Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni
26.06.2017 |
Tai et ylety ottamaan kaupan ylimmältä hyllyltä jotain tuotetta ja sitten joku komea herrasmies tulee auttamaan? Ja sitten vaihdetaankin jo puhelinnumeroita ja siitä se loppuelämän mittainen rakkaustarina saa alkunsa.
Onko kukaan löytänyt elämänkumppaniaan tähän tapaan? Käykö oikeassa elämässä koskaan näin? Vai vainko elokuvissa?
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Ihania rakkaustarinoita <3 - lisää! Hassua, yhdessäkään tarinassa ei mainittu alfaa ja betaa ;) ehkä niillä ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.
Nykyajan ongelma onkin siinä, että osa ihmisistä elää epätodellisessa omassa ajatusrakennelmassaan, jonka keksityt säännöt eivät päde reaalimaailmassa. On vieraannuttu muista ihmisistä, ei ehkä ole kotonakaan opittu elämisen perusasioita. Näitä vieraantuneita ihmisiä tuntuu olevan nuorista viisikymppisiin, enemmän miehissä. Tosielämässähän eivät ihmiset mieti mitään alfoja ja betoja, noille jutuille lähinnä nauretaan ja pidetään huuhaana, eivätkä läheskään kaikki ole niistä kuulleetkaan. Eikä niillä tosiaan ole mitään tekemistä todellisen elämän tai rakkauden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä oli opiskeluaikoina kaksi kuukautta tutustumassa USA:ssa erääseen sikäläiseen organisaatioon opintoihinsa liittyen. Neljä peräkkäistä päivää oli vapaata ja hän lähti muutaman muun opiskelijan kanssa autolla vähän kiertämään tarkoituksena katsoa nähtävyyksiä. Ajoivat reittiä tyylillä " minne mieleen juolahtaa kääntyä". Kerran kun pysähtyivät huoltoasemalla ja joivat siellä jotkut kokikset tai vastaavat, niin tiskille sattui samaan aikaan mies joka alkoi jutella mun ystävälle. Innostuivat siinä niin juttelemaan, että koko loppupäivä ja seuraavakin meni (muut jatkoivat matkaa). Ystävä palasi Suomeen kihloissa ja pian hakivat molemmat opiskelemaan Lontooseen, missä menivät jonkin ajan kuluttua naimisiin. Tästä on nyt melkein 20 vuotta ja pariskunnalla on teini-ikäiset lapsetkin.
Tämä just on suominaisten maine maailmalla kaikkein helpoimpina reitensä levittäjinä. Ulkkarimiehet Suomessakin kerskuvat tällä.
Vai olisiko niin, että suomalaiset naiset ovat itsensä tuntevia, itsenäisiä ja vanhat perinteet romukoppaan heittäneitä fiksuja ihmisiä? Aikuinen nainen saa harrastaa seksiä just silloin kun huvittaa, eikä se ole mitenkään negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina bileissä, pelattiin pareittain pelattavaa juomapeliä. Parit muodostettiin ihan sattuman ja sähläyksen kautta, sain parikseni söpön ja hauskan teekkaripojan. Hävittiin, ja mentiin sen kunniaksi ottamaan yhdessä juomat. Nyt 13 vuotta yhdessä :)
Mun kaverille sattui vastaava neljä vuotta sitten, mutta humanistipojan kanssa :) Odottavat nyt vauvaa.
Tapasin mieheni, kun mun veljentyttö heitti lelunsa vaunuista enkä huomannut ja mies nosti sen ja juoksi meidät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni, kun mun veljentyttö heitti lelunsa vaunuista enkä huomannut ja mies nosti sen ja juoksi meidät kiinni.
Tällaisia tilanteita ihmettelen, että miten tämmösestä saa sen tilanteen jatkumaan.
Mies juoksee perään. " Hei neiti, hei neiti! Teiltä putosi tällainen! (Sitten vilkaisee kauniisiin silmiin ja huokaisten lumoutuu). Saisinko muuten puhelinnumerosi? En muuten pääse irti kauniista silmistäsi...." ja muuta liibalaabaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni, kun mun veljentyttö heitti lelunsa vaunuista enkä huomannut ja mies nosti sen ja juoksi meidät kiinni.
Tällaisia tilanteita ihmettelen, että miten tämmösestä saa sen tilanteen jatkumaan.
