Nimiäiset järjestäneet - onko lapsillanne kummit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Liitetäänkö jossain alaikäisiä urheiluseuroihin ilman heidän omaa haluaan? Toki lapsen voi pakottaa harrastamaan urheilulajia vasten tahtoaan, mutta sitä kai yleensä paheksutaan toisin kuin seurakuntaan pakkoliittämistä. Kastaminen on paljon muutakuin kun pään valelu ja pari hengellistä sanaa, itsekin sen tiedät mutta haluat olla älyllisesti epärehellinen ja käyttää tällaista olkiukkoa. Kun lapsi liitetään seurakuntaan joutuu hän yleensä rippikouluun asti kuulumaan koulussa tunnustukselliseen uskonnonopetuksen ja osallistumaan kaiken maailman jumalanpalveluksiin. Meillä koulussa en saanut mennä elämänkatsomustietoon uskonnontuntien sijaan koska kuuluin kirkkoon. En myöskään saanut jäädä pois jumalanpalveluksista kuten kirkkoon kuulumattomat kaverit. Saavat vanhemmat kastaa lapsensa vaikka saatanan nimeen jos haluavat, sen sijaan sitä en hyväksy että lapset ilman omaa päätäntävaltaa liitetään seurakuntaan etenkin kun ev lut ei ole pelkästään mikään yhdistys vaan Suomessa hyvin kiinteästi yhteiskunnassa oleva osa.

Niin, koulussa on moni muukin asia pakollista. Ei se sen kummempaa. 

Minulle kyllä kelpaisi, että koulussa olisi kaikille yhteinen katsomusaine. Pidän kyllä järkevänä, että siinä painotetaan niitä katsomuksia, jotka maassa ovat yleisimpiä.

Ja sekin kävisi, että juridisesti uskontokuntaan saisi liittyä vasta täysi-ikäisenä.

En ole älyllisesti epärehellinen enkä käytä olkiukkoa. Kaste on tietysti kristityille olennaisen tärkeä asia, ja he tekevät sen joka tapauksessa. Ihan toinen asia on, mitä yhteiskunnallisia seuraamuksia kasteesta tulee, ja niitä voi kyllä muuttaa. Sinä et taida tajuta, että joku koulussa järjestettävä uskonnonopetus on kristitylle sivuseikka. 

Joopa joo viimeiselle lauseelle. Kristittyjä kiinnostaa kenen kanssa naapurin Raimo saa mennä naimisiin, joten satavarmasti kiinnostaa jos yhtäkkiä eduskuntaan etenisi aloite tunnustuksellisen uskonnonopetuksen kieltämisestä kouluissa.

Hoh hoijaa. Ei ole tullut mieleesi, että meitä kristittyjä on moneksi myös.

Naapurin Raimo menkööt naimisiin ihan kenen kanssa haluaa, ja minulle riittäisi yksi kaikille yhteinen katsomusaine kouluissa. En sitten kai voi sinun mielestäsi olla kristitty, kun noin ajattelen? Sinähän sen kai määritteletkin.

Huoh, etkä sinä määrittele myöskään kaikkia kristittyjä. Kyllähän sen jo tässä ketjussa huomaa kuinka ahdasmielisiä kristityt yleensä ovat, nauretaan ivallisesti ateistien kummeille ja jos halutaan käyttää kastemekkoa. Yleensä myös kaikki aito avioliitto -aloitetta kannattaneet ovat nimenomaan uskovaisia. Uskovaisille muutenkin toisten elämänvalinnat ovat vapaata riistaa, yrittävätpä Jenkeissä ja muualla maailmassa jopa vaikuttaa siihen saako joku tehdä abortin tai mitä koulussa opetetaan (evoluutioteoria). Jos tapaat ihmisen joka antaa toisen tehdä juuri niinkuin haluaa ilman tarvetta arvostella niin aika paljon suuremmalla todennäköisyydellä henkilö ei ole kristitty/uskovainen.

