Mitä häpesit teininä vanhemmissasi? (ei ilkeämielinen ketju, jaetaan muistoja)

Häpesin vanhempien riitelyä ja ivallisia kommentteja toisistaan jopa vieraiden aikana. Isä kuittasi kaiken sanomalla tämä on tätä meidän huumoria. Äidillä oli ja on vieläkin tapana kailottaa omia juttujaan olivat ne sitten mitä tahansa.Sama tapa on myös äidin äidillä. Muutenkin meidän perheessä oli sellainen jako, että isä yleensä aloitti riitelyn sitten äiti tuli mukaan ja minä sitten sovittelijana väliin. Se oli kauhean raskasta, kun molemmat vaativat minua puolelleen, että olisin heidän kanssaan samaa mieltä. Vanhempani olivat ja ovat vieläkin ihan pihalla nuorten asioista. Olin yksinäinen nuori ja he eivät koskaan ymmärtäneet sitä. He ajattelivat, että kun kävin harrastuksissa ( sellaisissa joihin he pakottivat) se korvasisi  kaverit. Muutenkaan asiasta ei silloin puhuttu, samaten kiusaaminen lakaistiin maton alle niin kuin minä olisin ollut syyllinen. Arki oli vaan sellaista pinnallista höpinää, kaikki vaikeat asiat jäivät selvittämättä.

Minulla oli niin vaikea nuoruus muuttoineen, koulun vaihtoineen, kiusaamisineen ja kauhean yksinäisyyden kanssa. Olisin tarvinnut vanhempien apua, mutta heidän mielestään olin kunnossa, kun hoidin kouluni hyvin.  Lopulta myös koulussa alkoi tulla vaikeuksia, mutta kun numerot laskivat sain vain haukkuja. Meillä ei saanut itkeä, eikä olla heikko. Vaikeuksista ei saanut puhua ja jos joskus puhuin niin mitään hyötyä siitä ei ollut. Kun sitten romahdin täysin. Sanoin heille, että haluan kuolla. He vaan sanoivat, että rasitan heitä. Isä uhkasi ajaa itsensä kuoliaaksi kun puhun sellaisia hänelle. Se oli pysäyttävä kokemus. Itse olin niin huonossa kunnossa ja silti yritin käydä koulussa. Melkein itkin koulussa, oksensin kaiken, kun en ahdistuksen vuoksi pystynyt syömään ja sydän meinasi "seota" rytmihäiriöiden takia. Välillä niitä oli niin paljon ja tuntui kipua. Olisin tarvinnut apua. 

Luulen, että kärsin ahdistuksesta minkä kiusaaminen ja yksinäisyys aiheutti. Mutta itse sain selvitä. Sitten juoduin väärään kouluun sama homma jatkui ja jotenkin turruin koko asiaan ja ajattelin ihan sama. Yritin jaksaa opiskella, mutta kyllä todistus jäi heikoksi, vaikka olen hyvä koulussa ollutkin. Meni niin paljon energiaa hukkaan jatkuvaan pelkäämiseen. Vanhemmat eivät ikinä kysyneet mitä minulle kuuluu. Heidän pitäisi olla kiitollisia, että olen yleensä hengissä. Jos itsemurhan teko olisi ollut helppoa niin minua ei enää olisi. Mutta minä olen vieläkin se kiltti tyttö, joka ei aiheuta harmia. Välillä en tunne enää mitään. Olisin niin toivonut erilaiset vanhemmat. Olisin halunnut tukea ja että joka olisi selvittänyt asioita kanssani. Äiti vaan hoki aina, kun sanoin yksinäisyydestä tai kiusaamisesta, että  mitä hän sille voi. Jätti tyttärensä uhriksi. Ja silti vieläkin minä olen heidän valtansa alla. Taloudellisestikin riippuvainen myös heidän rahoistaan ja sama mielistely jatkuu. He eivät häpeä mitään ja ovat olleet hyviä vanhempia. Voi, kun tätä oli raskas kirjoittaa. Anteeksi vuodatus.

