Pienet jutut joista huomaa että on saanut hyvän kasvatuksen?

Vierailija kirjoitti:

Niin pieniä, että melkeinpä vain toinen yhtä hyvän kasvatuksen saanut sen tunnistaa. Moukilta ja rahvailta jää huomaamatta.

Mitä tulee mieleen?

Ainakin se tulee mieleen, että nyt aliarvioit rahvasta (maalaiset, työläiset, torpparit) sillä monessa rahvaan kodissa kasvatetaan lapsia hyviin käytöstapoihin ja kunnioittamaan muita ihmisiä, vaikka koti olisi hyvin vaatimaton. Ja rahvaan perheen lapsista, monet ovat sivistäneet ja edenneet työuralla hyvin pitkälle.

osaa perusasiat, kuten:

- avaa oven tai pitää ovea auki muille

- Tervehtii tuttuja vaikkapa työpaikalla tai naapurustossa, kun tavataan (ei tuijota varpaitaan, kuten helsingissä tuntuu olevan tapana)

- Osaa sano kiitos, kun joku tekee jotakin hyväksesi (esimerkiksi avaa oven, siivooja pyyhkii pölyt pöydältä töissä)

- Ei pidä hattua päässä sisällä, varsinkaan syödessä

'

Kaikki koskevat siis miehiä ja naisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ladyna en ikinä hauku, tuomitse tai puhu ala-arvoisesti toisista. Rehellisyys, kohteliaisuus, toisten huomioonottamisen. WT porukka räyhää, haukkuu, tuomitsee, on jyrkkiä kannanotoissaan, ilkeily ja toisten haavoittaminen on alaluokkaista, asiat voi sano suorasti mutta fiksusti, ei räyhäävästi tai toista alentavasti, kyse on siitä, että kunnioittamalla itseä ei alennu ala-arvoiseen käytökseen. Herrasmiehet ja Ladyt erottaa juuri silloin kun on paineen alla; toiset räyhää mutta todelliset Ladyt/herrasmiehet pitävät käytöstavat ja hoitavat asiat tyylillä.

"Ladyna en ikinä hauku, tuomitse tai puhu ala-arvoisesti toisista". Etkö? Luepa mitä sitten kirjoitit.

Minäkään en ole jyrkkä kannanotossaan, en tuomitse ja arvostan jokaista yksilönä.Olen asiakaspalvelutyössä ja saan lähes päivittäin kiitosta asiakkailta. Erityisesti jäi mieleen erään vanhuksen kommentti. Hän piti tavastani antaa vaihtorahat. Ihan se omasta mielestäni meni niinkuin aina ennenkin, mutta hänen mielestään muut nuoret pudottavat vaihtorahat korkealta, niinkuin vanhuus olisi joku tarttuva sairaus.

Se mun ongelma on sitten siinä, että tietty ihmisryhmä luulee ystävällisyyttä mun taholta kiinnostuksen osoittamiseksi ja voi ei, siinä ollaan väärillä jäljillä. Annanko tietämättäni jotain vääriä signaaleja. Tänään viimeksi töiden jälkeen kävin ottamassa kahviossa suolapalaa ennen kotiin lähtöä. Viereisessä pöydässä huikkasi päivällä näkemäni asiakas tervehdyksen. Yritin syödä nopeasti ja hän jutteli koko ajan. Kysyi lopulta, voiko istua samaan pöytään. Ja taas mulle iski paniikki. Mistä tässä on niinkuin kyse. Haluaako hän vain jutella vai kuvittelenko itse muuta. Sopersin, että olen lähdössä ihan juuri. Ja inhosin itseäni. Niin joo, päivällä töissä osoitin hänelle istumapaikkaa, kun odotti kauan jotakin. Tässä oli siis kyse laitapuolen kulkijasta. Ja vähän tuli tunne, että jotakin saattoi sananvaihtomme jotenkin nyppiä. Siis antakaa te hyvinkasvatetut neuvoa, miten pärjätä. Oma sydän neuvoo juttelemaan ihan reilusti ja omana itsenään. Olkoon siinä sitten vaikka mallia niille kyräilijöille.

Tervehtii, kättelee puristaen toisen kättä sopivasti, katsoo silmiin, juttelee vieraidenkin ihmisten kanssa luontevasti, on ystävällinen asiakaspalvelijoille, ei ylenkatso heikompia tai köyhempiä lähimmäisiä, kiittää saamistaan lahjoista, ei kiroile.

Yksi tärkeä asia mun mielestä on, että oli kohtaaminen millainen tahansa, vastapuolelle jää aina hyvä tunne ihmisestä. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa hyvät käytöstavat tunnistaa sillä, että jos on jotain moitittavaa, niin asiakas sanoo asian rakentavasti ja kohteliaasti, kuitenkin viesti tulee selvästi perille. Aspan ei tarvitse hävetä tai hänellekään ei tule huono tunne asiakaspalvelutilanteesta. Toinen esimerkki vaikka kritiikki työpaikalla. Hyvä pomo osaa antaa kritiikin niin, ettei se loukkaa tai syyllistä, vaan antaa ennemmin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja jättää työntekijälle silti hyvän mielen.

