Toisen sisaruksen suosiminen

Joillain ihmisillä ei pitäisi olla lapsia ollenkaan. Jos ei kohtele lapsiaan tasavertaisesti, niin on halpamainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävää tuollainen. Miten joku ei ymmärrä toimintaansa ja sen seurauksia? Voi olla todella traumatisoivaakin olla se toiseksi tärkein. Kuitenkin tuo on aika yleistäkin. Ei ehkä noin räikeässä muodossa, mutta jollakin tapaa tuota näkee aika usein. Minunkin vanhempani ovat aina suosineet siskoani, joka on ehkä jollakin tapaa myös aika riippuvainenkin heistä. Soittelevat siskolleni lähes päivittäin ja siskoni soittaa myös heille, kyläilevät, hoitavat toistensa asioita ja siskoni lapsia paljon. Minuun ei olla yhteydessä juurikaan eikä myöskään lapseeni. Samoin on miehen puolelta, mieheni äiti on todella paljon miehen siskon ja siskon lapsien kanssa, meidän kanssa ei juurikaan. Itse olen tulkinnut tämän niin, että nämä meidän siskot ovat hyvin erilaisia kuin me. Heillä ei ole erityistä tarvetta pärjätä omillaan, vaan ennemminkin turvautuvat vanhempiensa apuun hyvinkin herkästi ja aina kun mahdollista. Pyytävät katsomaan lapsia myös ihan salilla ja omissa meinoissa käymiseen sekä ihan vapaa-ajan viettämiseen viikonloppuisin ilman lapsia. Joka asiassa siskoni kääntyy isämme puoleen ja haluaa kertoa pikkurisauksetkin elämästään vanhemmilleni. Itseäni tuollainen oudoksuttaa ja ihmetyttää. Ja vähän säälittääkin. Mietin, miten reilusti yli kolmekymppinen voi olla noin riippuvainen vanhemmistaan ja haluta noin tiivistä suhdetta. Itse en sitä edes haluaisi. Toki toivoisin, että vanhempani viettäisivät enemmän aikaa lapseni kanssa. Ihan lapseni vuoksi.

Mä oon miettinyt että ehkä se johtuu juuri näistä asioista. Mekin miehen kanssa ollaan irtaannuttu vanhemmista jo aika päivää sitten, emmekä pyydä apua oikeastaan missään. Seuraa vain kaipaamme, emme mitään muuta. Miehen sisko taas soittaa äidilleen usein, ja enemmän kaipaa tukea ja neuvoa, vaikka onkin vanhempi kuin me. Esimerksi kun meni naimisiin - heti alkoi puhumaan siitä ettei osaa järjestää, tarvitsee apua ja rahaa. Ja miehen äiti oli todella innoissaan! Me taas kun menemme naimsiin - teemme sen kahdestaan. Asunnon ostossakin kieltäydyimme heti anopin avuista (rahallisesti), kun taas sisko ottaa kaiken avun ja rahan vastaan.

Ap

Ehkä äiti tunteekin olonsa tarpeelliseksi tyttärensä kanssa. Ehkä hän kokee että neuvonsa ja apunsa ei kelpaa pojalle? Voi myös olla ihan hnekilökemiajuttukin, usein tyttären kanssa on enemmän juteltavaa ja jaettavaa kuin pojan kanssa. Tyttäret ihan tutkitusti ovat enemmä tekemisissä vanhempiensa kanssa kuin pojat. Hääjutunkin ymmärrän, koska usein se on morsiamelle isompi juttu kuin sulhaselle ja jos se morsian on oma tytär tulee osallistuttua enemmän kuin miniän tapauksessa.

