Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettoman harrastukset ovat yhtä merkityksellisiä kuin lapset vanhemmalle! Koettakaa, mammat, ymmärtää
27.06.2017 |
Olen vasta tällä palstalla oppinut, että joillekin harrastukset ovat vain ajan tappamista. Minulle ne ovat intohimo ja se mittari, jolla mittaan elämäni onnistumista. Jos minulla ei ole riittävästi vapaata aikaa harrastuksilleni, elämäni on täysin tyhjää.
Olisi aivan hirveää jumiutua vuosikausiksi tilanteeseen, jossa töistä palatessa ei odottaisi rauhoittuminen siistissä ja hiljaisessa kodissa ja kaikista ikävistä vastuista ja velvoitteista vapaa loppuilta, jonka saan käyttää mieleni mukaan juuri niihin asoihin kuin haluan.
Kuinka moni palstan vanhemmista pystyy harrastamaan vapaasti 15–20 tuntia viikossa joka viikko? Harkitsen lapsia sitten, kun joku kertoo, miten tämä onnistuu perheelliseltä. :)
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No okei. Sovitaan, että vertauksesi on onnistunut ja olet oikeassa. Mikä sinun ongelmasi on? Mistä asiasta sinä pohjimmiltasi niin kovin halusit keskustella, että olet jaksanut vängätä 7 sivun verran mistään mitään ymmärtämättömien av-mammojen kanssa?
Kiitos. Kuten aikaisemmin sanoin, minulle riittää, että lapsettomien surkutteluun ja voivotteluun syyllistyvät vanhemmat lopettavat tuon käytöksen, sillä vapaaehtoisesti lapsettomat voivat saada harrastuksistaan ne myöntiset kokemukset ja merkityksellisyyden, jonka vanhemmat saavat lapsista. Meidän elämämme ei ole millään muotoa köyhää tai vajaata siksi, että päätämme käyttää aikaamme muuhun kuin vanhemmuuteen. AP
Mutta kun siinähän se juuri on, että lasten saaminen on ainutlaatuista. JA elämä voi olla merkityksellistä ilmankin, mutta erilaista. Jos haluat lapsettoman elämän, se on kai jopa tavoitteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä onnistuu perheelliseltä, kun puoliso on suurituloinen ja halukas elättämään. Pääset eroon stressaavasta palkkatyöstä ja voit sen ajan harrastaa. Lapset voi laittaa kerhoihin ja päiväkotiin, leireille ja kouluun ja silti jää tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan, kun työ ei vie omaa siivuaan. No, aiotko nyt perustaa perheen?
Ihminen on arvokkaampi kuin harrastus. Ei ole ymmärryksen asia vaan ihan laissa.
Miten aloittaja voi lapsettomana tietää mitä fiiliksiä lapsen saanti aiheuttaa? Kun kerran pystyy sanomaan että vanhemmuus aiheuttaa samoja fiiliksiä kuin harrastus? Eikö pitäis olla kokenut molemmat, harrastuksen ja lapsen saannin että niitä pystyy vertaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä onnistuu perheelliseltä, kun puoliso on suurituloinen ja halukas elättämään. Pääset eroon stressaavasta palkkatyöstä ja voit sen ajan harrastaa. Lapset voi laittaa kerhoihin ja päiväkotiin, leireille ja kouluun ja silti jää tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan, kun työ ei vie omaa siivuaan. No, aiotko nyt perustaa perheen?
Kun tämä asia ei tullut edes mieleeni, siitä voi varmaan päätellä, ettei puolisoni ole suurituloinen tai halukas elättämään minua. :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Käsittääkseni onkelma tässä ketjussa on se, että kuvaat tuolla kuvauksella tyhjentävästi harrastusta ja haluat että myönnetään että se kuvaa myös lapsia ihan yhtälailla. Mielestäni se kuvaa lasten saamista yhdestä näkökulmasta, nimenomaan siitä näkökulmasta että mitähän sitä arki-iltaisin elämällään tekisi. Sauvakävelisikö vai kävisikö salilla vai lukisiko vai kasvattaisiko marsuja vai sijoittaisiko sen ajan ja rahan lapsiin? Tästä näkökulmasta kaikki on melko se ja sama, mitä nyt lapset on aika hullu harrastus, huh hei. Ehkä ideaalitilanne olisi sijoittaa se aikansa hädänalaisten auttamiseen ja yhteiskunnan parantamiseen.
