Nimiäiset järjestäneet - onko lapsillanne kummit?

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun uskonnottomissa nimiäisissä käytetään lapsella valkoista suvun perinnemekkoa. Ja valkoinen hääpuku symboloi morsiamen neitsyyttä, mutta tästä nykyhäissä viis veisataan!1!! On se hirveää kun vanhoja kunnon tapoja loukataan ja yhdistellään miten itseä huvittaa.  Oi aikoja oi tapoja. 

Valkoinen on kasteen väri, ja ihmettelen kuka uskonnoton haluaisi kastemekon nimiäisiin.

Siskon nuoremmalla lapsella oli nimiäisissä mekko, jossa minut ja sisko on aikanaan kastettu (erosimme kirkosta täysi-ikäistyttyämme) ja joka on äitimme häämekosta tehty. Häämekon teki aikanaan suvun käsityötaitoisin täti, nyt jo edesmennyt.  Meille kyseinen mekko edustaa suvun perinnettä ja sen jatkuvuutta, eikä sillä ole meille mitään uskonnollisia merkityksiä. Se on vaate, kangasta. Olisi tosi hienoa, jos palanen siitä säilyisi tavalla tai toisella vielä seuraavienkin sukupolvien juhlissa, olivat ne sitten millaisia tahansa.

Meillä taas jokainen äidinpuolen serkku on kastettu samassa mekossa (nimet kirjailtu mekkoon) ja sitä mukaa myös jokainen seuraavan sukupolven lapsi vaikka osaa ei olekaan kastettu vaan on pidetty nimiäiset. Kiva perinne että mekossa on sitten kaikkien lasten nimet koska ei meidän suku mitenkään uskovainen ole. Kai tämä joillekin ottaa erityisen koville, siinäpä ottaa.

Ja nimiäisissäkin voi olla varsinainen juhlakaava, meillä on ainakin mekko ollut päällä alussa kun on kerrottu nimi, nostettu maljat, pidetty puheita ja luovutettu kummitodistukset. Yhteiskuvat on kans mekko päällä otettu ja sen jälkeen on mekko otettu pois.

Kyllä ihmeen paljon kristittyjä haittaa perinteiden lainaaminen ottaen huomioon että koko kristinusko on yks suurimmista lainaajista. Miksi vietätte joulua vaikka ei se Jeesus oikeasti jouluna syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nimiäiset eivät olisi oikea juhla? Onhan se nimi todella merkityksellinen asia ja samalla voidaan juhlistaa perheen ja yhteisön uutta tulokasta. Kyllä varmaan suurin osa kristityistäkin lähtee ristiäisiin katsomaan uutta vauvaa ja kuulemaan nimen ja se seurakunnan jäseneksi otto, on osa sitä pakkopulla kaavaa. Nimi ja kaste on eri asioita, vaikka ev.lut. kirkossa ne onkin tuupattu samaan kaavaan.

Ärsyttää kirkon hampaattomuus, kun meidät uskonnottomatkin kelpuutetaan kummeiksi.

Täh? Ei ole nimen antamista mitenkään tuupattu kastekaavaan! Olet oikeassa, nimi ja kaste on eri asioita. Eikä ole mitenkään kirkon syy, jos jotkut ne keskenään sekoittavat.

Eikä todellakaan kelpuuteta uskonnottomia kummiksi, mistä sen käsityksen olet saanut? Siitä on säädökset, mihin kirkkokuntaan kuuluva kelpaa kummiksi (ei tarvitse välttämättä olla luterilainen), mutta mihinkään kirkkokuntaan kuulumaton ei edelleenkään kummiksi kelpaa.

Se on eri asia sitten, jos kastettavan lapsen vanhemmat ovat ihan privaatisti, seurakunnalta mitään kysymättä, pyytäneet jonkun kirkkoon kuulumattoman henkilön joksikin ns. haltiakummiksi tai sellaiseksi. Sille ei seurakunta paljon mitään voi. Seurakunnan silmissä kysymys ei kuitenkaan ole mistään virallisesta kummista.

