Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni
26.06.2017 |
Tai et ylety ottamaan kaupan ylimmältä hyllyltä jotain tuotetta ja sitten joku komea herrasmies tulee auttamaan? Ja sitten vaihdetaankin jo puhelinnumeroita ja siitä se loppuelämän mittainen rakkaustarina saa alkunsa.
Onko kukaan löytänyt elämänkumppaniaan tähän tapaan? Käykö oikeassa elämässä koskaan näin? Vai vainko elokuvissa?
Kommentit (313)
Olin reppureissaajahostellin dormihuoneessa ja kaverille tuskailin Skypessä, että olisi pakko lähteä hakemaan rakkolaastareita, mutta en varmaan saa kenkiä jalkaan. Puhelun jälkeen dormissa niin ikään oleskellut mies sanoi, että voi kyllä käydä hakemassa niitä laastareita. Tästä on pian viisi vuotta ja monen monta matkaa on tehty yhdessä ja ehditty asuakin jo kolmessa maassa. Sielunkumppani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti Vanhaselle ja Susan Kuroselle kuulemma kävi näin Ikeassa. Eli Matti pidempänä auttoi paketin korkealta hyllyltä ja sitten alkoivat juttelemaan ja panemaan ja tutustuivat.
Ihania ja hauskoja tarinoita! Meni koko ilta lukiessa tätä ketjua läpi, kun ei voinut jättää keskenkään. Osa on kyllä todella ollutkin aika romanttisia ja elokuvamaisia alkuja. 🤗
Voin vaan sieluni silmin kuvitella, miten hauskoja hetkiä on tiedossa kun mummi ja ukki istuvat lastenlasten kanssa takkatulen ääressä ja lapsenlapset pyytävät jälleen kerran, että "hei mummi , kerro vielä se tarina, kun tapasit ukin ensimmäistä kertaa".
Ja mummi rupee muistelemaan, miten hän laski liukuportaat persuksillaan alas ja miten hänen unelmiensa mies tuli auttamaan häntä. Ja ukilla kimmeltää silmäkulmassa liikutuksen kyynel.
Tai miten mummi oli kotonaan rauhassa vessassa ovi auki tarkistamassa kakkapaperiaan kun hänen elämänsä mies astui ovesta sisään. Siinä sitä riittää hauskaa muisteltavaa lastenlasten kanssa. 😊😂 Ap
Ihania kohtaamisia <3 Voi kun minullekin sattuisi. Monet ihmiset ovat kyllä toimineet aika spontaanisti, täytyisi itsekin osata tarttua tilaisuuteen. Jos ei aina olisi muka niin kiire kun on liikkeellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tapasin mieheni huoltsikalla kun oltiin kavereille kuskeina. En tienny nimee vaan silmäiltiin toisiamme, ei ees juteltu. Seuraavana päivänä ongin miehen nimen ja nron selville, ja laitoin viestiä että lähteekö kahville.
Lähti se. Ensimmäisen lapsen synnytyksessä sai tyttärensä syliin ensi kerran, niin mies totesi: Tän siitä saa kun lähtee vieraiden naisten kanssa kahville!
Nyt tytär 11v ja toinenkin jo ja ollaan oltu 14v yhdessä:) rakastan edelleen.Kuulostaa joltain minimikropaikkakunnalta jossa suunnilleen kaikki tuntee toisensa.
Todellakin! Maalla on mukavaa😉 ei sentään olla samaa sukua vaikka puolet kuntalaisista on sukua toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin ystävältäni kuinka yhteiset tuttumme olivat tavanneet, nauroin että niin vissiin enkä uskonut, kunnes tivasin asianlaidan pariskunnan toiselta osapuolelta.
Kävelivät kadulla toisiaan vastaan. Kumpikin kääntyi katsomaan takaisin, pyörähtivät kannoillaan, sanaa vaihtamatta alkoivat suudella.
Naimisiin, kaksi lasta, kuolema erotti.
No tämä on kuin suoraan elokuvasta, huoh! Ihana tarina! 😍
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...
Niimpä!
Ja eroja riittää sen mukaisesti. Tämän näkee tilastoista. AV-palstalaisistakin moni on eronnut. Ennen ei erottu. Mutta silloin kumppani valittiinkin harkiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupeaisivatkohathan ihmiset tämän ketjun lukemisen jälkeen ottamaan herkemmin tilaisuudesta vaarin. 😁 Odottakaa vaan, seuraava kerta kun lähdette kotoa ulos voi mullistaa elämänne täysin. ☺️
Vierailija kirjoitti:
Rupeaisivatkohathan ihmiset tämän ketjun lukemisen jälkeen ottamaan herkemmin tilaisuudesta vaarin. 😁 Odottakaa vaan, seuraava kerta kun lähdette kotoa ulos voi mullistaa elämänne täysin. ☺️
Mä ainakin päätin nyt just muuttaa tapaani toimia. Olen jäänyt turhaan ihmettelemään monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja kekseliäämpi. 91
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupeaisivatkohathan ihmiset tämän ketjun lukemisen jälkeen ottamaan herkemmin tilaisuudesta vaarin. 😁 Odottakaa vaan, seuraava kerta kun lähdette kotoa ulos voi mullistaa elämänne täysin. ☺️
Mä ainakin päätin nyt just muuttaa tapaani toimia. Olen jäänyt turhaan ihmettelemään monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja kekseliäämpi. 91
Tuli vahingossa jostain toi 91, olen sentään vasta 34.
Vierailija kirjoitti:
AP tyypillinen pinnallinen kun pitää oikein olla komea mies!
Kuinka monessa elokuvassa olet romanttisessa tilanteessa tai tarinassa nähnyt ruman tai vähemmän komean miehen?
