Pienet jutut joista huomaa että on saanut hyvän kasvatuksen?

Hyvän kasvatuksen saaneen ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei ole itsekäs ja hänellä on hyvä itsetunto, joten ei tarvitse mollata muita.

Vierailija kirjoitti:

Mies kävelee autotien puolella. Mies istuu ravintolassa niin, että naisella on näköala saliin, hänellä seinään tms. Nykyisin tuntuu tosin että myös ihan perusasiat kuten se, että odotetaan kaikkien saaneen ruokansa ennen syömisen aloittamista, tuntuu harvinaiselta.

Hyvän kasvatuksen jo alun perin saaneet tietävät, että kylmän ruoan kanssa odotetaan, lämpimän ruoan kanssa ei koskaan odoteta, että muutkin saavat.  Tämä ihan perussääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ei maiskuta eikä puhu ruoka suussa. Luulisi olevan itsestäänselvyyksiä, mutta voi ziisus mitä saa työpaikkaruokalassa kestää.

Ja nämä pierevät ja röyhtäilevät siat joita tuntuu olevan aivan liikaa. Opettavat lapsilleenkin samat tavat.

Pitkässä ketjussa nää on varmaan tullut jo monta kertaa, mutta itselläni todella hyvin kasvatettu (voisi sanoa yläluokkainen) mieskaveri.

Ne on huomaamattomia juttuja, mutta ne erottuu.

Aina "tarjoaa" naiselle tuolin, auttaa takin päälle ja pois jos tilaisuus on sellainen. Ei ikinä istuisi ruokapöytään hattu päässä. Osaa small talkin, ei koskaan puhu päälle. Miten sitä nyt kuvailisi. Jos on juhlat, huolehtii naisille aina juotavaa, kehuu vaikka jotain pientä juttua olematta yhtään lipevä (tässäkin on eroa!).

Tietyllä tavalla vanhanaikainen herrasmies. On mieheni kaveri ja mitään iskemistä tähän ei ole tietenkään liittynyt, mutta hän erottuu pienissä asioissa. Vaikka ystäväpiiri ei koostu mistään takapajuisista junteista, kaikki osaavat käytöstavata, tämä kaveri vaan erottuu.

En tiedä naispuolisista kavereista ketään erikoisesti erottuvaa. Kaikki käyttäytyvät hyvin, niin miehet kuin naisetkin, mutta tämä yksi vaan erottuu niissä pienissä yksityiskohdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kävelee autotien puolella. Mies istuu ravintolassa niin, että naisella on näköala saliin, hänellä seinään tms. Nykyisin tuntuu tosin että myös ihan perusasiat kuten se, että odotetaan kaikkien saaneen ruokansa ennen syömisen aloittamista, tuntuu harvinaiselta.

Hyvän kasvatuksen jo alun perin saaneet tietävät, että kylmän ruoan kanssa odotetaan, lämpimän ruoan kanssa ei koskaan odoteta, että muutkin saavat.  Tämä ihan perussääntöjä.

Lämpimän ruoan kanssa odotetaan aina vähintään, että vierustoveri on saanut ruoan. Sitä ennen ei aloiteta. Jos kaksi henkilöä on ravintolassa päivällisellä, niin ikinä se ensin ruoan saanut ei aloita ruokaansa ennen kuin toinenkin on saanut, ellei kyseessä ole jonkinlainen poikkeustapaus. Tarjoilija esim. sanoo toisen ruoan viivästyvän syystä tai toisesta (tosin ravintolalta urpoa tuoda toiselle pääruoka jos näin käy).

Vierailija kirjoitti:

Pitää huolta siitä, että ryhmässä kaikilla on hyvä olla. Esittelee ihmisen muille. Tämä on Suomessa järkyttävän harvinaista. 

Jep. Erityisen inhottavaa minusta on  tilanteet joissa on mukana ei-suomenkielinen ihminen, ja jokainen osaisi keskustella edes hetken englanniksi mutta ei viitsitä, vaan sotkotetaan vaan keskenään suomea. Säälittää aina nuo vieraat jossain juhlissa, voin vain kuvitella sen ulkopuolisuuden tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Liian kiltti ja ystävälliseksi opetettu, joutuu työpaikalla helposti yliajetuksi. Naisilla on usein vaaraksi parisuhteessa myös joutua täysin huijatuksi, kun se oikea arki alkaa Nykymaailmassa on myös pulaa herrasmiehistä, työpaikoilla miehet harvoin avatuvat kavereilleen. Se selkäänpuukottaja voi olla vaikka kaverisi. Jos työssä muut ovat susia, he pian syövät sen lampaan.  Jos taas on liian viileä, katsotaan ettei kuulu porukkaan.

