Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

No ei kai, mutta johonkinhan sitä ensin ihastuu...sitten vasta alkaa tutustuminen. Ei heti naimisiin...kaikkea sitä ihmiset luulee..T. eri

Äitini oli töissä ollessaan sattumalta kuunnellut samalla paikallisradiota. Radioon oli soittanut mies johonkin ohjelmaan. Siinä samassa kun äitini kuuli ensimmäisen kerran miehen äänen, totesi hän siinä olevan hänen elämänsä miehen. Äitini soitti heti radioon ja sai sen avulla isäni numeron. Ovat olleet jo yli 30 vuotta jo yhdessä. <3

Vierailija kirjoitti:

Etenkin jälkimmäinen tarina on taattua vieraiden viihdytysosastoa, muttei siinä ole mitään kadehdittavaa. Miltei päin vastoin: suin päin alkanut suhde on ollut tunteiden vuoristorataa ja kulttuurieroissa kestämistä. Olen vuosien varrella myös kadehtinut pareja, jotka ovat tutustuneet toisiinsa kavereina ja seurustelleet kunnolla ennen yhteenmuuttoa jne. Oltaispa mekin!

Uskon! Myös meidän rakkaustarinamme loksauttaa usein ihmisten leuat, joskin kerromme tarinan vain harvoille ja valituille. Myös minä olen ollut kateellinen niille, joiden suhde alkoi ns. normaalisti. Meillähän alkutilanne oli siinä mielessä täysin epäsuhtainen, että kumppani tiesi ex-psykiatrina minusta aivan mielettömästi, kun taas minä ex-potilaana en tiennyt hänestä käytännössä mitään. Olimme myös molemmat epäluuloisia. Minä epäilin hänen ihastuneen minuun, koska hänellä on "taipumus ihastua potilaisiinsa". Hän taas pelkäsi minun ihastuneen hänen, koska hän on ns. minun auktoriteetti. Todella moniepäili suhteen jäävän lyhyeksi. Sen sijaan minua ex-psykiatrini kanssa hoitanut psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että hän uskoi meidän suhteeseen. Hän kuulemma aluksi piti ex-psykiatrini ihastumista sopimattomana, kun huomasi sen. Myöhemmin hän kääntyi ajattelemaan, että meistä tulisi hyvä pari ja hän jopa hieman auttoi suhteen syntymistä. Uskomaton juttu, mutta täyttä totta.

Etsin asuntoa lehti-ilmoituksella, ja miellyttävä-ääninen mies soitti minulle siitä ilmoituksesta. Lähdin poikaystäväni kanssa katsomaan sitä, asunto oli asuntolassa jonka puolesta tämä mies, yksi asukkaista itsekin, etsi uutta vuokralaista. Muutin sinne ja tutustuin kaikkiin asukkaisiin. Poikaystäväni vaihtuivat, naapurit eivät. Yhtenä iltana talossa oli bileet oman väen kesken, ja päädyin horjahtamaan vahingossa tämän nauravaisen, miellyttävä-äänisen naapurin käsivarsille. Siitä se sitten syttyi, lapsi on ja 15 vuotta yhdessä. Kaikki naapurit olivat häissämme.

Tuttuni vanhemmat olivat nuorina samoissa kotibileissä, eivät siis tunteneet toisiaan lainkaan entuudestaan. Poika oli sammunut vaatekaappiin josta tyttö hänet vahingossa löysi. Hän ravisteli poikaa hereille jolloin sai ihanasti oksennukset päälleen. Pariskunnan lapset ovat jo aikuisia ja ovat todella herttainen pari. :)

Mulla on kaverit jotka teini-ikäisinä seurusteli hetken. Elämä vei sitten erilleen. Kymmen vuoden kuluttua yhteisten kavereiden kautta kohtasivat ja alkoivat seurustella. Nyt ovat olleet naimisissa pari vuotta.

Tapasin mieheni tuolihississä laskettelureissulla. Mies oli tosi komea ja olin ihan häkellyksissä enkä saanut oikein sanaa suustani.  Hissistä noustessa sitten kompuroin ja kaaduin ja kamppasin miehenkin vahingossa. Koko hissi piti pysäyttää ja me maattiin hangessa nauraen. Loppupäivä lasketeltiin yhdessä ja kuukauden päästä muutettiin jo yhteen. 

