Mitä häpesit teininä vanhemmissasi? (ei ilkeämielinen ketju, jaetaan muistoja)

Hävetti kotona vallinnut epäjärjestys ja tavarat, jotka ei kuuluneet omille paikoilleen, varsinkin kun koti oli muuten kaunis ja olisin halunnut sen olevan tietyn tyylinen ja tip top siisti. Siis toisessa vanhemmassani on lievää hamstraus-vikaa, ja tähän kun yhdistyy puutteelliset säilytystilat, niin lopputulos on mitä on. En kehtaa viedä kumppaniani tänäkään päivänä kotiin vanhempieni luokse, kun siellä on joka nurkassa jotain turhaa tavarasotkua ja rempallaan paikat. Muiden kotona oli mielestäni siistiä ja tavarat piilossa. Nykyisinkin kun näen sotkuisen tavarahelvetti-kodin, tulee minulle olo että haluan pois enkä halua olla kodin omistavien ihmisten kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Teininä häpesin mm:

- äidin tapaa puhua välillä minulle ja sisaruksilleni kuin pikkulapsille, ja kuinka hän nimitti esim. mansikoita "mansuiksi", tohveleita "tossukoiksi" ja sipsejä "sipsuiksi". 

Minun mieheni tekee tuota samaa lässytystä ja sanojen vääntelyä kaupassa ja voin myöntää, että hävettää tässä aikuistakin.

Mitäs siihen reseptiin tarvitsi... Vassenia on, maitulia on, vehnisjauhista on... Siplut ja porkut ja pernat puuttuu. Herniksiä ja aplareita voisi ostaa ja täällähän on jordgubbenit tarjouksessa!

Hävetti kun äiti yritti aina tinkiä. Ei nyt sentään tinkinyt ruokakaupan kassalla, mutta esim vaatekaupassa kun oltiin ostamassa mulle farkkuja \o/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olen teini nyt mutta häpeän vanhempien puhelimia, sellaiset nokian vanhat näppäinpuhelimet. Ei se muuten niin haittaa mutta silloin kun ottavat ne esille jos on kavereita kylässä...

Tosi noloa. Siis EI oo todellista. Miten joku voi olla niin nolo, että näppäinpuhelin... Jaxuhali sulle, mitä joudutkaan vanhempies vuoksi kestämään...

Olenko ainoa, jonka mielestä tuollainen kommentointi on todella vittupäistä? Teini kertoi mitä häpeää vanhemmissaan kuten ketjun tarkoitus onkin, mutta koska asia sattuukin olemaan preesensissä niin ollaan antamassa jaxuhaleja. Eikös se ole vain hyvä asia, että ainoa mainitsemisen arvoinen asia on puhelimet? 

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni taas puolestaan on erilaisia äänitehosteita, jotka ärsyttävät vieläkin. Hän saattoi ruveta hokemaan musiikin mukana "tinkeli tonkeli tinks tanks tinkeli tankeli" ja minua hävettää tämä vieläkin..

Ai kamala, nauroin tälle vedet silmissä :D Tuli niin elävä mielikuva, ihana.

Hävetti, kun äiti ei tehnyt mitään rempallaan olevalle ja sekaiselle vanhalle talolle. Oli yksinhuoltaja, raskaassa työssä ja luultavasti myös masentunut näin jälkikäteen ajateltuna. Häpesin myös sitä, kun äiti oli nuorempi kuin kavereiden äidit ja olikin sellainen ns. "kaveriäiti" eli tunki aina kuuntelemaan, kun oli kavereita kylässä ja yritti olla mukana lasten/teinien jutuissa. Hänellä ei oikein ollut omaa elämää, kun ei harrastanut oikein mitään, eikä käynyt absolutistina viihteellä muitten aikuisten kanssa. Itse haluaisin olla vanhempi, joka on perillä nuorten asioista, mutta jolla on silti auktoriteettiä ja omia aikuisten juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin häpesin vanhempieni ikää, isä oli nelikymppinen kun synnyin, äiti vähän nuorempi. Häpesin myös tiettyjä vanhanaikaiseksi ja junttimaiseksi mieltämiäni piirteitä vanhemmissani. Etenkin isäni oli ja on edelleen sellainen "luonnonlapsi", joka ei välttämättä osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa aikuisten tavoin. Hän saattoi kailottaa ventovieraalle naiselle, että "kyllä sää oot pitkä, hyvänen aika sää oot pitkä naiseksi, kuinka pitkä sää oikein olet, pelaatko sä koripalloa?" Muita vastaavia möläytyksiä oli vaikka miten.

Toisekseen isäni puhuu murretta, joka kuulostaa vieläkin ärsyttävältä. Hän ei ole koskaan oppinut sanomaan d-kirjainta, vaan ääntää sen t-kirjaimena. Danny on hänelle Täni tai Tanny, kardaaniakseli on kartaaniakseli jne. Häpesin joskus tuota puhetyyliä.

