Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Elokuvissahan on aikaa miettiä luonnetta, yhteisiä arvoja, geeniperimää jne., joten niissä on aina romanttisissa kohtauksissa mukana sellaista järkevää laskemointia? Että jos minä arvostan tätä niin arvostatko myös sinä. Ja jos minä olen puhelias, niin oletko sinä enemmän kuuntelija vai puhuja. Ja harrastathan sinä oopperaa ja taiteita kuten minäkin. ETkä ole mikään tuhlailija, sellaisia en voi sietää.

Vai elokuvissa sittenkin tuijotetaan silmiin ja todetaan, että ne ovat todella kauniit.

Tavattiin yökerhossa, kaverini kiskoi meidät vastatusten (kaveri seurusteli mieheni ystävän kanssa) ja sanoi että tuossa sinulle hyvä mies. Yhdessä ollaan oltu jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini oli muistaakseni lähtenyt johonkin lähipaikkakunnan kasinolle eikä ollut saanut paluukyytiä. Liftasi sitten jonkun ventovieraan miehen kyytiin ja siitä se lähti. Nyt yli 40 avioliittovuotta takana.

Tää oli ihana <3

Minun vanhempani tapasivat rautatieasemalla, kun äidillä oli niin valtava laukku että isän piti auttaa sen nostamisessa junan kyytiin :) Alkoivat jutella ja matkan lopuksi oli puhelinnumerot vaihdettu.

Tänä vuonna he ovat olleet 27 vuotta naimisissa.

Kysyin baaritiskillä tuntemattomalta mieheltä, että "oletko onnellinen?" Keskustelimme hetken, mutta mun oli pakko käydä vielä myöhemmin halaamassa miestä. Tämä oli niin sattumaa kuin sattuma voi olla.

Siitä sitten pikku hiljaa aloimme tutustumaan enemmän, kävimme treffeillä ja päädyimme naimisiin.

]Matti Vanhaselle ja Susan Kuroselle kuulemma kävi näin Ikeassa. Eli Matti pidempänä auttoi paketin korkealta hyllyltä ja sitten alkoivat juttelemaan ja panemaan ja tutustuivat.

Tämä on Vanhasen peitetarina - hän ei halunnut kertoa, miten oli tavattu. Kurosella oli kuvallinen treffiilmoitus jossakin, johon Vanhanen vastasi. Se kuvakin on julkaistu jonkin lehden nettisivuilla.

lähdin nettitreffeille paikalliseen kahvilaan ja yllättäen herra ei saapunut paikalle. tilitin kahvia juodessa ystävättärelle puhelimeen aiheesta ja samalla huitaisin kukkaron lattialle. juuri kun nousin keräämään kukkaroa ja sen lattialle levinnyttä sisältöä maailman kaunein mies nousi viereisestä pöydästä. katseet kohtasivat ja mies meni ja tokaisi "miten kukaan jättäis treffit noin upean naisen kanssa välistä." juttu lähti heti luistamaan ja istuttiin puhumassa koko iltapäivä. kuusi vuotta myöhemmin käydään samassa kahvilassa joka kuukausi kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihania ja hauskoja tarinoita! Meni koko ilta lukiessa tätä ketjua läpi, kun ei voinut jättää keskenkään. Osa on kyllä todella ollutkin aika romanttisia ja elokuvamaisia alkuja. 🤗

Voin vaan sieluni silmin kuvitella, miten hauskoja hetkiä on tiedossa kun mummi ja ukki istuvat lastenlasten kanssa takkatulen ääressä ja lapsenlapset pyytävät jälleen kerran, että "hei mummi , kerro vielä se tarina, kun tapasit ukin ensimmäistä kertaa".

Ja mummi rupee muistelemaan, miten hän laski liukuportaat persuksillaan alas ja miten hänen unelmiensa mies tuli auttamaan häntä. Ja ukilla kimmeltää silmäkulmassa liikutuksen kyynel.

