Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettoman harrastukset ovat yhtä merkityksellisiä kuin lapset vanhemmalle! Koettakaa, mammat, ymmärtää
27.06.2017 |
Olen vasta tällä palstalla oppinut, että joillekin harrastukset ovat vain ajan tappamista. Minulle ne ovat intohimo ja se mittari, jolla mittaan elämäni onnistumista. Jos minulla ei ole riittävästi vapaata aikaa harrastuksilleni, elämäni on täysin tyhjää.
Olisi aivan hirveää jumiutua vuosikausiksi tilanteeseen, jossa töistä palatessa ei odottaisi rauhoittuminen siistissä ja hiljaisessa kodissa ja kaikista ikävistä vastuista ja velvoitteista vapaa loppuilta, jonka saan käyttää mieleni mukaan juuri niihin asoihin kuin haluan.
Kuinka moni palstan vanhemmista pystyy harrastamaan vapaasti 15–20 tuntia viikossa joka viikko? Harkitsen lapsia sitten, kun joku kertoo, miten tämä onnistuu perheelliseltä. :)
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen harrastus on sen luonteinen, että siihen "pitää sitoutua" tuntikaupalla päivässä? Paitsi jos haluaa kisata Miss laaja aukee pohjanmaa bikini fitnessissä pers pitkänään ja kävellä viiden tunnin askelkyykkylenkkejä.
About kaikki esittävät taiteet harjoituskauden lopulla tai kilpaurheilu, esimerkiksi. Ennen enskaa on on ihan tavallista harjoitella parikymmentä tuntia viikossa.
Niin tosiaan, harrastetanssi- ja teatteriryhmät ja vastaavat.
Ymmärsin kuitenkin, että ap tekee tuota 20 h/vko ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Olet ohittanut täysin kaikki argumentit, joissa vertauksesi perustellaan huonosti paikkansa pitäväksi. Harrastuksesi voi luonnollisestikin olla sinulle tärkeä ja merkityksellinen, mutta vanhemmuuteen sitä ei voi verrata. Lapset eivät ole harrastus, vaikka niihin menisi kuinka paljon rahaa, aikaa ja vaivaa tahansa. Myöskään palkitsevuus ja merkityksellisyys eivät tee lapsista harrastuksiin verrattavia. Perusteluja on jo sivutolkulla. Lue ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen harrastus on sen luonteinen, että siihen "pitää sitoutua" tuntikaupalla päivässä? Paitsi jos haluaa kisata Miss laaja aukee pohjanmaa bikini fitnessissä pers pitkänään ja kävellä viiden tunnin askelkyykkylenkkejä.
About kaikki esittävät taiteet harjoituskauden lopulla tai kilpaurheilu, esimerkiksi. Ennen enskaa on on ihan tavallista harjoitella parikymmentä tuntia viikossa.
Niin tosiaan, harrastetanssi- ja teatteriryhmät ja vastaavat.
Ymmärsin kuitenkin, että ap tekee tuota 20 h/vko ympäri vuoden.
Harrastan 15–20 tuntia viikossa ympäri vuoden, mutta osan vuotta tuo harrastaminen on aikataulutettua ja osan vuotta se on vapaamuotoista.
Kukaan vanhempi ei tässä ketjussa tainnut ilmoittaa, että pystyy harrastamaan noin paljon? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Olet ohittanut täysin kaikki argumentit, joissa vertauksesi perustellaan huonosti paikkansa pitäväksi. Harrastuksesi voi luonnollisestikin olla sinulle tärkeä ja merkityksellinen, mutta vanhemmuuteen sitä ei voi verrata. Lapset eivät ole harrastus, vaikka niihin menisi kuinka paljon rahaa, aikaa ja vaivaa tahansa. Myöskään palkitsevuus ja merkityksellisyys eivät tee lapsista harrastuksiin verrattavia. Perusteluja on jo sivutolkulla. Lue ne.