Mun mielestä hyvä käytös ei ole mitenkään sidoksissa siihen että olisi jonkinlainen ovimatto tai ressukka. On täysin mahdollista olla sekä kohtelias että todella jämpti. Yleensä hyväkäytöksiset ihmiset on niitä joilla on myös suht hyvä itsetunto ja edellyttävät hyvää kohtelua myös muilta, varsinkin kumppaneiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.

Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.

Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.

Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".

Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.

Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.

Ei puhu yhtään eri asiasta.

Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.

Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.

Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.

Mutta kun ei sitä kysytty tässä ketjussa eivätkä asiat liity mitenkään toisiinsa. Huonon tai olemattoman tapakasvatuksen saanut ihminen voi olla sisimmältäån ihan yhtä inhottava kuin hyvänkin - ja päinvastoin.

Mitä ei kysytty ja mitkä ei liity toisiinsa?

Nis. hyvät tavat ovat pelkkää tuulta ja helinää ilman sydämen sivistystä joka taas ei ole jotain sovittuja ulkokohtaisia sääntöjä siitä mihin haarukka pitää kattaa.

Ja sen sydämen sivistyksen puute näkyy nopeasti .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.

Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.

Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.

Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".

Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.

Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.

Ei puhu yhtään eri asiasta.

Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.

Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.

Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.

Mutta kun ei sitä kysytty tässä ketjussa eivätkä asiat liity mitenkään toisiinsa. Huonon tai olemattoman tapakasvatuksen saanut ihminen voi olla sisimmältäån ihan yhtä inhottava kuin hyvänkin - ja päinvastoin.

Mitä ei kysytty ja mitkä ei liity toisiinsa?

Nis. hyvät tavat ovat pelkkää tuulta ja helinää ilman sydämen sivistystä joka taas ei ole jotain sovittuja ulkokohtaisia sääntöjä siitä mihin haarukka pitää kattaa.

Ja sen sydämen sivistyksen puute näkyy nopeasti .

Ei kysytty, kumpi käyttäytyy paremmin, sydämellinen metsäläinen vai kusipää kreivi. Kysyttiin, mitkä pienet kasvatuksen tuomat erot käytöstavoissa huomaa lähinnä vain saman kasvatuksen saanut.

Ja edelleenkään käytöstavat ja hyväsydämisyys eivät liity toisiinsa mitenkään. Jollakin voi olla ulkoisesti hienot tavat mutta ikävä luonne - ja ihan yhtä hyvin se ikävä luonne voi olla myös nenää kaivavalla peräkylän juntilla.

Veikkaan ettei sinun 2- vuotiaasi saa yhtä paljoa irti ulkomaanmatkoista kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommenteista ei vastaa lainkaan ap:n kysymykseen.

Pieniä, huomaamattomia eroja, joita kasvatusta vaille jäänyt ei edes huomaa, ovat juuri tietyt pöytätavat (ruokailuvälineiden käyttö, lautasliinat jne) sekä esim. refleksinomaiset reaktiot kun joku aivastaa, joutuu tönäistyksi tms.

Kukkien tai tuliaisten tuominen silloin kun se "kuuluu asiaan", kiitos viimeisestä -viestit ym.

Mutta olet väärässä. Ihmistä ei voi tavallaan kasvattaa hyvätapaiseksi. Sen pintakiillon voi opettaa, mutta tapojen tulee lähteä halusta tehdä hyvää oloa. Hyvän käytöksen ulkoiset merkit vain ilmentävät hyvää tahtoa. "Kuuluu asiaan" on huono peruste käyttäytyä "oikein".

Olen itse perheestä, jossa on hyvin paljon opetettu hyviä tapoja. Juhlien jälkeen haukutaan ja arvostellaan selän takana väärät pukeutumiset, väärässä järjestyksessä ruuan haku jne. Tämä on minusta erittäin ahdistava tapa käyttäytyä ja väitän, että melko hyvin tunnistan nykyään ihmisissä aidon hyvän käytöksen vs ne pelkät ulkoiset merkit siitä.

Puhut eri asiasta. Joku on saanut hyvän kasvatuksen ja osaa käyttäytyä, mutta voi olla ihan mulkku ihmisenä. Eivät liity toisiinsa. Myös tapakasvatusta vaille jäänyt voi olla ihan yhtä inhottava tyyppi.

Ei puhu yhtään eri asiasta.

Nimenomaan " hyvät tavat" päälle liimattuna vailla todellista hyvää tahtoa on junteista junteinta.

Koska se näkyy kyllä ja tuo epämiellyttävän ja kiusallisen olon ja suorastaan huijatuksi tulemisen tunteen.

