Pienet jutut joista huomaa että on saanut hyvän kasvatuksen?

Kun ruoka on lämmintä, saa aloittaa jo ennen muita.

Täällä käytöstavoista hyvä keskustelu, usein ihmetelty kun kysytään mielipidettä, sitten kun vastaa saa negatiivista palautetta.  Eihän makuasioistakaan voida kiistellä.

Miksi kysytään eikä saisi vastata.

Käytöstavoissa ihmetyttää kun joku osaa ne, ei vain sovella kaikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että käytöstavat tulevat automaattisesti ja ovat sitä, että haluaa tehdä ympäristön olon mukavaksi. Päälleliimattu kohteliaisuus ei ole kaunista.

Juuri näin. Esimerkiksi pöytätapojen tarkoitus on olla sosiaalinen koodi, jotta kaikki tietävät kuinka toimitaan, eikä kellekään tule epämiellyttävä olo. Niiden tarkoitus ei ole ylemmyydentunnossa virnuilla sille, joka ei kaikkea tiedä. Se jos mikä on huonoa käytöstä.

Katsotaanko pöydässä imetys sormien läpi?

Yleisesti käytöstavat myös suojaavat ensi sijassa heikoimman oikeutta, eli tässä tapauksessa vauvan. Eli sikäli kyllä. Eli vaikka aikuiselle tulisi kiusaantunut olo jostain, siitä pääsee yli eikä tarvitse osoittaa mieltään kuin pahainen uhmis. Toki hienotunteisesti imettäminen (tilanteen vaatiessa) hieman pois kääntyen ja siistillä imetyspaidalla on toivottavaa. Itse osaan kyllä kysyä myös pöydässä, että onko ok imettää. Kommunikaatio kuuluu myös hyviin tapoihin.

Tässä oleellista on juuri se pointti, että hyvinkasvatettu aikuinen ei saa itkupotkuraivaria erilaisissa tilanteissa. Vaikka tapahtuisi jotain omasta mielestä epämiellyttävää. Ei paheksu, nyrpistele tms vaan katsoo asiaa laajemmin ja ohi sen oman näkökulmansa. Jos joku ei osaa syödä rapuja, neuvoo eikä kauhistele. Jos vauva itkee, tarjoutuu auttamaan eikä kihise kiukkua. Jne. Ihan sama imetyksen suhteen, ei katsele jos ahdistaa.

Olet sitä mieltä että vaikuttaminen on väärin ja luotat jokaisen ihmisen omaan kykyyn tutkia ja ajatella asioita oman itsensä ulkopuolelta.

Et äänestä vaaleissa oman etusivu vuoksi vaan ajattelet millaista politiikkaa maa tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Buffetin idis on, että voi noutopöydästä hakea omaan tahtiin ruokaa.

Pahimmillaan jos joutuisi odottamaan kaikkien etenemistä samaan vaiheeseen, voisi siihen mennä tunteja jos mukana on hitaita syöjiä.

Hitaana syöjänä minua nolottaisi jos koko seurue odottaisi että saan syötyä sen mitä syön. Kohteliasta on kai buffetissakin kysyä voiko jo hakea lisää, mutta ehkä vuonna 2017 sääntöjen ei tarvitse olla samanlaisia kuin sata vuotta sitten?

Olen huomannut, että kaikki (lapset/nuoret) eivät todellakaan osaa teititellä tai jotkut aikuisetkaan eivät edes tiedä mitä se on. Tuo ainakin tuli mieleen.

Käytöstapojen ainoa tarkoitus on tuoda toisille hyvä olo. Et voi kuin itse käyttäytyä ja sen tulee aina lähteä siitä, että haluaa tehdä ympäristön olon mukavaksi. Riippumatta siitä, miten muut käyttäytyvät. Se joka tajuaa tämän, osaa oikeasti sopeuttaa oman käytöksensä tilanteen mukaan. Siksi joku hyvien tapojen hallinta ja kyttääminen on aivan väärä lähtökohta edes pohtia asiaa, ellei kysyjä ole joku, joka haluaa tietää ja oppia miten yleisesti on tapana toimia.

Jos ajattelee jostakusta, että hän on juntti tai ei osaa käyttäytyä, on itse jo aivan väärissä lähtökohdissa.