Ainoa tekemäni vertaus on se, että sekä vanhemmuus että harrastaminen ovat "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Olen monta kertaa kysynyt, mikä osa tätä vertausta ei pidä paikkaansa, mutta mitään vastauksia ei ole kuulunut. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No okei. Sovitaan, että vertauksesi on onnistunut ja olet oikeassa. Mikä sinun ongelmasi on? Mistä asiasta sinä pohjimmiltasi niin kovin halusit keskustella, että olet jaksanut vängätä 7 sivun verran mistään mitään ymmärtämättömien av-mammojen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen harrastus on sen luonteinen, että siihen "pitää sitoutua" tuntikaupalla päivässä? Paitsi jos haluaa kisata Miss laaja aukee pohjanmaa bikini fitnessissä pers pitkänään ja kävellä viiden tunnin askelkyykkylenkkejä.
About kaikki esittävät taiteet harjoituskauden lopulla tai kilpaurheilu, esimerkiksi. Ennen enskaa on on ihan tavallista harjoitella parikymmentä tuntia viikossa.
Niin tosiaan, harrastetanssi- ja teatteriryhmät ja vastaavat.
Ymmärsin kuitenkin, että ap tekee tuota 20 h/vko ympäri vuoden.
Harrastan 15–20 tuntia viikossa ympäri vuoden, mutta osan vuotta tuo harrastaminen on aikataulutettua ja osan vuotta se on vapaamuotoista.
Kukaan vanhempi ei tässä ketjussa tainnut ilmoittaa, että pystyy harrastamaan noin paljon? AP
Eivät kaikki lapsettomatkaan pysty harrastamaan noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Melkein alkaa höyry nousta päästä? Mikä asia elämässä ei sitten olisi sinusta kuin harrastus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen harrastus on sen luonteinen, että siihen "pitää sitoutua" tuntikaupalla päivässä? Paitsi jos haluaa kisata Miss laaja aukee pohjanmaa bikini fitnessissä pers pitkänään ja kävellä viiden tunnin askelkyykkylenkkejä.
About kaikki esittävät taiteet harjoituskauden lopulla tai kilpaurheilu, esimerkiksi. Ennen enskaa on on ihan tavallista harjoitella parikymmentä tuntia viikossa.
Niin tosiaan, harrastetanssi- ja teatteriryhmät ja vastaavat.
Ymmärsin kuitenkin, että ap tekee tuota 20 h/vko ympäri vuoden.
Harrastan 15–20 tuntia viikossa ympäri vuoden, mutta osan vuotta tuo harrastaminen on aikataulutettua ja osan vuotta se on vapaamuotoista.
Kukaan vanhempi ei tässä ketjussa tainnut ilmoittaa, että pystyy harrastamaan noin paljon? AP
Eivät kaikki lapsettomatkaan pysty harrastamaan noin paljon.
Eivätkä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päädymmekö me mammat velan johdolla siihen, että kaikki on kuin harrastusta vaan?
Vierailija kirjoitti:
No okei. Sovitaan, että vertauksesi on onnistunut ja olet oikeassa. Mikä sinun ongelmasi on? Mistä asiasta sinä pohjimmiltasi niin kovin halusit keskustella, että olet jaksanut vängätä 7 sivun verran mistään mitään ymmärtämättömien av-mammojen kanssa?
Kiitos. Kuten aikaisemmin sanoin, minulle riittää, että lapsettomien surkutteluun ja voivotteluun syyllistyvät vanhemmat lopettavat tuon käytöksen, sillä vapaaehtoisesti lapsettomat voivat saada harrastuksistaan ne myöntiset kokemukset ja merkityksellisyyden, jonka vanhemmat saavat lapsista. Meidän elämämme ei ole millään muotoa köyhää tai vajaata siksi, että päätämme käyttää aikaamme muuhun kuin vanhemmuuteen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa, koska kirjoittelet Vauva-lehden keskustelupalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Miksi ihmeessä sinun pitäisi harkita lapsien tekoa, vaikka sulle voitaisiin taata luotettava hoitaja lapsille harrastustesi ajaksi, kotisiivous ja oma kokkikin vielä kaupan päälle? Haluaisitko kuitenkin lapsia vai miksi tällaista edes kyselet?