Mies juoksee perään. " Hei neiti, hei neiti! Teiltä putosi tällainen! (Sitten vilkaisee kauniisiin silmiin ja huokaisten lumoutuu). Saisinko muuten puhelinnumerosi? En muuten pääse irti kauniista silmistäsi...." ja muuta liibalaabaa...
En ole edellinen kirjoittaja, mutta itse ainakin jäisin juttelemaan, siitähän se jatkuu, mennään vaikka kahville tmv. Eihän tilanteesta tarvitse heti karata pois :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni, kun mun veljentyttö heitti lelunsa vaunuista enkä huomannut ja mies nosti sen ja juoksi meidät kiinni.
Tällaisia tilanteita ihmettelen, että miten tämmösestä saa sen tilanteen jatkumaan.
Mies juoksee perään. " Hei neiti, hei neiti! Teiltä putosi tällainen! (Sitten vilkaisee kauniisiin silmiin ja huokaisten lumoutuu). Saisinko muuten puhelinnumerosi? En muuten pääse irti kauniista silmistäsi...." ja muuta liibalaabaa...
En ole edellinen kirjoittaja, mutta itse ainakin jäisin juttelemaan, siitähän se jatkuu, mennään vaikka kahville tmv. Eihän tilanteesta tarvitse heti karata pois :D
Juuri näin, pahinta mitä voi tapahtua on että toinen ei olekaan kiinnostava/kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en rakastu kovin helposti. Olin ollut pari vuotta yksin ja yhtenä iltana hetken mielijohteesta kirjoitin deittipalstalle ilmoituksen. Otsikkoon tiivistin kolmella sanalla yhden kirjan tarinan. Mieheni huomasi otsikon ja vastasi yhdeksällä sanalla. Katsoin viestiä kymmenien muiden viestien joukosta ja ajattelin, että tuo on minun mies, hän ymmärsi heti.
Kirjoiteltiin ehkä parisataa viestiä kumpikin, illalla kirjoiteltiin viesti ja aamulla viesti luettiin, niin meni kolme kuukautta. Sitten kun tavattiin ensi kerran lumisateessa ja suudeltiin niin ajattelin, että hän oikeasti ON minun mieheni. Nyt ollaan oltu yhdessä jo viistoista vuotta. Kaikki meni kohdilleen, luonne, huumorintaju ja ulkonäkö. Asuttiin jopa samassa pikkukaupungisssa, ikinä missään aikaisemmin nähty. Minä halusin juuri tuollaisen miehen, olin aina halunnut ja hän oli etsinyt minunlaistani naista. Kumpikin oli ollut yksin pitemmän ajan ja juuri sinä iltana päättänyt etsiä itselleen prikulleen haluamansa kumppanin, ensimmäisen kerran deittinetissä, ekalla viestillä osui kohdilleen. Mikä tuuri! <3
Uskomaton tuuri, kukaan mun tuntema ihminen ei ole löytänyt deittipalstan kautta hyvää suhdetta. Näköjään niinkin voi tapahtua, onnea teille!
Ihan tyhmä paskaketju lukea, kun kukaan (kelpaava) ei rakastu muhun :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakorasioiden avautumisketju :D
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista :)
Lisää tarinoita! Kesäromanssit alkaa N Y T kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jakorasioiden avautumisketju :D
Eikö se ole aika oikeudenmukaista että meitä joita potkitaan päähän myös rakastetaan? Ja meistä haluaa joku pitää huolta.
Tapasin pitkäaikaiset nettituttuni ensimmäistä kertaa ja ihastuin yhteen tyttöön, mutta en lähestynyt, koska en ollut avoimesti lesbo, saati sitten varma hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, enkä muutenkaan uskonut että kukaan niin ihana ja kaunis voisi kiinnostua minusta. Hän kuitenkin halusi tavata uudestaan kahden ja ajattelin että hän haluaa olla vain ystävä. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ja kun olin saattamassa häntä juna-asemalle, hän suuteli minua juuri ennen kuin nousi junaansa. Jäin tuijottamaan haavi auki ja kävelin kotiin pidätellen hymyäni.
Edelleen muistelen tuota ensirakkautta lämmöllä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tapaamista pidän jotenkin merkittävänä yhteensattumana.
