Lue keskustelun säännöt.
Pienet jutut joista huomaa että on saanut hyvän kasvatuksen?
24.06.2017 |
Niin pieniä, että melkeinpä vain toinen yhtä hyvän kasvatuksen saanut sen tunnistaa. Moukilta ja rahvailta jää huomaamatta.
Mitä tulee mieleen?
Kommentit (238)
En tiedä, joko tämä mainittiin, koska oli mahdotonta käydä läpi kaikkia viestejä.
Ap:n etsimä pieni erottava juttu on esimerkiksi lautasliinan oikeaoppinen käyttö. Sen vain huomaa, kuka on tottunut ja kuka ei.
Toinen pikkujuttu on sanoa "terveydeksi" kun joku aivastaa. Lapsuuden asuinmaassamme sen toivottaminen oli itsestäänselvyys mutta nykyisin yllättävän harvinaista ainakin Suomessa. Kiva huomata, kuka on saanut samantyyppisen kasvatuksen, kun silloin tällöin joku reagoi toivotukseeni kiitoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autetaan toisia hädässä, oli kyseessä tien näyttäminen, kellonajan kertominen, kassien kantaminen naapurin mummolle tai parin roposen antaminen ihmiselle jolta ne kriittisellä hetkellä puuttuu. Pieniä arjen urotekoja. Hyvä ja hyvin kasvatettu taspainoinen ihminen on empaattinen eikä emmi ryhtyä toimeen. Hän ymmärtää että kohtelemalla muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan on ainut tapa parantaa maailmaa. Eikä hän koe tässä menettävänsä mitään.
Juntit ja moukat ovat itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Eivät edes huomaa, jos joku tarvitsee apua, ja jokainen pieni teko on pois itseltä joka on maailman tärkein olento. Varmasti myös sitä, jso on lapsena tullut hylätyksi ja kaltoinkohdelluksi, rakentaa ympärilleen suojamuurin ja pyrkii ain pitämään (ja saamaan) kaiken itselleen. Harmillista.
Pyrin auttamaan muita mutta poikkeuksen tekee kolikkojen antaminen. En voi ymmärtää nykyajan Suomessa kerjäämistä. Nuoret ja lapset pyytävät rahaa tuntemattomilta tai samat aikuiset ihmiset ovat kerjuulla kaupungin keskustassa. Ystävälle voin antaa kolikon jos häneltä puuttuu, mutta arvostan erästä ystävääni todella paljon, joskus hänellä ei ole ollut mukana kolikoita kun olemme käyneet kahvilla ja aina seuraavalla kerralla hän vaatii saada maksaa molempien puolesta jolloin olemme sujut. Emme kumpikaan ole mitenkään varakkaita. Joitakin ystäviä joiden olen huomannut pyrkivän vain hyötymään minusta olen pyrkinyt välttelemään.
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon noista on sellaista, minkä voi fiksu ihminen myöhemminkin oppia itse, vaikkei kotona olisikaan kasvatettu.
Näin on. Ainut mitä muistan alkoholisti-äitini minulle opettaneen lapsena oli kiittäminen/kiitos ja ettei hihoja saanut roikottaa käsien yli. Mitään keskustelutaitoja tms ei kotoa minulle opettettu, lähinnä piiskaa tuli, jos teki väärin.
Mutta näin aikuisena ja itse itseäni opettaneena (ihminen kun on aina toiselle peili, josta voi oppia) niin aiemminkin tässä ketjussa ilmi tulleet hyvät käytöstavat, kiittäminen, anteeksi pyytäminen sekä keskustelutaidot(!!), muiden huomioiminen ja auttaminen ovat niitä joita itse arvosta toisissa ihmisissa ja joita pyrin itse noudattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ovea auki takana tulevalle tai päästä ulos tulevan ensiksi ulos.
Osaa ottaa puhtaan lautasen, kun käy noutopöydässä hakemassa lisää ruokaa, eikä tule hakureissulle käytetyn, likaisen lautasen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.
