän jo olemassa olevalle melodialle tekemää rytmistä muuntelua. Fraseeraamalla esittäjä värittää esittämäänsä teosta oman näkemyksensä mukaiseksi ja ottaa näin vapauden luoda oman tulkintansa esitettävästä kappaleesta.

Käytännössä siis niin, että laulaja ei laula pilkulleen niin kuin nuotteihin on merkitty, vaan vaihtelee nuottien pituutta oman tulkintansa mukaisesti. Tämä tekee lauletusta kappaleesta "elävämmän" kuin pelkkä mekaaninen nuottien toistaminen. Fraseeraus tuo tekstiin ja/tai musiikkiin sävyjä ja tunnetta, jotka lisäävät sanojen ja/tai musiikillisen tarinan uskottavuutta ja aitoutta. 

Lauluja ei voi erottaa fraseerauksen perusteella, sillä saman laulun voi fraseerata eri tavoin. Joillakin laulajilla on tunnistettavissa oleva tapa fraseerata, mutta sen avulla on melko vaikea erottaa laulajia toisistaan. Fraseeraukseen kun vaikuttaa laulajan oman näkemyksen lisäksi myös tietylle tyylille ominaiset tulkintakeinot. Myös soittimilla on mahdollista fraseerata, joten kyse ei ole pelkästään laulumusiikkiin liittyvästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaussa puhutaan usein pätevimmästä hakijasta. Eikö pätevyys kuitenkin tarkoita tehtävään vaadittavaa tutkintoa/koulutusta, kokemus ja tehtävään sopivuus ovat sitten erikseen? Miten siis saman tutkinnon suorittaneista joku voi olla pätevämpi kuin toiset?

Kysymys on tärkemmin siitä että pätevä johonkin työtehtävään. Yleensä jo hakemuksessa kerrotaan muodollinen pätevyysvaatimus eli pitää olla tietty tutkinto. Siksi tehtävään harkitaan henkilöä, joka on kaikilla tehtävän osa-aleuilla pätevin eli työkokemus, muu osaaminen, haastettulassa pärjääminen, yms.

Jos julkisesta sektorista puhutaan, niin työnantajan pitää huolella dokumentoida jokaisen hakijan pätevyys haettuun tehtävään niin että eri hakijoita voi helposti vertailla keskenään eikä jää epäselvyyttä siitä kuka on pätevin.

Jos puhutaan vain tutkinnosta, senkin sisällä on eravaisuuksia. Jos samaan virkaan hakee kaksi hakijaa, joilla on täsmälleen sama tutkinto, samalta vuodelta, samasta oppilaitoksesta, samoin  arvosanoin, ero voi tulla siinä mistä he ovat tehneet opinnäytetyönsä. Ehkä toisen työ käsittelee juuri työtehtäviin liittyvää aihetta. Silloin hän on piirun verran pätevämpi.

Sori tuli pahoja kirotusvihreitä... ei pitäisi tehdä muuta samalla :)

Millaisissa kuljetuksissa rekoissa käytetään kovaseinäisiä kuljetuskontteja ja missä on vain ohuet seinät, joiden läpi lasti voi päästä? Konginkankaan linja-autoturman rekassahan oli tuollaiset ohuet seinät, joten paperirullat pääsivät ulos autosta, mutta jos seinät olisivat olleet kovat, ei olisi tullut läheskään niin rumaa jälkeä. Eräs tuttavani kerran selitti tämän minulle, mutta olen jo unohtanut. Sanoi, että ohutseinäisillä kuljettaminen on halvempaa tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Onko nännien erottuminen arjessa tyylitöntä ja noloa?

Minulla on isot rinnat, joten en halua topattuja rintaliivejä tuomaan lisätäytettä. Ja olen huomannut, että topatut rintaliivit saavat rintani särkemään. Minimizereitä en haluaisi käyttää, koska vaikka isot ovatkin, rintani ovat "linjassa" muiden mittojeni kanssa. Ts. pienemmät rinnat tässä kropassa näyttäisivät hassuilta ja epäsuhdilta.

Käytän siis ohuita ja sileitä liivejä. Nämä ovat ainoita, jotka voin "unohtaa", eli ne eivät paina mistään tai purista tai aiheuta särkyjä. Liivit ovat tukevia, eivätkä ne erotu vaatteiden alta...

