Joulun lapsia?

Moikka taas! Olen lomalta palaillut jälleen kotiin ja maananataina täytyis jaksaa taas töihin. Pahin väsymys on helpottanut, toivottavasti myös pysyy poissa. Kivaa että täällä kaikilla on asiat hyvin ja masut kasvaa!



Tänään oli rakenneultra. Ja kaikki oli hyvin! Vauva oli tosi alhaalla ja takana, mittauksia oli vaikea tehdeä mutta lopulta kaikki saatiin mitattua. Kysyin sykupuolesta, napanuora oli jalkojen välissä, kätilö veikkasi tyttöä mutta sanoi ettei poikakaan ole poissuljettu vaihtoehto.



Joitain pieniä vauvan vaatteita olen hankkinut ja saimme käyttöön isoisän vanhan kehdon! Se on kyllä tosi ihana ja odottaa tuolla makkarin nurkassa. Pikku hiljaa pitäis alkaa ostamaan muita tarvikkeita.



Liikkeitä olen tuntenut viikon verran, ei mitään kovia mutta kuitenkin sellaisia selkeitä muljahduksia, tosi ihanaa. Kyllä kai sen nyt jo uskaltaa sanoa että meillle tulee oikeasti vauva!!!!!



T: Lazo rv 19+6

Mukavaa tosiaan kun kaikilla sujuu asiat hyvin. Minulla oli niitä supisteluja (kipeitä, rytmikkäitä) ja neuvolasta sain ohjeen täyslepoon pariksi päiväksi. Se on auttanutkin ja nyt ei ole niitä enää tullut. Olen ollut töissäkin, mutta muuten ottanut varsin rauhallisesti. Kohdunsuun tilanne tarkistetaan maanantaina, ihan varmuuden vuoksi. Hyvä niin. En ole ottanut stressiä kaikesta mitä pitäisi tehdä, olen ajatellut että nyt pitää mennä täysin masun ehdoilla että siellä on kaiikki hyvin. Se on kuitenkin kaikkein tärkein asia, siivoaminen ja muu on täysin toisarvoista.



Mitään emme siis ole vielä hankkineet, hieman katselleet kyllä. Kauhukseni luin jostain että kaikkia vaunuja ei olekaan saatavilla vaan ne pitää tilata ja toimitusaika on jopa 2-3 kk! Eli kai tässä pitää aktivoitua sen asian suhteen lähiaikoina.



Vakuutuksen (tai siis sen varauksen syntymättöämälle lapselle) päätimme ottaa " omasta" vakuutusyhtöstämme sen enempää niitä vertailematta. Tai tuli niitä ehtoja katsottua Netistä, mutta päädyimme siihen että Lähivakuutus on ihan ok. Siellä on sairauskohtainen omavastuu, eli jos esim. korvatulehdus on tammikuussa ja se hoidetaan ja sitten uudestaan kesäkuussa niin ne katsotaan erillisiksi sairauksiksi ja omasvastuun joutuu maksamaan kahdesti. No, tykkäsin kuitenkin siitä tapaturmaosuudesta, eli on voimassa rajoituksetta 16-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen ei enää kilpailutoiminnassa mutta kylläkin kunnon vuoksi harrastettavassa toiminnassa. Täytyy tietysti toivoa ettei koko vakuutusta tarvitse. Teitkö WAW vertailuja? Mihin päädyitte? MItä pidit tärkeänä vakuutusta valittaessa? Niin, saimme paperit juuri kotiin ja tarkoitus on laittaa ne eteenpäin. Millähän perusteella sitä muuten ei myönnettäisi? Siinä kun siis oli se äidin terveyskysely mukana.



No niin, eipä tässä muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille jouluisille!

voihan itku, kohdunsuu oli lyhentynyt (4 cm -> 2cm) ja pehmentynyt. Suu oli onneksi kiinni edelleen. Sain määräyksen 2 vko lepoon ja lähetteen äitiyspolille. Hui, viikot vasta 21, saisi pysyä kyydissä vielä muutaman kuukaudenkin. Onneksi loppujenlopuksi otin yhteyttä neuvolaan niiiden supistusten vuoksi, ne näköjään olivat sittenkin haitallisia.