Tästä tulikin mieleeni: Olen ollut rippijuhlissa, johon saapui toisen vanhemman sukulainen suurlähettiläs ammatiltaan. Hän ignoorasi tehokkaasti muut vieraat paitsi omat sukulaisensa. Että sattuu sitä paremmissa kun piireissä.[/quote]

Suurlähettiläs on ehkä osannut hyvät käytöstavat mikä ei ole yksi yhteen hyvän kasvatuksen saamisen kanssa. Tuo tapaamasi henkilö oli nousukas moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic:

Ranskassa asuessani olen huomannut, että "pardon" ja "merci" kyllä livautetaan joka väliin aivan kaikesta, mutta todella usein täysin tunteetta, ilman hymyä tai katsekontaktia. Pardonilla (=sori) kuitataan se töniminen ja tielläolo, joka syntyy, kun muista piittaamatta huolehditaan vain omasta navasta.

Portaissa, ovensuissa, liukuportaissa ja (kapealla) kadulla pysähdytään kaikkien eteen/keskelle, kun siltä tuntuu. Useammin kuin kerran olen nähnyt, kuinka junalaiturille alikulkutunnelista vievien portaiden yläpäähän jäädään seisomaan parin matkalaukun kanssa riviin ja kaivetaan esiin se junalippu ja tihrustetaan sitä, sitten junaa ja kylttejä ja ihmetellään, että mihinkäs suuntaan tästä lähtis. Eräs mummo tämän pysähdyksen aikana kaivoi lipun jälkeen myös kamman, kampasi muutamat harmaat hahtuvansa ja asetteli kamman takaisin oikeaan laukun lokeroon ennen kuin vihdoin keräsi kamansa ja lähti liikkeelle.

Takana odottaa painavat laukut käsissä portaissa unohdettu ilmiö: muut ihmiset, kas kun juna-asema ei olekaan tämän sunnuntai-ihmettelijän yksityinen...

En ole Suomessa törmännyt samaan. Lapsetkin oppii pienestä, että tarkistetaan, ollaanko muiden tiellä ja mennään vähän sivummalle pysähtymään, ihmettelemään ja vaihtamaan kuulumisia tutun vastaantulijan kanssa.

Suomessa ei ehkä olla sanallisesti yhtä etikettiä noudattavia, teititteleviä ja kohteliaita, mutta täällä niillä korvataan tilannetaju ja huomioiminen. Suomessa käydessä on helpottavaa, kun ihmiset väistävät/antavat tilaa/varovat tönimästä pyytämättä, kun huomaavat tilanteen. Suomalaisittain ujosti ei tarvita katsekontaktia tai sanoja (tai luoja paratkoon, fyysistä kontaktia olkapään kosketuksella tai kyynärpäätaktiikalla), kunhan soljutaan sujuvasti toistemme ohi katse omissa varpaissa tai horisontissa vastaantulijan takana :D

Tästä hyvänä esimerkkinä: Jään usein marketeissa johonkin hyllynväliin vertailemaan tuotteita ja lukemaan pakkausselosteita tai jopa googlaamaan käyttökokemuksia. Jos siihen lähistölle tulee joku toinen asiakas ja aistin, että hän haluaisi ottaa jotain siitä mun kohdalta (toisena suomalaisena hän ei sitä tietenkään sano vaan esittää katselevansa jotain siinä metrin päässä, ehkä vähän kiertää kuin kissa kuumaa puuroa), esitän olevani valmis ja siirryn katsomaan jotain muuta. Toisen mentyä, palaan vertailemaan.

Täällä yritin samaa hyörimistä, mutta ei sitä kukaan hoksaa. Itse edelleen väistän, jos joku tarvii jotain samalta hyllyltä ja saan erittäin yllättyneitä hymyjä ja kiitoksia. Varmaan luulevat ajatustenlukijaksi. "Mistä toi tiesi mennä pois tieltä, just kun meinasin tylysti töksäyttää "pardon.." silmiä pyöräyttäen??"

Ai niin, ja Pariisissa bussiin mennessä ei todellakaan noudateta edes suunnilleen sitä järjestystä, jossa pysäkille on saavuttu. Ihan sama, vaikka minä (lasten/matkatavaroiden kanssa tai ilman) olen seissyt siinä bussin oven pysähtymiskohdalla 10 minuuttia. Kun bussi saapuu, kuka vaan voi jostain takavasemmalta rynniä eteen ja luikahtaa pienestä välistä ensin sisään. Kyllähän se bussi odottaisi hänetkin kyytiin ja kaikki sen saman kortin mennessään leimaa.

