Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tyttären lapset ovat tärkeämpiä kuin pojan lapset?
26.06.2017 |
Olen huomannut ihan selvästi, että vaikka pojassa tai miniässä tai heidän lapsissa ei ole mitään vikaa, menee tyttären lapset edelle. Ollaan paljon enemmän innoissaan jo raskausaikana, ostetaan enemmän tavaraa, annetaan enemmän aikaa ja apua. Surullista, kun isommat lapset älyävät jo että serkut ovat tärkeämpiä.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.
Niin. Meillä mummu syöttäisi lapsille pelkkää keksiä, jos päästettäisiin hoitoon sinne. Kun pitäähän mummun vähän saada hemmotella eikä syödä mitään pahaa, mitä äiti syöttää.. Sit seuraava yö menee valvoessa kipeän lapsen kanssa...
lahjat taas typeriä, jotain maatila-aiheisia äänikirjoja joka stanan kerta pienemmälle, yksi kirja jopa tuplana. Molemmat mummulta. Toiselle sit isoja kasoja huonolaatuisia leluja. Mitä sit jos lelut on rikki alta aikayksikön, kunhan on iso paketti?
Jättäkää yöksi. Voi ola että nukutaan ihan hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka läheinen suhde sulla itsellä on puolisosi äitiin ja isään ? Entä kuinka läheinen suhde puolisollasi on omiin vanhempiinsa? No niin, ja nyt voit sitten pohtia tätä asiaa miksi lapsenne eivät ole tai on läheisiä mummulle ja papalle.
Älä oleta että mummut ja papat ovat jotenkin automaattisesti rakastavaisia jos teillä ei ole minkäänlaista lämmintä suhdetta heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.Ei se snoppi rakasta sinun lapsiasi, hän sietää niitä, koska tietää totuuden. jos hän ei ota niitä vaivoikseen, ei hän ikinä näkisi biologisia lapsenlapsiaan. Tästä puhutaan paljon "mummokerhoissa" eli siitä, miten miniän lapset ovat käenpoikina viemässä aikaa ja huomiota omilta lapsenlapsilta, mutta pakko on sietää.
Onneksi on olemassa mukavampia ihmisiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.No ehkäpä anoppi ei jaksa, jos kerran tyttären lapset ovat siellä harva se päivä? Tuskin pyytää yökylään tyttärensä lapsiakaan tai kutsuu käymään vaan tytär huolehtii itse siitä, että näin tapahtuu. Ts tytär ilmaisee tarpeensa saada lastenhoitoapua eikä odota, että äiti tarjoaa sitä tai kutsuu käymään. Ja tässä on oikeastaan tyttären ja miniän välinen ero.
Aikani yritin ylläpitää suhdetta, luovutin. Soittaminen tai lapsille vastaaminen edes välillä ei varmaan olisi kamalaa. Tosin eivät enää edes soita kun ei tosiaan vastaa.
Täältä on luettu niin monet anoppitarinat. Päosassa on miniän halu erottaa mies perheestään.
Itselläni oli hyvä anoppi. Asui kaukana. Hoiti meidän lapsia ja myös miehen veljen vaimon edellisen liiton lapsia.
Ei puuttunut asioihin.
Tosin mekään ei oltu tarkkoja syömisistä ym. Lahjat otettiin kiittäen vastaan. Vaikkei ne olleet sen hetken hittejä. Mummo kutoi ja ompeli. Kiitettiin. Vaikka 1-v mekko olisi voinut olla toisenlainen
Mummo on nyt kuolut. Ja lapset teinejä.