Vaikka joku olisi käytökseltään joskus vähän kömpelö eikä huomaisi/ osaisi kaikkia lautasliinasääntöjä mutta olisi hyväsydäminen ja toisia huomioiva ihminen, on hänen käytöksensä varmasti parempaa kuin sen joka pikkutarkasti toteuttaa etiketin mukaista käytöstä mutta vailla todellista halua ilahduttaa.

Mutta kun ei sitä kysytty tässä ketjussa eivätkä asiat liity mitenkään toisiinsa. Huonon tai olemattoman tapakasvatuksen saanut ihminen voi olla sisimmältäån ihan yhtä inhottava kuin hyvänkin - ja päinvastoin.

Mitä ei kysytty ja mitkä ei liity toisiinsa?

Nis. hyvät tavat ovat pelkkää tuulta ja helinää ilman sydämen sivistystä joka taas ei ole jotain sovittuja ulkokohtaisia sääntöjä siitä mihin haarukka pitää kattaa.

Ja sen sydämen sivistyksen puute näkyy nopeasti .

Ei kysytty, kumpi käyttäytyy paremmin, sydämellinen metsäläinen vai kusipää kreivi. Kysyttiin, mitkä pienet kasvatuksen tuomat erot käytöstavoissa huomaa lähinnä vain saman kasvatuksen saanut.

Ja edelleenkään käytöstavat ja hyväsydämisyys eivät liity toisiinsa mitenkään. Jollakin voi olla ulkoisesti hienot tavat mutta ikävä luonne - ja ihan yhtä hyvin se ikävä luonne voi olla myös nenää kaivavalla peräkylän juntilla.

Ikävä luonne voi olla kellä vaan, mutta kasvatus ei ole ollut hyvä, jos joku suorittaa tapoja, koska niin pitää tehdä, eikä siksi että haluaa olla kohtelias ja ystävällinen. Hyvä kasvatus opettaa ne syyt toimia tiettyjen etikettien mukaan, ne ulkoiset merkit tulevat kaupan päälle.

Minä olen perinteisestä vanhan rahan suvusta, ja uskoakseni osaan pääosin toimia missä vaan tilanteessa, siis käytöstapojen osalta. Juhlat, pukeutumiset, pöytätavat, anteeksipyynnöt, kiittämiset, keskustelu, työpaikkaetiketti tulevat aika lailla selkäytimestä miettimättä. Minua ei ole varsinaisesti kasvatettu näihin, ne tulevat ihan mallioppimalla omaa perhettä ja sukua kun on pienestä pitäen katsellut erilaisissa tilaisuuksissa.

Se on todellakin olennaisempaa, miksi tietyn etiketin mukaan mennään kuin se, että menikö pilkulleen oikein. Mitä ihmeen väliä sillä lopulta on, toimiiko vaikka rapujuhlissa vanhojen perinteiden mukaan täsmälleen oikein? Tärkeintä on, että haluaa kunnioittaa juhlaa ja isäntäväkeä ja olla tuomassa hyvää juhlatunnelmaa. Etiketin mukaan pukeutuminen on lähinnä itseä varten, ettei tarvitsisi tuntea oloaan epämukavan yli- tai alipukeutuneeksi. Erilaiset kiitoskortit tms ovat, jotta osoitetaan arvostusta siitä, että vieraat olivat paikalla ja toivat ehkä lahjoja tai jotenkin muistivat. Kaikelle on syy, ja se pieni ero tulee siitä, ymmärtääkö henkilö ne syyt vai ei. Epäaitous paistaa aina läpi ja pahimpia ovat juuri nämä, jotka kuvittelevat käyttäytyvänsä oikein ja nauttivat siitä, jos joku tekee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tuntuu tosin että myös ihan perusasiat kuten se, että odotetaan kaikkien saaneen ruokansa ennen syömisen aloittamista, tuntuu harvinaiselta.

Apua mikä moukka. Etiketin mukaan lämmintä ruokalajia ryhdytään syömään kun annoksen saa eteensä, vaikka muilla ei vielä olisikaan. Kylmien ruokalajien kanssa odotetaan että muukin seurue on saanut annoksen eteensä.

Käytöstavat yleisesti.

Myös se että kädet pestään aina vessassa käynnin jälkeen tuntuu olevan niin monelle vieras käsite, etten usko että tällaisilla ihmisillä kovin hyvä kasvatus on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Herrasmies:

Ei räplää puhelintaa omaksi huvikseen

Päästää naisen aina ensimmäisenä

Käyttäytyy kohteliaasti kaikille

Kuuntelee mitä sinulla on sanottavana

Ei puhu koko ajan itsestään

Avaa ovia

On se hauskaa kun mieheltä näitä voi odottaa muttei naiselta.