Tein hakujakin, mutten löytänyt tietoa että miten pitkä kohdunsuun pitäisi olla ja milloin se alkaa normaalistikin lyhentyä. Pitänee vielä katsella...

voi hymis! Toivotaan, että kohdunsuu ei vain rupea aukeamaan! Tuosta lyhentymisestä ja pehmenemisestä en minäkään tiedä yhtään mitään, toivotaan vain että kaikki menisi hyvin ja vauva ei syntyisi vielä muutamaan kuukauteen ainakaan. Muista levätä nyt kunnolla.



Aloin heti viestisi luettua tunnustelemaan omia supistuksiani... Mullakin niitä päivän mittaan tulee melko paljon, mutta eivät kyllä ole ollenkaan kivuliaita. Neuvolassa eivät ainakaan toistaiseksi ole kovin huolissaan niistä olleet. Ainoastaan jos lisääntyvät tämän hetkisestä, niin sitten pitäisi heti soittaa.



Niistä vakuutuksista vielä. Me olemme päätymässä joko Pohjolaan tai Tapiolaan. Lähivakuutuksessa meilläkin on tällä hetkellä kaikki vakuutukset, mutta me halusimme vakuutuskohtaisen omavastuun (menee vain kerran vuodessa) vauvavakuutukseen ja sitä Lähivakuutus ei tarjoa, joten vaihdamme vakuutusyhtiötä. Tuosta vakuutuksen myöntämisestä; en tiedä voisiko esim. runsas ylipaino olla hylkäyksen syynä. Ja kaikki vakuutusyhtiöt eivät myönnä vauvavakuutusta ivf-alkuisille vauvoille (esim. Fennia taisi olla sellainen).



Me kiersimme viikonloppuna Variston vauvatarvikeliikkeitä. Emme tosin vielä ostaneet mitään, mutta kävimme katselemassa hintoja ja hakemassa ideoita. Oli ihanaa hypistellä kaikkea vauva-aiheista! Kävin myös äitini luona katsomassa omaa kastemekkoani (en ole tainnut koskaan aiemmin nähdä sitä kuin kuvissa), jonka äitini on itse tehnyt odottaessaan minua. Myös pikkusiskoni on kastettu siinä. Kastemekko oli aivan ihana ja varmasti otamme sen käyttöön omalle vauvallemme!



Vointeja kaikille!

Voi hymis! Onpa ikävä, että sait tuollaisia uutisia neuvolasta. Hyvä, että otit sinne yhteyttä ja onneksi se kohdunsuu on kuitenkin edelleen kiinni. Nyt vaan maltat levätä kaikessa rauhassa, niin toivottavasti muutoksia ei enää tapahdu.



Mietit tuota kohdunkaulan mittaa. Itsekin sitä mietin silloin kun olin käynyt siellä Mikkelissä päivystyksessä, kun siellä lääkäri mainitsi, että kohdunkaula olisi hieman lyhyehkö 2-2,5 cm. No ensinnäkin Hyvinkäällä lääkäri laittoi mitaksi kuitenkin vielä 3 cm, kun kävin siellä viimeisimmän kerran päivystyksessä (viikko Mikkelissä käynnin jälkeen). Asia kuitenkin vaivasi minua ja kyselin kaveriltani, jolla on ollut paljon supisteluja rv 20 jälkeen, että minkälaisia mittoja hänellä on ollut. Hänellä mitat eivät taineet olla kertaakaan enempää kuin tuo 2,5 cm ja kohdunsuu on pysynyt koko ajan kiinni. Lisäksi kysyin yhdeltä tuttavaltani, joka on sairaanhoitaja, tuosta mitasta, niin hän sanoi, että toisilla kohdunkaula saattaa lyhentyä jo hyvin varhaisessakin vaiheessa, kun kohtu alkaa painamaan sitä kasaan. Tuolloin on pääasia, että kohdunsuu pysyy kuitenkin kiinni.