Seuraavaksi olen itse anoppi. Tyttären arvot tiedän. Tiedän että hän on hyvä. Ja tiedän että hän osaa sanoa minulle mitä tahto. Eikä varmasti hurahda syömisen kanssa äärimmäisyyksiin
Pojan vaimosts ei tiedä. Toivottavasti saan ola heidän kanssaan yhtä paljon
Palstan perusteella vastaus on kyseenalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.Ei se snoppi rakasta sinun lapsiasi, hän sietää niitä, koska tietää totuuden. jos hän ei ota niitä vaivoikseen, ei hän ikinä näkisi biologisia lapsenlapsiaan. Tästä puhutaan paljon "mummokerhoissa" eli siitä, miten miniän lapset ovat käenpoikina viemässä aikaa ja huomiota omilta lapsenlapsilta, mutta pakko on sietää.
Onneksi on olemassa mukavampia ihmisiä kuin sinä.
Totta. ne on niitä, joilla rahat riittää max matkaan Tallinnaan, koska lastenlapset ja miniän lapset tarvitsevat sitä ja tätä ja mummin on pakko ostaa, muuten ei näe lapsenlapsia koskaan. Minä ilkeä ihminen sen sijaan voin mennä shoppailemaan Lontooseen tai luennolle Wieniin miettimättä, että pitäitikö olla kotona piikomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.
Niin. Meillä mummu syöttäisi lapsille pelkkää keksiä, jos päästettäisiin hoitoon sinne. Kun pitäähän mummun vähän saada hemmotella eikä syödä mitään pahaa, mitä äiti syöttää.. Sit seuraava yö menee valvoessa kipeän lapsen kanssa...
lahjat taas typeriä, jotain maatila-aiheisia äänikirjoja joka stanan kerta pienemmälle, yksi kirja jopa tuplana. Molemmat mummulta. Toiselle sit isoja kasoja huonolaatuisia leluja. Mitä sit jos lelut on rikki alta aikayksikön, kunhan on iso paketti?
Jättäkää yöksi. Voi ola että nukutaan ihan hyvin
En jätä, haluan lapseni hengissä takaisin. Keksit on meillä pannassa, koska lapset saavat kaikesta viljasta oireita. Tätä ei haluta ymmärtää, kun ei heidän suvussa ennenkään..... muita herkkuja kyllä kohtuudella. Toisekseen se siivo siellä on jotain maagillisen kauheeta. Joka paikassa isoja lauttoja koirankarvaa, pölyjä ei pyyhitä edes jouluksi, paikoitellen sukat tarttuu lattiaan jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttären lapset saa nähdä mahdollisen eronkin jälkeen, pojan lapsia ei välttämättä lainkaan. Siksi on uhkarohkeaa kiintyä lapseen, joka saatetaan koska tahansa temmata pois vain siksi, että miniä niin päättää. Ihmisillä on kuitenkin loppupelissä taipumus pyrkiä pitkiin ihmissuhteisiin ja pojan lasten kanssa tietää jo alusta alkaen, että niin ei välttämättä tule käymään.
Omistaako äiti vielä nykyäänkin lapset? Isällä pitäisi olla yhtäläinen oikeus kasvattaa omia lapsia ja pitää yllä sukulaisuus suhteita.
Tuli ensimmäisenä mieleen tämä. kirjoitti:
Pojan lapsista ei voi olla 100% varma, että ovatko ne todella oman pojan lapsia vai jonkun muun miehen lapsia.
Mutta mitä väliä sillä on? Väliä on sillä miten saadaan olla yhdessä
Vaikka adoptiolapsi. Tyttären tulee läheisemäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.No ehkäpä anoppi ei jaksa, jos kerran tyttären lapset ovat siellä harva se päivä? Tuskin pyytää yökylään tyttärensä lapsiakaan tai kutsuu käymään vaan tytär huolehtii itse siitä, että näin tapahtuu. Ts tytär ilmaisee tarpeensa saada lastenhoitoapua eikä odota, että äiti tarjoaa sitä tai kutsuu käymään. Ja tässä on oikeastaan tyttären ja miniän välinen ero.
Aikani yritin ylläpitää suhdetta, luovutin. Soittaminen tai lapsille vastaaminen edes välillä ei varmaan olisi kamalaa. Tosin eivät enää edes soita kun ei tosiaan vastaa.