Se oli retoriikkaa. Tietenkin tiedän, ettei lasta voi mitenkää sovittaa sellaisee elämään, jollaisen haluan itselleni. Miksi hankkia lapsi, josta koituu kuitenkin valtavasti kuluja, ja jota ei koskaan näkisi? AP
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasta ei kannata hankkia, jollei sitä halua. En ole itse tosissani koskaan moista harkinnut, vaikka harrastuksiini käyttämäni aika ja vaiva tuskin suureksi esteeksi muodostuisikaan. Ihmettelen vain lähinnä sitä, että mistä kumpuaa tarpeesi todistella harrastustesi merkityksellisyyttä ja korostaa kuinka ne estävät lasten hankinnan kohdallasi? Painostaako sinua joku hankkimaan lapsia? Tai vähätteleekö joku harrastustesi merkitystä? Miksi sinua kiinnostaa, kuinka paljon lasten vanhemmat voivat harrastuksiin aikaa ja rahaa uhrata ja verrata sitä omaan panostukseesi, jollet itse ole aikeissa kuitenkaan vanhemmaksi ryhtyä?
Ei ole toivottavaa että ap jatkaa geenejään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Melkein alkaa höyry nousta päästä? Mikä asia elämässä ei sitten olisi sinusta kuin harrastus?
Minun tapauksessani esimerkiksi virheellisestä laskusta reklamiminen (ei palkitsevaa), omakotitalon rakentaminen (ei ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista), parisuhde (ei vie rahaa tai lisää vaivaa, päinvastoin) tai koiran puruluun ostaminen näin koirattomana ihmisenä (ei mitään vertauksen asioista). Suurin osa maailman asioista ei muistuta harrastusta tai vanhemmuutta sillä tavalla kuin ne muistuttavat toisiaan. AP
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Miksi ihmeessä sinun pitäisi harkita lapsien tekoa, vaikka sulle voitaisiin taata luotettava hoitaja lapsille harrastustesi ajaksi, kotisiivous ja oma kokkikin vielä kaupan päälle? Haluaisitko kuitenkin lapsia vai miksi tällaista edes kyselet?
Se oli retoriikkaa. Tietenkin tiedän, ettei lasta voi mitenkää sovittaa sellaisee elämään, jollaisen haluan itselleni. Miksi hankkia lapsi, josta koituu kuitenkin valtavasti kuluja, ja jota ei koskaan näkisi? AP
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasta ei kannata hankkia, jollei sitä halua. En ole itse tosissani koskaan moista harkinnut, vaikka harrastuksiini käyttämäni aika ja vaiva tuskin suureksi esteeksi muodostuisikaan. Ihmettelen vain lähinnä sitä, että mistä kumpuaa tarpeesi todistella harrastustesi merkityksellisyyttä ja korostaa kuinka ne estävät lasten hankinnan kohdallasi? Painostaako sinua joku hankkimaan lapsia? Tai vähätteleekö joku harrastustesi merkitystä? Miksi sinua kiinnostaa, kuinka paljon lasten vanhemmat voivat harrastuksiin aikaa ja rahaa uhrata ja verrata sitä omaan panostukseesi, jollet itse ole aikeissa kuitenkaan vanhemmaksi ryhtyä?
No esimerkiksi jo tässä ketjussa on monta sivua harrastusten merkityksen vähättelyä. Jos sinä et ole elämässäsi kokenut vähättelyä siksi, ettei sinulla ole lapsia, olet hyvin etuoikeutettu. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni "mamma on koittanut ymmärtää", kuten ap kohteliaasti otsikossaan vaati, mutta ap ei ole kyllä piiruakaan näyttänyt ymmärtävänsä miten asioita on ensin ystävällisesti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti yritetty selittää.