Sellainen käsitys pääsi syntymään, kun tässä hiljattaen tulin taas kummiksi lapselle, joka kastettiin. Lapsella oli myös pari kirkkoon kuuluvaa kummia, niin muiden ei tarvinnut olla. Olin mukana kasteseremoniassa ja pappi puhutteli meitä kaikkia kummeina.

Papilla oli selkeästi nihkeä asenne minua kohtaa. Teki mieli sanoa, että en kuule ole tähän hinkunut ja jos sinulla olisi kanttia sanoa vanhemmille, mistä kasteessa on kyse ja, että tämä ei käy, niin tässä ei oltaisi. Olisi sopinut minulle vallanmainiosti.

En ymmärrä tapakristillisyyttä. Miksi kuulua kirkkoon ja noudattaa näitä kaavoja, jos ei ne merkitse mitään. Myös hieman kiusallista itselle osallistua "jeesusteluseremonioihin". Kyllähän se menee, en ole fanaattinen uskonnoton, mutta silti.

Eli kantti puuttui sinulta, ei kirkolta, jolta arvostelet sen puuttuvan. 

Kirkon kirjoihin sinua tuskin on merkitty kummiksi, tai jos on, on tehty virhe. Ehkä tämä tieto huojentaa sinua. Olet vain lapsen vanhempien mielissä yksi kummeista, et sen virallisemmin. Pappi luultavasti on halunnut vain esittää ystävällistä, ja tilanne on ehkä hänellekin ollut vaikea, kun on tiennyt ettet sinä kirkon mielestä kummi ole. Jos haluat niin voit varmaan selvittää asian ko. seurakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Kiitos! Tämä on todella hyvä kommentti ja monen hihhulin kannattaa lukea etenkin viimeinen lause!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun uskonnottomissa nimiäisissä käytetään lapsella valkoista suvun perinnemekkoa. Ja valkoinen hääpuku symboloi morsiamen neitsyyttä, mutta tästä nykyhäissä viis veisataan!1!! On se hirveää kun vanhoja kunnon tapoja loukataan ja yhdistellään miten itseä huvittaa.  Oi aikoja oi tapoja. 

Valkoinen on kasteen väri, ja ihmettelen kuka uskonnoton haluaisi kastemekon nimiäisiin.

Siskon nuoremmalla lapsella oli nimiäisissä mekko, jossa minut ja sisko on aikanaan kastettu (erosimme kirkosta täysi-ikäistyttyämme) ja joka on äitimme häämekosta tehty. Häämekon teki aikanaan suvun käsityötaitoisin täti, nyt jo edesmennyt.  Meille kyseinen mekko edustaa suvun perinnettä ja sen jatkuvuutta, eikä sillä ole meille mitään uskonnollisia merkityksiä. Se on vaate, kangasta. Olisi tosi hienoa, jos palanen siitä säilyisi tavalla tai toisella vielä seuraavienkin sukupolvien juhlissa, olivat ne sitten millaisia tahansa.

Jee toinenkin jonka nimiäisissä on ollut kastemekko! Pystytkö sä vastaamaan mulle, että pidittekö te kastemekkoa päällä koko juhlan ja vieraiden ajan vai vaihdoitteko mekon tavallisiin juhlavaatteisiin jossain vaiheessa niin kuin ristiäisissä tehdään?

Mekko vaihdettiin tavallisiin vaatteisiin aika pian, koska se on ikänsä puolesta jo vähän haurastunut eikä muutenkaan pienelle mukavin mahdollinen vaate. Kuvia otettiin toki paljon ennen vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Mistä sinä tuon repäiset, että ensin usko, sitten kaste? Lähetyskäskyssä kaste mainitaan ensin, sitten vasta opetus.

Sekaannusten (ks. esim. pari edellistä vastausta) välttämiseksi minusta olisi hyvä, jos erotetaan kastetta varten tarvittavat kristityt kummit ja kaikki nuo muut mahdolliset mainitsemasi kummit. Tietäisi kummiksi ryhtyvä, mihin on ryhtymässä.

Asuasioista samaa mieltä, sama se on mitä kasteseremoniassa on päällä, ja samaa asua sopii käyttää muissakin yhteyksissä. Olkoon tosiaan vaikka suvun perinteinen vauvan seremoniamekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Kiitos! Tämä on todella hyvä kommentti ja monen hihhulin kannattaa lukea etenkin viimeinen lause!

