Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena olin menossa äänestämään kun tajusin jättäneeni puhelimen ja avaimet kotiin...En tuntenut naapureita levottomassa talossa, mutta uskalsin mennä soittamaan läheistä ovikelloa, kun kuulin jonkun soittavan asunnossa pianoa. Oven avasi oikein miellyttävä nuorimies, joka lainasi puhelinta, että sain huoltomiehen paikalle. Ihastuimme naapurin kanssa ensinäkemältä ja seurustelimme pari vuotta. Olin todella rakastunut.

Minä taas tapasin mieheni äänestyspaikalla:) Jäimme suustamme kiinni siinä pihalla, menimme läheiseen kahvilaan jatkamaan juttua ja tässä ollaan vieläkin yhdessä vuosien jälkeen.

Mies kävi minun asiakkaanani pari vuotta. Mietin pitkään, onko meidän välillä jotain kipinää, mutta en osannut sanoa, koska palvelutilanteet etenivät ihan normaalin kaavan mukaan ja asiallisen kohteliaasti.

Vaihdoin työpaikkaa ja tuo entinen asiakas pyöri mielessä aina välillä. Harmitti kun en enää tavannut häntä. Sitten eräänä päivänä lähdin moikkaamaan sukulaisiani Ruotsiin lentäen ja kukas se istuikaan lentokoneessa viereisellä penkkirivillä. :) Ruotsissa juutuimme juttelemaan kentälle pitkäksi aikaa, numerot vaihtuivat, tapasimme Suomessa uudelleen ja siitä tämä seitsemän vuoden suhde sitten alkoi.

Vielä ei ole tullut yhtään "Komea mies laittoi takkinsa kuralätäkön päälle, että pääsin sen yli kenkiäni likaamatta" tai "Tuleva puolisoni tiputti vahingossa nenäliinansa kadulle kulkiessaan ohi, nostin ja riensin ojentamaan sen hänelle lausuen ´Anteeksi neiti, pudotitte nenäliinanne´ katsoen samalla hänen uskomattoman kauniisiin silmiinsä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupeaisivatkohathan ihmiset tämän ketjun lukemisen jälkeen ottamaan herkemmin tilaisuudesta vaarin. 😁 Odottakaa vaan, seuraava kerta kun lähdette kotoa ulos voi mullistaa elämänne täysin. ☺️

Mä ainakin päätin nyt just muuttaa tapaani toimia. Olen jäänyt turhaan ihmettelemään monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja kekseliäämpi. 91

Tuli vahingossa jostain toi 91, olen sentään vasta 34.

No mä meinasin just ruveta etsimään viestiä 91. Ja katsomaan, mitäs siihen on kirjoitettu. 😁

Mä olin treffeillä ja oli mun vuoro hakea tiskiltä juomaa. Vieressä seisoi omaa juomaansa odottamassa ulkomaalainen tyyppi, joka vahingossa tönäisi minua kyynärpäällään kipeästi rintaan. Pahoitteli sitä tietysti ylitsevuotavasti ja jäin siihen vähän juttelemaankin, vaikka treffikumppani odotti pöydässä. 

Lopulta kävi niin, että tämä "ulkkari" kaverinsa kanssa tuli myös meidän pöytään istumaan ja päädyin ulkkarin kanssa viettämään yön yhdessä. Ja seuraavankin yön, ja sitä seuraavan... Nyt on 15 vuotta tapaamisesta ja ollaan oltu 10 vuotta jo naimisissakin. Muutin puolen vuoden päästä ensitapaamisestamme hänen kotimaahansa ja sillä tiellä olen vieläkin. 

Todellisen sattuman tilanteesta tekee se, että a) olin ensinnäkin treffeillä, eikä tapanani ole tosiaankaan tehdä tuommoisia ohareita...tässä miehessä oli vaan sitä jotain (mitä deitissä tosiaankaan ei); b) että en ollut koskaan käynyt treffipaikkana toimivassa baarissa aikaisemmin, ja c) että "ulkkari" oli ko. paikkakunnalla ja itseasiassa Suomessakin vain 6 päivää, tapasin hänet ensimmäisen päivän iltana. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miten laittoi auton rekkarin kuvana? Vuosi ollut kuitenkin korkeintaan 2001 ja tuskin on älypuhelinta ollut herralla mukana?

Multimediaviestit toimi jo vuosituhannen vaihteessa, hyvänen aika sentään.

Tämä on "työpaikkaromanssi"

Jäin luokalleni keskikoulun viimeisellä luokalla (nykyisen peruskoulun yhdeksäs luokka).

Pari kuukautta koulun alkamisen jälkeen 15-vuotias luokkakaverini kertoi halustaan alkaa seurustella kanssani. Yleensä tuon ikäisten tyttöjen kiinnostus riittää viikosta kuukauteen ennen uuden pojan etsimistä. Tuo tyttö taisi kuitenkin haluta olla kanssani, eikä vaan näyttää kavereilleen, että seurustelee jonkun kanssa.

Nyt tuosta silloin 15-vuotiaasta tytöstä on tullut 57-vuotias kahden lapsen mummo. Syksyllä olemme olleet yhdessä 42 vuotta. Yhä hän tahtoo olla kanssani, joka on mielestäni kunnioitettava asia. En minäkään häntä vaihtaisi. Kihloihin menostamme tuli juuri kuluneeksi 40 vuotta ja naimisissa olemme olleet yli 36 vuotta.

