Mitä häpesit teininä vanhemmissasi? (ei ilkeämielinen ketju, jaetaan muistoja)

Häpesin vanhempieni Facebookin profiilikuvia. Urkin sitten tunnukset ja salasanat, ja kävin välillä salaa vaihtamassa profiilikuvat toisiin. 

Häpesin välillä äitiäni, kun hän julkisella paikalla saattaa kilahtaa yksinään ihan kunnolla jostain ihan mitättömästä asiasta. Saattaa vaikka myöhästyä bussista tai metrosta ja sitten huutaa ja kiroilee kovaan ääneen. Tämä hävettää vieläkin, kun olen mukana. 

Häpesin vanhempieni ylihuolehtivaisuutta. Mihinkään en saanut mennä yksin.

Häpesin sitä, kun mulle ostettiin "liian" hienoja urheiluvälineitä liikuntatunteja varten, vaikken edes harrastanut kyseisiä lajeja.

S.Pendragon kirjoitti:

Hävetti kun äitini oli niin nuorekas lähemmäs viisikymppiseksi. Vartalo treenattu ja hoikka kuin parikymppisellä instagram-julkkiksella, näkyvämmät vatsalihakset kuin mulla... Ja jos mentiin yhdessä kauppaan niin se oli äiti eikä minä, joka laittoi jalkaan freddyt (ne peppuhousut). Kaikilla kavereilla oli ikäisensä näköiset ja verkkareissa laahustavat mutsit, enkä tuntenut sopivani joukkoon. Nyt alan jo päästä yli asiasta ja ymmärrän, ettei äitiyden tarvitse tarkoittaa rupsahtamista.

Isässä hävetti aina sukujuhlissa sen mielipiteet. Laukoi aina ihan häpeilemättä rasistisia ym junttikommentteja ja kärkeviä mielipiteitään sinne väliin, kun muu suku yritti sivistyneesti keskustella jostain politiikan pinnalla olevasta aiheesta.

Sun teiniajoista ei sitten kovin montaa vuotta ole, jos äitisi pukeutui silloin freddyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.

Kohta nykynuoret häpeää toisin päin. 2-luokkalaiset poikani luokkakaverit olivat koulussa vertailleet äitiensä ikiä, oli yksi poika sanonut, että äitinsä on 26-vuotias. Kopissa oli tullut ihan hiljaista ja kukaan ei ollut sanonut mitään. Poikani tuli kotiin ja ilmoitti jo eteisessä, että sillä pojalla on teiniäiti. Ajattele, äiti!

Juu näin on. 12-vuotiaan tyttöni kaverit oli kauhistellut kun oon vaan 32. Muilla äidit pyörii 40 kieppeilla. Tyttö kertoi miten noloa oli sanoa mun ikä.

Häpesin mun nuoria vanhempia:-D Äiti oli 19v. ja isä 21v., kun synnyin. Molemmilla oli kuitenkin jo duunarin koulutus. Asuimme kohtalaisen varakkaalla alueella omistus asunnossa, jonka vanhemmat ihan itse säästivät ja remontoivat kivaksi. Teininä tunsin olevani jotenkin omituisesta perheestä ja mukamas huonommasta kuin muut. Huoh, kun silloin oli pienet murheet!

Sitä että äitini on yksinhuoltaja, hänelle maistuu viina ja hänellä on jatkuvasti uusia poikaystäviäni. En ikinä koulu- enkä opiskeluaikoina puhunut perheoloistani tai lapsuudestani. 

Mun isällä on vähän erikoinen huumorintaju. Ala-asteella ystäväni tuli meille ekaa kertaa yökylään ja isän ensimmäiset sanat oli tyyliin "mitäs pallinaamat"? Ja höhötys päälle. Silloin häpesin silmät päästäni, mutta nykyään nauretaan vieläkin ystävän kanssa tälle :D

Vierailija kirjoitti:

Häpesin vanhempieni Facebookin profiilikuvia. Urkin sitten tunnukset ja salasanat, ja kävin välillä salaa vaihtamassa profiilikuvat toisiin.;

Voi ei, nyt tunnen itseni vanhaksi. Samaistuin enemmän tuohon mansikka-antennipipon häpeämiseen. 😂

'87

Äitini on matalasti koulutettu ja kaikkien kavereiden vanhemmat taas akateemisesti koulutettuja. Hitto sitä kuittailun määrää ja hävetti tuo amispölö

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.

Itse olen syntynyt -79, ja ihan sama juttu. Äitini oli 38- vuotias kun synnyin ja isä 45-vuotias. Aina kysyttiin et onks noi sun isovanhemmat. Se ärsytti.