Olin kolmansilla treffeillä ihan kivan tyypin kanssa ja hän ehdotti että mentäisiin talkoisiin hänen kaverinsa luo. Minä ja tuo kaveri vietettiin juuri kymmenettä hääpäiväämme ja neljäs lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä.

Se oli jalat alta rakkautta ensi katseesta. 

Treffikumppanini on esikoisemme kummi ja kavereita ollaan kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset on joko ulkonäön tai rahan perään.

Yhteenveto ketjusta..

Totta kai ollaan. Mitä pahaa siinä,jos haluaa itselleen ja mahdollisille lapsille turvaton elämän. En koskisi työttömänä, romaani ja köyhän pitkällä tikullakaan.

Ei omakohtaisia, mutta tiedän kaksi "kuin elokuvissa" tapausta, jotka ovat 100-prosenttisella varmuudella totta:

Tapaus 1. Suhde sai alkunsa toisen osapuolen soitettua väärään numeroon. Vuosikymmeniä yhdessä.

Tapaus 2. Osapuolet tutustuivat teini-iässä, mutta eivät seurustelleet. Sitten tuli maantieteellinen ero eikä mitään yhteydenpitoa. Noin 15 vuotta toinen on menossa naimisiin, mutta alkaa jänistää ja ottaa yhteyttä tähän teini-iän tuttuunsa kertoen, ettei ole pystynyt koskaan unohtamaan häntä. Toinen tunsi samoin ja menivät sitten melko pian tuon jälkeen naimisiin, saivat lapsia ja olivat yli 10 vuotta aviossa ennen kuin ero tuli.

Minä tapasin mieheni paikallispussissa ihan sattumalta, ja juuri sellaisella "silloin kun vähiten odotit"-hetkellä. Istuivat kämppiksensä kanssa minua vastapäätä ja alkoivat juttelemaan. Huomattiin lopulta että olimme jäämässä samalla pysäkillä bussista pois, jonka jälkeen huomattiin olevamme matkalla samalle kadullekin. Asuivat kämppiksensä kanssa minua vastapäisessä talossa suoraan kadun toisella puolella. Koskaan aiemmin ei oltu toisiamme nähty ja sinä kyseisenäkin iltana oli aika sattuman kauppaa, että osuimme samaan bussiin. Minun kun oli tarkoitus mennä jo aiemmalla.

Kutsuivat mut siinä sitten samana iltana heillä pidettäviin pikkujouluihinsa ja siitä se kai pikku hiljaa sitten lähti.

Olin töissä pienen lähikaupan kassalla. Olin muutaman kerran huomannut nuoren miehen flirttailevan minulle kassalla. Viimeisenä työpäivänäni hän päätti avata suunsa ja kysyi, mitä kassaneidin päivään mahtoi kuuöua. Kerroin työpäivän olevan viimeiseni kyseisessä paikassa. Nuori mies toivotti hyvää jatkoa ja lähti. Hän palasi kuitenkin ennen sulkemisaikaa ja alkoi uudestaan jutella kanssani ja pyysi treffeille. En suostunut. Mies etsi minut Facebookista vielä samana iltana ja lähetti viestin pyytäen uudelleen ulos kanssaan. Aloimme viestitellä ja lopulta suostuin treffeille. Seurustelimme jonkun aikaa, mutta huomasimme olevamme liian erilaisia.

Suurin osa tämän ketjun tarinoista kuulostaa kyllä ihan tavallisilta tavoilta, joilla ihmiset tapaavat kumppaninsa.