Ne kaikkein hihhuleimat ovat niitä, jotka ovat tuon viimeisen lauseen kanssa samaa mieltä, ts. kannattavat ns. uskovienkastetta. Helluntailaiset sun muut sellaiset. Ja myös kiihkomielisimmät ateistit, jotka jostakin syystä ajattelevat, että lapselle on hirmuisesti haittaa, jos hänen päänsä kastellaan. Kastelun yhteydessä luetuilla loruillahan ei heidän mielestään pitäisi olla mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat kummit ja kummitodistukset lapsellesi. järjestä ristiäiset kirkollisin menoin. Sitähän kummit ja kummitodistus todistaa.

Ja anna kun arvaan - haluat pukea lapsen vielä suvun kastemekkoon.

Kylläpäs te kristityt niin kovin loukkaannutte, kun joku ei haluakaan tehdä niin kuin te. :D Eikö jokainen voi toimia tavallaan? Mitä sitten, jos pukisin lapseni suvun kastemekkoon? Ap

Tossa sun touhussa ei vaan ole mitään logiikkaa eikä järjen hiventäkään. Sama kuin heteropari julistaisi että me halutaan homohäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Kiitos! Tämä on todella hyvä kommentti ja monen hihhulin kannattaa lukea etenkin viimeinen lause!

Kastemekko on kristillinen vaate, samaan tapaan kuin alba. Mekko ei liity nimenantoon, vaan kasteeseen. Kasteessa ja seurakuntaan liittyessä kastettava riisuu vanhat vaatteensa ja pukee valkoista ylleen.

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Kiitos! Tämä on todella hyvä kommentti ja monen hihhulin kannattaa lukea etenkin viimeinen lause!

Kastemekko on kristillinen vaate, samaan tapaan kuin alba. Mekko ei liity nimenantoon, vaan kasteeseen. Kasteessa ja seurakuntaan liittyessä kastettava riisuu vanhat vaatteensa ja pukee valkoista ylleen.

No jostain se kristittyjen albakin on pöllitty, vai olivatko ensimmäisiä jotka keksivät valkoiset vaatteet? Käsittääkseni jo antiikin kreikassa pukeuduttiin valkoisiin kaapuihin. Harva asia täällä on mitenkään originellia, sen vuoksi on vielä huvittavampaa kuinka tiukasti yritetään pitää kiinni näistä. Nimiäismekkona voi myös käyttää valkoista mekkoa vaikkei usko satuolentoihin aivan kuten myös ei-kirkollisissa häissä morsiamella on yleensä valkoinen mekko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku mekko on kastemekko? Sama vaatehan voidaan nimetä miten vaan. Se voi olla nimiäismekko tai vauvan seremoniamekko tai ihan miten vaan. Joku toinen voi käyttää sitä kastemekkona. Voidaan kai kaste tehdä missä vaatteessa vaan. Minullakin oli vihkimistilaisuudessa mekko, jota voi sillä hetkellä sanoa häämekoksi. Nyt se on kesämekko. On olemassa koulukummeja ja vaikka mitä kummeja. Kummius ei ole mikään kristillinen käsite. Ei Raamatussa kummeista puhuta eikä tosin lapsikasteestakaan. Ensin usko, sitten kaste.

Kiitos! Tämä on todella hyvä kommentti ja monen hihhulin kannattaa lukea etenkin viimeinen lause!

Kastemekko on kristillinen vaate, samaan tapaan kuin alba. Mekko ei liity nimenantoon, vaan kasteeseen. Kasteessa ja seurakuntaan liittyessä kastettava riisuu vanhat vaatteensa ja pukee valkoista ylleen.

Olen ihan luterilainen kristitty ja sitä mieltä, että kastemekot, albat sun muut sellaiset ovat epäolennaisia asioita. Kaste on pätevä, vaikka vauva olisi potkupuvussa. Saa kastemekkoa käyttää enkä käyttöä suinkaan paheksu, mutta kaste on kaste ilman mekkoakin. Enkä pahastuisi, jos joku mieltäisi suvussa vauvalta toiselle kulkeneen kastemekon "suvun rituaalimekoksi", jota haluaisi käyttää nimiäisissä. Vähän hassulta se tosin tuntuisi, mutta mitä sitten? On ihmisillä muitakin hassuja tapoja.