Isäni soitti nuorempana myös erästä soitinta ja hän soitteli vanhaa iskelmämusiikkia. Hävetti kun hän soitti Elämää juoksuhaudoissa ja Metsäkukkia. Lisäksi hän soitteli "menevää humppaa" ja lisäsi kappaleen päätteeksi "menevän ja vauhdikkaan" lopun, sellaisen ryt-kyt-kyt-kyt-rytkytikyy.

Joskus hävetti, kun teininä ollessani hän kyseli, että "tykkäätkö säkin rokista, sellaisesta kuin Kirka ja Tanny". Kaverini nauroi sitä vielä vuosia jälkeenpäin.

Iskelmää laulaessaan isäni usein rallatteli "ralilalilalilali-laiiiilaa ralilaliralilaaaa..." ja minähän häpesin sitäkin :D

Joskus ala-asteella kaveri kehui, että hänen isänsä vei hänet Alice Cooperin keikalle. Minua hävetti kun ajattelin, että oma isäni rytkyttää humppaa peräkamarissa.

Äidilläni taas puolestaan on erilaisia äänitehosteita, jotka ärsyttävät vieläkin. Hän saattoi ruveta hokemaan musiikin mukana "tinkeli tonkeli tinks tanks tinkeli tankeli" ja minua hävettää tämä vieläkin.

Äitini on myös kovin estoinen ja häntä  hirvitti 90-luvun teinityttöjen syntinen muoti. Minua hän vahti tarkkaan, ettei vaan rintsikoiden olkaimet näy paidan alta. Lisäksi minulle piti hankkia "esiliina" (ulkopuolinen vahti, joka tuli minun ja poikien väliin) viikonloppumenoihin. Äidiltäni olenkin saanut kuulla olevani ties mikä synnintekijä, kun en odottanut seksiä avioliittoon asti. Tämä vanhanaikaisuus hävetti. Kai hänellä oli sinänsä hyvä tarkoitus suojella minua, mutta käsitys seksuaalisuudesta oli kovin hysteerinen.

Vanhempani eivät ole pahoja tai ilkeitä, mutta etenkin isä on sellainen 40-luvulle jämähtänyt luonnonlapsi, joka ei vain osaa hillitä itseään. Äiti elää muuten vaan pysähtyneisyyden aikaa ja kaikki nuorisomuoti on syntiä. No, ihan hyviä vanhempia he ovat silti.

;D Tämä on ketjun paras tarina. Luin tämän eilen, mutta vielä tänäänkin alkoi yhtäkkiä naurattaa, kun kuvittelin kirjoittajan isän veivaamassa humppaa ja rallattelemassa ilman D-kirjainta. Ahhahh :D Jotenkin niin sympaattinen ja koominen, mutta teinistä aivan varmasti myös nolo isä.

työttömyyttä, köyhyyttä, vähäistä koulutusta, alhaista statusta työelämässä

Vanhempani oli kotona aina vähissä vaatteissa, Nolotti tuoda kavereita kotiin kun mun huoneeseen piti mennä olohuoneen läpi.

Äiti kun tuli töistä, sai ruoan valmiiksi ja syötiin hän meni suihkuun ja laittoi yömekon jo päälle. Eli jo alkuillasta oli yöpuvussa ja isä oli miesten hihattomassa aluspaidassa ja lökö shortseissa aina kotona. En koskaan kenenkään kaverin kotona nähnytvanhempien pukeutuvat noinkotona.

No nyt on itsellä lökö kolitsi housut ja t-paita tai humpula mekko kotiasuna😀

Häpesin teininä isäni vanhuutta (oli 40-vuotias, kun synnyin) ja hänen lihavuuttaan ja ennen kaikkea sitä, miten ylenpalttisen kiinnostunut hän oli naisista.

Mua hävetti vielä aikuisenakin äitini tapa selittää ummet ja lammet niin tuntemattomille myyjille kuin tutuillekin. Osa jutuista oli harmitonta höpinää, mutta osa tietysti muiden asioista juoruamista. Tästä sain aikuisena itsekin osani, samoin moni muu. Nykyään en voi sietää ihmisiä, jotka eivät erota omia ja muiden asioita toisistaan.

Vanhempieni ikä hävetti: kun olin 0-vuotias äitini täytti 43 ja isäni 44 vuotta.

Kasvoin äidin kanssa ja häpesin kun on tosi huomionkipeä ja ailahtelevainen. Edessä silkkaa kultaa mutta takana kyllä puhutaan peetä. Kateellinen, valehteleva, joka asiaan sekaantuva älämölö manipuloija. En liikaa ole tekemisissä. 