Jostain käsittämättömästä syystä sitä, että äiti otti aina kaupassa kärryt vaikka olisi ostanut esim. nipun banaaneja tai maitoa. Syynähän oli se, että äidillä oli reuma ja helpotti oloaan  välillä nojaamalla kärryyn. "Nolointa" oli se kun kerran kaverini kysyi "miksi teillä on kärryt kun ostitte vaan maitoa"

Äitini oli niin tarkka siisteydestä että kaverit pelkäs tulla kylään. Kyllä hävetti!

Häpesin jo ekalla luokalla alakoulussa perheemme asunnon sisustusta. Sohvat, verhot ja vanha vanhempien sängynpeite hävettivät. En tiedä mistä tämä häpeä juontui. Teini-ikäisenä häpesin edelleen huonekalujamme, vanhaa autoamme, äidin vaatetusta ja sitä, että pikkuveljeni nukkui vielä 9 vuotiaana vanhempien makuuhuoneessa. Häpesin myös sitä, että äitini kovaan ääneen sanoi, ettei meillä ruokita muita. Tämä koski myös veljeni tyttöystävää. Hän oli kiltisti veljeni huoneessa, kun me muut söimme. Häpesin sitä, että meillä suhtauduttiin meidän lasten kavereihin ei-ystävällisesti. Omassa kodisani lasten kaverit tervetuleita, myös ruokapöytään. Oma koululaiseni kuulemma häpeää toisinaan epäsiisteyttä joka meillä toisinaan on. En laita lasten puolesta heidän tavaroitaan paikoilleen.

Isän ylisosiaalisuus, äitin yöllä vessassa käyminen pelkät alusvaatteet päällä, vanhempien vanha ikä ja se jos isä jyrähti mulle vihasesti jostain kavereitten aikana, koska sillon kun isä suuttu niin sillon se kunnolla suuttu ja huusi ja komenteli niin kovaa kun ääntä lähti. Kerran kun olin n. 7v, mun kaveri säikähti ja alko itkemään ja ei varmaan pariin viikkoon uskaltanu tulla meille koska pelkäs ihan tosissaan.

Isällä oli hiukan omalaatuinen huumorintaju ja minua hävetti kun hän kertoi vitsejään kavereilleen.

Äidissä taas hävetti se, kun hän kohteli minua minun mielestäni kuin pikkulasta, vaikka olin jo teini. Hän saattoi ruveta saarnaamaan käytöksestäni kovaäänisesti julkisella paikalla, vaikka minä hoin että "joo, joo, riittää jo, ei tarvitse saarnata enää, lopeta, joo joo". Näin jälkeenpäin ajateltuna äiti kohteli minua kuin pikkulasta, koska minä käyttäydyin kuin pikkulapsi.

Minua myös hävetti se, että olin esikoinen ja minulla oli monta nuorempaa sisarusta, joka oli osoituksena siitä, että vanhemmilla oli seksielämä, joka oli minusta äärimmäisen noloa, koska jostain syystä minusta heidän ei todellakaan olisi pitänyt tehdä sitä, koska he olivat jo niin vanhojakin, lähemmäs 40-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hävetti se kun äitini kutsui hedelmiä nimityksellä "fruittari" ja se kun vatsakas isäni kulki kotona kalsareissa kavereiden aikana.

Aaaarrggh, anteeksi mutta alkoi ihan naurattaa nämä sun vanhempien tavat, tuli itsellekin oikein semmoinen teinihäpeän hulvahdus ihan silkasta myötätunnosta! :D

Ei mun omat vanhemmat olleet yhtään vähemmän hävettäviä että ei sen puoleen... Meilläkin oli tuota vanhemmat alusvaatteisillaan - meininkiä; sekä isä että äiti. En tajua yhtään edelleenkään; kyllä ne pukivat päälleen kun oli aikuisia vieraita joten miksi, miksi piti hillua virttyneissä alkareissa kun teinien kaverit oli kylässä??! xD Omille lapsilleni en kylllä tuota tee! 

:D Kiva, että muillakin on näitä kalsareissa hilluneita isiä. 

Isä hävettää vieläkin välillä, koska saattaa kadulla kävellessämme töllöttää ihan avoimesti naisia, jos jollakulla on vaikka minihame. Katsoo vielä peräänkin. Vaikka olen sanonut suoraan, että se on junttia. 