Ap:lle komppaus, yleistä tuntuu olevan puolueellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävää tuollainen. Miten joku ei ymmärrä toimintaansa ja sen seurauksia? Voi olla todella traumatisoivaakin olla se toiseksi tärkein. Kuitenkin tuo on aika yleistäkin. Ei ehkä noin räikeässä muodossa, mutta jollakin tapaa tuota näkee aika usein. Minunkin vanhempani ovat aina suosineet siskoani, joka on ehkä jollakin tapaa myös aika riippuvainenkin heistä. Soittelevat siskolleni lähes päivittäin ja siskoni soittaa myös heille, kyläilevät, hoitavat toistensa asioita ja siskoni lapsia paljon. Minuun ei olla yhteydessä juurikaan eikä myöskään lapseeni. Samoin on miehen puolelta, mieheni äiti on todella paljon miehen siskon ja siskon lapsien kanssa, meidän kanssa ei juurikaan. Itse olen tulkinnut tämän niin, että nämä meidän siskot ovat hyvin erilaisia kuin me. Heillä ei ole erityistä tarvetta pärjätä omillaan, vaan ennemminkin turvautuvat vanhempiensa apuun hyvinkin herkästi ja aina kun mahdollista. Pyytävät katsomaan lapsia myös ihan salilla ja omissa meinoissa käymiseen sekä ihan vapaa-ajan viettämiseen viikonloppuisin ilman lapsia. Joka asiassa siskoni kääntyy isämme puoleen ja haluaa kertoa pikkurisauksetkin elämästään vanhemmilleni. Itseäni tuollainen oudoksuttaa ja ihmetyttää. Ja vähän säälittääkin. Mietin, miten reilusti yli kolmekymppinen voi olla noin riippuvainen vanhemmistaan ja haluta noin tiivistä suhdetta. Itse en sitä edes haluaisi. Toki toivoisin, että vanhempani viettäisivät enemmän aikaa lapseni kanssa. Ihan lapseni vuoksi.

Mä oon miettinyt että ehkä se johtuu juuri näistä asioista. Mekin miehen kanssa ollaan irtaannuttu vanhemmista jo aika päivää sitten, emmekä pyydä apua oikeastaan missään. Seuraa vain kaipaamme, emme mitään muuta. Miehen sisko taas soittaa äidilleen usein, ja enemmän kaipaa tukea ja neuvoa, vaikka onkin vanhempi kuin me. Esimerksi kun meni naimisiin - heti alkoi puhumaan siitä ettei osaa järjestää, tarvitsee apua ja rahaa. Ja miehen äiti oli todella innoissaan! Me taas kun menemme naimsiin - teemme sen kahdestaan. Asunnon ostossakin kieltäydyimme heti anopin avuista (rahallisesti), kun taas sisko ottaa kaiken avun ja rahan vastaan.

Ap

Ehkä äiti tunteekin olonsa tarpeelliseksi tyttärensä kanssa. Ehkä hän kokee että neuvonsa ja apunsa ei kelpaa pojalle? Voi myös olla ihan hnekilökemiajuttukin, usein tyttären kanssa on enemmän juteltavaa ja jaettavaa kuin pojan kanssa. Tyttäret ihan tutkitusti ovat enemmä tekemisissä vanhempiensa kanssa kuin pojat. Hääjutunkin ymmärrän, koska usein se on morsiamelle isompi juttu kuin sulhaselle ja jos se morsian on oma tytär tulee osallistuttua enemmän kuin miniän tapauksessa.

Ymmärrän hyvin nämä asiat, mutta se miten anoppi puhuu pojastaan, ja tytöstään - on täysin erilaista. Ja kohtelu ylipäätänsä. Juuri tämä mökki juttu - me ollaan välillä kuin ilmaa, jota voi vain käyttää kuormajuhtana, mutta tytär on se kenen kanssa halutaan viettää aikaa ja pitää hauskaa :)

Jooo, ehkä tässä ei ole mitään sen ihmeellistä. Itselleni vain on nämä asiat särähtänyt korvaan.

Ap

Älkää antako tilanteen jatkua. Hiljaa hyväksymällä anoppi jatkaa poikansa roskaämpärinä kohtelua. Olette arvokkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Älkää antako tilanteen jatkua. Hiljaa hyväksymällä anoppi jatkaa poikansa roskaämpärinä kohtelua. Olette arvokkaampia.