Onneksi muut sukulaiset normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilleni oli jostain syystä kriisi, että kaikki heidän lapsensa olivat liian hillittyjä "tavallisiksi nuoriksi". Viihdyimme kotona lukemassa kirjoja. Erityisesti isä oli tästä huolissaan. Pelkäsi, että kaikista tulee vanhapiikoja ja peräkamarin poikia. Isä aina ehdotti kaikkia WT-juttuja. Olisi pitänyt mennä kylälle nuorison kanssa ryyppäämään ja "rimpsalle". Oli ihan innoissaan kerran, kun olin kaverin luona juonut yhden siiderin.

Sama! Olin pitkään todella kiltti ja tunnollinen teini, mutta isäni oletti minun aina tekevän salaa niitä normaaleja teinien juttuja. Kondomit annettiin ensimmäisen kerran käteen 13-vuotiaana, ja illalla jos menin todella kilteistä tytöistä muodostuneen kaveripiirin kanssa jonkun luokse syömään sipsejä ja katsomaan vuokraleffaa, niin isäni oli awink awink -tyyliin muistuttamassa niistä kortsuista.

Kerran olin ollut iltamenossa (tyyliin leffassa) ja mennyt ajoissa omaan huoneeseen nukkumaan. Vanhemmat eivät huomanneet kotiinpaluutani ja olivat yöllä kiertäneet roskikset ja soittaneet kavereiden vanhemmat läpi, koska tottahan toki olettivat minun sammuneeni jonnekin. Ikää ehkä 14.

Äitini taas jatkuvasti muistutteli, että muistahan elääkin, ole mahdollisimman monen miehen kanssa ennen kuin sitoudut, revittele nyt edes vähän, koenumerot olivat liian hyviä, vähempikin riittää, rentoudu nyt hyvä tyttö!

Olin ns. unelmalapsi, mutta isäni vaikutti uskovan minun feikkaavan kiltteyteni ja äitini mielestä olin ilmeisesti hyvin väritön.

Isä ja äiti, mitä IHMETTÄ te 70-luvun nuoret oikein nuoruudessanne teitte?!

Ja kyllä, suomalaiset nuoret ovat tutkimusten mukaan raitistuneet ja järkevöityneet. Onko se ollut meidän tapamme uhmata vanhempiemme hippisukupolvea? ;)

Jos mulla oli kavereita kylässä niin äiti laittoi aina jotain hengellistä musiikkia soimaan. Yritti näin "vaikuttaa" kavereihini ja luuli varmaan tekevänsä lähetystyötä, mutta vaikutus oli aika erilainen kuin hän luuli... Häpesin kuollakseni.

Häpesin ehkä sitä, kun minulla ei ollut vanhempia. Avioero 50-luvulla ei ollut tavallista. Mua kiusattiin paljon ja mummo tuli sitten puolustamaan.

Nykyään nään asiat eri tavalla ja se mummokin on muistoissa ihana ❤️️

Että äiti oli humalassa tansseissa tai yleensä missä ulkona olikaan juhlimassa. Vaistosin jo alle kouluikäisenä, etteivät muiden ÄIDIT olleet. Opin sen ettei omien lasteni tarvi ainakaan sen takia hävetä äitiään.

Häpesin kun isä ilmoitti että nyt, vihdoinkin, on tarpeeksi rahaa hankkia auto, ja kerrostalon parkkipaikalle ilmestyi rättisitikka.

Muut taloyhtiön Saab- ja Volvo-isät kävivät naureskelemassa.

Kun isä kyyditsi kouluun, jäimme aina muutaman korttelin päästä ulos.

Nykyään ihailen ja romantisoin rättisitikoita.

Isä oli aina kännissä jos ei ollut töissä.

Sitä, kun isäni oli aina sellaiset "kalukukkarot" jalassa, ja hänkin oli aika vatsakas.

Äiti oli alkoholisti, ei siis mikään rappiojuoppo, mutta itse huomasin hänen humalan jo pelkästään yhden kaljan jälkeen. Päivällä äiti oli töissä ja illalla kännissä, joten vain ne kaverit jotka oli yökylässä, saattoivat nähdä äitin kännissä. Tein kaikkeni, ettei sitä kukaan näkisi, eli mentiin aina äkkiä mun huoneeseen ja ovi kiinni. Jos kaveri meni vessaan, menin aina saattajana mukaan ja yritin pitää huolen, että äiti olisi olkkarissa katselemassa telkkaria. Vanhempani myös tappelivat todella usein, joten monesti kun kaveri oli kylässä, huudatin huoneessani telkkaria tai musiikkia, ettei vaan mitään kuuluisi.

Vasta teininä, todella kovassa humalassa erään ryyppyillan yhteydessä, uskalsin kertoa äitini alkoholismista kavereilleni. Kukaan ei ollut huomannut sitä, tai niin ne ainakin mulle väitti.