Onko kukaan löytänyt elämänsä rakkautta kuten elokuvissa? Esim. Kauppakärryt karkaa ja sitten joku komea mies nappaa ne kiinni
Tai et ylety ottamaan kaupan ylimmältä hyllyltä jotain tuotetta ja sitten joku komea herrasmies tulee auttamaan? Ja sitten vaihdetaankin jo puhelinnumeroita ja siitä se loppuelämän mittainen rakkaustarina saa alkunsa.
Onko kukaan löytänyt elämänkumppaniaan tähän tapaan? Käykö oikeassa elämässä koskaan näin? Vai vainko elokuvissa?
Kommentit (313)
Vanhempani tapasivat, kun isäni nappasi tienlaidassa liftaavan äitini kyytiin.
Ihana lukea romanttisia tarinoita, kertokaa lisää: )
Tiedän yhden naisen, joka lähti lomamatkalle Kreikan saaristoon kuukaudeksi, että pääsisi irrottautumaan arjesta ja ylitse juuri päättyneestä huonosta suhteestaan. Kävikin niin, että hän tapasi siellä suomalaisen miehen, joka oli matkalla samoista syistä ja he rakastuivat toisiinsa. Suomessa olivat ensin vähän aikaa kaukosuhteessa, koska asuivat ihan eri puolilla maata, mutta sitten muuttivat yhteen kolmannelle paikkakunnalla, josta molemmat saivat uuden työpaikan. Tämä suhde on kestänyt nyt yli viisitoista vuotta ja heillä on lapsikin. Suomessa tuskin olisivat koskaan tavanneet toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan äo:ltanne jotain keskivertoa kun kumppani noin vain löytyy, ja muutenkin persoonattomia, todella tylsiä pulliaisia. Eikö se mennyt niin, että fiksuinten on vaikeinta pariutua?
:D Happamia, sano kettu...
En ole vielä törmännytkään tähän selitykseen: olen liian fiksu ja persoonallinen.
Mulle kävi näin! Olin seppäseminaarissa Unkarissa ja vaikka siellä oli paljon lihaksikkaita, komeita miehiä ympäri Eurooppaa en ajatellut heitä muina kuin kollegoina. Kunnes näin Hänet!! Sanoin kaverille että tuossa se nyt on, mun elämäni mies! Ei niin iso ja lihaksikas mutta hänessä oli Se Jokin. Seuraavana päivänä hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan maailman ääriin. Siinä unohtui lentoliput, alkavat koulut ja muu maallinen. Me lähdettiin yhdessä ja sillä reissulla ollaan vieläkin! Hän oli Tanskalainen joten tänne meidän tie lopulta vei. Viimeviikolla oli 15.hääpäivä ja edelleen ollaan hirmuisen rakastuneita! <3
Lähetin sähköpostia tuntemattomalle miehelle yhteiseen harrastukseemme liittyen. Mies tuli käymään asian tiimoilta kotonani. Se oli kliseisesti siinä, kun avasin oven ja näimme ensimmäisen kerran :) Tänä vuonna tulee 10v täyteen!
Olen tavannut nykyisen mieheni ensimmäisen kerran työpaikan parkkipaikalla. Ei se nyt ollut varsinaisesti romanttinen ensitapaaminen, oikeastaan päinvastoin, mutta tässä ollaan yhdessä edelleen!
Kaveri löysi miehensä kaupasta. Oli myyjänä siellä ja mies asiakas. Myöhemmin mies on paljastanut, että keksi tikusta ostettavaa, jotta näki kaverin. Haki vaikka Vichy-pullon, vaikkei tarvinnut nähdäkseen tuon kaverini. Lopullinen lähestyminen tapahtui muualla, mutta miehen aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri löysi miehensä kaupasta. Oli myyjänä siellä ja mies asiakas. Myöhemmin mies on paljastanut, että keksi tikusta ostettavaa, jotta näki kaverin. Haki vaikka Vichy-pullon, vaikkei tarvinnut nähdäkseen tuon kaverini. Lopullinen lähestyminen tapahtui muualla, mutta miehen aloitteesta.