Jos tuolloin seurustelumme alussa olisi kysytty olemmeko yhdessä 25-vuotiaana, 40-vuotiaana jne., en olisi varmasti osannut vastata "oikein".

Meillä suhteessamme on myös sellainen erikoisuus (?), että emme ole asuneet päivääkään yhdessä olematta keskenämme naimisissa. Emme ole kotoisin Pohjanmaalta eikä tuohon asiaan liity mikään uskonto millään tavalla. Niin vaan kävi.

Hyvin sujuu yhteiselo edelleen.

Lisää tarinoita! Paras ketju minkä olen täällä nähnyt.

Mun serkku on tavannut vaimonsa lentokoneessa kotimatkalla Intiasta Suomeen. Oli pitkä lento ja välilaskukin. Koska molemmat olivat yksin reissussa, siinä ehti puhua vaikka mistä kun vierekkäin sattuivat istumaan. Tarina jatkui tapaamisilla Suomessa, nyt ovat olleet aviossa jo pian kymmenen vuotta.

Olin tuntenut/tiennyt nykyisen poikaystäväni jo ala-asteelta, mutta "juttumme" lähti siitä kun hän yllättäen nimipäivänäni ilmestyi oveni taakse jäätelön kanssa hahah

Oltiin silloin 15-16v

No, mulle kävi sillä tavalla kerran että olin ravintolassa ystäväni kanssa. Hän näki erään kaverinsa, kenellä kaveri mukana (tuleva mieheni). Tulivat juttusille, kun mies sanoi "voinko pyytää palvelusta, voitko esittää tyttöystävääni vähän aikaa".

No minä esitin, tilanne oli absurdi kaikinpuolin, emme edes tienneet toistemme nimiä. Eräiden ihmisten edessä esitin siis tyttöystävää n. 5min ajan.

No sen illan aikana sitten tutustuttiin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin pääsykokeisiin yliopistolla, jossa en ollut opiskelijana. Kirjastossa jostain syystä nostin katseen sermin yli ja katsoin suoraan nykyistä miestäni silmiin. Ensi kohtaamisella emme jutelleet, mutta hän alkoi pyöriä kirjastolla ja lopulta tuli kysymään kuka olen, miksi olen kirjastolla ja pyysi syömään yliopiston ravintolaan. Pääsin yliopistoon ja kohta molemmat jo valmistuneita :)

Uskomatonta, meille on käynyt lähes identtisesti. Ainoa ero on, että tuleva poikaystäväni pyysi minua kahville :D

Tunnen parin joka on tutustunut hammaslääkärin odotustilassa, koska heillä oli monta kertaa ajat peräkkäin. Eikä tuossa nyt vielä mitään sinänsä, mutta olivat tietämättään asuneet samassa kerrostalossa jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Mitä hirveää siinä on. Silmistä eli katseesta näkee millainen ihminen on sisimmässään.

Kohtaamisemme oli todella romanttinen. Tapahtumapaikkana ruotsinlaiva, molemmat hirveässä kännissä ja silloinen  tuleva mieheni kysyi minulta tiedänkö missä on vessa. Yhdessäoloa 20 vuotta takana...

Vierailija kirjoitti:

Menin työtehtävissä maatilalle ja havaitsin, että isännällä oli harvinaisen kauniit silmät. Talo oli iso, pihassa ei näkynyt mitään perheeseen viittaavaa (ei keinuja, leikkimökkiä, hiekkalaatikkoa jne.). Nyt siellä leikkii kolme lasta ja minä kaupunkilaistyttö olen ison talon emäntänä.

Maajusille morsian, vaikkei TosiTV:nä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten laittoi auton rekkarin kuvana? Vuosi ollut kuitenkin korkeintaan 2001 ja tuskin on älypuhelinta ollut herralla mukana?

Multimediaviestit toimi jo vuosituhannen vaihteessa, hyvänen aika sentään.

Nokian ensimmäinen kamerapuhelin on julkistettu 2002. Ei siis kovin kummoisia multimediaviestejä ole kyllä lähetetty ja vastaanotettu tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten laittoi auton rekkarin kuvana? Vuosi ollut kuitenkin korkeintaan 2001 ja tuskin on älypuhelinta ollut herralla mukana?

Multimediaviestit toimi jo vuosituhannen vaihteessa, hyvänen aika sentään.

Ensimmäinen kännykamera taisi tulla joskus 1999 tai 1998.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Ei hirveää, vaan ensivaikutelmaan kannattaa luottaa. Silmät ovat sielun peili.  Itse en koskaan haluaisi seurustella miehen kanssa, jolla on pälyilevät "katalat" silmät.

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001350421.html

Alkoi oikein vaivaamaan tämä asia, niin löysin tällaisen jutun vuoden 2001 lokakuulta. Multimediaviestit tulevat. Tuolloin on uutisoitu, että tulevaisuudessa voidaan lähettää kuvia, videoita ja animaatioita. Tekstissä puhutaan alkeellisesta multimediasta, eli jotain pikseleitä, ei tosiaankaan mitään valokuvia.