Oli kesä -69, heinäkuu. Siskokset P 23v ja S 22v olivat matkalla eräästä pikkukaupungista Helsinkiin liftaamalla yhteen tapahtumaan. Ennen puoltakaan matkaa S:n tupakat loppuivat ja kaksikko päätti poiketa maantieltä kauppaan läheiseen pikkukaupunkiin. Kaupassa ei ollut ketään muita kuin kaksi miestä H 22v myyjänä ja kaverinsa K 24v juoruamassa muuten vaan. Noin puolen tunnin jutustelun tuloksena K keksi, että suljetaan kauppa ja lähdetään kaikki hänen autollaan Helsinkiin, H suostui tähän koska oli heti ihastunut S:ään. Nuoret miehet laittoivat kaupan avaimet kirjekuoreen ja mukaan jonkun selityksen ja veivät sen salaa kauppiaan kotiin eteisen pöydälle (siihen aikaan kyseisessä kaupungissa olivat ovet lukitsematta). Tämän jälkeen porukka lähti äkkiä K:n autolla matkaan, niin kiireellä että K:n lompakkokin jäi kaupan tiskille ja tupakat unohtuivat ostamatta. Bensa loppui ennen kuin oltiin lähelläkään Helsinkiä ja huomattiin etteivät yhteiset varat riitä mihinkään, mutta bensaa saatiinkin ilmaiseksi yhdeltä muulta porukalta. Vaatimattomat rahavarat käytettiin tupakan, kahden viinipullon ja kahden hernekeittopurkin ostoon. Helsingissä S:n narusandaaleista irtosivat pohjat ja huomattiin, että teltta jonka piti olla auton takakontissa olikin jostain syystä kadonnut. Toisaalta määränpäänä olevaan tapahtumaankin oli yllättävän vaikea löytää. Lopulta viinipullot juotiin jonkun huvilalla Herttoniemessä, jossa oli yleiset bileet ja tarjolla niinkin erikoista ruokaa kuin spagettia ja yrttitomaattikastiketta. Aamulla huomattiin että P:n mummolta perintönä saama arvokaskin kaulakoru oli kadonnut, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin porukalla. K kuitenkin lohdutti P:tä, johon oli jo ihastunut ja onneksi joku antoi tilalle rauhanmerkkiriipukset kaikille.

Kyseinen reissu ei varsinaisesti kannattanut taloudellisesti, mutta syntyi kaksi pariskuntaa jotka ovat vieläkin yhdessä. Joskus mietin, että onneksi äidiltäni loppuivat tupakat juuri siinä kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin mieheni paikallispussissa ihan sattumalta, ja juuri sellaisella "silloin kun vähiten odotit"-hetkellä. Istuivat kämppiksensä kanssa minua vastapäätä ja alkoivat juttelemaan. Huomattiin lopulta että olimme jäämässä samalla pysäkillä bussista pois, jonka jälkeen huomattiin olevamme matkalla samalle kadullekin. Asuivat kämppiksensä kanssa minua vastapäisessä talossa suoraan kadun toisella puolella. Koskaan aiemmin ei oltu toisiamme nähty ja sinä kyseisenäkin iltana oli aika sattuman kauppaa, että osuimme samaan bussiin. Minun kun oli tarkoitus mennä jo aiemmalla.

Kutsuivat mut siinä sitten samana iltana heillä pidettäviin pikkujouluihinsa ja siitä se kai pikku hiljaa sitten lähti.

Ei pitäisi kyllä ikinä näin väsyneenä kirjoitta yhtään mitään. En ehkä kuitenkaan tavannut miestäni paikallisPussissa vaan paikallisBussissa! :-D

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tämän ketjun tarinoista kuulostaa kyllä ihan tavallisilta tavoilta, joilla ihmiset tapaavat kumppaninsa.

Ai mun mielestä ketjussa on erikoisia juttuja. Itse en ole tavannut ketään muuten kuin opiskelijabileissä tai ystävien kautta.

Takkini ja sen taskussa ollut lompakkoni varastettiin. Kaupungin kesätyöntekijä oli löytänyt lompakkoni, kun töissä olivat puhdistaneet järven pohjaa. Hän tarjoutui tuomaan sen minulle henkilökohtaisesti.

Paikalle tulikin todella söpö nuori mies ja päädyttiin treffailemaan.

Lisää näitä! Kohta mustakin alkaa tuntua että tapaan jonkun tänä kesänä:D

Ammoinen soittokaverini ajoi fillarilla päin tyttöä, ja seurustelu alkoi siitä.

Alaisenani ollut sivari meni rohkeasti juttelemaan nätille tytölle liikennevaloissa, ja siitä se lähti.

Tämä ei ole mikään ensikohtaaminen, mutta ihana tarina silti. Sukulaiseni kaveriporukkaan kuului opiskeluaikana nuori saksalainen mies. Mies tarvitsi oleskeluluvan suomeen ja sukulaiseni meni hänen kanssaan naimisiin, vaikka eivät tuolloin edes seurustelleet. Tarkoituksena oli saada miehelle pysyvä oleskelulupa ja erota vuoden-parin päästä. Suunnitelma ei sitten ihan pitänytkään ja vielä tänäkin päivänä, melkein neljäkymmentä vuotta naimisiinmenon jälkeen, pariskunta on edelleen onnellisesti naimisissa. <3