Itse olen miettinyt noita supisteluja ja muita kipuja, että mistä minä oikeasti tunnistan onko kyse nyt supisteluista vai vaan muista kipuiluista. Tähän astihan nuo kivut on kuitattu kasvukivuiksi neuvolassa ja äippäpolilla. Välillä olo on kuitenkin tosi ikävä, mutta en mä ole huomannut, että koko kohtu olisi kovettunut kipujen yhteydessä. Näin mä olen ainakin ymmärtänyt, että tuo kohtu kovettuu supistusten yhteydessä. Onko näin? Omat kipuni tuntuvat lähinnä alavatsalla ja tuolla häpyluun seudulla. Osissa noista kivuista on kuitenkin samoja piirteitä, kuin menkkakivuissa ja se välillä huolestuttaakin. Toisaalta kun en kehtaa enää kovin helposti ottaa yhteyttä neuvolaan tai äippäpolille, kun siellä meinattiin jo hermostua muhun sen vuodon yhteydessä ravaamisen takia. Haluaisin kuitenkin päästä tutkituttamaan tuon kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanteen, jotta saisin taas rauhan noista kivuista.



Toinen asia mikä mua huolestuttaa on tuo valkovuodon määrä ja muoto. Onko teillä muilla minkä verran valkovuotoa ja minkälaista se on. Mulla tuntuu, että välillä holahtaa tuonne suojaan ihan kunnolla jotain, joka on samalla hyvin juoksevan sorttista ei siis välttämättä sellaista sameaa, joksi valkovuodon olen yleensä mieltänyt. Nyt on tullut sitten mietittyäkin sitä, että mistä minä tunnistan, jos lapsivettä alkaisikin tihkua jostain syystä jo näillä viikoilla. Sen tiedän, että pH-paperista olisi tässä apua, mutta mistä minä nyt sellaisen keksin. Tuo pH:n mittaaminen olisi nimittäin todella kätevä tapa selvittää kumpi on kyseessä.



Onneksi nyt pääsen kuitenkin lepäilemään vaikka joka hetki päivässä, kun aloitin lomani. Nyt tätä lomailua kestääkin sitten sinne äitiyslomaan asti, kun en ole kauheasti ajatellut enää töitä hakea tämän kahden ja puolen kuukauden aikana, joka tähän työttömyysjaksoksi jää. Toisaalta tuskimpa kukaan enää minua palkkaakaan tämän ison mahani kanssa näiksi muutamaksi kuukaudeksi.



Mukavaa, että Lazo on päässyt käymään myös rakenneultrassa. Vai majaillaan teilläkin siellä alhaalla. Täällä tuntuu, että se on tuolle pienokaiselle se mielipaikka lepäillä ja venytellä vaikka tilaa siellä ei samalla tavalla olekaan kuin hieman ylempänä olisi. Mitenkäs töiden aloitus on sujunut näin loman jälkeen?



Toivottavasti sinulla WAW ei nuo supistukset olisi niitä vaarallisia, vaan ihan pelkkiä harjoitussuppareita!



Vielä yksi kysymys hymikselle ja WAW:lle noista suppareista, eli miltä ne tuntuvat? Kun en todellakaan tiedä onko mulla niitä ollu kuin ehkä pari ja niistäkin on jo aikaa.



Ai niin sitten noista vakuutuksista, niin itse kävin eilen jättämässä vakuutushakemuksen Pohjolaan. Meillä on kaikki muutkin vakuutukset tuolla Pohjolassa, niin päätimme suoraan ottaa vauvavakuutuksenkin sieltä tekemättä sen isompia vertailuja.