Tähän kuuluu muutenkin kaikki peruskohteliaisuudet. Juuri läheisensä menettäneelle sanotaan osanotot ja osataan käyttäytyä tilanteen mukaan. Otetaan keskustelussa toiset osapuolet huomioon, kuunnellaan, kysellään ja jutellaan rakentavasti. Huonona päivänä osataan ilmaista oma huono mielentila, eikä vain äksyillä ja puhkuta menemään. 

Koulussa samalla luokalla oli varakkaan, wanhan hienon suvun vesa. Käyttäytyi aina isottelevasti ja tökerösti muita kohtaan. Oli isokokoinen ja uhkaili tarvittaessa muita. Silti kehui, että hän osaa tarvittaessa "käyttäytyä" äärimmäisen hienosti. On aikuisena saanut kuitenkin potkut monesta työpaikasta ja kuulemma varoituksia ja huomautuksia käytöksestä.

Yliopistolla opiskelin tiedekunnassa, jossa oli useampikin aatelinen. Näillä oli jotenkin "yliyrittämistä" käytöksessä ja juhlimisessa, ei suoranaista rentoutta. Ystävällisiä mutta pidättyväisiä. Jotenkin he olivat mieluummin pienessä porukassa, eikä mitenkään jäänyt mieleen, että heiltä olisi saanut oppia tyylikkäästä käyttäytymisestä.

Itsellä on toinen käsi ollut pitkään vajaakuntoinen. Tästä syystä olen pakosta kiinnittänut huomiota ihmisten käyttäytymiseen ulko-ovella. Monella naisella tuntuu olevan tapana livahtaa ovenraosta pitämättä sitä lainkaan auki perästä tulevalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään, että miehet joskus harvoin Suomessakin päästävät naiset edellään esim bussiin. Aukaisevat oven. Teititellään ja kunnioitetaan ikäihmisiä. Kysytään kuulumisia ja vastataan kattavammin kuin vain "hyvää". Pipo ja lippis pois päästä ruokaillessa, otetaan aina muut ihmiset huomioon.

Mulla pariakin naispuoleista kaveria on somessa avautunut miten ovien avaaminen on naisten alistamista tms, osaavat he avata itsekin. Oon pohtinut uskaltaako kukaan kohta enää avata ovea naisille...

Minä sanoisin näin nelikymppisenä feministinä, että on oikein mukavaa jos mies avaa oven. MUTTA jos ei avaa, niin sekin on täysin fine. Osaan tosiaan itsekin.

Feminismi voi olla ihan rentoakin...

Vierailija kirjoitti:

- Ei puhuta naisille kädet taskussa.

- Ravintolassa nainen istuu niin, että näkee salin, ikkunasta ulos tai ulko-ovoea kohti. Toki halutessaan toisinkin.

- Naiset ensin, paitsi portaissa ja hississä.

Ah nykyajan tasa-arvo!

Aika paljon kertoo se miten kohtelee "alempiaan". Älkää pillastuko sanavalinnasta, tarkoitan niitä, jotka ovat asemassa, jossa palvellaan sinua.

Tyyliin, miten käyttäytyy kaupan kassalla, töissä siivoojaa kohtaan tai alaisiaan, miten kohtelee tarjoilijaa jne.

Hyvät tavat omaava kohtelee kaikkia hyvin, ei koskaan katso alaspäin, ei yritä pönkittää omaa asemaansa jonkun asiakaspalvelijan kustannuksella jne. Tervehtii, kiittää, puhuu ystävällisesti ja toisen työtä kunnioittaen. Toisaalta osaa jämptisti ja ystävällisesti pyytää tarvitsemansa palvelun, ei myöskään nöyristele, pyytele anteeksi tms.

Mihinkähän perustuu tuo, että juuri naisen pitäisi nähdä sinne saliin ja ovelle? Itse kuulen tuosta ekan kerran ja itse asiassa minulle on todella tärkeää itselle jostain syystä nähdä salin puoli hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon noista on sellaista, minkä voi fiksu ihminen myöhemminkin oppia itse, vaikkei kotona olisikaan kasvatettu.

Näin on. Ainut mitä muistan alkoholisti-äitini minulle opettaneen lapsena oli kiittäminen/kiitos ja ettei hihoja saanut roikottaa käsien yli. Mitään keskustelutaitoja tms ei kotoa minulle opettettu, lähinnä piiskaa tuli, jos teki väärin. 

Mutta näin aikuisena ja itse itseäni opettaneena (ihminen kun on aina toiselle peili, josta voi oppia) niin aiemminkin tässä ketjussa ilmi tulleet hyvät käytöstavat, kiittäminen, anteeksi pyytäminen sekä keskustelutaidot(!!), muiden huomioiminen ja auttaminen ovat niitä joita itse arvosta toisissa ihmisissa ja joita pyrin itse noudattamaan. 