Äidilläni oli jo kolmekymppisenä hammaslääkäripelon vuoksi risat hampaat, osa poistettukin ja siihen ienhymy päälle ! Muistan, miten  halusin kieltää äitiä hymyilemästä suu auki, mutta pelkäsin loukkaavani. Tein-ikäisenä häpesin myös äidin hapsullista nahkatakkia ja kireitä farkkuja :D

Minä en hävennyt vanhempiani--vaan he häpesivät minua! XD

Teini logiikkani kun keksi että on parempi nolata itsensä kuin antaa toisten tehdä se sinulle. Plus silloin ei tarvinnut mennä mukaan tylsiin paikkoihin vaan pääsi kuin koira veräjästä.

Esim: Maalattuani itseni kokonaan siniseksi oli syy miksi en saanut tulla kauppareisuille enää mukaan vaan jouduin jäämään kotiin-- karmea kohtalo kun saa vaan löhötä ja pelaamaan yksin kotona ilman häiriötä sillä aikaa kun veljet rehkii kauppa kassien kanssa.

Hmm, häpesin vähän vanhempieni vanhuutta, saivat mut päälle nelikymppisinä. Äidin tätimäistä tyyliä, vaikka tottakai oli ihan hänen ikänsä mukainen. Äidin tapaa ihmisten ilmoilla puhua muista ihmisistä liian kovaa/katsoa muita liian näkyvästi (se pitää tehdä salassa! :D). Tähän liittyy myös ikkunasta kyttäys. Kytätään naapureita tai ohikulkijoita kaula pitkällä. :D Äiti puhui myös bussissa liikaa, jos matkattiin kahdestaan, mielummin sitä istuu ihan hiljaa, jos bussissa on muutenkin hiljaista. Äiti usein myös ihmisten ilmoilla kehui mua melkein kaikille, joiden kanssa vähän jutteli (sinänsä kiva, mutta ei kuitenkaan). Äiti myös kaupassa aina liikaa jutteli kivoja kauppiaiden kanssa. :D Äiti oli selkeästi hävettävämpi kuin isä. Isä oli aina aika cool loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Häpesin teininä äidin mansikkapipoa. Siis sellainen punainen pipomainen neulottu kudelma, jossa oli vihreä yläosa, ikäänkuin mansikan kantana. Kaiken kruunasi tummanvihreä virkattu antenni pipon laella. Toimitti mansikan lehden varren virkaa.

Pipo oli mielestäni ylinolo ja kävelin kolme metriä äidin takana posket punaisena häpeästä aina kun sillä oli se tätipipo päässä.

Nyt hävettää, että hävetti. Se pipo on oikeasti ihan symppis. On tosi morkkis siitä, että syrjin sitä silloin..

Ei hemmetti. :D Mulle naapurin mummo virkkasi mansikkapipon kun olin noin 4-5v, nyt olen kolmekymppinen. Tosi suloinen. En tiennyt, että vanhemmatkin niitä käytti. :D

Häpesin vanhempieni eroa (80-luvulla) ja sitä että äitini allekirjoitti kokeeni uudella sukunimellään kun meni uusiin naimisiin.

En muista hävenneeni vanhempiani. Sen sijaan he tekivät oman oloni hävettäväksi, piti mennä yhteissaunaan 15-vuotiaana, peseytyä julkisesti 6-vuotiaana vieraiden läsnäollessa ja tällaista paskaa. 

Teininä häpesin mm:

- äitini kovaa puheääntä

- isäni teennäisen reippaita jutteluyrityksiä, kun hän heitti minut ja kavereitani autolla jonnekin

- isän vyölaukkua ja sitä, kuinka hän käytti sukkia sandaalien kanssa (ja käyttää edelleen)

- äidin tapaa puhua välillä minulle ja sisaruksilleni kuin pikkulapsille, ja kuinka hän nimitti esim. mansikoita "mansuiksi", tohveleita "tossukoiksi" ja sipsejä "sipsuiksi". 

Teini-iästäni on vain 10 vuotta aikaa, joten nuo hölmöt häpeilyt ovat tuoreessa muistissa. Nyt ne vain naurattavat ja rakastan vanhempiani yli kaiken :)

ihanuus kirjoitti:

Äitini oli niin tarkka siisteydestä että kaverit pelkäs tulla kylään. Kyllä hävetti!

Sama meillä! Meille oli laitettu uudet vaaleat tapetit, ja äitini sanoi kavereilleni "älkää tytöt viitsikö nojailla seinään, ettei jää tahroja". Minulle hän huomautti heidän lähdettyään "no kun niillä on niin rasvaiset hiuksetkin". Voi nolous! Sen jälkeen eivät kamut paljon meillä käyneet.

Nykysin kuitenkin ymmärrän äitiä, en sitten tiedä onko se hyvä juttu vai ei.

Häpesin köyhyyttä ja läpinäkyvää teeskentelyä, että ei edes halua sitä mihin ei ole varaa.