Tosta tuli mieleen, että tiedän erään pariskunnan, jotka ovat alun perin tavanneet joskus nuorina kioskilla. Tyttö oli kioskilla kesätöissä ja poika kävi siellä tyyliin joka päivä kaksikin kertaa ostamassa esim. jätskin. Tuli varman syötyä aika paljon jätskiä sinä kesänä:)
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...
Sinä et taida olla se penaalin terävin kynä?
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu kertoi, että kun he olivat asuneet kaveriporukkana jossain kaupungissa, tekivät siis tyttöporukassa kaikkea kivaa, niin toisella paikkakunnalla oli useampi samanikäinen poika, joku näistä taisi olla jonkun tytön tuttu entuudestaan, koska jostain syystä tunsivat toisensa nämä tytöt ja pojat.
Niin kerran saunassa ollessaan nämä pojat olivat kuulemma jutelleet keskenään, että kenen tytöistä kukakin ottaisi puolisokseen. Jokainen oli siis iskenyt silmänsä johonkin näistä tytöistä. Niinpä nykyään nämä tytöt ja pojat ovat puolisoita keskenään, jokainen valitsemansa puolison kanssa.
Osan nykyistä elämäntilannetta en tiedä, mutta osalle on siunaantunut jo perheenlisäystäkin.
"kerran saunassa ollessaan nämä pojat olivat kuulemma jutelleet keskenään, että kenen tytöistä kukakin ottaisi puolisokseen"
No hah hah. Ei yksikään poikaporukka tai miesporukka juttele tuollaisista että kuka kenenkin ottaisi puolisokseen.
Siitä on kyllä varmasti puhuttu että kuka ketäkin panisi :D
Vierailija kirjoitti:
Matti Vanhaselle ja Susan Kuroselle kuulemma kävi näin Ikeassa. Eli Matti pidempänä auttoi paketin korkealta hyllyltä ja sitten alkoivat juttelemaan ja panemaan ja tutustuivat.
Kyllä tässä Vanhanen puhui paskaa eli valehteli suoraan. Netissä olivat tavanneet treffipalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu kertoi, että kun he olivat asuneet kaveriporukkana jossain kaupungissa, tekivät siis tyttöporukassa kaikkea kivaa, niin toisella paikkakunnalla oli useampi samanikäinen poika, joku näistä taisi olla jonkun tytön tuttu entuudestaan, koska jostain syystä tunsivat toisensa nämä tytöt ja pojat.
Niin kerran saunassa ollessaan nämä pojat olivat kuulemma jutelleet keskenään, että kenen tytöistä kukakin ottaisi puolisokseen. Jokainen oli siis iskenyt silmänsä johonkin näistä tytöistä. Niinpä nykyään nämä tytöt ja pojat ovat puolisoita keskenään, jokainen valitsemansa puolison kanssa.
Osan nykyistä elämäntilannetta en tiedä, mutta osalle on siunaantunut jo perheenlisäystäkin.
"kerran saunassa ollessaan nämä pojat olivat kuulemma jutelleet keskenään, että kenen tytöistä kukakin ottaisi puolisokseen"
No hah hah. Ei yksikään poikaporukka tai miesporukka juttele tuollaisista että kuka kenenkin ottaisi puolisokseen.