Niin. Pitää yrittää saada mies sanomaan tästä asiasta, tai edes lähettämään viestin. Itse en uskalla puuttua tähän, kuitenkaan ei periaatteessa ole _vielä_ minun ongelmani :) AP

Voi hyvää päivää. Teidän yli kävellään ja hyväksikäytetään, ja sen lopettaminen on sitten "teinimäinen reaktio"?? Siis kuka tässä kuviossa nyt käyttäytyy teinimäisesti, lapsellisesti jne? Kyllä se on se anoppi.

Viekää toki tavarat, mutta sanokaa nyt edes että jos meistä ei ole kuin kuljetukseen niin saavat olla ilman seuraavan kerran. Sanotte selkeästi, että tuntui pahalta ja loukkasi. Oman kokemukseni mukaan se on paras tapa, ei niin että haukkuu tai arvostelee toista. Sanoo, että on pettynyt olo, eikä halua sellaista enää kokea.

Joko anopin eriarvoinen lastensa kohtelu on aiheuttanut sisarusten välille kuilun? Yleensä niin tulee tapahtumaan ja se vaikuttaa lastenlapsiinkin. Surkeata kaikenkaikkiaan, kun äidit eivät ymmärrä mitä tekevät lapsilleen.

Suuret ikäluokat ovat usein neuroottisia, milloin mistäkin traumatisoituneita, marttyyreja, kostonhimoisia, ääriuskovaisia, pyhempiä-kuin-sinä, jopa henkisesti sairaita tai muuten vaan epävakaita..

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Teidän yli kävellään ja hyväksikäytetään, ja sen lopettaminen on sitten "teinimäinen reaktio"?? Siis kuka tässä kuviossa nyt käyttäytyy teinimäisesti, lapsellisesti jne? Kyllä se on se anoppi.

Viekää toki tavarat, mutta sanokaa nyt edes että jos meistä ei ole kuin kuljetukseen niin saavat olla ilman seuraavan kerran. Sanotte selkeästi, että tuntui pahalta ja loukkasi. Oman kokemukseni mukaan se on paras tapa, ei niin että haukkuu tai arvostelee toista. Sanoo, että on pettynyt olo, eikä halua sellaista enää kokea.

Joo, totta kai sanotaan, mutta en JÄTÄ viemättä tavaroita ja ole vastaamatta kaikkien soittoihin, koska kukaan ei siitä mitenkään tulisi hyötymään. Miksi heti pitäisi katkaista välit? Joten hyvää päivää sulle, kun et lukenut mun vastausta kunnolla.

Tässä vain mietin että MITEN se ilmaistaa, kun ei ole MINUN asiani tähän puuttua. Itse olen vain SEURANNUT tätä vierestä ja mietin että onko se kovinkin YLEISTÄ.

AP

Vierailija kirjoitti:

Joko anopin eriarvoinen lastensa kohtelu on aiheuttanut sisarusten välille kuilun? Yleensä niin tulee tapahtumaan ja se vaikuttaa lastenlapsiinkin. Surkeata kaikenkaikkiaan, kun äidit eivät ymmärrä mitä tekevät lapsilleen.

Kyllä mä koen että on jonkinlainen kuilu. Miestä selkeästi harmittaa jatkuvasti, eikä oikein enää edes hakeudu mihinkään juttuihin siskonsa/äitinsä kanssa, kun yleensä suunnittelevat miten he haluavat jutut hoituvan ja meille vain ilmoitetaan että näin tehdään. Itse olen kovin helppo sanomaan että "EI, en tee" "Ei näin toimita", mutta kun ei ole minun perhe.. Ja ei ole minun asiani puuttua heidän juttuihinsa. Vielä ei ole minua "kiusattu" näillä, paitsi siinä omistusasunto jutussa, ja siinä sanoin samantien - back off, ei kuulu sinulle.

AP

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat usein neuroottisia, milloin mistäkin traumatisoituneita, marttyyreja, kostonhimoisia, ääriuskovaisia, pyhempiä-kuin-sinä, jopa henkisesti sairaita tai muuten vaan epävakaita..

Todettu on elämässä! Lisäisin vielä, että valehtelevat, eivät ota vastuuta teoistaan ja loukkaavat ilman omaatuntoa. Oma etu on aina tärkeämpi kuin lapsen. Ei tule ikävä.

