Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Kaverini oli kerran lainannut auton vanhemmiltaan. Koska ei omistanut omaa parkkipaikkaa, oli jättänyt auton tien varteen lähelle kotiaan. Oli jo valmiiksi luminen talvi, ja sinä yönä oli tullut lisäksi erityisen paljon lunta joten auto oli kunnon kinoksen peitossa kun kaverini oli lähdössä ajamaan aamulla. No ilmeisesti kaverini oli ollut niin avuton näky (voin hyvin kuvitella) autoa yrittäessään kaivaa kinoksesta että joku ystävällinen herrasmies oli siinä tullut apuun. Loppujen lopuksi olivat vaihtaneet numeroita ja vaikka tästä on jo useampi talvi aikaa niin edelleen ovat yhdessä :)

Kaveripiirissä tosin olemme ihmetelleet että miten tämä kyseinen kaveri ylipäänsä sen auton sai itse sinne tienvarteen :D

No kaipa tavallaan joo. Tavattiin mieheni kanssa "sokkotreffeillä", taidettiin oikeastaan enemmänkin olla esiliinoina kavereillemme, jotka olivat sopineet tapaavansa toisensa terassilla. Katseemme kohtasivat ensimmäisen kerran ja sen jälkeen se oli menoa se, ihastuin häneen saman illan aikana ja taisipa hänkin minuun, kun halusi tavata uudestaan jo seuraavana päivänä. Alkuun ajattelin sen olevan vain kesäromanssi, mutta siitä tulikin jotain paljon parempaa. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta.

Auts, onpa raastavansuloinen ketju näin 35-vuotiaalle ikisinkkunaiselle :).

Monta kertaa olen ajatellut, että tässä se mun elokuvahetki on - katse on kohdannut kaupassa, lentokoneessa, puistossa, ja jutusteltukin on... Mutta koskaan nuo miehet eivöt ole ottaneet hetkestä = aloitteestani vaaria. En tiedä mitä teen väärin, kun en kauhean rumakaan ole!

Mutta ehkä vielä jokin päivä. Sillä välin luen teidän ihania tarinoitanne.

Joskus nuorena olin menossa äänestämään kun tajusin jättäneeni puhelimen ja avaimet kotiin...En tuntenut naapureita levottomassa talossa, mutta uskalsin mennä soittamaan läheistä ovikelloa, kun kuulin jonkun soittavan asunnossa pianoa. Oven avasi oikein miellyttävä nuorimies, joka lainasi puhelinta, että sain huoltomiehen paikalle. Ihastuimme naapurin kanssa ensinäkemältä ja seurustelimme pari vuotta. Olin todella rakastunut.

Konduktööri meni työkaverinsa kanssa asemaravintolaan kahville, kun sattui olemaan hetki aikaa ennen kuin piti taas lähteä työvuoroon. Konnari bongasi ravintolan pitkälettisen tarjoilijatytön ja sanoi kaverilleen: "Tuon mie kyllä nappaan!" Kaveri yritti hyssytellä, että älä nyt hullujasi puhu, hys! Mutta konnari alkoi pommittaa lettipäänaista ja niin vaan kävi, että naimisiin he menivät. Isäni vanhempien tarina :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on joko ulkonäön tai rahan perään.

Yhteenveto ketjusta..

Ja sulla raukalla ei ole kumpaakaan.    :D

😂

Vierailija kirjoitti:

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

16 vuotta sitten kuvaviestinä rekkari vanhemmillesi? Muuten oikein kiva tarina.

Opiskeluaikaisessa kämpässä oli paperinohuet seinät ja yläkerran naapuri kuunteli aina iltamyöhään todella ärsyttävää rentoutuslevyä.

Yhtenä iltana nauha pyöri jo kolmatta kertaa ja mulla oli aamulla tärkeä tentti, vedin hirveät kilarit marssin pyjamassa ilman rillejä yläkertaan ja soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan joten hakkasin ovea nyrkillä niin kauan että se vihdoin aukaistiin ja sen takana oli varsin raamikas nuori mies pelkissä boksereissa. Onneksi olen kuitenkin niin likimäköinen etten nähnyt kunnolla miehen komeutta :D

Räyhäsin raivoissani melusaasteesta enkä antanut tyypille edes puheenvuoroa vaan lopetettuani marssin takaisin kortiin raivosta kiehuen.

Seuraavana iltana ovikello soi ja yläkerran naapuri tuli pyytämään anteeksi kukkapuskan kera. Tällä kertaa mulla oli rillit päässä ja tajusin miten komea mies oli, punastellen pahoittelin edellisen illan raivareita ja pyysin naapurin iltateelle.

Siitä ae lähti, ensi talvena tulee 20 vuotta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

16 vuotta sitten kuvaviestinä rekkari vanhemmillesi? Muuten oikein kiva tarina.

Kyllä itse muistaisin että ehkä 12-13 vuotta sitten itselläni oli kamerakännykkä. Kai niitä pari vuotta aikaisemminkin oli, että periaatteessa mahdollista

Joku valkkas miehensä silmien perusteella, mäpä äänen! Ja on kans paljon yhteistä, sama kantaäiti, samannimiset pappat, sama työpaikka yms yms.

Kuulin ystävältäni kuinka yhteiset tuttumme olivat tavanneet, nauroin että niin vissiin enkä uskonut, kunnes tivasin asianlaidan pariskunnan toiselta osapuolelta.