Siitä on kyllä varmasti puhuttu että kuka ketäkin panisi :D
Älä puhu paskaa. Vaimomatsku -sana on ihan syystä miehillä käytössä. Eri juttu kuin paneminen. Vai puhuttiinko nyt "miehistä" joille ei edes karvat vielä kasva? :D
No itse päädyin mieheni kanssa yhteen niin, että oltiin samalla luennolla, jossa jo huomasin hänet, mutta en tietty kehdannut mitään siellä mennä juttelemaan. Satuttiin sitten kuitenkin luennon jälkeen samaan aikaan kirjastoon hakemaan kurssikirjaa, ja siinä kirjahyllyjen välissä uskalsin alkaa juttelemaan. Nyt ollaan oltu naimisissa jo kohta 4 vuotta :)
Me tapasimme mieheni työpaikalla, jossa kävin usein asiakkaana. Huomasin hänet erityisesti ystävällisen ja kohteliaan asiakaspalvelun vuoksi. Lisäksi hän oli ja on vieläkin sillä tavalla viehättävästi ujo:) Menin aina silloin tällöin kysymään tulevalta mieheltäni jotain hänen työhönsä liittyvää. Ensin minulla oli oikeastikin asiaa, mutta sitten aloin keksiä kaikenlaista kysyttävää. Tämä oli luontevaa kyseisessä ympäristössä. Lopulta päädyimme välillä puhumaan muutakin siinä samalla, ihan niitä näitä. Tällaista jatkui melkein kaksi vuotta. Sitten eräänä päivänä vain suoraan ehdotin hänelle, että tavattaisiinko hänen työvuoronsa jälkeen illalla, odottaisin häntä ulkorappusilla. Mies suostui tähän ja lähdettiin illalla kävelylle ympäri kaupunkia, käveltiin vain katuja tuntikausia ja juteltiin kaikesta. Kun huomattiin että on jo yö, sovittiin uusi tapaaminen ja niin alkoi tapailu, joka muuttui pian seurusteluksi. Nyt olemme jo vuosia olleet yhdessä:)
Kertokaa lisää, kiva lukea miten eri tavoilla voi löytää parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittää, että joku valitsee elämänkumppanin kauniiden silmien perusteella...
Ajatella, missään tapauksessa sellainen ei kannata. Ennemin pankkitilin saldon tai perseen mallin perusteellahan se kuuluu tehdä!
Minä valitsin aviomiehen kikkelin koon perusteella. Ei olisi kannattanut. Oli sillä kauniit silmät ja nätti hymykin, oltiin oltu tovi naimisissa, kun hokasin, että sillähän on tekarit. Lisäksi sitä ei se seksikään juuri nappaa - mielummin makaa sohvalla kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Auts, onpa raastavansuloinen ketju näin 35-vuotiaalle ikisinkkunaiselle :).
Monta kertaa olen ajatellut, että tässä se mun elokuvahetki on - katse on kohdannut kaupassa, lentokoneessa, puistossa, ja jutusteltukin on... Mutta koskaan nuo miehet eivöt ole ottaneet hetkestä = aloitteestani vaaria. En tiedä mitä teen väärin, kun en kauhean rumakaan ole!
Mutta ehkä vielä jokin päivä. Sillä välin luen teidän ihania tarinoitanne.
aloite = pyytää toista ulos, joten se mitä teet väärin on ettet tiedä mikä on aloite.
Tiedän parin, jotka tapasivat kun istuivat lentokoneessa vierekkäin. Mies ulkomaalainen, juttelivat koko matkan mutteivät vaihtaneet numeroita tai mitään, mikä jäi harmittamaan tätä naistakin. Mies oli kuitenkin onnistunut yhdistelemään kaikki tiedonjyvät naisesta (ei tiennyt koko nimeä) ja löysi facebookista ja ovat kai yhdessä edelleen.
Nykyisen mieheni näin ensimmäisen kerran opiskeluaikoina korkeakoulussa. Hän käveli luokkahuoneen eturiviin istumaan ja kun katsoin häneen, TIESIN, että hän on elämäni mies. Olin ihastunut aikaisemminkin, mutta se tunne oli jotain aivan muuta. En saanut häntä mielestäni ja ajattelin, että jos hänet saisin itselleni olisin maailman onnellisin. Toiveeni toteutui ja vielä 6 vuodenkin jälkeen ollaan kuin vastarakastuneet. :)