Ruokailutavoista kyllä paljastuu onko joku saanut kasvatusta vaiko ei. Esim. keittoa syötäessä keittolautasen kallistaminen itsestä POISPÄIN ja lusikan pitäminen sivusuunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.
Ei puhu yhtään eri asiasta.
Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.
Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.
Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.
Miehillä selkein tuntomerkki on se että se ei kelpaa naisille. Silloin se on hyvin ja kohteliaaksi kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ja muissa tapahtumissa ei syödä eikä juoda puheiden aikana. Ja yleensäkin odotetaan, että kanssaruokailijat (tai pitkissä pöydissä 7 lähimpänä istuvaa) ovat saaneet annoksensa ennen kuin ryhdytään syömään.
Tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Siistit ja hyvinhoidetut vaatteet.
Keskustelutaito ja kuuntelun taito. Kyky keskustella kaikenlaisista aiheista kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Yleensä joka paikassa pitäisi huomioida ettei kaikki tykkää hiljaisella äänelläkään jutustelusta, vaan haluavat syödä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.
Hyvillä tavoilla ei voi peittää ikävää luonnetta. Tai voi, niin kauan kun kommunikaatio on ihan pinnallista, jolloin sillä ei ole niin väliäkään.
Pohjimmiltaan kuitenkin jos hyviä tapoja yhtään miettii, tajuaa sen miksi pinnallinen käytöksen oikeellisuus on ihan se ja sama. Hyvät tavat on keksitty siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus käyttäytyä eri tilanteissa sopivalla tavalla, ja siten tuntea toisaalta olonsa kotoisaksi, toisaalta tehdä muille hyvä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ei oikein mistään. Toki sellaiselta, johonka hyvät käytöstavat on iskostettu jo lapsena, tulee kohtelias käytös ikään kuin luonnollisemmin. Usein myös yleissivistys on hyvän kasvatuksen saaneilla paremmin hallussa. Kaikki pintaliitoniksit, ruokailuvälineiden oikeaoppisen käytön, pukeutumisetiketin ym. voi kuitenkin opetella (nuorena) aikuisenakin, jos liikkuu oikeissa piireissä. Toisaalta hyvät tavat voi myös unohtaa; jotkut haluavat kapinoida perhettään vastaan.
Osaa teititellä itseään vanhempia ja korkeammassa asemassa olevia. Tästä muuten useimmilla tv-toimittajilla olisi opiksi otettavaa.
Ei laita pelikortteja persvakoonsa vierailulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.
Ei puhu yhtään eri asiasta.
Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.
Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.
Mutta kun ei sitä kysytty tässä ketjussa eivätkä asiat liity mitenkään toisiinsa. Huonon tai olemattoman tapakasvatuksen saanut ihminen voi olla sisimmältäån ihan yhtä inhottava kuin hyvänkin - ja päinvastoin.
Ei kiroile tai huuda, osaa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.
Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.
Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.
Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".
Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.
Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.
Ei puhu yhtään eri asiasta.
Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.
Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.
Mutta eiväthän kaikki ilman tapakasvatusta jääneet ole hyväsydämisiä yhtään sen enempää kuin sellaisen saaneetkaan! Ei myytti puhdassydämusestä metsäläisestä ole mikään syy jättää opettamatta tai noudattamatta etikettiä tai hyviä tapoja. Ne kuitenkin helpottavat suuresti elämää, työnsaantia ja muihin tutustumista.
Osaa keskustella, kuuntelee toisten mielipiteitä, ei yritä väittämällä ja jankuttamalla kääntää toisen mielipidettä samaksi kun itsellä. Kyky nähdä asia toisestakin näkökulmasta. Parhaat keskustelut onkin niitä jossa ihmiset esittää erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä ja perustelee miksi niin ajattelee. Voi herätä itsekin näkemään asian toisin tai ainakin ymmärtää helpommin miksi tuo ajattelee tästä eri tavalla kun minä.