Tulipa tästä jälleen romaanin pituinen. Palaillaan! Kaikille hyviä vointeja tasapuolisesti ja pidetään nämä pienokaiset kyydissä sinne joulukuulle asti!



terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri (rv 21+4)

Täällä sitä makoillaan, hieman hankalaa löytää kirjoitteluasentoa, kun ei konetta voi nostaa vatsanpäälle :). Mieli on vähän pirteämpi nyt kuin eilen, hieman kyllä säikähdin. Mutta koetan nyt ajatella positiivisesti ja uskoa että kaikki menee hyvin. Kohdunsuu tosiaan oli napakasti kiinni, ja se on erittäin hyvä asia. Kiitokset sk noista kuvauksista, jospa tämäkin olisi vaaratonta. Ymmärsin ettei mitään muuta tässä vaiheessa asialle voi tehdä kuin levätä, vasta viikolta 24 aletaan hoitamaan sikiötä. Levolla supistukset ovat pysyneet poissa,joten eipä tässä muuta nyt voi. Pikkuinen onneksi potkii ahkerasti, se piristää.



MIssä muuten tunnette liikkeet? Entä tunnetteko kun vauva puskee itseään esim. jommallekummalle puolellle? Nyt kun olen levännyt, tunnen pikkuisen paljon ylempänä kuin aiemmin. Ennnen tunsin liikkeet ja ' puskemiset' lähinnä häpyluun yläpuolella. Nyt tunnen liikettä navan puolivälissä ja vähän navan alla eikä sitä painontunnetta mistä aiemmin kirjoittelin, tunnu oikeastaan ollenkaan. Hyvä varmaan ettei rasita kohdunsuuta.



Supistuksista. Minulla on ollut sellaisia vatsan kovettumisia joita kuvittelen ' harjoitussuppareiksi' . Nämä joista huolestuin ovat selkeästi erilaisia. Nimenomaan kohtu kovettuu ja supistuu sellaiseksi kovaksi möykyksi, tuntuu että koko pienenee ainakin 1/3 normaalikoostaan. Nämä kivuliaat alkavat alhaalta ja leviävät asteittain koko kohtuun, ihankuin joku aalto. Supistus pysyy 20-30 s ja sitten vatsa rentoutuu. Minulle tuli näiitä tunnin aikana useampi. Nämä tosiaan erottuvat selvästi niistä kevyemmistä kovettumisista.



Valkovuoto on minullakin runsasta ja vaaleaa, olen myös miettinyt miten sen erottaa lapsivedestä. En tiedä, olisiko nuo ph-luiskat tosiaan tarpeelliset.



Oi, teillä onkin ihania perinnekehtoja ja kastepukuja....meillä ei oikein ole mitään, kun sisaruksillani on useampia lapsia jotka ovat jo ' isoja' ja taitavat olla sillä tiellään ne varusteet. Hmm, ehkä kyselen niiden perään... ehkä niitä muutoista huolimatta vielä löytyisi jostain.





Kuulumisiin!

Kun tassä ajattelin, että edessä on pitkä syksy ilman töitä, niin eilen sain puhelinsoiton ja tänään kävin kirjoittamassa uuden työsopimuksen. Töitä on nyt tiedossa kolmena päivänä viikossa tuonne lokakuun alkuun asti. Tähän täytyy sanoa, että kyllä tämä tulee tarpeeseenkin, sillä juuri keskviikkona juttelin miehelleni, että tarvitsisin välttämättä jotain tekemistä päiviksi (ja lomalla oon ollu vasta viikon), kun muuten tulee vaan mietittyä itsekseen kaikkia pieniäkin vihlaisuja ja saan itseni vielä vainoharhaiseksi sillä menolla. Näin ne tilanteet siis muuttuvat.



Mitäs teille muille kuuluu? Onko hymiksen supistelut rauhoittuneet levolla?



Itsellä nuo kivut/jomotukset tuli niin jatkuviksi ja koviksi, että kävin eilen tarkistuttamassa tilannetta. Kaikki on edelleen kunnossa ja kyllä nyt vaan pitää uskoa, että nuo tosi ikävät kivut johtuu vaan kohdun ja vauvan kasvamisesta. Taas tuo pienokainen oli monella mutkalla ja tuolla lantiokuopassa eli mahdollisimman ahtaassa paikassa. Kohdunsuu oli edelleen napakasti kiinni ja ylhäällä takana. Kohdunkaula oli edelleen sen noin 3 cm. No sainpahan taas mielenrauhan, kun kävin tarkistamassa tilanteen. Pissanäytekin kuitenkin tutkitaan ja siitä saan tulokset maanantaina.