Sivutolkulla on yritetty selittää jotakin, mikä ei liity mitenkään ketjun aiheeseen eikä tekemääni vertaukseen. Vaikea kiinnostua jatkuvasta ohipuheesta, joka perustuu vain siihen, ettei olla jaksettu lukea kunnolla, kun on niin hauska suuttua.
Jos joku mamma on sitä mieltä, että vertaukseni on virheellinen, hänen on väitettävä, ettei vanhemmuus ole "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Ja on tietysti ihan okei, jos se ei ole – ei harrastaminenkaan ole kaikille tuollaista. Mutta jos kuvittelee, että vertaukseni ei pidä kutinsa vaikka siksi, että harrastuksesta pääsee eroon mutta lapsesta ei, ymmärrys siitä, miten vertaukset toimivat, ei ole riittävää tämän keskustelun tarpeisiin. AP
Minun on pakko myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Minusta voi verrata ihan mitä vain asioita, vaikka kissaa tai koiraa, muttei se tee niistä asioita, jotka vastaisivat toisiaan. Viestissä numero 4 kirjoitat, että lapset ovat kuin vanhemman harrastus. Samaan tapaan pitäisi voida sanoa, että avioliitto on kuin naimisissa olevan harrastus. Mutta sitä mieltä et ole? Miksi yksi ihmissuhde voi olla kuin harrastus mutta toinen ei? Ymmärrän kyllä melkein sen, mitä haet takaa, haluat verrata asioiden tärkeyttä. Eikä minusta muutkaan halua tehdä sitä siten, että sinun harrastuksesi olisi vähemmän tärkeä, kuin heidän vanhemmuutensa. Mutta heitä ja minuakin närästää ajatus siitä, että esität, että vanhemmuus olisi kuin harrastus. Ei se ole kuin harrastus. Se on osa sellaisen ihmisen elämää, joka on vanhemmuuden valinnut tai siihen joutunut (niitäkin on). Ei kissasta tule koiraa, vaikka ne molemmat on eläimiä ja lemmikeinä yleisiä. Tosin yksi päivä täällä joku mietti vaihtoehdoksi kissan ottamiselle pienen koiran ottamista, kun siitäkin saisi "kissafiilikset". Minä en saa "lapsifiiliksiä" avantouinnista enkä kirjoittamisesta perhefiilistä.
Vanhemmuus on kuin harrastus siltä osin, että kumpikin on "välillä turhauttava mutta kuitenkin lopulta äärimmäisen palkitseva, elämälle merkitystä ja pakahduttavia tunteita tuottava asia, joka on ehdottomasti kaiken ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoinen". Jos sinusta näin ei ole – esimerkiksi siksi, ettei vanhemmuus tuota sinsta pakahduttavia tunteita – kerro toki perustelusi. AP
Melkein alkaa höyry nousta päästä? Mikä asia elämässä ei sitten olisi sinusta kuin harrastus?
Minun tapauksessani esimerkiksi virheellisestä laskusta reklamiminen (ei palkitsevaa), omakotitalon rakentaminen (ei ajan-, vaivan- ja rahanmenon arvoista), parisuhde (ei vie rahaa tai lisää vaivaa, päinvastoin) tai koiran puruluun ostaminen näin koirattomana ihmisenä (ei mitään vertauksen asioista). Suurin osa maailman asioista ei muistuta harrastusta tai vanhemmuutta sillä tavalla kuin ne muistuttavat toisiaan. AP
;) Meidän on varmaan vaan pakko myöntää, että ajattelemma tästä asiasta eri tavoin. Ei siinä tarvitse olla oikeaa ja väärää tapaa, mutta eri tavat. Käykö?
Totta, koitetaan me mammat nyt ymmärtää se!