Kirkkokin on kristillinen rakennus, mutta voi sitä käyttää muuhunkin tarkoitukseen. Ateisti voi nauttia konsertista, joka pidetään kirkossa, ja täysin uskonnoton ystäväni käy mielellään kirkoissa silloin kun niissä ei ole mitään tilaisuuksia, kun on niin rauhallista ja kaunista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nimiäiset eivät olisi oikea juhla? Onhan se nimi todella merkityksellinen asia ja samalla voidaan juhlistaa perheen ja yhteisön uutta tulokasta. Kyllä varmaan suurin osa kristityistäkin lähtee ristiäisiin katsomaan uutta vauvaa ja kuulemaan nimen ja se seurakunnan jäseneksi otto, on osa sitä pakkopulla kaavaa. Nimi ja kaste on eri asioita, vaikka ev.lut. kirkossa ne onkin tuupattu samaan kaavaan.

Ärsyttää kirkon hampaattomuus, kun meidät uskonnottomatkin kelpuutetaan kummeiksi.

Täh? Ei ole nimen antamista mitenkään tuupattu kastekaavaan! Olet oikeassa, nimi ja kaste on eri asioita. Eikä ole mitenkään kirkon syy, jos jotkut ne keskenään sekoittavat.

Eikä todellakaan kelpuuteta uskonnottomia kummiksi, mistä sen käsityksen olet saanut? Siitä on säädökset, mihin kirkkokuntaan kuuluva kelpaa kummiksi (ei tarvitse välttämättä olla luterilainen), mutta mihinkään kirkkokuntaan kuulumaton ei edelleenkään kummiksi kelpaa.

Se on eri asia sitten, jos kastettavan lapsen vanhemmat ovat ihan privaatisti, seurakunnalta mitään kysymättä, pyytäneet jonkun kirkkoon kuulumattoman henkilön joksikin ns. haltiakummiksi tai sellaiseksi. Sille ei seurakunta paljon mitään voi. Seurakunnan silmissä kysymys ei kuitenkaan ole mistään virallisesta kummista.

Sellainen käsitys pääsi syntymään, kun tässä hiljattaen tulin taas kummiksi lapselle, joka kastettiin. Lapsella oli myös pari kirkkoon kuuluvaa kummia, niin muiden ei tarvinnut olla. Olin mukana kasteseremoniassa ja pappi puhutteli meitä kaikkia kummeina.

Papilla oli selkeästi nihkeä asenne minua kohtaa. Teki mieli sanoa, että en kuule ole tähän hinkunut ja jos sinulla olisi kanttia sanoa vanhemmille, mistä kasteessa on kyse ja, että tämä ei käy, niin tässä ei oltaisi. Olisi sopinut minulle vallanmainiosti.

En ymmärrä tapakristillisyyttä. Miksi kuulua kirkkoon ja noudattaa näitä kaavoja, jos ei ne merkitse mitään. Myös hieman kiusallista itselle osallistua "jeesusteluseremonioihin". Kyllähän se menee, en ole fanaattinen uskonnoton, mutta silti.

Eli kantti puuttui sinulta, ei kirkolta, jolta arvostelet sen puuttuvan. 

Kirkon kirjoihin sinua tuskin on merkitty kummiksi, tai jos on, on tehty virhe. Ehkä tämä tieto huojentaa sinua. Olet vain lapsen vanhempien mielissä yksi kummeista, et sen virallisemmin. Pappi luultavasti on halunnut vain esittää ystävällistä, ja tilanne on ehkä hänellekin ollut vaikea, kun on tiennyt ettet sinä kirkon mielestä kummi ole. Jos haluat niin voit varmaan selvittää asian ko. seurakunnasta.

Toki siinä mielessä kantti puuttui, etten halunnut kieltäytyä, koska uskoin sen loukkaavan ystävää ja kirkkoon kuulumattomuus ei perusteeksi riittänyt.

Onhan se nyt tosi asia, että ev.lut. kirkko juotuu juostamaan kaikista periatteistaan, että saa pidettyä tapakristityt veronmaksajina.