Ok. Nyt kannattaa sitten ottaa vinkistä vaariin älkääkä enää soitelko. Hän ei todella halua olla teidän kanssa tekemisissä! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.Ei se snoppi rakasta sinun lapsiasi, hän sietää niitä, koska tietää totuuden. jos hän ei ota niitä vaivoikseen, ei hän ikinä näkisi biologisia lapsenlapsiaan. Tästä puhutaan paljon "mummokerhoissa" eli siitä, miten miniän lapset ovat käenpoikina viemässä aikaa ja huomiota omilta lapsenlapsilta, mutta pakko on sietää.
Onneksi on olemassa mukavampia ihmisiä kuin sinä.
Totta. ne on niitä, joilla rahat riittää max matkaan Tallinnaan, koska lastenlapset ja miniän lapset tarvitsevat sitä ja tätä ja mummin on pakko ostaa, muuten ei näe lapsenlapsia koskaan. Minä ilkeä ihminen sen sijaan voin mennä shoppailemaan Lontooseen tai luennolle Wieniin miettimättä, että pitäitikö olla kotona piikomassa.
Näitä vinoon kasvaneita miniöitäkin on. Tuollainen henkinen kiristäminen julmaa. Vaikea paikka anopilla, valita miniän miellyttäminen vai itsensä kunnioittaminen.
Itse en ole pyytänyt, enkä tule pyytämään anopilta ikinä yhtään mitään. Pientä kunnioitusta vaadin, sitä pidetty kohtuuttomana, koska "hän on tämmöinen suorasanainen". Olkoon sit suorasanainen ilman minun perhettäni. Mies suuttui äidilleen ilmeisen lopullisesti, kun anoppi haukkui minut lapsen synttärijuhlissa yleisön edessä. Ei ole (onneksi) paljon näkynyt viime aikoina.
Oikein odotan, jotta miehen sisko saisi jälkikasvua. Sitten voisi unohtaa mun lapset, miehen sisko kun on anopin lempparilapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.
Niin. Meillä mummu syöttäisi lapsille pelkkää keksiä, jos päästettäisiin hoitoon sinne. Kun pitäähän mummun vähän saada hemmotella eikä syödä mitään pahaa, mitä äiti syöttää.. Sit seuraava yö menee valvoessa kipeän lapsen kanssa...
lahjat taas typeriä, jotain maatila-aiheisia äänikirjoja joka stanan kerta pienemmälle, yksi kirja jopa tuplana. Molemmat mummulta. Toiselle sit isoja kasoja huonolaatuisia leluja. Mitä sit jos lelut on rikki alta aikayksikön, kunhan on iso paketti?
Jättäkää yöksi. Voi ola että nukutaan ihan hyvin
En jätä, haluan lapseni hengissä takaisin. Keksit on meillä pannassa, koska lapset saavat kaikesta viljasta oireita. Tätä ei haluta ymmärtää, kun ei heidän suvussa ennenkään..... muita herkkuja kyllä kohtuudella. Toisekseen se siivo siellä on jotain maagillisen kauheeta. Joka paikassa isoja lauttoja koirankarvaa, pölyjä ei pyyhitä edes jouluksi, paikoitellen sukat tarttuu lattiaan jne
Tällainen miniä on juuri syy että tyttären lasten kanssa ollaan läheisempiä
Meillä on vasta teinejä, muta pelkään poikai löytävän syömishäiriöisen tai allergioita löytövän siivousneureetikon
Meillä on siistiä. Mutta se on suhteellista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.No ehkäpä anoppi ei jaksa, jos kerran tyttären lapset ovat siellä harva se päivä? Tuskin pyytää yökylään tyttärensä lapsiakaan tai kutsuu käymään vaan tytär huolehtii itse siitä, että näin tapahtuu. Ts tytär ilmaisee tarpeensa saada lastenhoitoapua eikä odota, että äiti tarjoaa sitä tai kutsuu käymään. Ja tässä on oikeastaan tyttären ja miniän välinen ero.