Itse myös asun ranskankielisessä maassa ja ihan sama meininki. Tilannetaju puuttuu täysin ja asenne on täysin "minä ensin". Bussiin kampeamiset ovat ihan omaa luokkaansa, kukaan ei välitä toisista, kunhan vaan itse mahtuu bussiin. Näin siis usein olen jäänyt bussista, kun en ole mahtunut, kun olen nätisti odottanut vuoroani. Usein myös ihmiset yksinkertaisesti kävelevät päin eivätkä anna tilaa. Ja sitten tulee se "pardon", vaikka ei olla mitenkään pahoillaan. Suomessa on tosiaan ihana käydä, kun ihmiset tajuavat, että muitakin ihmisiä on olemassa. Hyvä Suomi! 

Kerran jossain tilaisuudessa mies laittoi veitsen suuhun. Ruokailu tilanne. Olin ihan pöyristynyt että hei mitä. En tietenkään sanonut.

-tervehtiminen

-kiitos

-anteeksi

-toisille tilan antaminen, yritetään edes väistää eikä rynnitä päälle

-toisten pienet huomioimiset, jos toinen on tulossa samalla ovenaukaisulla niin pidetään ovea auki, jos jollain tipahtaa jotain niin nostetaan, jos joku tarvitsee apua jne.

-puheenvuoro, tämä on asia mikä mua vituttaa miehessäni ja hänen äidissään vielä 15v jälkeenkin. Jos otetaan ruualla viiniä niin jossain vaiheessa alkaa se päälle puhuminen. Sitten loukkaannutaan, kun jossain vaiheessa huomautan, että mä en muuten vieläkään saanut lausettani loppuun.

-pöytätavat

Silmiin katsominen puhuessa ja kuunnellessa, tervehtiminen, napakka kättely, kiittäminen, hyvät ruokailutavat (ei mässytä, kolistele haarukkaa ja veistä lautaseen), ystävällisyys, empaattisuus ja kohteliaisuus

Lahjoista kiittäminen on nykyään unohdettu tapa aika monella nuorella. Annat 50 - 100 € vaikka syntymäpäivälahjaksi tai vaikka rippilahjaksi, turha odottaa kiitosta. Ehkä liian pieni summa?

Tietysti peruskäytötavat kiitos, ole hyvä, anteeksi, huomenta jne ovat aika olennaisia. Pidän kyllä totaalijunttina, jos ei edes alkeellisia tapoja hallitse. Samoin ruokaillessa lakki pois päästä, puhelin pois kädestä, ruoka suussa puhuminen/suu auki mässyttäminen jne. Nämä on niin pieniä juttuja, mutta yllättävän moni ei näitä hallitse. Samoin puhelimen jatkuva räplääminen seurassa on todella huonoa käytöstä, mutta nykyään tätä näkee paljon.

Sitten on päälle huutaminen, epäkohteliaat töksäyttelyt "koska minä olen tätä mieltä", epäasiallinen tilanteeseen sopimaton pukeutuminen esim tullaan liian paljastavissa asuissa töihin, ettei osata katsoa silmiin puhuteltaessa/keskustellessa...

Näitä on tosi monia. Mulla on työkaveri joka on olevinaan hienompaa kuin on, mutta tekee niin paljon virheitä peruskäytöstavoissa, että huomaa sen, ettei ole kotona aikanaan opetettu eikä ne tule selkärangasta. Sillehän ei mitään voi, mutta kun arvostelee sitten muita, vaikka itsekään ei osaa.

Mua taas häiritsee se, että mummoni on opettanut mulle tosi tarkkaan etiketin säännöt ja sitten kun niitä ei noudateta niin kiinnitän niihin huomiota. Myös silloin kun en itse noudata niin takaraivossa mietin, että oikeesti pitäis tehdä näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan näin perusjuttu kuin että otetaan päähine pois sisällä. Ja varsinkin syödessä... hävettää näiden junttien puolesta. 

Tästä on palstalla keskustelu ennenkin ja kymmenien sivujen kuluessa kukaan ei-juntti ei ole osannut kertoa järkevää syytä, miksi lakki pitäisi ottaa pois päästä. Perusteluina on ollut aina vain "hyvät tavat" ja "aina on tehty näiin", mutta siihen se on jäänyt.

