Pienet jutut joista huomaa että on saanut hyvän kasvatuksen?

Kuulun siihen ikäpolveen ja vanhempisukupolveen, joka kuvitteli, että lasta ei oikeastaan voi kasvattaa. Lapsen pitää saada kasvaa itsekseen omaksi itsekseen, toki imien ympäristöönsä niitä arvoja ja mahdollisuuksia, joita ympäristö tarjoaa. Tärkeimpänä omien vanhempien malli.

Siitä huolimatta omat lapseni ovat mielestään hyvin kasvatettuja. En oikein tiedä mitä se sitten on... mutta joo, he osaavat käyttäytyä arjen vuorovaikutustilanteissa hyvin, heille toki on opetettu pienestä pitäen sanat kiitos ja ole hyvä, tervehtiminen ja myös se että pitää pyytää anteeksi jos on loukannut jota kuta; vaikka itse olisi mielestään oikeassa, voi silti osoittaa olevansa pahoillaan siitä että toinen on pahoittanut mielensä. Myös tylsistä lahjoista on kiitettävä, koska lahjan antaja on varmasti tarkoittanut hyvää. Ihmisistä ei puhuta rumasti edessä eikä takana. Jonkun ihmisen loukkaava käytös on eri asia kuin se että se ihminen olisi jotenkin paha, tyhmä, ruma tai vääränlainen. Teoista voidaan olla montaa mieltä, ihminen itsessään on aina arvokas. Luontoa ei tietenkään roskata (tämä on mielestäni hämmästyttävän vähän ymmärrettyä) vaan kaikki mikä luontoon kuljetetaan kuljetetaan sieltä myöskin pois. 

En tiedä vieläkään onko tuo kaikki ylläoleva hyvää kasvatusta - mutta jos nuo asiat eivät ihmisissä ole kohdallaan, hän on mielestäni aika tökerö, enkä semmoisen ihmisen seurasta erikoisesti välitä. Hän antaa myös itsestään hölmön kuvan, eli semmoista imistä en mielellään esim. rekrytoi töihin. 

Sanooko "Matti, Maija ja minä" vai "minä, Matti ja Maija".

Hillitty, huomaavainen käytös erottaa juntit sivistyneistä missä vaan, vaikkapa kahvilassa. Kyse ei ole edes mistään "sääntöjen" noudattamisesta - kuten oven avaamisesta - vaan yleisestä olemuksesta. Puhetapa, elehtiminen ym kertoo kaiken hetkessä.

Yksi ihana käytöstapa on, jota itse en aina osaa, ei puhu lastensa asioista.

Naapurini hyvin herttainen rouva on erään julkkiksen äiti ja vaikka kuinka syvällisesti keskustelemme hänen omasta elämästään, yhdenkään lapsensa, ei tämän julkkiksen, eikä neljän muun asioista hän ei koskaan puhu kuin tyyliin montako lasta on, kuka kävi, kenen luona oli juhannuksena, millainen luonto on tämän lapsen kodin ympärillä.

Tämä äiti myös sanoo kauniisti että tuntisi pettävänsä lapsensa jos puhuisi näiden asioista.

Hyvä kasvatus näkyy tasapainoisena ja positiivisena asenteena. Siihen sisältyy toisten huomioon ottaminen ja epäitsekkyys.

Autetaan toisia hädässä, oli kyseessä tien näyttäminen, kellonajan kertominen, kassien kantaminen naapurin mummolle tai parin roposen antaminen ihmiselle jolta ne kriittisellä hetkellä puuttuu. Pieniä arjen urotekoja. Hyvä ja hyvin kasvatettu taspainoinen ihminen on empaattinen eikä emmi ryhtyä toimeen. Hän ymmärtää että kohtelemalla muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan on ainut tapa parantaa maailmaa. Eikä hän koe tässä menettävänsä mitään. 