Ai niin tänään tuli täyteen se 154 päivää, jonka jälkeen on virallisesti raskaana Kelankin mielestä. Nyt pääsee siis hakemaan äitiysavustusta ja -päivärahaa. Jee. Ja nyt sitä varmaan alkaa uskoa siihen, että kyllä tässä nyt varmasti loppuun asti mennään, vaikka en mä kyllä vieläkään ole uskaltanut mitään hankkia vauvalle. Ehkäpä tässä jo hiljalleen uskaltaisi... Mites te muut? Oletteko jo hankkineet jotain pienokaiselle?



No nyt lähden tästä hieman lepäilemään, kun olen koko päivän ollut liikkeessä, niin ehkä tuolle maha-asukillekin tekee hyvää, jos äiti menisi hetkeksi pitkälleen. Ja lepohetken jälkeen pitäisi katsella hieman ensiviikon oppituntien suunnittelua. Palaillaan! Voikaa hyvin!





terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 22+0

Kiitoksia kysymästä, supistelut (ne kevyetkin) ovat pysyneet täysin poissa levolla. En ollut oikein edes tajunnutkaan kuinka kireänä masu jatkuvasti oli loman jälkeen, nyt se on kiinteä pallo, mutta sitä ei kiristä lainkaan.



Täytyy myöntää, että maanantaina oli pieni shokki kun se kohdunsuuntilanne oli niin muuttunut. Luulin meneväni vain varmistamaan että kaikki on ok ja että voin jatkaa samaan malliin. Siten 2 vko sairasloma tuli yllättäen. Näin tekemättömänä ennättää vähän liikaa miettimään kaikkea mikä voi mennä pieleen. Otinkin urakakseni ryhtyä neulomaan, saa ajatuksia vähän muualle. Kirjoja on tullut luettua muutama, samoin katsottua tallennettuja leffoja.



Ymmärrän hyvin sk sinua, että työt kiinnostavat, minäkin olisin mielelläni ollut töissä, niin oloisi muuta ajateltavaa. Neuvolassa minua vähän varoteltiin, että jos sairasloman jälkeen töissä alkaa supistella, niin sitten pitää jäädä kokonaan pois. Hieman kauhistuttaa se ajatus (minulla on ihan kiva työ ja olisin mielelläni siellä äitiysloman alkuun asti), mutta vauvan etuhan on ilmanmuuta ensisijalla, joten sen mukaan mennään. Minusta on aivan ihanaa olla raskaana, mutta jotenkin sitä kuvitteli että tämä on toisenlaista, luulin olevani aktiivi mammajumppaaja, kodinlaittaja jne, ja nyt sitten on ' sidottu' lepoasentoon, joten eipä tässä oikein erikoisemmin laitella mitään saati jumppailla.



Me ei olla vielä tehty hankintoja, ja nyt ne on saikun ajan ainakin jäissä. Mutta ehkä tässä tosiaan pitäisi jo aktivoitua....

Täällähän oli taas tapahtunut! Toivottavasti Hymis tilanne rauhoituu tuohon ja muidenkin supistelut pysyy poissa! Mua on kans mietityttänyt että mikä kipu on vaarallista ja mikä normaalia. No kai se vaan pitää itse tuntea ja sitten hakea apua jos siltä tuntuu.



Itse olen nyt loman jälkeen ollut kuin toinen ihminen. Väsymys on poissa ja päänsärytkin huomattavasti vähentyneet. Nyt on alkanut sitten alaselkä kiusaamaan. Tiesin että sen kanssa tulee ongelmia, mulla on notkoselkä ja nyt ku masu kasvaa niin notko tietenkin lisääntyy. No täytyy vaa koittaa kestää.



Tällä viikolla aloitin tanssiharkatkin kesätauon jälkeen. Yllättävän hyvältä tuntui vaikka kesällä liikunta on ollut vähäistä. Tein jopa vatsalihassarjan loppuun asti. Sen jälkeen tuntui alamasussa kyllä vähän ikävältä, joten taidan jättä vatsalihakset jatkossa vähemmälle.