Aikani yritin ylläpitää suhdetta, luovutin. Soittaminen tai lapsille vastaaminen edes välillä ei varmaan olisi kamalaa. Tosin eivät enää edes soita kun ei tosiaan vastaa.
Kuinka monta päivää sen jälkeen, kun mies ensimmäisen kerran esitteli sunut äidilleen, aloitit suhteen luomisen anoppiisi? Millä tavalla sen teit? Millaisia asioita teitte anoppisi kanssa kahdestaan? Kumpi oli yleensä aloitteentekijä? Kysyn tätä siksi, että moni nainen kuvittelee, että suhde anoppiin syntyy jotenkin automaattisesti sillä hetkellä, kun raskaustesti näyttää plussaa. Tämä on väärä luulo, läheinen suhde anoppiin luodaan jo paljon aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin veljeni vaimo on ihan kauhea äidilleni. Kaikki mitä hän sanoo on väärin ja vanhanaikaista. Ja hänen ruuat epäterveellisiä hänen 3-vuotiaalleen.. lahjat liian poikamaisia yms.
Niin. Meillä mummu syöttäisi lapsille pelkkää keksiä, jos päästettäisiin hoitoon sinne. Kun pitäähän mummun vähän saada hemmotella eikä syödä mitään pahaa, mitä äiti syöttää.. Sit seuraava yö menee valvoessa kipeän lapsen kanssa...
lahjat taas typeriä, jotain maatila-aiheisia äänikirjoja joka stanan kerta pienemmälle, yksi kirja jopa tuplana. Molemmat mummulta. Toiselle sit isoja kasoja huonolaatuisia leluja. Mitä sit jos lelut on rikki alta aikayksikön, kunhan on iso paketti?
Jättäkää yöksi. Voi ola että nukutaan ihan hyvin
En jätä, haluan lapseni hengissä takaisin. Keksit on meillä pannassa, koska lapset saavat kaikesta viljasta oireita. Tätä ei haluta ymmärtää, kun ei heidän suvussa ennenkään..... muita herkkuja kyllä kohtuudella. Toisekseen se siivo siellä on jotain maagillisen kauheeta. Joka paikassa isoja lauttoja koirankarvaa, pölyjä ei pyyhitä edes jouluksi, paikoitellen sukat tarttuu lattiaan jne
Tällainen miniä on juuri syy että tyttären lasten kanssa ollaan läheisempiä
Meillä on vasta teinejä, muta pelkään poikai löytävän syömishäiriöisen tai allergioita löytövän siivousneureetikon
Meillä on siistiä. Mutta se on suhteellista
Nautitko sinä siitä, että saat lapsenlapsellesi vatsakivun ja ripulia? Minulle ei tulisi mieleenkään syöttää pienelle lapselle jotain, mistä hän tulee sairaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ensimmäisenä mieleen tämä. kirjoitti:
Pojan lapsista ei voi olla 100% varma, että ovatko ne todella oman pojan lapsia vai jonkun muun miehen lapsia.
Mutta mitä väliä sillä on? Väliä on sillä miten saadaan olla yhdessä
Vaikka adoptiolapsi. Tyttären tulee läheisemäksi?
Tyttären lapsi - myös adoptiolapsi - tulee läheisemmäksi sen vuoksi, että tytär ei odota, että äitinsä kutsuisi kylään tai tarjoaisi lastenhoitoapua. Tytär menee äitinsä luokse ilman erillistä kutsuakin. Tytär soittelee äidilleen. Tytär kysyy äidiltään, voisiko äiti hoitaa lapsia ensi viikonloppuna. Miniä taas odottaa, että anoppi kutsuu ja anoppi tarjoaa apuaan. Tytär itse on läheisempi äitinsä kanssa kuin miniä anoppinsa kanssa ja sen vuoksi tyttären ei tarvitse jäädä odottamaan yhtään mitään vaan hän saa suunsa auki ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.No ehkäpä anoppi ei jaksa, jos kerran tyttären lapset ovat siellä harva se päivä? Tuskin pyytää yökylään tyttärensä lapsiakaan tai kutsuu käymään vaan tytär huolehtii itse siitä, että näin tapahtuu. Ts tytär ilmaisee tarpeensa saada lastenhoitoapua eikä odota, että äiti tarjoaa sitä tai kutsuu käymään. Ja tässä on oikeastaan tyttären ja miniän välinen ero.