Anoppi.

Kälyille kustannettiin yksiö opiskeluajaksi, sitten asunnot, huonekalut, vaihto-oppilasvuodet, ajokortit, autot, lasten vaatteet yms.

Mies muuttanut kotoa 18-vuotiaana tyhjin käsin ja hänelle sanottiin, että "osta meille talo, saat sitten kuoltuamme periä sen siskojesi kanssa" - ostamansa talon siis. 😂

Mieheni perheessä on sama kuvio. Tosin suosikki on perheen nuorempi poika, pikkuveli. Veljekset ovat molemmat jo pitkälle aikuisia, mutta suosiminen ja lellittely näkyy kaikessa. Pikkuveljeä perheineen tuetaan taloudellisesti todella paljon ja siihen on varmasti enemmän syytäkin kuin meidän perheen tukemiseen. Ajallisesti myös veljen luona vanhemmat käyvät huomattavasti useammin kuin meillä, vaikka asumme hiukan lähempänä. Sanomattakin selvää, että myös veljen lapset ovat läheisempiä kuin meidän lapset jne.

Kiinnitin tähän kaikkeen huomiota jo silloin, kun tapailimme mieheni kanssa ja kumpikin veljeksistä olivat parikymppisiä. Ikäeroa heillä on siis pari vuotta. Vuosien varrella käsitykseni on myös vahvistunut. Itsekin olen keskustelun aloittajan tavoin ainoa lapsi ja ehkä siksi kiinnitin asiaan huomiota. Vanhemmat puhuvat pojistaan, miten tästä esikoisesta ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan ja miten häneen on aina voinut luottaa, että pärjää. Toinen on sitten ollut se hulivili. Mutta olen ollut huomaavinani, että nämäkin ominaisuudet ovat kasvatuksen tulosta enemmän eli toiselle on annettu alusta asti vastuuta huolehtia itsestään ja toista on paapottu läpi elämän.

Olen tästä kyllä miehelleni puhunut, koska hän on selvästi ollut asiasta surullinen räikeimmissä tilanteissa (esimerkiksi isänsä on maksanut pikkuveljen ja tämän vaimon kulutusluottoja yli 10000 eurolla). Toisaalta saamme mekin kyllä tarvittaessa eri elämänvaiheissamme apua minun vanhemmiltani, joten ei meiltäkään tukea puutu. Mutta kaipa jokainen kaipaisi sitä tukea omilta vanhemmiltaan... Emme kadehdi sitä, että miehen vanhemmat maksavat kuopuksensa perheen lainoja tms. koska sellaista elämää emme itsellemme haluaisi. Mutta kyllä mieheni sitä joskus miettii, miksi vanhemmat yhä mahdollistavat jo keski-ikäistyneen veljen "vastuun pakoilun" esimerkiksi yli varojensa elämisestä. Veljen vaimo on tietysti samaa maata. Perheensä pikkusisko, joka hyvillä mielin lypsää miehensä vanhempia - kun se kerran on mahdollista. Joskus suoraan sanonutkin näin.

On vaan usein tullut mieleen tarina tuhlaajapojasta... miten hyvin se pitääkin usein paikkansa.

Yhden vanhuksen, kahden tytön yh äidin toiminta on myös tällaista, täysin sairasta toisen tytön suosimista toisen kustannuksella.

Toinen tytöistä on ollut koko ikänsä kuin tuhkimo, joka on pitänyt huolta sairaasta äidistään kiitoksenaan pelkkää haukkumista ja ikuisesti vaurioitunut itsetunto. 50 v sitä kestettyään tuhkimo katkaisi välit äitiinsä ja siskoonsa, mitä äitinsä yrittää edelleen kaikin tavoin kostaa. Esim. pakotti purkamaan kesämökin omistamaltaan tontilta, jotta voi antaa koko tontin suosikkitytölleen.

Äiti nosti toisen tytön jalustalle ja toista piti molempien kynnysmattona. Lasten isä kuoli tuhkimon ollessa 1 v.

Tällainen on jotain niin julmaa ja käsittämätöntä, etteivät useimmat ulkopuoliset edes suostu uskomaan.