Kerro, oi kerro minullekin, miten noita keskustelutaitoja voi oppia! Kotona olen saanut kasvatuksen, että lasten kuuluu olla hiljaa. Tervehtiminen, kiitos ja anteeksi on opetettu, mutta siinäpä ne sitten onkin.

Vaikka miten aina yritän petrata sosiaalisissa tilanteissa, niin tuntuu, että aina vaan onnistun jotenkin tyrehdyttämään keskustelun. Tulen vaan sanoneeksi jotain, mikä ei vaan millään tavalla edistä keskustelua, enkä edes ymmärrä, miten aina joudun siihen tilanteeseen. Ja vielä vähemmän ymmärrän, miten voisin välttää sellaisia. :(

Ei osaa vain ottaa vaan älyää myös antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon noista on sellaista, minkä voi fiksu ihminen myöhemminkin oppia itse, vaikkei kotona olisikaan kasvatettu.

Näin on. Ainut mitä muistan alkoholisti-äitini minulle opettaneen lapsena oli kiittäminen/kiitos ja ettei hihoja saanut roikottaa käsien yli. Mitään keskustelutaitoja tms ei kotoa minulle opettettu, lähinnä piiskaa tuli, jos teki väärin. 

Mutta näin aikuisena ja itse itseäni opettaneena (ihminen kun on aina toiselle peili, josta voi oppia) niin aiemminkin tässä ketjussa ilmi tulleet hyvät käytöstavat, kiittäminen, anteeksi pyytäminen sekä keskustelutaidot(!!), muiden huomioiminen ja auttaminen ovat niitä joita itse arvosta toisissa ihmisissa ja joita pyrin itse noudattamaan. 

Kerro, oi kerro minullekin, miten noita keskustelutaitoja voi oppia! Kotona olen saanut kasvatuksen, että lasten kuuluu olla hiljaa. Tervehtiminen, kiitos ja anteeksi on opetettu, mutta siinäpä ne sitten onkin.

Vaikka miten aina yritän petrata sosiaalisissa tilanteissa, niin tuntuu, että aina vaan onnistun jotenkin tyrehdyttämään keskustelun. Tulen vaan sanoneeksi jotain, mikä ei vaan millään tavalla edistä keskustelua, enkä edes ymmärrä, miten aina joudun siihen tilanteeseen. Ja vielä vähemmän ymmärrän, miten voisin välttää sellaisia. :(

Tämän minäkin haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ladyna en ikinä hauku, tuomitse tai puhu ala-arvoisesti toisista. Rehellisyys, kohteliaisuus, toisten huomioonottamisen. WT porukka räyhää, haukkuu, tuomitsee, on jyrkkiä kannanotoissaan, ilkeily ja toisten haavoittaminen on alaluokkaista, asiat voi sano suorasti mutta fiksusti, ei räyhäävästi tai toista alentavasti, kyse on siitä, että kunnioittamalla itseä ei alennu ala-arvoiseen käytökseen. Herrasmiehet ja Ladyt erottaa juuri silloin kun on paineen alla; toiset räyhää mutta todelliset Ladyt/herrasmiehet pitävät käytöstavat ja hoitavat asiat tyylillä.

Ensin mainostat, että et hauku tai tuomitse ja sitten HETI SEURAAVASSA LAUSEESSA teet niin. Lady on nyt pudonnut jalustaltaan tänne lättiin meidän muiden kanssa...

Puhu vain omasta puolestasi pikku possuliini.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistolla opiskelin tiedekunnassa, jossa oli useampikin aatelinen. Näillä oli jotenkin "yliyrittämistä" käytöksessä ja juhlimisessa, ei suoranaista rentoutta. Ystävällisiä mutta pidättyväisiä. Jotenkin he olivat mieluummin pienessä porukassa, eikä mitenkään jäänyt mieleen, että heiltä olisi saanut oppia tyylikkäästä käyttäytymisestä.

Täällä sama tilanne päällä. Olen korkeasti ja akateemisesti koulutettu ja merkittävissä kansainvälisissä tehtävissä toiminut ja opiskelin hienossa koulussa ja yliopistossa prinssien ja aatelisten sekä jalosukuisten kanssa. He eivät osanneet käyttäytyä ja olivat olevinaan parempia kuin minä. Eivät osanneet käyttäytyä ja olla tavallisia ihmisiä.

nykynuoriso kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Ei puhuta naisille kädet taskussa.

- Ravintolassa nainen istuu niin, että näkee salin, ikkunasta ulos tai ulko-ovoea kohti. Toki halutessaan toisinkin.

- Naiset ensin, paitsi portaissa ja hississä.

Ah nykyajan tasa-arvo!

Juuri näin. Ennen asiat olivat toisin. Naiset olivat naisia ja pitivät huolta kodin lisäksi myös omasta ulkonäöstään ja miehet olivat miehiä ja heillä oli paksut ja suonikkaat siittimet.