Muuten on jotenkin aivan mahtava olo. On niin ihana kuin vauva myllertää ja parisuhdekin jotenkin kukoistaa. Mieshesätäkin on tullu tjotenkin tunteellinen! Mies jo sanoi että jos en olisi raskaana niin veisi minut kosiomatkalle Pariisiin! Meinasin sanoa että voidaan me siltikin mennä...ei vaan ollaan alustavasti puhuttu häistä ensi syksyksi. Oletteko te muut muuten naimisissa? Me ollaan oltu kihloissa 3 vuotta ja yhdessä 5 vuotta. Niin ja tätä vauvaa yritettiin 2 vuotta...



Kivaa viikonloppua kaikille ja ottakaa iisisti!!!



T: Lazo rv 20+5

onnittelut Sk:lle työhön pääsystä!!!

Mitäs joulukuisille kuuluu?



Olin tänään tarkistuksessa, kohdunsuu on pehmentynyt, mutta ultralla näkyy että kaulaa on 4 cm, ja kohdunsuu on sisältä hyvin kiinni. Voin jatkaa normaalisti, mutta jos alkaa taas supistella niin sitten pitää mennä tarkistuttamaan tilanne uudestaan ja harkita sairaslomaa. Välitöntä vaaraa ei nyt ole, ihanaa. Lisäksi minulla oli bakteeritulohedus joka nostaa ennenaikaisen riskin kuusinkertaiseksi, Siihen söin Flagyl kuurin, joten senkin pitäisi olla nyt tainnutettu. Kyllä tuli jo keskosivuja luettua, varsinkin kun odottajissa huomasin että yksi jouluinen jo syntyi. (Toivottavasti heillä menee kaikki hyvin!!)



Ilouutisen saatuamme kävimme katselemassa vaunuja. Huh, nyt on pää pyörällä. Onko teillä kokemusta/tietoa millaisia ne kolmipyöräiset (kääntyvällä renkaalla) olisivat, niitä myy mm. Teutonia. Toinen merkki (nelipyöräinen kylläkin) joka kiinnosti taisi olla Dorian (?), siinä oli todella lämpimän tuntuiset kopat, pussukat ja muut, mutta se vie paljon tilaa kasattuna (korkea). Äsh, sitten ne Emmaljungat ja Herculeet (? vai miten se kirjoitetaan) myös tuli katsottua. Pää meni ihan pyörälle....Kuvittelen että kasaan meno, tuuletus ja kulkukeveys olisivat tärkeitä, mutta paha sanoa kun en ole vaunujen kanssa pahemmin liikkunut. Ja sitten ne renkaat, jokainen kehuu omiaan, ilmakumit vaiko kennorenkaat??!! Pitääpäs vähän katsella netistä vertailuja. Tiedättekö hyviä linkkejä?



Lazollakos niitä selkäkipuja oli...kurjaa. Minulla on vuosia sitten mennyt välilevy lantiossa, odottelen milloin se alkaa vaivata. Vielä on selvinnyt pelkällä ' jomotuksella' , mutta iskiaskipua ei onneksi ole tullut.

Pikaisesti ajattelin kirjoitella ja sitten taas takaisin oppimateriaalien/tuntien suunnittelun pariin. Tuo pienokainen tuolla masussa kun ei oikein tykkää siiitä, että äiti istuu tunti toisensa jälkeen koneen ääressä.



Viime viikko kului ihan älyttömän nopeasti, kun aloitin työt tuolla oppilaitoksessa. Näin ollen en ole paljon muuta ehtinyt, kuin käydä lueskelemassa palstojen kuulumisia. Luin myös tuolta joulukuisten pinosta odotuspuolelta siitä syntyneestä pienestä tytöstä ja kyllä tuli kyyneleet silmiin, kun heitä ajattelin. Toivottavasti kaikki on edelleen hyvin ja tyttö olisi taistelija.