Jotkut äidit ihastuvat omaan poikaansa, jäänteenä ajasta reilut 100v sitten, kun vain pojilla oli perimisoikeus ja vain miehet saivat omistaa ja käyttää rahaa.

Meidän suvussa pojilla on aina ollut erityisasema ja tytöt ovat joutuneet taistelemaan verissäpäin saadakseen edes lakiosuuden perinnöstä.

Meilläkin se Ainoa Poika sai asua kotona opiskelemassa ja hänelle ostettiin oma osake, kun täytti 20.

Tytöt ovesta ulos heti 16-vuotiaana jonnekin töihin ja vuokralle asumaan.

Näin on meidän suvussa tehty jo ainakin 2 sukupolvea ennen minua.

Mutta minäpä katkaisen tämän ketjun: minulla on vain yksi tytär, joka saa vain parasta,

ja hän saa taatusti opiskella mitä haluaa + hänen ensiasuntonsa taataan/ maksetaan,

kun hän yli 20-vuotiaana muuttaa pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.

Mutta siis, tuttua käytöstä :(

Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.

Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP

Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko  soittaa, painatte samantien punaista luuria.

Problem solved.

Totta kai tämä on ensimmäinen reaktio, mutta en halua kenenkään kanssa riitoihin tai menettää välejä.. Ollaan kuitenkin aikuisia, ja toi olisi aika teinimäinen reaktio tilanteeseen.

Ottaa todella paljon päähän, ja tulevaisuudessa tiedän olla varovaisempi näiden asioiden kanssa, mutta en ala kaikkien kanssa riitelemään vain koska ottaa päähän... AP

Tuo  tilanne kaipaa interventiota ja siihen päästään laittamalla täysstoppi, ei  leikkimällä aikuista.Katsos kun siellä toisellakaan puolella ei olla aikuisesti.Ilma on pakko puhdistaa joskus.Nyt olisi  hyvä hetki.

Toisen posken kääntäminen joka välissä ei todellakaan ole mainostamisen arvoista.

Sukulaisuus ei ole mikään syy kestää päähän potkimista. Älkää olko  kynnysmattoja.

Minä olen saanut ihan hirveät traumat siskoni suosion varjossa elämisestä. Nyt ollaan jo keski-ikäisiä. Olen muuttanut pois kotipaikkakunnalta. En pidä juurikaan yhteyttä siskooni, koska en halua kuulla siskoni ja siskon lasten hyysäämisistä yhtään mitään, kaikki myönteiset tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet jo aikaa sitten. Puheluissa hän kertoo minulle kuin jollekin perheen ulkopuoliselle meidän vanhempien asioista. Vanhempani kyläilevät meillä joskus, mutta ei siitäkään tahdo tulla oikein mitään, kun heidän kaikki jutut liittyy siskooni ja siskon mieheen, miehen sukuun ja lapsiin ja siihen mitä ovat heidän kanssaan tehneet ja miten auttaneet. Tämä on erityisesti isäni taipumus, äidin ei niinkään. Minun lapseni kanssa oleminen ei isääni juurikaan kiinnosta. Siskolle soittelee jopa täällä kyläillessään lähes päivittäin. En tiedä, mistä tällainen voi johtua. Välillä se tuntuu ihan sairaaltakin. Se tympii minua jatkuvasti, että eikö edes silloin harvoin kun he ovat meidän kanssa, voi irtautua hetkeksi siskon perheen asioista ja keskustella vaikka meidän asioista välillä. Mutta ei, kun joka toinen juttu on siskon lapsista, mitä he ovat sanoneet tai tehneet ja ne on ne samat jutut vielä, jotka pyörii levynä aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi selittävät minulle, missä ovat lapsia käyttäneet ja niitä paikkojahan riittää, on hoploppia ja luontoretkiä ties minne ja muita matkoja, huvipuistoja, konsertteja, teatteria, paloasemaa ja muita tapahtumia. Minun lasta ei ole viety koskaan mihinkään. Eli tuo helvetti jatkuu yhä näin lähes 40 vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.

Mutta siis, tuttua käytöstä :(

Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.

Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP

Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko  soittaa, painatte samantien punaista luuria.

Problem solved.

Totta kai tämä on ensimmäinen reaktio, mutta en halua kenenkään kanssa riitoihin tai menettää välejä.. Ollaan kuitenkin aikuisia, ja toi olisi aika teinimäinen reaktio tilanteeseen.

Ottaa todella paljon päähän, ja tulevaisuudessa tiedän olla varovaisempi näiden asioiden kanssa, mutta en ala kaikkien kanssa riitelemään vain koska ottaa päähän... AP

Tuo  tilanne kaipaa interventiota ja siihen päästään laittamalla täysstoppi, ei  leikkimällä aikuista.Katsos kun siellä toisellakaan puolella ei olla aikuisesti.Ilma on pakko puhdistaa joskus.Nyt olisi  hyvä hetki.

Toisen posken kääntäminen joka välissä ei todellakaan ole mainostamisen arvoista.

Sukulaisuus ei ole mikään syy kestää päähän potkimista. Älkää olko  kynnysmattoja.

Se ettei nosta meteliä tai ala riitelemään, ei heti tarkoita että kukaan ole kynnysmatto tai ei uskalleta pitää puoliaan. Älkää olko niin mustavalkoisia. Totta kai tästä sanotaan, eikä suostuta tälläiseen kohteluun, mutta riitelemään emme ala. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te vaan käytte heittämässä mummon kamoja sinne mökille? Eikö ne mahdu siihen yhteen autoon? Mä ehkä keksisin jotain muuta menoa tuolle päivälle.

Mutta siis, tuttua käytöstä :(

Niinpä! Tätä sanoin juuri aamulla miehelle, että eikö jäätäis kuule kotio, mitäpä me siellä.. Mies taas ei halua uutta syytä miksi äitinsä on pettynyt.

Itsellä nousi samantien karvat pystyyn kun kuulin anopin suunnitelmista. Aikoo siis matkata yli tunnin julkisissa miehen siskolle, että pääsee heidän kyydillä ja meille jättää tavarat, jotka haemme 25km päästä meiltä = eli koukkaamme aika paljon, koska anoppi ei jaksa niitä raahata.. Siis ihan oikeasti. Miten jollain on pokkaa! AP

Perukaa meno. Älkää viekö tavaroita. Sitten kun riehuu niin tyynesti kerrotte miltä tuollainen toisen suosiminen tuntuu, toivottatte hyvää loppukesää ja painatte punaista luuria. Kun sisko  soittaa, painatte samantien punaista luuria.

Problem solved.

Totta kai tämä on ensimmäinen reaktio, mutta en halua kenenkään kanssa riitoihin tai menettää välejä.. Ollaan kuitenkin aikuisia, ja toi olisi aika teinimäinen reaktio tilanteeseen.

Ottaa todella paljon päähän, ja tulevaisuudessa tiedän olla varovaisempi näiden asioiden kanssa, mutta en ala kaikkien kanssa riitelemään vain koska ottaa päähän... AP

Tuo  tilanne kaipaa interventiota ja siihen päästään laittamalla täysstoppi, ei  leikkimällä aikuista.Katsos kun siellä toisellakaan puolella ei olla aikuisesti.Ilma on pakko puhdistaa joskus.Nyt olisi  hyvä hetki.

Toisen posken kääntäminen joka välissä ei todellakaan ole mainostamisen arvoista.

Sukulaisuus ei ole mikään syy kestää päähän potkimista. Älkää olko  kynnysmattoja.

Se ettei nosta meteliä tai ala riitelemään, ei heti tarkoita että kukaan ole kynnysmatto tai ei uskalleta pitää puoliaan. Älkää olko niin mustavalkoisia. Totta kai tästä sanotaan, eikä suostuta tälläiseen kohteluun, mutta riitelemään emme ala. Ap.

Siis nimenmaanhan te suostutte siihen kohteluun koska se jatkuu vaan.Kumpikaan ei saa suuta vakuuttavasti auki.Ei kukaan marttyyreita muista.

Ei se kohtelu tule ikinä muuttumaan.