Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Me "tavattiin" tapahtumassa, jossa käy sen yhden illan aikana noin 1600 ihmistä. Olin tavallaan "pakotettu" ilmaiseksi töihin kyseiseen tapahtumaan. Nykyinen mieheni oli samassa paikassa järjestyksenvalvojana, mutta itse en kiinnittänyt häneen sen erikoisempaa huomiota. Olin avoliitossakin silloin.

Tuosta noin 9 kuukautta eteenpäin olin ystäväni kanssa baarissa, ja vanhempi mies tulee esittäytymään ja kertoo, että oltiin siellä samassa paikassa töissä. Juteltiin koko ilta, tanssittiin (ei tosin tykkää oikein vieläkään tanssia) ja lopulta juteltiin vielä pitkään aamuun. Parin päivän päästä jätin selloisen avomieheni, jalkani vain vietiin alta. Muistan googlailleeni, miltä tuntuu tavata sielunkumppani.

Vieläkin mies jaksaa muistuttaa, miten muistaa kiinnittäneensä erityisesti huomiota mun silmiin, eikä unohtanut niitä missään vaiheessa. Kun se sitten näki mut kuukausien päästä, oli sen "pakko tulla jutulle".

Kivoja tarinoita mutta vain muutama "kuin elokuvissa" tarina. Mukava näitä on lukea kuinka ihmiset ovat tavanneet. Ja söpöjä tarinoita kaikki. Mutta hei "mies tajusi, että tunsi naisen isäpuolen ja oli kerran nähnytkin naisen puutarhajuhlissa" ja vastaavat ei nyt ihan ole otsikon tarkoittamaa elokuvatarinaa.

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

Tavallaan. :)

Löysin mieheni niin, (tai no hän löysi minut) että istuin ravintolan terassilla päivänpaisteessa ystäväni kanssa. Mies istui samalla terassilla. Jonkin ajan kuluttua mies ottaa aurinkolasit silmiltään, kävelee minun luo, laittaa aurinkolasinsa minun päähän ja sanoo, että "lasien kanssa sä näytät ihan Milla Jovovichilta" :D Siitä alkoi meidän tarina, joka on kestänyt jo 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tämän ketjun tarinoista kuulostaa kyllä ihan tavallisilta tavoilta, joilla ihmiset tapaavat kumppaninsa.

Ai mun mielestä ketjussa on erikoisia juttuja. Itse en ole tavannut ketään muuten kuin opiskelijabileissä tai ystävien kautta.

Samaa mieltä. Ihan uskomattomia tarinoita verrattuna omaan lähipiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Jo tästä ketjusta huomaa että kahville meno on = treffeille meno. Hah. Just joo, onneks en äsken antanu mun k-päämiehelle lupaa mennä "kaverimielessä" kahville tuntemattoman naisen kanssa. Että joku edes kehtaa pitää toista niin tyhmänä. Jos on niin kova hinku hankkia kavereita näteistä tytöistä niin saa tehdä sen sinkkuna. Kumma kun ei tee tuttavuutta ikinä kenenkään ruman, lihavan tai vanhan naisen kanssa.

haha, tää on ihan totta että varattujen miesten naiskaverit on kyllä aina vähintään kohtuullisen näköisiä. Miksi ne ei-niin-kauniit naiset ei kelpaa kavereiksi? tai miespuoliset kaverit voi hyvinkin olla 10 v vanhempia mutta naiskaverit ei?

Olin nuorena vaihdossa Etelä-Ranskassa ja asuin eräässä pikkukaupungissa keskellä kaupunkia kerrostalossa. Istuin usein ikkunalaudalla ja tuijottelin ulos, taisin ajatella, että pitäisi alkaa tupakoimaan ihan sen romanttisuuden takia :) Talon ohi kulki paljon ihmisiä ja joskus joku aina huuteli jotain ikkunassa istuvalle neidolle. Tämä yksi iloisesti hymyilevä poika sitten jäi rupattelemaan, jäi toisenkin kerran rupattelemaan, jäi kolmannenkin kerran rupattelemaan... ja alkoi ruinata treffeille. En suostunut, ajattelin sen olevan kuitenkin joku gigolo. Ikkunaflirttailu oli turvallista. Kerran sitten törmättiin alaovella juuri kun olin menossa kotiin ja sitten se oli menoa :) Mutta juu, gigolo se oli, romanssi kesti sen kesän ja loppui kun palasin Suomeen. Tyyppi soittelee kyllä edelleen ja ehdottelee lasten tekoa, vaikka olemme viimeksi nähneet parikymmentä vuotta sitten.

Aika romanttista minusta oli, kun sain treffipyynnön pojalta, jonka olin tavannut puoli vuotta sitten kuoron pääsykokeissa. En päässyt kuoroon, koska en osannut laulaa :D Hän soitti minulle ilmoittaakseen, että nyt pääsykokeet taas järjestettäisiin ja päätyi siinä sitten ohimennen pyytämään treffeille. (Tämä oli aikana ennen Facebookia ja muita). Kävin treffeillä pari kertaa, mutta ei siinä sitten lempi kuitenkaan leimahtanut.