Minua, kirkkoon kuulumatonta teiniä pyydettiin juuri serkkuvauvan kummiksi, nimiäisiin.. Aika hassu tilanne jos minulta kysytään. No, itselläni on neljä kummia,( kyseisen vauvan isä yksi niistä) joilta olen aina saanut tukea ja muistamista jouluina ja synttäreinä. Juuri sen takia suostuinkin. Kaikki kummini ovat aina olleet minulle tärkeitä ja erityisiä ihmisiä. Olen aika ujo, mutta se ongelma olisi vielä suurempi ilman kummeja. Kummi on ainakin lapsi-minulle helposti lähestyttävä aikuinen, joita ei minun elämässäni ole ollut läheskään tarpeeksi. Kyllä kummi voi ei uskonnollisessakin perheessä olla tärkeä.. Minä sain kummit, koska minut kasteltiin vauvana, mistä pari vuotta myöhemmin minä ja sisarukseni erosimme kirkosta vanhempien mukana. En usko että tulen myöhemmin elämässä saamaan/hyväksymään kovin monia kummiksi pyyntöjä.. Siksi suostuin. On se lapsikin kyllä tosi suloinen. Vaikka sanoin joo, puhetta en silti pidä, vaikka eno kuinka haluaisi!

Vierailija kirjoitti:

Minua, kirkkoon kuulumatonta teiniä pyydettiin juuri serkkuvauvan kummiksi, nimiäisiin.. Aika hassu tilanne jos minulta kysytään. No, itselläni on neljä kummia,( kyseisen vauvan isä yksi niistä) joilta olen aina saanut tukea ja muistamista jouluina ja synttäreinä. Juuri sen takia suostuinkin. Kaikki kummini ovat aina olleet minulle tärkeitä ja erityisiä ihmisiä. Olen aika ujo, mutta se ongelma olisi vielä suurempi ilman kummeja. Kummi on ainakin lapsi-minulle helposti lähestyttävä aikuinen, joita ei minun elämässäni ole ollut läheskään tarpeeksi. Kyllä kummi voi ei uskonnollisessakin perheessä olla tärkeä.. Minä sain kummit, koska minut kasteltiin vauvana, mistä pari vuotta myöhemmin minä ja sisarukseni erosimme kirkosta vanhempien mukana. En usko että tulen myöhemmin elämässä saamaan/hyväksymään kovin monia kummiksi pyyntöjä.. Siksi suostuin. On se lapsikin kyllä tosi suloinen. Vaikka sanoin joo, puhetta en silti pidä, vaikka eno kuinka haluaisi!

Kummiksi kelpaa kirkon silmissä vain rippikoulun käynyt, kirkkoon kuuluva henkilö. Eli kirjoitit aika roskaa.

Koko kummius-juttu on jäänne ajalta ennen nykyisen lääketieteen kehitystä.

Vielä noin 100-150 vuotta sitten oli ihan tavallista, että vanhemmat (ja myös lapset) kuolivat erilaisiin tartuntatauteihin.

Tästä syystä vanhemmat halusivat lapsilleen monta kummia (neljä ei ollut harvinaista) ja mahdollisimman hyvin toimeentulevia ja arvovaltaisia, jotta vanhempien kuollessa lapsella olisi taloudellinen tuki ja turva.

Kummivanhemmat saattoivat myös auttaa lapsiaan sosiaalisten verkostojen luomisessa, joka silloisessa sääty-yhteiskunnassa oli tarpeen.

Nykyisin kummin merkitys ei ole samanlainen. Itse lopetin tuon lahja-automaattina toimimisen kummilasten päästyä ripille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat kummit ja kummitodistukset lapsellesi. järjestä ristiäiset kirkollisin menoin. Sitähän kummit ja kummitodistus todistaa.

Ja anna kun arvaan - haluat pukea lapsen vielä suvun kastemekkoon.

Kylläpäs te kristityt niin kovin loukkaannutte, kun joku ei haluakaan tehdä niin kuin te. :D Eikö jokainen voi toimia tavallaan? Mitä sitten, jos pukisin lapseni suvun kastemekkoon? Ap

Suvun perinteisessä kastemekossa annat lapsesi saata*nalle sielunvihollisen kiihottuneiden siansielmien alla.

.

Kertoisitko mitkä muut vaatteet ovat kristillisiä vaatteita kastemekon lisäksi?

Ihan vaan ihmisoikeuksien tähden: https://yle.fi/uutiset/3-12316944

Lapsen elämään ja kasvatukseen on hyvä pyytää vastuullista ja luotettavia aikuisia lapsen tueksi. Toivoisin, että heille keksittäisiin joku muu nimitys. Haltijakummia kai käytetään jonkin verran, mutta se on aika kömpelö.