Minäkin häpesin vanhempieni ikää, isä oli nelikymppinen kun synnyin, äiti vähän nuorempi. Häpesin myös tiettyjä vanhanaikaiseksi ja junttimaiseksi mieltämiäni piirteitä vanhemmissani. Etenkin isäni oli ja on edelleen sellainen "luonnonlapsi", joka ei välttämättä osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa aikuisten tavoin. Hän saattoi kailottaa ventovieraalle naiselle, että "kyllä sää oot pitkä, hyvänen aika sää oot pitkä naiseksi, kuinka pitkä sää oikein olet, pelaatko sä koripalloa?" Muita vastaavia möläytyksiä oli vaikka miten.

Toisekseen isäni puhuu murretta, joka kuulostaa vieläkin ärsyttävältä. Hän ei ole koskaan oppinut sanomaan d-kirjainta, vaan ääntää sen t-kirjaimena. Danny on hänelle Täni tai Tanny, kardaaniakseli on kartaaniakseli jne. Häpesin joskus tuota puhetyyliä.

Isäni soitti nuorempana myös erästä soitinta ja hän soitteli vanhaa iskelmämusiikkia. Hävetti kun hän soitti Elämää juoksuhaudoissa ja Metsäkukkia. Lisäksi hän soitteli "menevää humppaa" ja lisäsi kappaleen päätteeksi "menevän ja vauhdikkaan" lopun, sellaisen ryt-kyt-kyt-kyt-rytkytikyy.

Joskus hävetti, kun teininä ollessani hän kyseli, että "tykkäätkö säkin rokista, sellaisesta kuin Kirka ja Tanny". Kaverini nauroi sitä vielä vuosia jälkeenpäin.

Iskelmää laulaessaan isäni usein rallatteli "ralilalilalilali-laiiiilaa ralilaliralilaaaa..." ja minähän häpesin sitäkin :D

Joskus ala-asteella kaveri kehui, että hänen isänsä vei hänet Alice Cooperin keikalle. Minua hävetti kun ajattelin, että oma isäni rytkyttää humppaa peräkamarissa.

Äidilläni taas puolestaan on erilaisia äänitehosteita, jotka ärsyttävät vieläkin. Hän saattoi ruveta hokemaan musiikin mukana "tinkeli tonkeli tinks tanks tinkeli tankeli" ja minua hävettää tämä vieläkin.

Äitini on myös kovin estoinen ja häntä  hirvitti 90-luvun teinityttöjen syntinen muoti. Minua hän vahti tarkkaan, ettei vaan rintsikoiden olkaimet näy paidan alta. Lisäksi minulle piti hankkia "esiliina" (ulkopuolinen vahti, joka tuli minun ja poikien väliin) viikonloppumenoihin. Äidiltäni olenkin saanut kuulla olevani ties mikä synnintekijä, kun en odottanut seksiä avioliittoon asti. Tämä vanhanaikaisuus hävetti. Kai hänellä oli sinänsä hyvä tarkoitus suojella minua, mutta käsitys seksuaalisuudesta oli kovin hysteerinen.

Vanhempani eivät ole pahoja tai ilkeitä, mutta etenkin isä on sellainen 40-luvulle jämähtänyt luonnonlapsi, joka ei vain osaa hillitä itseään. Äiti elää muuten vaan pysähtyneisyyden aikaa ja kaikki nuorisomuoti on syntiä. No, ihan hyviä vanhempia he ovat silti.

Hassua, mutta nyt kun tätä mietin, niin en muista hävenneeni teininä vanhempiani mistään.

Nyt nolostelen kyllä, jos ollaan yhdessä jossain: Äitini on töykeä vieraille ihmisille esim. ravintoloissa ja kaupoissa henkilökunnalle. Isäni on taas koko ajan vähän "pihalla" ja äiti motkottaa isälle lähes kaikesta. Oudoksuvat ruokia, joihin eivät ole tottuneet, joten yhdessä liikkuessa on etsittävä ruokapaikka josta saa sitä samaa tuttua kuin kotona. Jos joku henkilö on vähän normista poikkeava häntä tuijotetaan, kommentoidaan muille ja naureskellaan.