Vau! Tässä meillä on huippuälykäs kyseenalaistaja. Ei niele mitään ilman hyviä perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti peruskäytötavat kiitos, ole hyvä, anteeksi, huomenta jne ovat aika olennaisia. Pidän kyllä totaalijunttina, jos ei edes alkeellisia tapoja hallitse. Samoin ruokaillessa lakki pois päästä, puhelin pois kädestä, ruoka suussa puhuminen/suu auki mässyttäminen jne. Nämä on niin pieniä juttuja, mutta yllättävän moni ei näitä hallitse. Samoin puhelimen jatkuva räplääminen seurassa on todella huonoa käytöstä, mutta nykyään tätä näkee paljon.

Sitten on päälle huutaminen, epäkohteliaat töksäyttelyt "koska minä olen tätä mieltä", epäasiallinen tilanteeseen sopimaton pukeutuminen esim tullaan liian paljastavissa asuissa töihin, ettei osata katsoa silmiin puhuteltaessa/keskustellessa...

Näitä on tosi monia. Mulla on työkaveri joka on olevinaan hienompaa kuin on, mutta tekee niin paljon virheitä peruskäytöstavoissa, että huomaa sen, ettei ole kotona aikanaan opetettu eikä ne tule selkärangasta. Sillehän ei mitään voi, mutta kun arvostelee sitten muita, vaikka itsekään ei osaa.

Mua taas häiritsee se, että mummoni on opettanut mulle tosi tarkkaan etiketin säännöt ja sitten kun niitä ei noudateta niin kiinnitän niihin huomiota. Myös silloin kun en itse noudata niin takaraivossa mietin, että oikeesti pitäis tehdä näin...

Hyviä pointteja. Sen verran armeliaisuutta itseä kohtaan on syytä suoda, että ymmärtää, ettei ole useinkaan vain yhtä oikeaa tapaa toimia. - Kyllä minäkin kuulen toisinaan vieläkin päässäni samalla tavoin kuin aikoinaan, miten äitini aikanaan jaksoi ojentaa ja kehoittamaan minua toimimaan sillä hetkellä kun huomaan toimineeni ajattelemattomasti. Tai näen mielessäni tätini tuhahtelevan merkkinä siitä, ettei kaikki nyt mennyt kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan. Etikettikitn muuttuu ja elää; tosin usein hyvin hitaasti - Ei hyvien tapojen ja käytöksen tarkoitus ole erottaaa vaan saada kaikkien tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi.     

Äh, miettikääpä nyt, vaikkapa joku anteeksipyyntö. Ei sitä siksi tehdä, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi, että on oikeasti pahoillaan jostain mitä teki tai ei tehnyt. Sama vaikkapa kiittäminen.

Moni luulee, että kuuluu kiitellä ja avata ovia ja whatever. Ei, tyhjät korulauseet eivät ole hyvää käytöstä. Avaat oven, koska haluat auttaa tai ilahduttaa. Kiität, koska ilahduit jostain. Kättelet reippaasti, koska on mukava tutustua uuteen henkilöön.

Vierailija kirjoitti:

Äh, miettikääpä nyt, vaikkapa joku anteeksipyyntö. Ei sitä siksi tehdä, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi, että on oikeasti pahoillaan jostain mitä teki tai ei tehnyt. Sama vaikkapa kiittäminen.

Moni luulee, että kuuluu kiitellä ja avata ovia ja whatever. Ei, tyhjät korulauseet eivät ole hyvää käytöstä. Avaat oven, koska haluat auttaa tai ilahduttaa. Kiität, koska ilahduit jostain. Kättelet reippaasti, koska on mukava tutustua uuteen henkilöön.

Jos on huono päivä, läväytän oven perässä tulevan naamalle (mitä moni kyllä tekee), huono lahja -en kiitä, joku näkee vaivaa ja pitää ovea auki, vaikka olisin saanut avattua itse -ei tarvetta kiitoksemme jne. ?Ei nämä nyt aivan mitään mieliala-asioitakaan ole.

Tulin katsomaan hyviä vinkkejä käytöstavoiksi, mutta nämä ohjeethan on täällä kaikki miehille oven avauksineen jne. Mitä naisen pitää tehdä jos haluaa huomoida kohteliaasti miehen?

Ei puhuttele iäkästä ihmistä sanomalla MOI ja SÄ yms.

Vink vink useat asiakaspalveluhenkilöt.