Tuo kuvauksesi vaan ei ole kovin tyhjentävä näkökulma lisääntymiseen. Hyvä ja kehittävä harrastus on hieno asia, tarjoaa monenlaisia tunteita ja on joskus kuluttava, mutta se on kuitenkin pelkkä nykyihmisen luksus. Harrastus voi olla kehittävä, mutta ei kuitenkaan välttämättä hyödytä ketään muuta kuin itseäsi, eikä se silti harrastuksena ole huono. Hyväkin harrastus voi olla pelkkää nypertämistä vuodesta toiseen. Kaikki harrastukset ei ole samanarvoisia.
Lapset on ihmisiä, eikä ihmisiä voi verrata harrastukseen, ei edes siihen parhaaseen, sanotaan vaikka vapaaehtoistyöhön. Ihmiset on yhteiskunta ja ihmiset on ihmissuhteita. Ihmissuhteissa vuorovaikutetaan toisen samanlaisen kanssa, ei harrasteta jotakin kontrolloitua. Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet tukee ihmissuhteita ja yhteiskuntaa, ennemmin niin päin. Jos elämän tarkoitus on harrastaa, se tuntuu vähän... käänteiseltä. Toki ei moni miellä niinkään että elämän tarkoitus olisi lasten saaminen, mutta kyllä ne aika vahvasti sellaiseksi muodostuu. Jos todetaan että harrastus tai lapset, se on ihan sama ja yhtä arvokas valinta, niin toteanpa vaan että yhteiskunta kyllä luhistuu. Jos lapsia saadessaan kuvittelee sitoutuvansa johonkin kuten harrastukseen, niin erehtyy kyllä pahan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja voi lapsettomana tietää mitä fiiliksiä lapsen saanti aiheuttaa? Kun kerran pystyy sanomaan että vanhemmuus aiheuttaa samoja fiiliksiä kuin harrastus? Eikö pitäis olla kokenut molemmat, harrastuksen ja lapsen saannin että niitä pystyy vertaamaan?
Kyllähän vanhemmuuden "fiilikset" on hyvin dokumentoitu, eikä kukaan tässäkään ketjussa kiistänyt, etteikö vanhemmuus olisi juuri sellaista kuin vertauksessani esitin. Jos sinusta vanhemmuus ei ole palkitsevaa, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottavaa ja ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista, kerro toki. Palsta on hyvä antamaan vertaistukea. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen harrastus on sen luonteinen, että siihen "pitää sitoutua" tuntikaupalla päivässä? Paitsi jos haluaa kisata Miss laaja aukee pohjanmaa bikini fitnessissä pers pitkänään ja kävellä viiden tunnin askelkyykkylenkkejä.
About kaikki esittävät taiteet harjoituskauden lopulla tai kilpaurheilu, esimerkiksi. Ennen enskaa on on ihan tavallista harjoitella parikymmentä tuntia viikossa.
Niin tosiaan, harrastetanssi- ja teatteriryhmät ja vastaavat.
Ymmärsin kuitenkin, että ap tekee tuota 20 h/vko ympäri vuoden.
Harrastan 15–20 tuntia viikossa ympäri vuoden, mutta osan vuotta tuo harrastaminen on aikataulutettua ja osan vuotta se on vapaamuotoista.
Kukaan vanhempi ei tässä ketjussa tainnut ilmoittaa, että pystyy harrastamaan noin paljon? AP
Mitä sinä nyt noin sanot jos lapsi on mielestäsi harrastus niin minä ainakin näin hoitovapaalla harrastan 24/7. Ja sitten kun menen töihin niin harrastan vanhemmuutta 24/7, vanhemmuushan ei lopu koskaan.