...Mutta ne nännit. Toimistossa on tehokas ilmastointi, joten nännit törröttävät joskus iloisesti. Lisäksi jos ulkona käy viileähkö tuulenvire, niin taas törröttää. Teen toisinaan asiakaspalvelutyötä.

Pitäisikö minun käyttää liivien alla, nännien päällä joitakin lappuja, jotka estäisivät törröttämisen? Vaikuttaako nännien törröttäminen huomionhakuiselta, tai jopa tyrkyltä? Pukeudun erittäin asiallisesti, mutta tuo nännien törröttäminen epäilyttää. Tuntuisi kyllä jotenkin tosi hassulta alkaa peitellä näin luonnollista asiaa.

Ja ajatuksen tästä kysymyksestä sain, kun luin joko Iltalehden tai Ilta-Sanomien jutun, jossa nänneistä ja niiden näkymisestä oli puhetta.

Free the nipple!

Nännien piilottelu on amerikkalaista kaksinaismoralistihapatusta. Rintoja ja pakaroita pyritään esittelemään, mutta nännien olemassaolo on suorastaan tabu. Kaikilla on nännit, joten kohouman näkymisellä paidan läpi ei ole mitään väliä. 

Kummallista tässä asiassa on vieläpä se, että eniten toisten nänneistä tuntuvat olevan huolissaan toiset naiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nännien erottuminen arjessa tyylitöntä ja noloa?

Minulla on isot rinnat, joten en halua topattuja rintaliivejä tuomaan lisätäytettä. Ja olen huomannut, että topatut rintaliivit saavat rintani särkemään. Minimizereitä en haluaisi käyttää, koska vaikka isot ovatkin, rintani ovat "linjassa" muiden mittojeni kanssa. Ts. pienemmät rinnat tässä kropassa näyttäisivät hassuilta ja epäsuhdilta.

Käytän siis ohuita ja sileitä liivejä. Nämä ovat ainoita, jotka voin "unohtaa", eli ne eivät paina mistään tai purista tai aiheuta särkyjä. Liivit ovat tukevia, eivätkä ne erotu vaatteiden alta...

...Mutta ne nännit. Toimistossa on tehokas ilmastointi, joten nännit törröttävät joskus iloisesti. Lisäksi jos ulkona käy viileähkö tuulenvire, niin taas törröttää. Teen toisinaan asiakaspalvelutyötä.

Pitäisikö minun käyttää liivien alla, nännien päällä joitakin lappuja, jotka estäisivät törröttämisen? Vaikuttaako nännien törröttäminen huomionhakuiselta, tai jopa tyrkyltä? Pukeudun erittäin asiallisesti, mutta tuo nännien törröttäminen epäilyttää. Tuntuisi kyllä jotenkin tosi hassulta alkaa peitellä näin luonnollista asiaa.

Ja ajatuksen tästä kysymyksestä sain, kun luin joko Iltalehden tai Ilta-Sanomien jutun, jossa nänneistä ja niiden näkymisestä oli puhetta.

Free the nipple!

Nännien piilottelu on amerikkalaista kaksinaismoralistihapatusta. Rintoja ja pakaroita pyritään esittelemään, mutta nännien olemassaolo on suorastaan tabu. Kaikilla on nännit, joten kohouman näkymisellä paidan läpi ei ole mitään väliä. 

Kummallista tässä asiassa on vieläpä se, että eniten toisten nänneistä tuntuvat olevan huolissaan toiset naiset!

Juurikin näin. Eivät miehetkään laita piilota nännejään läpysköillä, joten miksi naisten pitäisi. Ihmettelen myös, miten kukaan näkisi nämä nännit. Eikös normaaleihin käytöstapoihin kuulu kommunikointitilanteessa katsoa toista silmiin eikä rintoihin? 

Tietääkö kukaan mikä on tämän laulun nimi? siinä lauletaan alussa "porotokat vaeltaa, lapinmaassa kotonaan, tuntureiden tuttu kaiku kutsuu laulamaan, sointu lentää horisonttiin, ikimetsän taa" Muistan sanat mutten laulun nimeä. Joululaulu siis kyseessä. Kertosäkeenä sellaista "leiloo, leiloo" luritusta.