Aikani yritin ylläpitää suhdetta, luovutin. Soittaminen tai lapsille vastaaminen edes välillä ei varmaan olisi kamalaa. Tosin eivät enää edes soita kun ei tosiaan vastaa.
Kuinka monta päivää sen jälkeen, kun mies ensimmäisen kerran esitteli sunut äidilleen, aloitit suhteen luomisen anoppiisi? Millä tavalla sen teit? Millaisia asioita teitte anoppisi kanssa kahdestaan? Kumpi oli yleensä aloitteentekijä? Kysyn tätä siksi, että moni nainen kuvittelee, että suhde anoppiin syntyy jotenkin automaattisesti sillä hetkellä, kun raskaustesti näyttää plussaa. Tämä on väärä luulo, läheinen suhde anoppiin luodaan jo paljon aikaisemmin.
Minun anoppi on ihan mukava, mutta läheinen hän ei ole. En ole koskaan tehnyt mitään anopin kanssa kahdestaan. Anoppi on kuitenkin ollut aina uskomattoman ihana isoäiti meidän lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, 12 vuoteen ei ole pyytänyt yökylään, kylässä käynyt ykköskertoja. Ei kutsu käymään lapsia luokseen.
Tyttären lapset harva se päivä siellä.Olen jo eronnut ko lasten isästä. Ihana anoppi rakastaa myös minun lapsiani kuin omia lapsenlapsiaan. Minulla ja miehelläni myös yhteisiä lapsia. Anoppi ei eriarvoista ketään jokainen kutsutaan vuorollaan yökylään, leipomaan tms. Lapsetkin sanoneet että siellä on mummola eikä isän äidin luona.
Ja onneksi oma äitini myös lapsille hyvä.Ei se snoppi rakasta sinun lapsiasi, hän sietää niitä, koska tietää totuuden. jos hän ei ota niitä vaivoikseen, ei hän ikinä näkisi biologisia lapsenlapsiaan. Tästä puhutaan paljon "mummokerhoissa" eli siitä, miten miniän lapset ovat käenpoikina viemässä aikaa ja huomiota omilta lapsenlapsilta, mutta pakko on sietää.
Onneksi on olemassa mukavampia ihmisiä kuin sinä.
Totta. ne on niitä, joilla rahat riittää max matkaan Tallinnaan, koska lastenlapset ja miniän lapset tarvitsevat sitä ja tätä ja mummin on pakko ostaa, muuten ei näe lapsenlapsia koskaan. Minä ilkeä ihminen sen sijaan voin mennä shoppailemaan Lontooseen tai luennolle Wieniin miettimättä, että pitäitikö olla kotona piikomassa.
Et kai ole tosiaan?
Ei ihmise kunolliset arvot poista rahaa matkustella. Lontosee ja Wieniin voi matkustaa myös kunon anoppi. Eikä kaikki rahat mene kellään lapsiin.
Mutta piikominen on vain ikävän ihmisen sana.
Jotkut tykkää olla lastenlasten kanssa. Tai jopa niiden entisten suhteiden lasten. Ellei tykkä, ei kannata olla piikomasa
Tälle on olemassa biologinen selitys. Ne tyttären synnyttämät lapset ovat taatusti omia lapsenlapsia, miniästä taas ei voi mennä takuuseen.
Meillä meni toisinpäin. Mummoni on aina välittänyt paljon enemmän enoni lapsista, kuin minusta, tyttärentyttärestään.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, mistäs se miniäkään voi olla varma, kuka hänen puolisonsa isä on. Ei ihme, että anoppi epäilee.