Mutta siis jos nyt vakavasti puhutaan niin, jos olisin jotain halunnut tulenpalavasti harrastaa niin en olisi tehnyt lasta. Mutta en halua harrastaa mitään, korkeintaan lukemista, niin elämääni sopii hyvin perheenlisäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onnistuu perheelliseltä, kun puoliso on suurituloinen ja halukas elättämään. Pääset eroon stressaavasta palkkatyöstä ja voit sen ajan harrastaa. Lapset voi laittaa kerhoihin ja päiväkotiin, leireille ja kouluun ja silti jää tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan, kun työ ei vie omaa siivuaan. No, aiotko nyt perustaa perheen?
Kun tämä asia ei tullut edes mieleeni, siitä voi varmaan päätellä, ettei puolisoni ole suurituloinen tai halukas elättämään minua. :) AP
Sinähän voisit olla puolisosi harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on varmasti vaihdettava puolisoa tai voitettava lotossa, jotta olisi varaa lapsiin? Harmi, jos lasten saaminen on varallisuudesta kiinni, sillä lapset antavat niin paljon! Heissä on tulevaisuus, ei sinussa eikä minussa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja voi lapsettomana tietää mitä fiiliksiä lapsen saanti aiheuttaa? Kun kerran pystyy sanomaan että vanhemmuus aiheuttaa samoja fiiliksiä kuin harrastus? Eikö pitäis olla kokenut molemmat, harrastuksen ja lapsen saannin että niitä pystyy vertaamaan?
Kyllähän vanhemmuuden "fiilikset" on hyvin dokumentoitu, eikä kukaan tässäkään ketjussa kiistänyt, etteikö vanhemmuus olisi juuri sellaista kuin vertauksessani esitin. Jos sinusta vanhemmuus ei ole palkitsevaa, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottavaa ja ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista, kerro toki. Palsta on hyvä antamaan vertaistukea. AP
On kiistänyt, moneen kertaan ja lukuisista eri näkökulmista. Kuvaamasi vanhemmuus on hyvin kapea-alaista ja käyttämäsi fraasit antavat väärän kuvan siitä, mitä vanhemmuus on. Kun se on paljon enemmän. Aivan kun vertaisit kahdeksankerroksista täytekakkua kiloon sokeria. Molempien ahmimisesta tulee paha olo, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Miksi ihmeessä sinun pitäisi harkita lapsien tekoa, vaikka sulle voitaisiin taata luotettava hoitaja lapsille harrastustesi ajaksi, kotisiivous ja oma kokkikin vielä kaupan päälle? Haluaisitko kuitenkin lapsia vai miksi tällaista edes kyselet?
Se oli retoriikkaa. Tietenkin tiedän, ettei lasta voi mitenkää sovittaa sellaisee elämään, jollaisen haluan itselleni. Miksi hankkia lapsi, josta koituu kuitenkin valtavasti kuluja, ja jota ei koskaan näkisi? AP
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasta ei kannata hankkia, jollei sitä halua. En ole itse tosissani koskaan moista harkinnut, vaikka harrastuksiini käyttämäni aika ja vaiva tuskin suureksi esteeksi muodostuisikaan. Ihmettelen vain lähinnä sitä, että mistä kumpuaa tarpeesi todistella harrastustesi merkityksellisyyttä ja korostaa kuinka ne estävät lasten hankinnan kohdallasi? Painostaako sinua joku hankkimaan lapsia? Tai vähätteleekö joku harrastustesi merkitystä? Miksi sinua kiinnostaa, kuinka paljon lasten vanhemmat voivat harrastuksiin aikaa ja rahaa uhrata ja verrata sitä omaan panostukseesi, jollet itse ole aikeissa kuitenkaan vanhemmaksi ryhtyä?
No esimerkiksi jo tässä ketjussa on monta sivua harrastusten merkityksen vähättelyä. Jos sinä et ole elämässäsi kokenut vähättelyä siksi, ettei sinulla ole lapsia, olet hyvin etuoikeutettu. AP
Sinä kyllä melko tehokkaasti vähättelet vanhemmuutta niiden näkökulmasta, jotka ovat vanhempia.