Juntit ja moukat ovat itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Eivät edes huomaa, jos joku tarvitsee apua, ja jokainen pieni teko on pois itseltä joka on maailman tärkein olento. Varmasti myös sitä, jso on lapsena tullut hylätyksi ja kaltoinkohdelluksi, rakentaa ympärilleen suojamuurin ja pyrkii ain pitämään (ja saamaan) kaiken itselleen. Harmillista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nirsoile ruokien suhteen, ei kitise hyttysistä ja muista luonnollisista pikkuasioista, pysähtyy auttamaan jos joku on pulassa.

Jaan kaiken, mitä edellä tulit kirjoittaneeksi. Mutta täydennän ja lisään sen, että hyviin tapoihin kuuluu minusta myös toisten ruokalutapojen arvostaminen. Toki se on sitä, ettei nirsoile, mutta myös sitä, että tajuaa, ettei kaikki tarkoituksellisesti nirsoile. Itse yritän olla tekemättä isompaa meteliä omista rajoitteistani ja mahdollisesti kiittäessäni kutsusta kertoa rajoittuneisuudestani- ja samalla kertoa, että voin vaikka ottaa omat eväät mukaan, ettei minusta olisi ylimääräistä vaivaa. - Moni kyllä hyvin usein myös tarjoutuu tekemän myös jotain minullekin sopivaa, josta heille kiitos.  Mutta aina toisinaan osa ottaa sairauteni henkilökohtaisena loukkauksena. - En tiedä, miten sen voisin välttää. Onneksi tällaiset tahot ovat vuosien saatossa käyneet verraten harvinaisiksi.  

Pitää huolta siitä, että ryhmässä kaikilla on hyvä olla. Esittelee ihmisen muille. Tämä on Suomessa järkyttävän harvinaista. 

Niin, vuonna 2017 hyvän kasvatuksen tunnusmerkit näkyvät ilmeisesti siinä, että ihminen noudattaa joitakin käyttäytymissääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi ruokailuun tai ovien aukomiseen.  

Mulle hyvä kasvatus merkitsee sitä, että ihminen ottaa huomioon toiset eri tilanteissa. On sivistynyt ja tiedonhaluinen, pohtii näkemäänsä ja kuulemaansa ja perustelee väitteensä. Ei katsele muita pitkin nenänvarttaan ja pyörittele silmiään omasta mielestään omituista kuultuaan.

Itse olen huonosti kasvatettu ja kiroilin jo viisivuotiaana varsin kattavalla sanavarastolla. Kirosanoja lipsahtaa edelleenkin ja saatan käyttäytyä aggressiivisesti omia/muiden oikeuksia puolustaessani. Saattaa olla, että veitsikin on käynyt suussa ja ruokaliinalla on oikein hinkattu suupieliä.

Silti en pidä itseäni moukkana tai junttina sen enempää kuin puolisoani, joka on tismalleen samanlainen. Väittää kyllä, että olen pahempi suustani, mutta vertaisarviointi voi joskus mennä pieleen.

Liian kiltti ja ystävälliseksi opetettu, joutuu työpaikalla helposti yliajetuksi. Naisilla on usein vaaraksi parisuhteessa myös joutua täysin huijatuksi, kun se oikea arki alkaa Nykymaailmassa on myös pulaa herrasmiehistä, työpaikoilla miehet harvoin avatuvat kavereilleen. Se selkäänpuukottaja voi olla vaikka kaverisi. Jos työssä muut ovat susia, he pian syövät sen lampaan.  Jos taas on liian viileä, katsotaan ettei kuulu porukkaan.

Nainen kirjoitti:

Kun puhutaan jostain porukalla ja esim. jonkun vitsi on menossa pieleen tai kukaan ei kuuntele ym. kaltainen tilanne. Hyvin kasvatettu ja sosiaalisesti taitava ja kohtelias ihminen osaa hienovaraisestu "pelastaa" tilanteen niin, ettei toinen nolostu. Kun kukaan muu ei kuuntele vaan puhuvat päälle, hän kuuntelee. Mielestäni vaikka asia ei olisikaan kovin kiinnostava tai kertoja vaikuttaisi kaikkien mielestä oudolta, kohtelias ihminen ei tuo näitä seikkoja esille tai kohtele eri tavalla kuin muita.