Todellisessa elämässä ehkä ei ihan samalla tavalla mene, mutta kyllä joku on siinä toisessa kiinnittänyt huomion, että haluaa häneen paremmin tutustua. Jos se ei ole ulkomuoto niin sitten joku muu viehättävä ominaisuus.
Mutta tuon komeuden mainitsin siksi, että niinhän se yleensä kaikissa romanttisissa leffoissa on. 😉 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta joku mainitsi että kärryt ei karkaa kaupassa. Usein tavaratalojen ruoakaosastot ovat vinoja (olisikohan niin että pelkäävät vesivahinkoja) ja saa pitää kiinni toisella kädellä kärrystä kun niitä tavaroita nostelee. Hedelmätiskillä mulla on karannutkin kärryt, kun en huomannut laittaa jalkaa eteen punnitessani hedelmiä.
Entinen työkaverini tapasi miehensä, kun vieras mies tuli viime kesänä pyytämään muutamaa euroa, että saisi ostettua kahvin. Se oli sellainen ulkoilmataidejuttu, alueella ei voinut maksaa pankkikortilla ja miehellä ei ollut käteistä euroakaan. Juttelivat koko tuon illan ja huomasivat ihastuneensa toisiinsa. Seurustelu alkoi siitä ja menivät nyt alkukesällä naimisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuten kerran tavallaan karkasi kauppakärryt, mutta kukaan ei tullut apuun. Tosin kaupassa olikin vain vanhoja ihmisiä.
Tämä ketju on hyvä idea, piristää mieltä.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Kaupan vartija seurasi mua kerran ympäri kauppaa joten pyysin häntä nostamaan tuotteen ylähyllyltä. Yllättäen emme seurustele.
Kummatkin miehet joiden kanssa olin vuosia olen tavannut ystävien kautta.
Minuakin vartijat seuraavat silloin tällöin. Olen kaupassa usein väsynyt ja stressaantunut enkä muutenkaan tykkää siellä asioida. Vartija tietysti luulee että olen pahat mielessä? Tuo onkin hyvä idea, pyytää siltä vartijalta palvelusta tai ehkä kysyä jotain. Minä meinaan seuraavaksi kysyä että anteeksi sinä varmaan tiedät missä päin löytyvät alusvaatteet.
Ystäväni tapasi miehensä harmaana, sateisena maanantaiaamuna bussipysäkillä. Ystäväni oli menossa työtapaamiseen ja kysyi mieheltä että meneekö bussi X siihen osaan kaupunkia. Kävi ilmi että mies oli matkalla samaan paikkaan että on töissä tässä firmassa. Ovat olleet naimisissa jo vuosikymmenen ja lapsiakin on. :)
Vierailija kirjoitti:
Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut. Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.
Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.
Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.
Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.
Siis miten laittoi auton rekkarin kuvana? Vuosi ollut kuitenkin korkeintaan 2001 ja tuskin on älypuhelinta ollut herralla mukana?
Helsingissä on Kaivopuistossa yksi jäätelökioski, tai on useampikin, mutta nyt on puheena tämä tietty. Eli kioski siinä Ursulan vieressä. Olin kaverini kanssa yhtenä kesänä vuosia sitten siinä ostamassa jätskitötteröjä. Jätskit saatuamme käännyimme aika vauhdikkaasti ympäri ja kaverini törmäsi takanaan olleeseen mieheen niin, että jäätelö osui suoraan hänen paitaansa. Jätski oli muistaakseni mangomelonia ja paita ainakin oli valkoinen. Kaverini hämmentyi niin, että purskahti nauruun. Onneksi mies ei suuttunut, vaan alkoi nauraa itsekin. Tästä päädyimme kaikki lopulta lasilliselle Ursulaan. Kaverini ja kyseinen mies ovat tälläkin hetkellä pari.
Työkkärissä vuosia (olisko 10 v) sitten joku nuori mies istui vastapäätä koneella ja kirjoitti minulle lapulle jotain. En muista mitä. Treffeistä jotain? Suostuin lähtemään kaupungille kävelylle juttelemaan, mutta en sitten muuta. Hän vaikutti oudon aggressiiviselta.
Ammattini vuoksi olin messumatkalla. Koko lentokone oli messuväkeä. Paikat oli arvottu etukäteen. Istuin ikkunapsikalla ja viereen tuli mies. En aloittanut keskustelua, mutta ei hänkään. Vasta kun laskeutumiskuulutus tuli, hän esitteli itsensä ja juttelumme vähän. Toisena messupäivänä tapasimme sattumalta ja hän kysyi, joko olin syönyt. En ollut, joten ruokailimme yhdessä. Paluumatkalla hän istui muualla, mutta tuli odottamaan laukkuja viereeni. Hän nosti laukkuni hihnalta ja hyvästelimme. Seuraavana päivänä töistä tullessa ovessa oli ruusuja ja siellä kortti, missä ehdotettiin yhteistä illallista. Siinä oli myös puhelinnumero. Mies oli katsonut osoitteeni matkalaukun nimilapusta. Nyt olemme seurustelleet pari vuotta. Emme ole päättäneet kumpi muuttaa, kun asumme eri kaupungeissa ja toisen pitäisi vaihtaa työpaikkaakin. Mutta kyllä tämä vaikuttaa pysyvältä suhteelta. Tapaamiset ovat intohimoisia kun tapaamme vain viikonloppuna. Muuten, siellä messuilla kuljin väljissä vaatteissa ja villatakissa. Kun hän näki minut ensi kertaa alastomana, hän ihmetteli, mistä minä taioin rinnat. Minulla on kuitenkin D-kupin rinnat.