Tai miten mummi oli kotonaan rauhassa vessassa ovi auki tarkistamassa kakkapaperiaan kun hänen elämänsä mies astui ovesta sisään. Siinä sitä riittää hauskaa muisteltavaa lastenlasten kanssa. 😊😂 Ap

Ihana! ☺️

Pappa oli mennyt nuorisotalolle katsomaan jotain harrastajateatterin esitystä, jossa mummu oli mukana. Oli nähnyt tämän lavalla ja todennut, että tuon tytön haluaa omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksikin tarinaa, vanhempieni ja omani.

1960 luvulla äitini tapasi isäni Helsingissä opiskelijabileissä. Humalaisen illan aikana tapahtunut tutustuminen pöydän alla vappujuhlissa ei kuitenkaan johtanut sen kummempaan, ja sitten tuli kesäloma ja äitini matkusti maalle vanhempiensa luokse. Eräänä kesäisenä sadepäivänä hänelle tuli äkkiä kummallinen olo, että on aivan pakko lähteä rautatieasemalle. Mitään järjellistä syytä tähän ei ollut, mutta hän lainasi isänsä auton ja ajoi rautatieasemalle. Siellä, kaatosateessa, matkalaukku kädessä, seisoi isäni. Hän oli saanut päähänpiston matkustaa tapaamaan äitiäni, vaikka ei tiennyt tästä mitään muuta kuin etunimen ja kotipaikkakunnan. Jos äitini ei olisi seurannut outoa tunnettaan mennä rautatieasemalle tuona päivänä, ei isäni olisi kuuna päivänä häntä noilla tiedoilla löytänyt. Tuosta rautatieasematapaamisesta seurasi 36 yhteistä vuotta ja kaksi lasta.

Itse tapasin mieheni ensimmäistä kertaa hänen sukunsa mökillä, jonne olin saapunut bileisiin kaverini kanssa. Heti mökille saapuessani minut valtasi omituinen tunne, että olen ollut täällä ennenkin, unessa. Tiesin, että tapaan tulevan mieheni kun astun taloon sisään. Yritin olla välittämättä tuntemuksesta, ja seurasin kaveriani peremmälle. Ja siellähän hän oli, tuleva mieheni. Homma oli selvä heti ensimmäisestä illasta lähtien. Aamuyön tunteina lähetin ystävälleni tekstarin, jossa kerroin tavanneeni tulevan aviomieheni ja lasteni isän. Miehen kanssa juttelimme koko yön, ja sillä tiellä olemme vieläkin. Nyt takana 17 yhteistä vuotta ja kaksi lastakin on siunaantunut.

Tosielämän rakkaus on siis elokuviakin ihmeellisempää!

Hui, tuli ihan kylmät väreet tuosta sinun isän ja äidin tarinasta. Miten joku voikin olla noin johdatusta. 😲

Vierailija kirjoitti:

Facessa vinkattiin että tämä on av:n paras ketju!

Onpas kiva kuulla. 😊 Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...

Lohduttaako yhtään tieto siitä, että niiden silmien takana on harvinaisen fiksut aivot ja sillä isännällä maatilan lisäksi ei-maatalouteen liittyvä yritys, jonka liikevaihto on vuodesa vähän yli 20 milj. euroa?

Missään ei sanottu, että valinta tehtiin niiden silmien perusteella, ne nyt sattuivat olemaan se elokuvallinen efekti, jota tässä haettiin, ei nimi verotettavien tulojen listakärjessä.

Eli ensimmäinen syy oli miehen rahavarat ja toinen kivat silmät? Järkyttävää.

Onko sun pihan pakko tulla joka ikiseen ketjuun jankuttamaan iänikuista mantraasi? Varsinainen ankeuttaja.

Ihan asiallinen huomiohan tuo oli. Kumpikaan noista ei ole kovin syvällinen syy kumppaninvalinnassa.