Kyllä, olen nykyään huomannut olevani usein tämä "pelastaja". Johtunee siitä, että karvaita nuoruuden kokemuksia kun ujona ja ei-niin-kauniina olen kokenut olevani se "outo" jota ei kuunnella silloinkaan kun uskaltauduin jotain sanomaan. Ikä on onneksi tuonut itsevarmuutta ja toisaalta olen myös hyvin herkkä havainnoimaan toisten tunnetiloja

Kun osaa sanoa "Kiitos", "Ole hyvä" ja "Anteeksi" luontevasti ja aidosti kuunnella toista ihmistä, kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta eipä vain ole.

Täysissä liikennevälineissä katselen kauhistuneena, että kukaan ei tarjoa vanhemmille tädeille paikkaansa. Minä 66-vuotias täti sen joudun kyllä tekemään, koska miehet ramplaavat kännyköitään tai esittävät sokeaa. Onneksi minulla on terveet jalat ja järki päässä :D

Eräs tiedenainen, joka tutkii ihmisten sosiaalisuutta ja sosiaalista käyttäytymistä, sanoi keväällä TV-haastattelussa jotenkin näin: "Sosiaalinen ihminen ei ole välttämättä lainkaan sosiaalisesti lahjakas, jos vain on äänessä koko ajan ja kertoo vain itsestään. Muiden kuulumiset eivät kiinnosta." Siinä se!

Asiointi puhelussa tervehdin vuorokauden aikaan sopivalla tavalla ja esittelen itseni. Yritän selvittää asiani ja odotan vuorostani vastaajalta tarkentavia kysymyksiä. Hänen tulisi osata lopettaa puhelu niin, että ymmärrän asian olevan selvä. Haluan loppukaneetin ja hyvästelyt, johon voin vastata. On epäkohteliasta jättää toinen puhelimessa vaille näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Pitää huolta siitä, että ryhmässä kaikilla on hyvä olla. Esittelee ihmisen muille. Tämä on Suomessa järkyttävän harvinaista. 

Niin on. Ja tämä on yksi syy miksi esim tuparit, synttärit ym juhlat missä ei välttämättä ole muita tuttuja kuin isäntäväki ovat enimmäkseen tosi kiusallisia. Kaikki pysyvät omissa porukoissa, jos yrittää liittyä keskusteluun muiden vieraiden kanssa niin saa vaivaantuneita katseita ja juttu tyrehtyy, muut alkavat puhua yhteisistä asioistaan niin ettei "tunkeilija" voi osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Liian kiltti ja ystävälliseksi opetettu, joutuu työpaikalla helposti yliajetuksi. Naisilla on usein vaaraksi parisuhteessa myös joutua täysin huijatuksi, kun se oikea arki alkaa Nykymaailmassa on myös pulaa herrasmiehistä, työpaikoilla miehet harvoin avatuvat kavereilleen. Se selkäänpuukottaja voi olla vaikka kaverisi. Jos työssä muut ovat susia, he pian syövät sen lampaan.  Jos taas on liian viileä, katsotaan ettei kuulu porukkaan.

Samaa mieltä, täyttä asiaa kirjoitit. Itselleni ainakin on hierottu naamaan sellaista luterilaista ripulipaskaa, että vanhempia ihmisiä on pakko kunnioittaa ja arvostaa, viis siitä kuinka henkisestikehittymättömiä, lapsellisia, raukkamaisia tai epäreilun mielisairaita raakalaisia he olisivatkaan.

Hyvään kasvatukseen tietysti kuului myös se ettei vaan saa ylpistyä mistään, koska se on maailman vahingollisinta ihmiselle, jos hän ei usko olevansa täysin arvoton ja mitätön olio.

Nyt yhteiskunta saa tästäkin hyvinkasvatetusta ihmisestä maksaa miljoonia, kun mielenterveys on mennyt.