Miten se muuttaa kummiutta, jos nimi ei ole kirkonkirjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt tosi asia, että ev.lut. kirkko juotuu juostamaan kaikista periatteistaan, että saa pidettyä tapakristityt veronmaksajina.

Miten se muuttaa kummiutta, jos nimi ei ole kirkonkirjoissa?

Eikä ole tosiasia. Mihinkään kristilliseen yhteisöön kuulumaton ei todellakaan ole kirkon silmissä virallisesti kummi. Jos sinut kuitenkin on seurakunta hyväksynyt kummiksi, on tehty virhe, jonka voit korjauttaa. Tästä on jopa ihan lakipykälät olemassa (tarkemmin sanottuna sellainen kuin kirkkojärjestys, ks. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055, ja sieltä 16 §).

Suhteeseesi ao. lapseen tuskin muuttaa miksikään se, oletko virallisesti kummi vai et. Voit olla lapselle läheinen aikuinen, vaikka et kirkon hyväksymä kummi olisikaan, eikä kirkkokaan sitä paheksu, jos lapsen seurassa aikaa vietät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Liitetäänkö jossain alaikäisiä urheiluseuroihin ilman heidän omaa haluaan? Toki lapsen voi pakottaa harrastamaan urheilulajia vasten tahtoaan, mutta sitä kai yleensä paheksutaan toisin kuin seurakuntaan pakkoliittämistä. Kastaminen on paljon muutakuin kun pään valelu ja pari hengellistä sanaa, itsekin sen tiedät mutta haluat olla älyllisesti epärehellinen ja käyttää tällaista olkiukkoa. Kun lapsi liitetään seurakuntaan joutuu hän yleensä rippikouluun asti kuulumaan koulussa tunnustukselliseen uskonnonopetuksen ja osallistumaan kaiken maailman jumalanpalveluksiin. Meillä koulussa en saanut mennä elämänkatsomustietoon uskonnontuntien sijaan koska kuuluin kirkkoon. En myöskään saanut jäädä pois jumalanpalveluksista kuten kirkkoon kuulumattomat kaverit. Saavat vanhemmat kastaa lapsensa vaikka saatanan nimeen jos haluavat, sen sijaan sitä en hyväksy että lapset ilman omaa päätäntävaltaa liitetään seurakuntaan etenkin kun ev lut ei ole pelkästään mikään yhdistys vaan Suomessa hyvin kiinteästi yhteiskunnassa oleva osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Liitetäänkö jossain alaikäisiä urheiluseuroihin ilman heidän omaa haluaan? Toki lapsen voi pakottaa harrastamaan urheilulajia vasten tahtoaan, mutta sitä kai yleensä paheksutaan toisin kuin seurakuntaan pakkoliittämistä. Kastaminen on paljon muutakuin kun pään valelu ja pari hengellistä sanaa, itsekin sen tiedät mutta haluat olla älyllisesti epärehellinen ja käyttää tällaista olkiukkoa. Kun lapsi liitetään seurakuntaan joutuu hän yleensä rippikouluun asti kuulumaan koulussa tunnustukselliseen uskonnonopetuksen ja osallistumaan kaiken maailman jumalanpalveluksiin. Meillä koulussa en saanut mennä elämänkatsomustietoon uskonnontuntien sijaan koska kuuluin kirkkoon. En myöskään saanut jäädä pois jumalanpalveluksista kuten kirkkoon kuulumattomat kaverit. Saavat vanhemmat kastaa lapsensa vaikka saatanan nimeen jos haluavat, sen sijaan sitä en hyväksy että lapset ilman omaa päätäntävaltaa liitetään seurakuntaan etenkin kun ev lut ei ole pelkästään mikään yhdistys vaan Suomessa hyvin kiinteästi yhteiskunnassa oleva osa.

Niin, koulussa on moni muukin asia pakollista. Ei se sen kummempaa. 

Minulle kyllä kelpaisi, että koulussa olisi kaikille yhteinen katsomusaine. Pidän kyllä järkevänä, että siinä painotetaan niitä katsomuksia, jotka maassa ovat yleisimpiä.

Ja sekin kävisi, että juridisesti uskontokuntaan saisi liittyä vasta täysi-ikäisenä.

