Lue keskustelun säännöt.
Toisen sisaruksen suosiminen
28.06.2017 |
Itse olen ainut lapsi, joten henkilökohtaista kokemusta tästä asiasta ei ole, mutta olen nyt viimeiset 4 vuotta seurannut anopin touhuja, ja pitää sanoa, että mä olen todella järkyttynyt miten räikeästi suosii toista lastaan!
Esimerkiksi; puhuu aina kunnioittavasti tyttärestään "kun se oli niin kiltti lapsi" "ihana ihminen" "niin upea". Pojalleen aina vinoilee ja "ittuilee", mikään ei ole tarpeeksi hyvä, kaikki on aina väärin tehnyt eikä osaa tehdä mitään oikein.
Tyttären synttäreitä on suunnitellut nyt monta kuukautta ja suu vaahdossa niistä puhuu - pojallaan on kaksi kuukautta aikaisemmin, eikä mitään puhetta.
Käy tyttärellään vierailulla jatkuvasti, pojallaan ei ole käynyt ikinä..
Nämä nyt on pieniä esimerkkejä, mutta olen vain jotenkin tuohtunut itse tuohon meininkiin. Mies ei sano ikinä mitään, mutta huomaan että on asiasta surullinen. Nytkin lupasimme lähteä mökille kuskiksi 4kk sitten (anopilla ei ole korttia), jotta pääsee viikoksi mökille. Haemme ja viemme. Huomenna lähtö. Saimme tänään tietää, että ottaa tyttärensä perheineen mukaan ja menee heidän kyytiin. Meille jättää tavarat! Pieni juttu, mutta silti.
Miksi suosia toista niin kovasti?
Kokemuksia?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.
Mutta siis, tuttua käytöstä :(
Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.
Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP
Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko soittaa, painatte samantien punaista luuria.
Problem solved.
Totta kai tämä on ensimmäinen reaktio, mutta en halua kenenkään kanssa riitoihin tai menettää välejä.. Ollaan kuitenkin aikuisia, ja toi olisi aika teinimäinen reaktio tilanteeseen.
Ottaa todella paljon päähän, ja tulevaisuudessa tiedän olla varovaisempi näiden asioiden kanssa, mutta en ala kaikkien kanssa riitelemään vain koska ottaa päähän... AP
Tuo tilanne kaipaa interventiota ja siihen päästään laittamalla täysstoppi, ei leikkimällä aikuista.Katsos kun siellä toisellakaan puolella ei olla aikuisesti.Ilma on pakko puhdistaa joskus.Nyt olisi hyvä hetki.
Toisen posken kääntäminen joka välissä ei todellakaan ole mainostamisen arvoista.
Sukulaisuus ei ole mikään syy kestää päähän potkimista. Älkää olko kynnysmattoja.
Se ettei nosta meteliä tai ala riitelemään, ei heti tarkoita että kukaan ole kynnysmatto tai ei uskalleta pitää puoliaan. Älkää olko niin mustavalkoisia. Totta kai tästä sanotaan, eikä suostuta tälläiseen kohteluun, mutta riitelemään emme ala. Ap.