Aidosti hyväkäytöksisen ihmisen seurassa itsekin petraa kuin luontojaan. Ei päteäkseen, vaan koska yhdessäolo on silloin niin mukavaa. Tuntuu lähes luksukselta.

Kannatan tasa-arvoa, ja siinä tilanteessa perinteisellä herrasmiehellä on oiva tilaisuus ilahduttaa. Ilahdun ihan aidosti oven avaamisesta, takin auttamisesta ylleni tai kassini kantamisesta, koska ne eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä näinä tasa-arvon aikoina. Huomiointia ja hemmottelua ja varmasti löydän tilaisuuden osoittaa arvostukseni, tavalla tai toisella, niin että mies saa hyvän mielen.

Taannoin lounaalla kaadoin itselleni uuden lasillisen vettä. Lounasseuralaiseni pahoitteli, ettei ollut huomannut täyttää tyhjää lasiani. Se tuntui jo käytöstapojen huipentumalta ja suorastaan hämmästyin. Yleensä kun saa olla kiitollinen, ellei kanssaruokailija kata lasia vain itselleen tai omi vesikannua lautasensa viereen tms.

samatha kirjoitti:

Lämpimän ruuan saa aloittaa syömään heti (ettei jäähdy). Hyvän ravintolan tuntee siitä, että lämpimät ateria tuodaan samaan aikaan kaikille ja kuumana. Jälkiruoka aloitetaan aina yhtä aikaa.

Itse asiassa perinteisesti tuo lämpimän ruuan sääntö menee niin, että kun vieressä istuvilla on myös ruoka edessä, saa alkaa syödä. Koko pöytää ei tarvitse lämpimän ruuan kanssa odottaa.

Mutta tätä pitää soveltaa tilanteen vaatimalla tavalla.

Juhlissa ja muissa tapahtumissa ei syödä eikä juoda puheiden aikana. Ja yleensäkin odotetaan, että kanssaruokailijat (tai pitkissä pöydissä 7 lähimpänä istuvaa) ovat saaneet annoksensa ennen kuin ryhdytään syömään.

Tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Siistit ja hyvinhoidetut vaatteet.

Keskustelutaito ja kuuntelun taito. Kyky keskustella kaikenlaisista aiheista kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Autetaan toisia hädässä, oli kyseessä tien näyttäminen, kellonajan kertominen, kassien kantaminen naapurin mummolle tai parin roposen antaminen ihmiselle jolta ne kriittisellä hetkellä puuttuu. Pieniä arjen urotekoja. Hyvä ja hyvin kasvatettu taspainoinen ihminen on empaattinen eikä emmi ryhtyä toimeen. Hän ymmärtää että kohtelemalla muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan on ainut tapa parantaa maailmaa. Eikä hän koe tässä menettävänsä mitään. 

Juntit ja moukat ovat itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Eivät edes huomaa, jos joku tarvitsee apua, ja jokainen pieni teko on pois itseltä joka on maailman tärkein olento. Varmasti myös sitä, jso on lapsena tullut hylätyksi ja kaltoinkohdelluksi, rakentaa ympärilleen suojamuurin ja pyrkii ain pitämään (ja saamaan) kaiken itselleen. Harmillista. 

Tässä on vaan se ongelma, että muut eivät välttämättä halua tulla kohdelluksi kuten sinä. Muita tulisikin kohdella kuten he haluavat tulla kohdelluksi, ihmisillä kun on erilaisia arvoja.

Jos joku käyttäytyy hyvin ja asiallisesti, niin mistä te sen tiedätte ja huomaatte, onko hän ne käytöstapansa oppinut siellä alahärmäläisessä korvensuolenmutkan pikkupirtti kylässään sodan traumatisoimilta skitsoaffektiivisilta juoppohullu isovanhemmiltaan vitsan säestäminä, vai ihan itse myöhemmässä elämässään ihmisten ilmoille päästyään????