Mikäs on syvällinen tai sopiva syy miehen valintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo! :D Kelpaisko tämä meidän stoori <3 Oltiin mun vanhempien ja siskon kanssa vanhempien mökillä muutama vuosi sitten laittamassa sitä talvikuntoon. Joskus iltapäivästä alkoi sataa vettä kaatamalla ja koira pelästyi ukkosta. Se karkasi, juoksi päättömästi tietä pitkin karkuun. Me ajeltiin mun siskon kanssa autolla perään, mutta koira katosi näkyvistä. Jonkin aikaa ajeltuamme nähtiin sitten porukoiden koira viereisellä pellolla, pysäytettiin auto ja yritettiin houkutella koiraa luo. Ei tehonnut.  Mun piti sitten varovasti mennä ojan yli sinne pellolle lähemmäs koiraa, mutta ojan penkka petti ja valuin sinne ojan pohjalle. Jalka jäi ihan outoon asentoon, nilkasta meni nivelsiteet, enkä saanut sitä saapasta irti pohjamudasta kun jalkaan sattui niin kovasti. Sisko lähti ajamaan takas mökille siihen peltojen toiselle puolelle hakemaan meidän isää apuun.

Sillä aikaa kun olin siellä ojassa ja sisko hakemassa isää, tietä ajaa auto, joka pysähtyy kohdalle mut nähtyään. Paikallinen vapaapalokuntalainen irrotti mun jalan mudasta, tuki sen, nosti olalle ja kantoi autoonsa, soitti mun vanhemmille, että olisi lähdettävä näyttämään jalkaa ja että hän voi ajaa. Antoi nimensä, puhelinnumeronsa ja laittoi vielä porukoille autonsa rekkarin kuvana ettei tartte ollaa huolissaan minne ojaan jäänyt tytär on kadonnut.

Vapaapalokuntalainen vietti mun kanssa yli tunnin päivystyksessä, vanhempien koira palasi mökille ja siinä vaiheessa kun mies palautti mut mökille, olin jo ihan ihastunut siihen :D Haluttiin tietysti tarjota kahvit ja vaivanpalkkaa sekä bensarahoja, muttei huolinut kuin kahvit ja sovittiin seuraavalle viikonlopulle treffit kaupungissa.

Nyt ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, naimisissa 12 ja meillä on 3 lasta.

Siis miten laittoi auton rekkarin kuvana? Vuosi ollut kuitenkin korkeintaan 2001 ja tuskin on älypuhelinta ollut herralla mukana?

Joo sillon ei paljon kuvia kännykällä otettu eikä lähetetty, ei edes värinäyttöä tainnu vielä olla puhelimissa. Parilla eurolla pystyi jonkun pikseli-kuvion tilaamaan koristeeksi näytölle.

Luin koko ketjun ja tuli tosi hyvä fiilis. Mieletöntä että moni on löytänyt puolison noin vain randomisti.  Kannustakaa vanhemmat nuorianne olemaan aktiivisia ja opettakaa sosiaalisia taitoja, niillä pärjää pitkälle!

Kahden kaverini tarinan kerron, toivottavasti eivät pahastu.

Tarinan keskiössä on siis nuori nainen, joka työskenteli tapahtumamyyjänä, ja oli hyvin kyyninen rakkauden suhteen, sekä mies joka burn outin jälkeen lähti etsimään elämälleen suuntaa, sattumoisin Suomesta ja eksyi samaan tapahtumaan. Nainen kiinnitti heti huomionsa väentungoksessa vaaleanpunaisen valokeilan saattelemana ohi kulkevaan mieheen ja sanoi lumoutuneena pomolleen että tuon miehen minä nain. Tapahtuman loputtua nainen ja mies vielä pitelivät yhdessä sadetta, mutta eivät vaihtaneet sanaakaan. Varsinainen ensitapaaminen oli seuraavalla viikolla toisessa tapahtumassa, kun naisen pomo tuli esittelemään tätä mysteerimiestä. Miehellä oli paluulento samana päivänä, mutta hän löysi sen mitä oli etsimässäkin eli elämälleen suunnan. He alkoivat kirjekavereiksi ja mies matkusti monta kertaa Suomeen tapaamaan naista. Meni viisi vuotta ennenkuin paljastui, että molemmat olivat rakastuneet ensisilmäyksellä, mutta olivat liian ujoja kertomaan tunteistaan. Muuttivat miehen kotimaahan ja kuusi vuotta ovat olleet nyt yhdessä, naimisissa ja perhe. Ulkopuolisten silmin ehkä vähän eriskummallinen pari, mutta sivustaseuranneena pakko sanoa että heillä synkkaa aivan erityisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaverini tapasi miehensä, kun vieras mies tuli viime kesänä pyytämään muutamaa euroa, että saisi ostettua kahvin. Se oli sellainen ulkoilmataidejuttu, alueella ei voinut maksaa pankkikortilla ja miehellä ei ollut käteistä euroakaan. Juttelivat koko tuon illan ja huomasivat ihastuneensa toisiinsa. Seurustelu alkoi siitä ja menivät nyt alkukesällä naimisiin :)