Arvaapas, kuinka monen kohdalla on ollut vastaava tilanne. Kuinka moni puoliso on nähnyt rakkaansa kaltoinkohtelun omassa lapsuudenperheessään, joka jatkuu aina ja aina. Aina on takana äiti, joka ei ymmärrä miten tärkeätä lasten teon jälkeen on myöskin kohdella lapsiaan tasa-arvoisesti, oli lapset minkä ikäisiä tahansa. Yleensä se syrjitty, henkisesti kaltoinkohdeltu lapsi on hiljaa, kärsii henkisesti tilanteesta, ja vain harva kohdalle osuva sen näkee, ymmärtää. Teillä on kai sitten tilanne vielä pelastettavissa, kun kynnysmatoksi puolustusmetodeja on taskussa. Se on hyvä. Niin minä luulin myös, en riidellyt, vastakaiku oli sosiopaattista. Teillä voi olla kevyempi tapaus, ehkä. Tuosta se minullakin alkoi, kun en ollut tottunut tietynlaisen äiti-suosii-ei lapsiaan tasapuolisesti, vaikka olin ikäni elänyt kotihelvetissä. Kun pääsee irti, silloin on aikaa, en sano mihin. Sanonpas. Ymmärrykselle, miten sairasta oli, mutta ei ole enää, kun rohkenin vastustaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavissa on tällainen suosijaäiti. En tiedä muuten millaista heidän arkensa on, mutta lapsiin liittyvät fb-päivitykset koskevat nimenomaan toista poikaa. Hänellä on siis kaksi pikkupoikaa ja päivityksistä voisi joskus saada kuvan että lapsia on vain yksi. Päivityksissä puhutaan äidin rakkaasta, meidän pikkumies, mini me... Joskus harvoin mainitaan "pojat", mutta nää yksilöidyt hehkutukset koskee vain pienempää poikaa. Ihan hirvittää sivusta eikö äiti näe miten eriarvoisen kuvan antaa lapsistaan. Pojilla ei ole niin paljon ikäeroa, että tämä olisi silläkään selitetty. Jonkun reilusti muita lapsia nuoremman iltatähden kohdalla voisi jotenkuten ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta kyseessä ovat isovanhemmat. Siskoni lapsi on paljon tärkempi kuin omat lapseni. Vievät ulkomaille, mökille, kuskaavat harrastuksiin, pyytävät yöksi kylään. Meidän lapsille eivät tee näistä mitään. Kaksi kertaa ovat ottaneet yökylään (lapset 9 ja 11). Mökille eivät ikinä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, minkä vanhemmatkin kyllä sanovat. Tottakai siskoni tarvitsee apua, kun on yksinhuoltaja, mutta mielestäni tämä menee räikeästi yli. Hänellä on viikon lomia poikaystävänsä kanssa jne.
Joo, mun äiti tekee tätä. Ei ole ikinä hoitanut lapsiani, mutta siskoni kyllä. Asun äidin naapurissa ja sisko 600km päässä ja lapsia kuljetetaan jatkuvasti edes takas. Itse en saa edes äitiä kylään...
Ollaankohan me miehen kanssa todella kamalia :o Itsenäisiä kyllä, sen tiedän. Eikä pyydetä oikeastaan koskaan mitään..
AP
Eikö ap:n pitänyt olla ainut lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta kyseessä ovat isovanhemmat. Siskoni lapsi on paljon tärkempi kuin omat lapseni. Vievät ulkomaille, mökille, kuskaavat harrastuksiin, pyytävät yöksi kylään. Meidän lapsille eivät tee näistä mitään. Kaksi kertaa ovat ottaneet yökylään (lapset 9 ja 11). Mökille eivät ikinä. Lapseni ovat hyväkäytöksisiä, minkä vanhemmatkin kyllä sanovat. Tottakai siskoni tarvitsee apua, kun on yksinhuoltaja, mutta mielestäni tämä menee räikeästi yli. Hänellä on viikon lomia poikaystävänsä kanssa jne.
Joo, mun äiti tekee tätä. Ei ole ikinä hoitanut lapsiani, mutta siskoni kyllä. Asun äidin naapurissa ja sisko 600km päässä ja lapsia kuljetetaan jatkuvasti edes takas. Itse en saa edes äitiä kylään...
Ollaankohan me miehen kanssa todella kamalia :o Itsenäisiä kyllä, sen tiedän. Eikä pyydetä oikeastaan koskaan mitään..
AP
Ap:han oli ainoa lapsi, krrhhm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa sanot olevasi ainut lapsi, mutta äitisi kuitenkin hoitaa siskosi lapsia, mikä mulla meni nyt ohi?
Joo, sori :) Itse olen siis ainoa lapsia, eli lapsuuden olen elänyt yksin, mutta äitini meni naimisiin isäpuoleni kanssa, kun olin jo muuttanut kotoa ja tällä miehellä on pari lasta, jotka ovat nuorempi kuin minä. Äitini hoitaa toisen siskopuoleni lapsia. Sanon aina "sisko", vaikka ei oikeastaan mitään sukua minulle. Itse en ole missään tekemisissä, mutta äitini on paljonkin. Ja tätä ihmettelen kummasti. AP
Sanoit kyllä myös, ettei sulla ole omakohtaista kokemusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan se perheen lemmikki ja isosisko se itsenäinen Tuhkimo. Vanhemmat muuttivat samaan kaupunkiin että voivat hoitaa lastani (hakea päiväkodista kun me miehen kanssa tehdään pitkiä päiviä yrittäjinä). Sain lahjaksi suvun maatilan (sisko sai muuta). Isovanhemmat matkustelevat meidän perheen kanssa (me maksamme matkat kiitokseksi avusta, yksin eivät voisi kielitaidottomina matkustaa). Kuviossa toki muutakin (kuten taloudellinen tasapuolisuus, meidän lasten erityistarpeet) mutta tältä se voi ulospäin näyttää ja onhan se epäreilua osin siskon perheen kannalta, että isovanhemmat viettää enemmän aikaa meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa sanot olevasi ainut lapsi, mutta äitisi kuitenkin hoitaa siskosi lapsia, mikä mulla meni nyt ohi?