Kävelivät kadulla toisiaan vastaan. Kumpikin kääntyi katsomaan takaisin, pyörähtivät kannoillaan, sanaa vaihtamatta alkoivat suudella.

Naimisiin, kaksi lasta, kuolema erotti.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Siellä katkera, kranttu yksinjäänyt kitisee. 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

16 vuotta sitten kuvaviestinä rekkari vanhemmillesi? Muuten oikein kiva tarina.

Kyllä itse muistaisin että ehkä 12-13 vuotta sitten itselläni oli kamerakännykkä. Kai niitä pari vuotta aikaisemminkin oli, että periaatteessa mahdollista

Erittäin epätodennäköistä, Suomeen kamerakännykkä tuli 2002, ja niitäkin pieni erä, epäilen että vapaapalokuntalainen olisi ollut ensimmäisenä hankkimassa.

Toisaalta, mitä iloa tuottaa moisen tarinan keksiminen? Vaikea ymmärtää.

Ei nyt ole aivan leffamateriaalia mutta; Äitini ja isäni olivat samaan aikaan pikkupaikkakunnan nuorten pippaloissa. Äitini oli ollu jo jonkin aikaan ihastunut isääni mutta oli tyytynyt vain katseisiin. Olen ymmärtänyt äitini ja isovanhempieni puheista että isäni oli kovin suosittu tyttöjen keskuudessa, mummoni valitti joskus kun tytöt kävelivät melkein pihaan kurkkimaan ikkunoista. Äitini sisko oli sitten mennyt möläyttämään isälleni juhlissa että toi mun sisko tykkää susta. Isäni oli pyytänyt äitiäni tanssimaan ja olivat sitten tanssineet koko illan ja jääneet juhlien jälkeen koko yöksi istumaan rannalle keinuun ja juttelemaan. Äitini mukaan romanttisin ilta ja yö mitä on ikinä viettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

Ensin kerrot että muutama vuosi sitten ja lopussa olette olleet yhdessä 16 vuotta. 😳

Saksassa asuessani yksi hieman Adam Levinen näköinen mies pälyili ollessani kaupassa ja vaihdoimme katseita useita kertoja hyllyjen välissä. Kun lähdin kaupasta, hän juoksi perääni kadulle! Olin ehtinyt jo aika kauas. Juttelimme hieman ja hän antoi numeronsa, kaverinsa kiusoitteli taustalla. Hän oli niin söpö! En ikinä soittanut, koska olin naiivi 19-vuotias au pair ja uskoin typerän isäntäperheeni kehoitusta olla soittamatta, toivoivat varmaan etten vain jäisi miehen takia Saksaan - siinä oli oikeasti kamala perhe, ei vain tämän vuoksi.

Es tut mir leid, Mark.

Inhottava ketju lukea, kun minuun ei ole koskaan kukaan ihana, jota itse voisin ajatellakaan, ihastunut. Vain sellaiset miehet, joita kohtaan en tunne kyllä todellakaan mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tästä ketjusta huomaa että kahville meno on = treffeille meno. Hah. Just joo, onneks en äsken antanu mun k-päämiehelle lupaa mennä "kaverimielessä" kahville tuntemattoman naisen kanssa. Että joku edes kehtaa pitää toista niin tyhmänä. Jos on niin kova hinku hankkia kavereita näteistä tytöistä niin saa tehdä sen sinkkuna. Kumma kun ei tee tuttavuutta ikinä kenenkään ruman, lihavan tai vanhan naisen kanssa.

haha, tää on ihan totta että varattujen miesten naiskaverit on kyllä aina vähintään kohtuullisen näköisiä. Miksi ne ei-niin-kauniit naiset ei kelpaa kavereiksi? tai miespuoliset kaverit voi hyvinkin olla 10 v vanhempia mutta naiskaverit ei?

Se nostaa miehen sosiaalista statusta, kun hänet nähdään kauniiden naisten seurassa, vaikka heidän välillään ei sinänsä mitään erikoisempaa olisi. Nimenomaan kannattaa tavata kahvilassa tai muussa hyvin julkisessa paikassa, jossa joku voi nähdä. Ei kaunista naista tapaileva mies välttämättä suunnittele siinä mitään pettämistä tai uutta suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapasin mieheni huoltsikalla kun oltiin kavereille kuskeina. En tienny nimee vaan silmäiltiin toisiamme, ei ees juteltu. Seuraavana päivänä ongin miehen nimen ja nron selville, ja laitoin viestiä että lähteekö kahville.

Lähti se. Ensimmäisen lapsen synnytyksessä sai tyttärensä syliin ensi kerran, niin mies totesi: Tän siitä saa kun lähtee vieraiden naisten kanssa kahville!

Nyt tytär 11v ja toinenkin jo ja ollaan oltu 14v yhdessä:) rakastan edelleen.

Kuulostaa joltain minimikropaikkakunnalta jossa suunnilleen kaikki tuntee toisensa.

Tuli kotiini remonttihommiin. Rakkautta ensisilmäyksellä. Tai ainakin himoa. Nyt oltu vuosi yhdessä.. tänä aamuna kylläkin sanoi: huomaatko, me ei enää öisin pidetä toisistamme niin paljon kiinni... ;( vähän muitakin merkkejä erosta ilmassa.. sattuu sydämeen.