Voi tulla suurena yllätyksenä teille jästipäille, mutta useimmissa kulttuureissa uskonnosta riippumatta vauvalle on jotkin juhlat. Eivät ole kristittyjen keksintöä.

Jeesushan kastettiin aikuisena. Nimi hänellä oli ollut jo kauan silloin. Vauvana hänellä oli ollut ympärileikkaus juutalaiseen tapaan.

Kristinuskon valtasuuntaukset ovat matkineet nämä vauvajuhlat kasteeseen, kuten avioliittoon vihkiminenkin on omittu. On jeesustelua potenssiin miljoona väittää, että kirkolla olisi copyright johonkin juhlamenoihin.

Kummiuden sisältö ei nykyaikana ole kovin kristillinen, ja vaikka olisikin niin mitä sitten?

(Muistakaahan sitten häissänne, että valkoinen morsiuspuku symboloi neitsyyttä. Eipäs omita neitsyiden juhlapukuja. Tai te varmaan noin hartaina kristittyinä olettekin neitsyitä alttarilla kumpikin.)

Ville Haapasalon "Suomensukuiset" - sarjassa on mallia ei-kristillisistä vauvajuhlista, jotka ovat varmasti yhtä perinteiset kuin kastajaisetkin.

Eetti kirjoitti:

Ihan vaan ihmisoikeuksien tähden: https://yle.fi/uutiset/3-12316944

Lapsen elämään ja kasvatukseen on hyvä pyytää vastuullista ja luotettavia aikuisia lapsen tueksi. Toivoisin, että heille keksittäisiin joku muu nimitys. Haltijakummia kai käytetään jonkin verran, mutta se on aika kömpelö.

Miksi heillä täytyisi olla joku nimitys,voivathan he olla vaan perheystäviä niinkuin tähänkin saakka.

Apua.  !  Voiko noin tyhmillä  vanhemmilla  olla  lapsia. Huh  Huh , ei he  ole kummeja   vaan  Välirkko   tuli.

Kunnon kristityt alapeukuttaa. Laivoillekin valitaan kummi. Meillä oli koulussa kummiluokka.

Jos haluatte nimetä kummit lapselle, niin nimeätte. Kummiuden sisällön päätätte itse. Ei tule poliisi ovelle kolkuttamaan ja vaatimaan edesvastuuseen. Ei tule niillekään niin kovin hurskaille, jotka eivät käy kirkossa tai eivät pidä lapsensa kummiin yhteyttä.

Taas uusi ? juttu/seremonia,kun luovutaan kristillisistä perinteistä.Eikö voisi esim.järjestää isot 1-vuotis synttärit ja siinä tilanteessa ehkä jo tietäisi,ketkä ovat lapsesta oikeasti välittäviä aikuisystäviä.

Kummin tehtävä kristillisen käytännön mukaan on rukoilla lapsen puolesta,tietty myös olla tuki ja ystävä.

Konfirmaatioissa ( uskon vahvistaminen eli tunnustaminen,että haluaa jatkaa kirkon yhteydessä ) kummit ovat mukana siunaamassa ja rukoilemassa nuoren puolesta.

Minusta on upeaa,että joku rukoilee lapseni puolesta ja sitoutuu olemaan hänen tukensa.(Ennen kummius jopa edellytti lapseta huolehtimista, jos vanhemmat kuolisivat..)Arvostan sitä enemmän kuin lahja-automaattia.Ymmärrän, jos on ateisti niin ei usko rukouksen voimaan, koska ei uskota Jumalaan, jota rukoillaan.

Meillä on lapsille "kummit" ja itsekin olen kummi, niin nimenantojuhlassa kuin ristiäisissä mukana ollut. Omille lapsille kummit olivat tärkeitä varsinkin pienempänä, tuntui hyvältä, että oli omat tärkeät aikuiset lähipiirissä. 

Kummin rooli on jäänyt kyllä ohueksi, niin minun kuin lasten kummien osalta. Tai ehkä se vaan tuntuu nyt siltä parin koronavuoden jälkeen,, kun ei ole päässyt paljon ihmisiä tapaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, ettei vielä kukaan jeesus-ihminen ole ilmaantunut ketjuun pätemään, kuinka kastamattomilla lapsilla ei oikeastaan ole nimeä ja että ilman kastetta saatu nimi on jotenkin vähemmän oikea kuin papin kasteessa ääneen lausuma...

