Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tyttären lapset ovat tärkeämpiä kuin pojan lapset?
26.06.2017 |
Olen huomannut ihan selvästi, että vaikka pojassa tai miniässä tai heidän lapsissa ei ole mitään vikaa, menee tyttären lapset edelle. Ollaan paljon enemmän innoissaan jo raskausaikana, ostetaan enemmän tavaraa, annetaan enemmän aikaa ja apua. Surullista, kun isommat lapset älyävät jo että serkut ovat tärkeämpiä.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä , että anopin mielestä mikään nainen ei ole kyllin hyvä hänen pojalleen.
Eikä yhdenkään miniän mielestä kukaan nainen ole kyllin hyvä anopikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan yksi syy olla siinä, että tyttäriä on perinteisesti hoivattu ja hellitelty enemmän siinä missä pojat on mielletty enemmän suvun perijöiksi?
Poikia on perinteisesti hoivattu ja paapottu. Tytöt on laitettu jo pienenä tekemään kotitöitä. Tytöille annetaan vähemmän rahaa ja aikaa
Meillä ei mene noin. Lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi kaikille isovanhemmille. Minun vanhempani eivät ole lapsesta mitenkään erityisen kiinnostuneita. Mieheni vanhemmat ovat taas hulluina kyselemässä kuulumisia, ostamassa lahjoja ja vaatimassa vierailulle tai sitten tunkemassa tänne. Kaikki näkevät lapsessa miehen piirteitä, joten tuskin epäilevät isyyttä.
Asumme muutaman tunnin ajomatkan päässä kaikista isovanhemmista. Jos mieheni sisko joskus lisääntyy, on jännä nähdä muuttuuko appivanhempien yhteydenpito. Kälyni kuitenkin asuu ihan vanhempiensa lähellä.
Riippuu ihan anopin sydämen laajuudesta ja siitä onko hieno ihminen. Pikkusielu ostaa vain tyttären lapselle.
Alue: Aihe vapaa
Meillä taas kuopuksella on mieheni vanhemmille aivan toisenlainen suhde kuin esikoisella. Ja minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Kun esikoinen syntyi, asuimme kaukana ja appivanhemmat näkivät lapsen vasta ristiäisissä ja sen jälkeen harvakseltaan ensimmäiset vuodet.
Nuorin taas on anoppini sydänkäpynen ja lapsella on erityinen suhde isovanhempiin, sillä he ovat olleet lapsen elämässä heti syntymästä lähtien.
Anopille oli herkkä hetki, kun ilmoitettiin vauvan syntymästä ja pyydettiin katsomaan ja hän piteli sylissään pari tuntia sitten syntynyttä lasta ja hän on ollut siitä lähtien lapsen elämässä tiiviisti. Myös lapsellani on erityissuhde isovanhempiin, toisin kuin esikoisellani.
Minusta lapsen vanhempien tehtävä on luoda lämpimät ja hyvät ihmissuhteet, siihen lapsella ei ole mitään mahdollisuuksia.