En ole älyllisesti epärehellinen enkä käytä olkiukkoa. Kaste on tietysti kristityille olennaisen tärkeä asia, ja he tekevät sen joka tapauksessa. Ihan toinen asia on, mitä yhteiskunnallisia seuraamuksia kasteesta tulee, ja niitä voi kyllä muuttaa. Sinä et taida tajuta, että joku koulussa järjestettävä uskonnonopetus on kristitylle sivuseikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Liitetäänkö jossain alaikäisiä urheiluseuroihin ilman heidän omaa haluaan? Toki lapsen voi pakottaa harrastamaan urheilulajia vasten tahtoaan, mutta sitä kai yleensä paheksutaan toisin kuin seurakuntaan pakkoliittämistä. Kastaminen on paljon muutakuin kun pään valelu ja pari hengellistä sanaa, itsekin sen tiedät mutta haluat olla älyllisesti epärehellinen ja käyttää tällaista olkiukkoa. Kun lapsi liitetään seurakuntaan joutuu hän yleensä rippikouluun asti kuulumaan koulussa tunnustukselliseen uskonnonopetuksen ja osallistumaan kaiken maailman jumalanpalveluksiin. Meillä koulussa en saanut mennä elämänkatsomustietoon uskonnontuntien sijaan koska kuuluin kirkkoon. En myöskään saanut jäädä pois jumalanpalveluksista kuten kirkkoon kuulumattomat kaverit. Saavat vanhemmat kastaa lapsensa vaikka saatanan nimeen jos haluavat, sen sijaan sitä en hyväksy että lapset ilman omaa päätäntävaltaa liitetään seurakuntaan etenkin kun ev lut ei ole pelkästään mikään yhdistys vaan Suomessa hyvin kiinteästi yhteiskunnassa oleva osa.

Niin, koulussa on moni muukin asia pakollista. Ei se sen kummempaa. 

Minulle kyllä kelpaisi, että koulussa olisi kaikille yhteinen katsomusaine. Pidän kyllä järkevänä, että siinä painotetaan niitä katsomuksia, jotka maassa ovat yleisimpiä.

Ja sekin kävisi, että juridisesti uskontokuntaan saisi liittyä vasta täysi-ikäisenä.

En ole älyllisesti epärehellinen enkä käytä olkiukkoa. Kaste on tietysti kristityille olennaisen tärkeä asia, ja he tekevät sen joka tapauksessa. Ihan toinen asia on, mitä yhteiskunnallisia seuraamuksia kasteesta tulee, ja niitä voi kyllä muuttaa. Sinä et taida tajuta, että joku koulussa järjestettävä uskonnonopetus on kristitylle sivuseikka. 

Joopa joo viimeiselle lauseelle. Kristittyjä kiinnostaa kenen kanssa naapurin Raimo saa mennä naimisiin, joten satavarmasti kiinnostaa jos yhtäkkiä eduskuntaan etenisi aloite tunnustuksellisen uskonnonopetuksen kieltämisestä kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko ensin, kaikilla lapsilla on usko. Lutherinkin mukaan, eli luterilaisen kirkon mukaan myös. Siksi lapsikastekin on.

Itse koen suoraan sanottuna vastenmieliseksi että lapsi liitetään Jeesukseen ja kirkkoon häneltä itseltään kysymättä. Pidän myös varsin kyseenalaisena että tällaista toimintaa vieläkin harjoitetaan kun muuten lapsen oikeudet tunnetaan. Kun lapsi on riittävän vanha saisi hän itse päättää, mutta kenenkään lapsen ei tule pakolla kuulua kirkkoon vain koska vanhemmat ovat vähän yksinkertaisia ja uskovata tuhansia vuosia vanhoihin satuihin. Esimerkiksi vapaa kirkko ka helluntailaiset ovat tässä mielessä luterilaisia älykkäämpiä ja antavat ainakin lapselle oikeuden valita haluavatko tulla kastetuksi vai eivät.

Lapsella ei muutenkaan ole alaikäisenä oikeutta päättää kaikista asioistaan. Ja vanhemmat joka tapauksessa kasvattavat lastaan, opettavat hänelle muutakin kuin silkkoja tieteellisiä tosiasioita, vaativat esim. noudattamaan käytöstapoja, vaikkei tätä missään laissa määrätä. 