Ehkäpä mun oma maailma on avartunut 15 vuodessa, vanhempieni ei...

Häpesin vanhan kasvattiäitini tapaa polttaa "pilliKlubia" kun kävimme kahvilassa. Hän oli 50-vuotias, kun olin vauva ja päädyin heille. Huomautettuani tarpeeksi monta kertaa, hän vaihtoi Marlboroon. Voi miten mielelläni nyt haistelisin pilliKlubin tuoksua ja kuuntelisin kasvattiäitini juttelua. Mutta hän on ollut kuolleena jo 30 vuotta. Olen siis ihan ikivanha... Jännä kuitenkin, miten niin monet teininä ärsyttäneet asiat saattavatkin myöhemmin herättää ikävän. 

Masakiel kirjoitti:

Itse olen tällä hetkellä 16, enkä ole koskaan hävennyt vanhempiani. Enkä oikeastaan ole koskaan hävennyt mitään muuta kuin omaa käytöstä kun jälkeenpäin ajattelee.

Olen sinua huomattavasti vanhempi, mutta minulla sama juttu. Olin aina hyvin ylpeä vanhemmistani, kodistani myös, vaikka olivat melko tavallisia. Hävetä olen minäkin saanut omia tekosiani.

Tämä menee jo lapsuuteen, mutta häpesin sitä, kun äitini oli aina superväsynyt töiden jälkeen, nukkui vuodesta toiseen usein illat sohvalla, kun meille tuli kavereita käymään. Alkoholia äidilläni kului arkisinkin, ei ollut mitenkään kaatokännissä, vaan pienessä hiprakassa, jota pitkään käyttäneellä ei edes tunnista humalaksi. Tai itse en lapsena tajunnut mistä on kyse, vaan paremmin vasta nyt vanhempana. Muiden äidit oli reippaita, kysymässä kuulumisia jne, siitä tulin vähän kateelliseksi.

Pienempi juttu, mutta häpesin aina uimahallissa/Serenassa tms. kun äitini ei ollut siistinyt bikinirajoja, vaan uikkareista tursusi kunnon puskat... En kehdannut siitä edes ikinä sanoa. 

Tuosta ensimmäisestä huolimatta äitini on minulle rakas, ja on ollut välittävä äiti, vaikka alkoholin kanssa on paljon ollut ongelmia.

Itse häpesin joskus kerran äidin jotain sysirumaa pipoa, ja sanoin siitä sille jotain. Äiti loukkaantui tästä verisesti ja vuosia sen jälkeen aina välillä muistutti että "mutta minähän olen niin nolo ja hävettävä!!" Minusta on kuitenkin ihan normaalia että teini-iässä omat vanhemmat ovat omasta mielestä noloja. Se pipo on muuten vieläkin ihan järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Häpesin kovaäänistä isääni ja hänen haluaan kaupoissa tingata alennusta/kaupanpäällisiä😖

Sama! Minun on vaikea tinkiä, koska nämä muistot syvällä!

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani olivat 38- ja 41-vuotiaita kun synnyin. Eli siihen aikaan ihan oikeasti todella vanhoja. Kaikilla muilla luokkalaisillani oli noin 15 vuotta nuoremmat vanhemmat.

Sama tarina täällä!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin häpesin vanhempieni ikää, isä oli nelikymppinen kun synnyin, äiti vähän nuorempi. Häpesin myös tiettyjä vanhanaikaiseksi ja junttimaiseksi mieltämiäni piirteitä vanhemmissani. Etenkin isäni oli ja on edelleen sellainen "luonnonlapsi", joka ei välttämättä osaa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa aikuisten tavoin. Hän saattoi kailottaa ventovieraalle naiselle, että "kyllä sää oot pitkä, hyvänen aika sää oot pitkä naiseksi, kuinka pitkä sää oikein olet, pelaatko sä koripalloa?" Muita vastaavia möläytyksiä oli vaikka miten.

Toisekseen isäni puhuu murretta, joka kuulostaa vieläkin ärsyttävältä. Hän ei ole koskaan oppinut sanomaan d-kirjainta, vaan ääntää sen t-kirjaimena. Danny on hänelle Täni tai Tanny, kardaaniakseli on kartaaniakseli jne. Häpesin joskus tuota puhetyyliä.