Joo, sori :) Itse olen siis ainoa lapsia, eli lapsuuden olen elänyt yksin, mutta äitini meni naimisiin isäpuoleni kanssa, kun olin jo muuttanut kotoa ja tällä miehellä on pari lasta, jotka ovat nuorempi kuin minä. Äitini hoitaa toisen siskopuoleni lapsia. Sanon aina "sisko", vaikka ei oikeastaan mitään sukua minulle. Itse en ole missään tekemisissä, mutta äitini on paljonkin. Ja tätä ihmettelen kummasti. AP
Kuitenkin aloituksessa sanot että itselläsi ei ole suosimisesta kokemusta, koska olet ainut lapsi. Ja nyt sulla kuitenkin on sitä omakohtaista kokemusta asiasta. Joopa joo. Tuohon, että miten todennäköistä on nimittää siskoksi ihmistä, joka ei ole sukua ja jonka kanssa ei ole tekemisissä (= ei ole tunnesidettä), en edes jaksa puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP ja kaikki muutkin!
Vaikka ketju on viime kesältä, tuli mieleen kommentoida aihetta, sillä kokemusta on. Kynnysmatoksi ei todellakaan kannata ruveta. Siinä antaa toisille vallan haavoittaa omaa persoonaa. Olen samaa mieltä, että nämä suosijavanhemmat/appivanhemmat ovat itse lapsellisia ja jopa narsistisia, mikäli käytös on tahallista. Karmea tilanne: jotakin sisarusta kehutaan, ylistetään ja hänelle vieläpä annetaan apua, rahaa ja syntipukeille näytetään hapanta naamaa, arvostellaan ja järjestetään tekemistä - jätetään ns. mopen osaan. Toiset syövät kermakakut ja pitävät hauskaa vanhempien kehujen loisteessa. Terapeutti Tommy Hellstènin sanoin: "Miksi makaat lattialla jalanjäljet kasvoillasi?". Haloo! Kunnioittakaa ja rakastakaa itseänne ja omaa perhettänne! Älkää suostuko mihin vain! Jotkut kirjoittajista olivat oikeilla jäljillä mitä tulee AP:n perheen tilanteeseen. Suomessa ainakin on luotu kumma myytti vanhemmista, jotka tekevät aina oikein, vaikka kohtelevat suurinpiirtein lähes miten vain aikuisiakin lapsiaan...Äitienpäivä, isänpäivä...äideistä parhain, isistä parhain...Eikö se nöyristely riittänyt siellä lapsuudessa? Ole vapaa! Esim. psykiatri Martti Paloheimo on kirjoittanut Hellstènin ohella tästä aiheesta.
Voihan tuohon tilanteeseen kokeilla aluksi ihan kevyttä toteamusta tyyliin: ai me kelvattiin sitten tavaroitasi kuskaamaan. Ei aggressiivisesti, mutta sarkastisesti. Siitä on vaikea mitään riitaa saada alulle, mutta herättää ehkä miettimään asiaa. Jollakin tavallahan teidän täytyy tuoda esille, miten asiat teidän näkökulmasta näyttäytyvät. Jos ei nuo kevyet vihjailut auta, niin sitten sanoisin jostakin asiasta jo ihan suoraan. Kysy mieheltäsi, mitä hän ajattelisi, jos toimisit näin. Joskus voi olla vaikeampaa nostaa itse asioita esille omille vanhemmille ja auttaa, jos joku toinen kokeilee ensin kepillä jäätä. Niin minä toimin, pieniä, yllättäviä huumoriin verhottuja näpäytyksiä sopivissa tilanteissa ja sitten jatkan niin kuin ei mitään. Jos ei muuta, niin se ainakin poistaa sen virtahevon ja oma olo helpottuu ja madaltaa kynnystä puhua asiasta ihan suoraan myöhemmin.