Ei siitä minun ymmärtääkseni lapselle ole suuresti haittaa, jos hänen päälakeaan vähän valellaan vedellä. Eikä edes siitä, jos hänet hetkeksi upotetaan veteen. Vanhemmat tehkööt vapaasti niin, jos haluavat, ja vaikka kutsukoot uskontonsa papin lausumaan siinä yhteydessä jotakin sanoja.

Kirkko hengellisesti miellettynä asiana ja kirkko lainsäädännössä määriteltynä juridisena yhteisönä ovat eri asia. Kyllä se minulle käy, jos alaikäisen liittäminen jälkimmäiseen kielletään. Samalla tosin pitää kieltää alaikäisen liittäminen vaikkapa urheiluseuraan. Ja on sekin aika törkeää, että lapsella on tili jossakin pankissa - hänhän voisi haluta valita ihan toisen pankin. 

Vanhempia ei voi kuitenkaan kieltää kastamasta lastaan, sen enempää kuin voi kieltää heitä pesemästä lastaan, tai osallistumasta lapsensa kanssa vauvauintiin.

Liitetäänkö jossain alaikäisiä urheiluseuroihin ilman heidän omaa haluaan? Toki lapsen voi pakottaa harrastamaan urheilulajia vasten tahtoaan, mutta sitä kai yleensä paheksutaan toisin kuin seurakuntaan pakkoliittämistä. Kastaminen on paljon muutakuin kun pään valelu ja pari hengellistä sanaa, itsekin sen tiedät mutta haluat olla älyllisesti epärehellinen ja käyttää tällaista olkiukkoa. Kun lapsi liitetään seurakuntaan joutuu hän yleensä rippikouluun asti kuulumaan koulussa tunnustukselliseen uskonnonopetuksen ja osallistumaan kaiken maailman jumalanpalveluksiin. Meillä koulussa en saanut mennä elämänkatsomustietoon uskonnontuntien sijaan koska kuuluin kirkkoon. En myöskään saanut jäädä pois jumalanpalveluksista kuten kirkkoon kuulumattomat kaverit. Saavat vanhemmat kastaa lapsensa vaikka saatanan nimeen jos haluavat, sen sijaan sitä en hyväksy että lapset ilman omaa päätäntävaltaa liitetään seurakuntaan etenkin kun ev lut ei ole pelkästään mikään yhdistys vaan Suomessa hyvin kiinteästi yhteiskunnassa oleva osa.

Niin, koulussa on moni muukin asia pakollista. Ei se sen kummempaa. 

Minulle kyllä kelpaisi, että koulussa olisi kaikille yhteinen katsomusaine. Pidän kyllä järkevänä, että siinä painotetaan niitä katsomuksia, jotka maassa ovat yleisimpiä.

Ja sekin kävisi, että juridisesti uskontokuntaan saisi liittyä vasta täysi-ikäisenä.

En ole älyllisesti epärehellinen enkä käytä olkiukkoa. Kaste on tietysti kristityille olennaisen tärkeä asia, ja he tekevät sen joka tapauksessa. Ihan toinen asia on, mitä yhteiskunnallisia seuraamuksia kasteesta tulee, ja niitä voi kyllä muuttaa. Sinä et taida tajuta, että joku koulussa järjestettävä uskonnonopetus on kristitylle sivuseikka. 

Joopa joo viimeiselle lauseelle. Kristittyjä kiinnostaa kenen kanssa naapurin Raimo saa mennä naimisiin, joten satavarmasti kiinnostaa jos yhtäkkiä eduskuntaan etenisi aloite tunnustuksellisen uskonnonopetuksen kieltämisestä kouluissa.

Hoh hoijaa. Ei ole tullut mieleesi, että meitä kristittyjä on moneksi myös.

Naapurin Raimo menkööt naimisiin ihan kenen kanssa haluaa, ja minulle riittäisi yksi kaikille yhteinen katsomusaine kouluissa. En sitten kai voi sinun mielestäsi olla kristitty, kun noin ajattelen? Sinähän sen kai määritteletkin.