Koska edelleenkään, kasteella ja nimensaamisella EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN.

Lapsi saa kaikissa perheissä nimen silloin, kun vanhemmat sen hänelle antavat. Kukaan muu kuin vanhemmat ei anna lapselle nimeä, eikä nimenantoon ole koskaan kuulunut meidän kulttuurissamme mitään perinteitä ja seremonioita. Sitä ei ole juhlittu koskaan ennen näitä nimiäisjuttuja.

Ja toki ihan uusia juhlia saa olla. Mutta pitää olla sen verran yleissivistystä, ettei luule, että kristittyjen kastejuhla olisi nimen juhlimista tai antamista.

Olen ateisti mutta hyvin hämilläni koska ainakin kaikissa ristiäisissä missä itse olen ollut sanotaan että "lapsi on kasteessa saanut nimen se ja se". Miksi helvetissä pappi noin sanoo jos ei kasteella ja nimellä ole mitään yhteistä?

P.s meidän lapsella oli suvun KASTEmekko päällä nimiäisissä, syökää jeesushihhulit päänne!

Hei jee, jonkun nimiäisissä on ollut kastemekko! Mä aiemmin kirjoitin kommentin siitä, että mua kiinnostaisi tietää mitä varten vaate on puettu niin voisitko vastata tähän:

"Ja nyt mua alkoi kiinnostaa toi kastemekon käyttäminen nimiäisjuhlassa. Miten ja missä vaiheessa se puettaisiin? Kun kastejuhlassahan se kastemekko on vaan sen kastamishetken ajan päällä ja sitten päivänsankarille vaihdetaan juhlavaateet ylle. Aikoisitko sinä sitten pitää kastemekkoa vauvan päällä koko päivän vai miten ajattelit? Vai olisiko kastemekko päällä jonkun juhlallisen seremonian ajan (esim. kun paljastatte nimen ja julkistatte kummit) ja sitten vaihtaisitte normaalit juhlavaatteet päälle? Jos, niin kiinnostaisi kuulla tästä seremoniasta enemmän: miten seremonia etenee ja mitä siihen kuuluu? :)"

Niin ja tosta nimen antamisesta ristiäisissä: vanhemmathan kertoo papille etukäteen että minkä nimen he ovat valinneet, ja jotta ristiäisissä pappi pystyy sitten puhumaan vauvasta tämän nimellä, niin nimi paljastetaan ennen kastetta. Tässä lainaus ev.lut.in sivuilta:

"Lapsen nimi voidaan kertoa tilaisuuden alussa tai ennen varsinaista kastetta. Pappi pyytää vanhempia kertomaan, minkä nimen he ovat lapselle antaneet tai hän voi kertoa nimen vanhempien puolesta. Nimen ilmoittaminen kastetoimituksen aikana kertoo siitä, että lapsi kutsutaan nimeltä seurakunnan jäseneksi."

Monessa muussa Euroopan maassa lapselle pitää antaa nimi jo synnärillä, mutta koska Suomessa se pitää antaa vasta muutaman kuukauden kuluessa, niin Suomeen on tullut tapa pantata nimeä ja kertoa se suvulle vasta ristiäisissä.

t. kirkkoon kuulumaton

Meillä oli nimenantojuhlissa lyhyt seremonia: toivotettiin vieraat tervetulleiksi, kiitettiin kummeiksi suostuneita, kerrottiin nimi, skoolattiin ja laulettiin pari yhteislaulua. Sitten vauva kiersi syleissä ja valokuvattava. Tämän jälkeen vaihdettiin suvun perinteinen mekko omaan juhla-asuun.  

Tästä suvun asusta voin kertoa, että sen käyttö oli suvun vanhempien jäsenten nimenomainen toive, eikä sen käyttö nimenantojuhlassa ollut mikään uusi juttu. Ensimmäinen ei-kristytty oli käyttänyt mekkoa jo 80-luvulla. Suvuissamme ollaan polvesta toiseen hyvin suku- ja perinnerakkaita, mutta ei lainkaan uskonnollisia.