Isäni soitti nuorempana myös erästä soitinta ja hän soitteli vanhaa iskelmämusiikkia. Hävetti kun hän soitti Elämää juoksuhaudoissa ja Metsäkukkia. Lisäksi hän soitteli "menevää humppaa" ja lisäsi kappaleen päätteeksi "menevän ja vauhdikkaan" lopun, sellaisen ryt-kyt-kyt-kyt-rytkytikyy.

Joskus hävetti, kun teininä ollessani hän kyseli, että "tykkäätkö säkin rokista, sellaisesta kuin Kirka ja Tanny". Kaverini nauroi sitä vielä vuosia jälkeenpäin.

Iskelmää laulaessaan isäni usein rallatteli "ralilalilalilali-laiiiilaa ralilaliralilaaaa..." ja minähän häpesin sitäkin :D

Joskus ala-asteella kaveri kehui, että hänen isänsä vei hänet Alice Cooperin keikalle. Minua hävetti kun ajattelin, että oma isäni rytkyttää humppaa peräkamarissa.

Äidilläni taas puolestaan on erilaisia äänitehosteita, jotka ärsyttävät vieläkin. Hän saattoi ruveta hokemaan musiikin mukana "tinkeli tonkeli tinks tanks tinkeli tankeli" ja minua hävettää tämä vieläkin.

Äitini on myös kovin estoinen ja häntä  hirvitti 90-luvun teinityttöjen syntinen muoti. Minua hän vahti tarkkaan, ettei vaan rintsikoiden olkaimet näy paidan alta. Lisäksi minulle piti hankkia "esiliina" (ulkopuolinen vahti, joka tuli minun ja poikien väliin) viikonloppumenoihin. Äidiltäni olenkin saanut kuulla olevani ties mikä synnintekijä, kun en odottanut seksiä avioliittoon asti. Tämä vanhanaikaisuus hävetti. Kai hänellä oli sinänsä hyvä tarkoitus suojella minua, mutta käsitys seksuaalisuudesta oli kovin hysteerinen.

Vanhempani eivät ole pahoja tai ilkeitä, mutta etenkin isä on sellainen 40-luvulle jämähtänyt luonnonlapsi, joka ei vain osaa hillitä itseään. Äiti elää muuten vaan pysähtyneisyyden aikaa ja kaikki nuorisomuoti on syntiä. No, ihan hyviä vanhempia he ovat silti.

En tiedä miksi, mutta tuo kertomuksesi sai mut nauramaan vesi silmissä enemmän kuin pitkään aikaan. Kiitos.

Häpesin ajatusta, että saadakseen minut eli lapsensa heidän oli täytynyt olla keskenään seksuaalisessa kanssakäymisessä ja että minä olin tullut ulos äitini vaginasta mikä oli aiheuttanut hänelle kipua ja kärsimystä, koska synnytys oli kuuleman mukaan vaikea. Nämä kaksi ajatusta olivat lähes sietämättömiä joskus varhaisteini-iässä.

Itse teininä koen välillä pientä myötähäpeää eräällä kaverilla jonka äiti luulee että kaikki mitä puhutaan kuuluu myös hänelle. Kyseisellä ihmisellä on melko huono yleissivistys ja jos heittää jonkun asian vitsillä, voi hän ruveta kyselemään että todellako?

Ja jos teinillä on kaveri niin ne varmaan on ihan mielellään keskenäänkin..

En muista hävenneeni mitään vanhemmissani. Moni asia heissä tosin ärsytti minua varsinkin teininä, enkä juuri kertonut heille asioitani, mutta miksi olisin hävennyt heitä? 

Mä häpesin iäkkäitä vanhempiani, synnyin 70-luvulla ja kaikkien muiden vanhemmat olivat 15 - 20 vuotta nuorempia kuin omani. Ja isä oli jo 50-vuotiaana ihan pihalla kaikesta 'nykymenosta' tyyliin kuka on James Bond??

Sitten hävetti kun isä jäi joka paikassa juttelemaan kaikkien tuntemattomienkin ihmisten kanssa, nykyään se on vain hauska piirre. On tosi puhelias.