Sairas maailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tuntuu tosin että myös ihan perusasiat kuten se, että odotetaan kaikkien saaneen ruokansa ennen syömisen aloittamista, tuntuu harvinaiselta.

Apua mikä moukka. Etiketin mukaan lämmintä ruokalajia ryhdytään syömään kun annoksen saa eteensä, vaikka muilla ei vielä olisikaan. Kylmien ruokalajien kanssa odotetaan että muukin seurue on saanut annoksen eteensä.

Ei ei ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perinteisestä vanhan rahan suvusta, ja uskoakseni osaan pääosin toimia missä vaan tilanteessa, siis käytöstapojen osalta. Juhlat, pukeutumiset, pöytätavat, anteeksipyynnöt, kiittämiset, keskustelu, työpaikkaetiketti tulevat aika lailla selkäytimestä miettimättä. Minua ei ole varsinaisesti kasvatettu näihin, ne tulevat ihan mallioppimalla omaa perhettä ja sukua kun on pienestä pitäen katsellut erilaisissa tilaisuuksissa.

Se on todellakin olennaisempaa, miksi tietyn etiketin mukaan mennään kuin se, että menikö pilkulleen oikein. Mitä ihmeen väliä sillä lopulta on, toimiiko vaikka rapujuhlissa vanhojen perinteiden mukaan täsmälleen oikein? Tärkeintä on, että haluaa kunnioittaa juhlaa ja isäntäväkeä ja olla tuomassa hyvää juhlatunnelmaa. Etiketin mukaan pukeutuminen on lähinnä itseä varten, ettei tarvitsisi tuntea oloaan epämukavan yli- tai alipukeutuneeksi. Erilaiset kiitoskortit tms ovat, jotta osoitetaan arvostusta siitä, että vieraat olivat paikalla ja toivat ehkä lahjoja tai jotenkin muistivat. Kaikelle on syy, ja se pieni ero tulee siitä, ymmärtääkö henkilö ne syyt vai ei. Epäaitous paistaa aina läpi ja pahimpia ovat juuri nämä, jotka kuvittelevat käyttäytyvänsä oikein ja nauttivat siitä, jos joku tekee väärin.

Juuri tästä syystä on hyvä kuljettaa lapsia juhlissa, ravintolassa, kirkossa, whatever. Siinä ne pikku hiljaa oppivat, kun itse näyttää mallia (hyvästä käytöksestä) eri tilaisuuksissa. Mikään opettaminen ja kasvattaminen ei korvaa esimerkin voimaa.

Se, että laittaa kuntosalilla painot oikeille paikoille eli saman painoset samaan läjään eikä niin, et vitoset, 10kg ja 20kg painot on sikin sokin ja yleensä joutuu kaivamaan nimenomaan sen alimmaisen. Kyllä minulle on opetettu, et tavarat laitetaan järjestykseen eikä eletä ku pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin pieniä, että melkeinpä vain toinen yhtä hyvän kasvatuksen saanut sen tunnistaa. Moukilta ja rahvailta jää huomaamatta.

Mitä tulee mieleen?

Kaikki ihmiset eivät synny kotiin jossa on tarjolla "hyvää kasvatusta". Se sitten näkyy heistä enemmän tai vähemmän koko eliniän ajan. Toivoisin "hyvän kasvatuksen" saaneilta sydämen sivistystä antaa näillekin ihmisille heille kuuluva ihmisarvo - esimerkiksi niin että tällaiset aloitukset jätetään tekemättä ja näihin esimerkkejä listaamatta. Tämä aloitus satutti minua oikeasti. Terveisin lapsena traumatisoitu josta aivan varmasti näkyy päällepäin että ei ole "hyvin kasvatettu"

Minusta hyviin tapoihin kuuluu myös vastata ystävälliseen eleeseen ystävällisesti. Kun avaa oven jollekin niin olis kiva saada vastaukseksi kiitos tai ees hymy. Mut kun hyvin usein ei saa minkäänlaista kiitoksen elettäkään niin se valitettavasti vähentää näitä kohteliaita tekoja. Ei minulla ole mitään tarvetta saada mitään mitalia ystävällisistä teoista, mutta niitä tekee mieluummin silloin, kun toinen osottaa kiitollisuutta ja sitä kautta molemmille jää hyvä mieli. Sama, kun jalankulkija huikkasee kiitoksen, kun pysähtyy suojatien eteen, siitä tulee hyvä mieli, vaikka jotkut jopa suuttuvat siitä, et miks kukaan kiittää asiasta mikä on laissa määrätty. Miten kukaan voi suuttua sellasesta?