Tapasin oman mieheni ensimmäistä kertaa kauan aikaa sitten silloisen poikaystäväni synttäreillä. Se suhde päättyi, miehen kanssa jäätiin moikkaustutuiksi. Monen monta vuotta meni, näin miehestä kerran unta, ja sitten toisen kerran unta. Toisen unen jälkeen minua jäi kutkuttamaan ja ajattelin, että tämä täytyy nyt selvittää. Keräsin rohkeuteni, pyysin häntä treffeille ja hän lähti. Siellä ensimmäisillä treffeillä jo tiesin, että tässä se nyt on, se jonka kanssa vietän loppuelämäni.

Kyllä, mutta hän myös kuoli nuorena niin kuin surullisissa leffoissa yleensä käy, ehdittiin olla yhdessä se vähän päälle 10 vuotta.

Tätini tuli hänelle äidipuoleksi, ja vaikka avioliitto ei kestänyt, piti vielä poikapuolesta huolta. Jos joku on nähnyt Clueless-leffan, niin meidän suhde oli lähes täydellinen kopio.

10 vuotta tästä niin sairastui ja menehtyi.

Harmi kun nykyään ei enää synny mitään tilanteita, kaikki vain tuijottavat kännykkää.

En ole, enkä millään muullakaan tavalla. Enkä jaksa uskoa, että koskaan tapaankaan. Ja ihan rehellisesti sanottuna, eipä enää paljon kiinnostakaan.

Kerroin jo suhteisiin johtaneet alut, mutta tämäkin muistui mieleen: opiskelijavaihdossa ollessani astuimme kerran kuokkimaan asuintaloni (iso 20-kerroksinen kerrostalo) kattoterassilla oleviin bileisiin. Siellä soi musiikki ja jotenkin päädyin tanssimaan erään pojan kanssa rokkia tuntikausiksi. Emme tainneet kummatkaan osata kuin perus swing-askeleen, mutta hauskaa riitti! Emme vaihtaneet kahta sanaa enempää koko iltana, mutta selvisi, että hän asuu samassa talossa. Jälkikäteen harmittelin, ettei tullut vaihdettua yhteystietoja. Lopulta uskaltauduin laittamaan alaovelle viestin: "Hei sinä kiharatukkainen, jonka kanssa tanssin.." jne. Sain vastauksen ja treffit järjestyivät!

Mutta tanssilattian ulkopuolella emme keksineetkään juuri juteltavaa ja juttu jäi siihen. Kannatti kuitenkin yrittää!

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun nykyään ei enää synny mitään tilanteita, kaikki vain tuijottavat kännykkää.

2 kännykkään tuijottajaa törmää toisiinsa, kun kumpikaan ei katso eteensä? 

Vanhempani tapasivat kesäiltana kaupungilla, kun isäni ajoi avoautollaan antaen tietä suojatiellä kävelleelle äidilleni, joka kesälookissaan teki vaikutuksen. Olleet yhdessä nyt 45 vuotta, joista naimisissa 39v.

Itse kohtasin mieheni Facebookin "Are you interested? -sovelluksen kautta. Lähetimme toisillemme virtuaalidrinkit ja tapasimme livenä muutamaa viikkoa myöhemmin. Nyt yhdessä siis 9vuotta, joista naimisissa puolet ja meillä kaksi ihanaa lasta.

Lastenvaunut karkaa alamäkeen ja unelmien silikoniblondi-elokuvatähti nappaa ne kiinni. Sitä mäen päällä odotellessa.

Opiskelin pääsykokeisiin yliopistolla, jossa en ollut opiskelijana. Kirjastossa jostain syystä nostin katseen sermin yli ja katsoin suoraan nykyistä miestäni silmiin. Ensi kohtaamisella emme jutelleet, mutta hän alkoi pyöriä kirjastolla ja lopulta tuli kysymään kuka olen, miksi olen kirjastolla ja pyysi syömään yliopiston ravintolaan. Pääsin yliopistoon ja kohta molemmat jo valmistuneita :)

Tapasin entisen vaimoni keskellä yötä. Hän istui Tampereella Hämeenkadulla, täynnä viinaa ja amfetamiinia. Stoppasin autoni ja houkuttelin hänet kyytiini. Ehdin jo kääntää lompakon hänen käsilaukustaan, ennenkuin päädyimme pienen keskustelun jälkeen ajamaan kämpilleni. Palautin lompakon ja aloitimme yhteisen taipaleen :-)

Kiitos sinulle 14:sta helvetillisestä vuodesta jos satut tätä lukemaan.

Ps. Oli meillä välillä kyllä hauskaakin sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Minä kyllä valitsin ihan mulkun koon perusteella, mutta on kyllä ihanat silmätkin😉

Olin auttamassa ystävääni juhlissa. 10 litran keittokattilan kanssa kävelin pihalta juhlatilan läpi. Silloin oli tämä mies sanonu kaverilleen, että kato, tuossa on mun tuleva vaimo! Sopat syötiin ja nyt yhdessä 15 vuotta, 10 naimisissa ja lapsiakin on💕