Todellakin! Ja jatkuvasti toistat kahta lausetta, joissa on kalpea aavistus vanhemmuudesta, ja sekin hyvin kliseinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Voisitko nyt vastata siihen, että miksi vain vanhemmuus on harrastuksen kaltainen? Miksei esim. se vaimona olo? Kaikki ihmissuhteet ovat tuollaisia edellä kuvatun kaltaisia, ei vain suhde lapseen. Sittenhän kaikki ihmissuhteet ovat vain harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja voi lapsettomana tietää mitä fiiliksiä lapsen saanti aiheuttaa? Kun kerran pystyy sanomaan että vanhemmuus aiheuttaa samoja fiiliksiä kuin harrastus? Eikö pitäis olla kokenut molemmat, harrastuksen ja lapsen saannin että niitä pystyy vertaamaan?
Kyllähän vanhemmuuden "fiilikset" on hyvin dokumentoitu, eikä kukaan tässäkään ketjussa kiistänyt, etteikö vanhemmuus olisi juuri sellaista kuin vertauksessani esitin. Jos sinusta vanhemmuus ei ole palkitsevaa, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottavaa ja ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista, kerro toki. Palsta on hyvä antamaan vertaistukea. AP
Minulla ei ole lapsia, joten vaikea sanoa miltä vanhemmuus tuntuu. Onhan esim.heroiinin aiheuttamat tuntemuksetkin hyvin dokumentoitu, mutta vaikea olis silti vertailla, että saan saan harrastuksistani samanlaisia oloja kuin heroiinista, kun en ole heroiinia kokeillut.
Olen nyt vähän ilkeä, kun sanon, että ap on kaksikymppinen mies, joka harrastaa tietokonejuttuja ja jolla ei ole kovin monta oikeaa ystävää virtuaalimaailman ulkopuolella. Ap:lla tuskin on puolisoa paitsi omassa mielikuvituksessaan.
Sori ap. Tällaisen kuvan sinusta saa juttujesi perusteella.
Olet täällä jankkaamassa, koska oikeassa elämässä kukaan ei jaksa kuunnella sinun oikeassa olemistasi.
Ensimmäinen kerta kun jaksan lukea näin pitkälle samaa aihetta:). Ja nyt ja vain ainoastaan
haluaisin tietää mitä sinä AP harrastat??
mihamoko kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun jaksan lukea näin pitkälle samaa aihetta:). Ja nyt ja vain ainoastaan
haluaisin tietää mitä sinä AP harrastat??
Varmaan lastenhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
mihamoko kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun jaksan lukea näin pitkälle samaa aihetta:). Ja nyt ja vain ainoastaan
haluaisin tietää mitä sinä AP harrastat??
Varmaan lastenhoitoa.
Täsmää kuvaukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja voi lapsettomana tietää mitä fiiliksiä lapsen saanti aiheuttaa? Kun kerran pystyy sanomaan että vanhemmuus aiheuttaa samoja fiiliksiä kuin harrastus? Eikö pitäis olla kokenut molemmat, harrastuksen ja lapsen saannin että niitä pystyy vertaamaan?
Kyllähän vanhemmuuden "fiilikset" on hyvin dokumentoitu, eikä kukaan tässäkään ketjussa kiistänyt, etteikö vanhemmuus olisi juuri sellaista kuin vertauksessani esitin. Jos sinusta vanhemmuus ei ole palkitsevaa, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottavaa ja ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista, kerro toki. Palsta on hyvä antamaan vertaistukea. AP
On kiistänyt, moneen kertaan ja lukuisista eri näkökulmista. Kuvaamasi vanhemmuus on hyvin kapea-alaista ja käyttämäsi fraasit antavat väärän kuvan siitä, mitä vanhemmuus on.
Sinusta vanhemmuus ei siis ole välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen? Mitä noista asioista se ei ole? AP
Sinä kyllä melko tehokkaasti vähättelet vanhemmuutta niiden näkökulmasta, jotka ovat vanhempia.