Oon yrittänyt etsiä netistä, mutten ole löytänyt. HELP!

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kuljetuksissa rekoissa käytetään kovaseinäisiä kuljetuskontteja ja missä on vain ohuet seinät, joiden läpi lasti voi päästä? Konginkankaan linja-autoturman rekassahan oli tuollaiset ohuet seinät, joten paperirullat pääsivät ulos autosta, mutta jos seinät olisivat olleet kovat, ei olisi tullut läheskään niin rumaa jälkeä. Eräs tuttavani kerran selitti tämän minulle, mutta olen jo unohtanut. Sanoi, että ohutseinäisillä kuljettaminen on halvempaa tai jotain.

Lastaan työkseni kyseisiä autoja. Suurin osa lastaamistani autoista on ollut sellaisia jossa kärryn ympärillä on pressu ja seinät muodostuvat noin kahdeksasta laudasta. Laudat joustavat paljon ja ne kiristetään sisäänpäin kuormaliinoilla pullistumisen estämiseksi. Kyseisiin autoihin olen lastannut laidasta laitaan tavaraa. Vaatteita, ilmastointilaitteita, työkaluja, vessanpönttöjä jne. Myöskin paperirullat lastataan yleensä kyseisiin autoihin. Kyseisen kärryn kuljetuskustannukset tulevat tuskin halvemmaksi vaan lähinnä hankintakustannukset ja mahdolliset korjauskustannukset koska vahinkoja sattuu ja tiukkaan lastattaessa seinät kärsivät.

Lähinnä elintarvikkeita olen lastannut umpiautoihin jossa sisätila jäähdytetään joten pressuauto ei sovellu tähän tarkoitukseen. Kuorma-autokuskin ammattipätevyys minulla on mutten ole kuullut, että johonkin kuljetukseen vaadittaisiin umpiauto lukuunottamatta elintarvikkeita (ja mahdollisesti räjähteitä.). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kuljetuksissa rekoissa käytetään kovaseinäisiä kuljetuskontteja ja missä on vain ohuet seinät, joiden läpi lasti voi päästä? Konginkankaan linja-autoturman rekassahan oli tuollaiset ohuet seinät, joten paperirullat pääsivät ulos autosta, mutta jos seinät olisivat olleet kovat, ei olisi tullut läheskään niin rumaa jälkeä. Eräs tuttavani kerran selitti tämän minulle, mutta olen jo unohtanut. Sanoi, että ohutseinäisillä kuljettaminen on halvempaa tai jotain.

Lastaan työkseni kyseisiä autoja. Suurin osa lastaamistani autoista on ollut sellaisia jossa kärryn ympärillä on pressu ja seinät muodostuvat noin kahdeksasta laudasta. Laudat joustavat paljon ja ne kiristetään sisäänpäin kuormaliinoilla pullistumisen estämiseksi. Kyseisiin autoihin olen lastannut laidasta laitaan tavaraa. Vaatteita, ilmastointilaitteita, työkaluja, vessanpönttöjä jne. Myöskin paperirullat lastataan yleensä kyseisiin autoihin. Kyseisen kärryn kuljetuskustannukset tulevat tuskin halvemmaksi vaan lähinnä hankintakustannukset ja mahdolliset korjauskustannukset koska vahinkoja sattuu ja tiukkaan lastattaessa seinät kärsivät.

Lähinnä elintarvikkeita olen lastannut umpiautoihin jossa sisätila jäähdytetään joten pressuauto ei sovellu tähän tarkoitukseen. Kuorma-autokuskin ammattipätevyys minulla on mutten ole kuullut, että johonkin kuljetukseen vaadittaisiin umpiauto lukuunottamatta elintarvikkeita (ja mahdollisesti räjähteitä.). 

Pientä korjausta vielä äskeiseen viestiin. Kuorma-auto jaetaan yleensä 4 osaan ja jokaisessa osassa on noin 8 lautaa joten 32 lautaa oikealle ja saman verran vasemmalle puolelle. =D

Miksi monilla japanilaisilla on niin huono englannin taito?