Muutamia vuosia sitten , olin menossa junalle vastaan ystävää jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Tarkoitus oli käydä töiden jälkeen parilla oluella syntymäpäiväni kunniaksi ja vaihdella kuulumiset. Kävi kuitenkin niin hassusti että kaveria ei tullutkaan sillä junalla millä ilmoitti saapuvansa ja jonkinajan päästä tuli viesti että hän on nukahtanut junaan ja on nyt kirkkonummella :D Ilmoitti olevansa vasta noin tunnin päästä perillä.
Menin sitten siihen lähimpään baariin odottelemaan. Oli arki-ilta ja pubi aikalailla tyhjillään, baaritiskillä lisäkseni istui mies, pystyi helposti päättelemään että oli sen paikan kyypparin kaveri.
Ensin alkoi ei niin kevyt silmäpeli, josta siirryyttiin sujuvasti kevyeen, sanoisin jopa että vittuiluun :D
Aikamme hölmöiltyämme keskenään selvisi että meillä molemmilla on syntymäpäivä, siinä sitten esiteltiin henkkareita toisillemme kun kumpikaan ei uskonut tätä todeksi.
Jutut oli hyvät , jonkun mielestä jopa lapselliset ja kädentaidotkin pääsi oikeuksiinsa kun askarreltiin lasinalusista heittotähtiä.
Kaverini saapui viihdoin paikalle, pilasi tunnelman haukkumalla kaikki pystyyn ja pakotti vaihtamaan baaria. Ei keretty edes mitään yhteystietoja vaihtamaan nimien lisäksi.
Mutta huoli pois,erikoinen sukunimi jäi mieleen ja onneksi internetin aikakaudella kaikki löytyy facebookista. Tästä alkoi jännittävä 2 kuukauden kesäromanssi ,joka päättyi ilman sen kummempaa draamaa. Jäi vain hyviä muistoja.
Mä tiedän sellaisen tapauksen, että kaksi autoa on kolaroinut keskenään ja kolarissa matkustajina olleet ovat ihastuneet toisiinsa paikan päällä. Ei heistä loppuelämän paria kuitenkaan tullut.
Tuttavani tapasi miehensä junassa, kun mies oli noussut väärään junaan. Mies pyysi osoitteen, kun oli menossa jonnekin ulkomaille, että voisi lähettää postikortin. Lähetti kortin ja osoitteensa. Ovat olleet vuosia naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani tapasi miehensä junassa, kun mies oli noussut väärään junaan. Mies pyysi osoitteen, kun oli menossa jonnekin ulkomaille, että voisi lähettää postikortin. Lähetti kortin ja osoitteensa. Ovat olleet vuosia naimisissa.
Minäkin tunnen junassa tavanneen parin. Kulkivat samalla lähijunalla samaan aikaan työmatkaa ja aluksi vain vilkuilivat toisiaan, mutta vähitellen alkoivat puhumaan. Ensin jotain small talkia mutta sitten kuukausien kuluessa yleisiä asioita ja vähitellen kuulemma kaikkea henkilökohtaistakin. Sitten erään kerran toinen ehdotti, että mentäisiinkö yhdessä leffaan, menivät ja siitä se sitten alkoi kehkeytyä seurusteluksi.
Tässä ap kyseli elokuvatasoisia ihmeellisiä kohtaamiskokemuksia, ja ketju on täynnä "menin baariin jessican ja nicon kanssa ja sit yks mies jolla oli ihanat silmät tuli iskeen mua ja nyt ootetaan vauvaa!". Hohoijaa.
Suurin osa näistä on ihan kauheita juttuja. Esim. kaveri ei lähde teatteriin, olisin iloinen että viereeni jää tyhjä paikka enkä ikinä myisi lippua vaan laittaisin siihen käsilaukkuni ja nauttisin lisätilasta. Joku vieras outo tyyppi alkaa tuijottamaan ja kyselee puhelinnumeroa, en ikinä antaisi. Tai kyselee typeriä baaritiskillä. Ei kiitos.
Jep, olen introvertti.
Minä löysin elämäni rakkauden kun tutustuin erääseen naiseen jonka sukulaisnainen oli kuollut muutama vuosi aiemmin. Hän sai heti vahvan tunteen että minussa jotain samaa kuin hänen edesmenneessä sukulaisessaan ja hän halusi naisen lesken myös tapaavan minut. Tapasimme ja rakastuimme todella palavasti, vaikka olenkin kuitenkin eri ihminen kuin hänen edellinen puolisonsa. Nyt olemme todella onnellisia yhdessä ja olemme yrittämässä raskautumista.