Ystävälleni sattui ihan samanlainen kohtaaminen, se oli Helsingissä Kivinokalla taidetapahtumassa. Voi olla vaikka sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt ihan elokuvista ole, mutta minulle kävi näin:

Läksin vastahakoisesti kaverin kanssa keskellä viikkoa "muutamalle". Ilta oli jotenkin tahmea, ja olin jo useaan kertaan lähdössä nukkumaan. Kaveri suostutteli vielä yhteen tanssiravintolaan, jonne lähdin mentaliteetilla: "vielä tuolla yhdet ja sitten kotiin". Ravintolassa olikin komeiden urheilijapoikien polttariseurue, johon meidät nopsasti kutsuttiin. Tanssin illan erään sankarin kanssa, ja ajatus kotiinmenosta jäi. Läksimme jatkamaan tuolla porukalla vielä toiseen ravintolaan, ja kadulla eräs seurueen jäsen käveli vieressäni tarjoten minulle repustaan juotavaa. Käännyin sanoakseni ystävällisesti "ei kiitos", kun tajusin että a) juuri tätä henkilöä en seurueessa vielä ollut nähnytkään ja b) hänellä on huikean upeat silmät ja ihana hymy. Suostuin taskulämpimään juomaan, ja siitä se lähti. Yhteisiä vuosia takana nyt 27, ja illan polttarisankarin vaimo on nykyään  yksi läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviäni :) Terkkuja tutuille, jos joku tunnistaa!

:D Alpha hylkäsi sinut baarissa ja Beta korjasi marjat pois :D

Ihania rakkaustarinoita <3 - lisää! Hassua, yhdessäkään tarinassa ei mainittu alfaa ja betaa ;) ehkä niillä ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.

Mun tuttu kertoi, että kun he olivat asuneet kaveriporukkana jossain kaupungissa, tekivät siis tyttöporukassa kaikkea kivaa, niin toisella paikkakunnalla oli useampi samanikäinen poika, joku näistä taisi olla jonkun tytön tuttu entuudestaan, koska jostain syystä tunsivat toisensa nämä tytöt ja pojat.

Niin kerran saunassa ollessaan nämä pojat olivat kuulemma jutelleet keskenään, että kenen tytöistä kukakin ottaisi puolisokseen. Jokainen oli siis iskenyt silmänsä johonkin näistä tytöistä. Niinpä nykyään nämä tytöt ja pojat ovat puolisoita keskenään, jokainen valitsemansa puolison kanssa.

Osan nykyistä elämäntilannetta en tiedä, mutta osalle on siunaantunut jo perheenlisäystäkin.

Isäni lainasi lamppua tuntemattomalle nuorukaiselle yhtenä kesäyönä. Tämän sitten palauttaessa lamppua, osuin sitä vastaanottamaan. Parin päivän päästä piippasi puhelin ja reilu kaksitoista vuotta olemme yhdessä olleet. Parin vuoden jälkeen muuten ostin tulevalle aviomiehelleni lampun jouluahjaksi ja tämä on edelleen parhaiten onnistunut lahjani.