Sitten hieman omaa napaa. Eli kaikki on ihan ok. Noita kasvukipuja on edelleen aina välillä ja silloin kun niitä on, niin ne on ihan mahdottoman kovia ja yleensä jomotus jää päälle sellaiseksi 1,5 vuorokaudeksi. Nyt en kuitenkaan viitsi enää kovin helposti ottaa yhteyttä neuvolaan, kun kerran lääkäri on jo pariin otteeseen näiden kipujen aikana tarkistanut kohdunsuun tilanteen, eikä siellä ole tapahtunut mitään hälyyttävää eli näin ollen nämä kokemani kivut ja vihlonnat todella ovat niitä kasvukipuja. En tiedä mikä näistä on se ikävin tunne, se kun alavatsa on koko ajan vähän kosketusarka varsinkin noiden nivusten kohdalta vai se, että välillä tulee sellaisia sähköiskumaisia vihlontoja tuonne alapäähän (häpyluun, peräaukon ja emättimen alueelle). Yleensä noihin tuntemuksiin liittyy myös se, että pienokainen tykkää tökkiä tuota virtsarakkoa ja nivusten alueita samaan aikaan, mikä ei ainakaan helpota yhtään.



Saimme myös perjantaina kuulla ihania uutisia yksiltä kavereilta, jotka laittoivat adoptiopaperit Etelä-Afrikkaan alkuvuodesta. He lähtevät hakemaan pientä poikaansa sieltä parin viikon kuluttua. Nyt täytyykin sitten käydä tulevan äidin kanssa hieman lastentarvikeliikkeissä katselemassa ja ostamassa tarvittavia asioita heille. On se niin ihanaa kun he saavat sen pojan ja ajatelkaa tuo poika on vasta 5 kk vanha. Lisäksi kävimme perjantaina katsomassa toista tuoretta pienokaista. Kaverimme sai pienen pojan viikko sitten perjantaina. Oli hänkin todella suloinen. Nyt alkaa ehkä hiljalleen itsekin ymmärtää, että kohta tuollainen on meilläkin, varsinkin, kun saimme viikonloppuna serkultani useamman pahvilaatikollisen vauvantarvikkeita. Voi miten ihania ne pienet vaatteet ovat.



Äh, nyt tästä tuli kuitenkin tällainen pitkä viesti, vaikka vain lyhyesti piti kirjoittaa. Nyt on kuitenkin pakko jatkaa noiden tuntien suunnittelua. Palailen varmaan viimeistään loppuviikosta, kun olen käynyt neuvolassa. Mukavaa viikkoa teille kaikille!



Ainiin hymikselle vielä: Hyvä, että supistelut ovat pysyneet ja toivottavasti pysyvätkin poissa ja kohdunkaulan tilanne on kuitenkin ihan ok, vaikka se onkin pehmentynyt. Toivotaan, että kaikki sujuisi nyt loppuajan ihan hyvin ja lapsi pysyy sinne joulukuulle asti masussa.



terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 23+3

SK: Sähköiskumaiset vihlaisut ovat täälläkin tuttuja, samoin nivussäryt jos istuu pitkään tai kävelee reippaasti.



Töissä olen ollut tämän viikon, tosin tehden lyhyempää päivää. Supistelut ovat pysyneet poissa täysin, tämä viilennyt ilma on varmaan auttanut myös asiaa. Hyvä juttu jos tilanne pysyy tämmöisenä, ihan mukavaa kun saa käydä töissä. Kuten sk sanoit, aika kuluu paaaaljon nopeammin työn touhussa. On se toisaalta hieman sääli, että sitä toivoo vaan saavansa vauvan syliinsä ja kokee tämän raskausajankin piinaavana. Ihankuin piinisaikana hoitoja tehdessä. Istuu kädet ristissä ja toivoo että kaikki menisi hyvin. Toisaalta mietin että miltäköhän sitä sitten tuntuu kun masua ei enää olekaan. Jotenkin tähän palloon on niin tottunut ja kiintynyt :). No, pienokainen varmasti saa ajatukset muualle ettei omaan muuttuneeseen muotoon ennätä kiinnittämään huomiota.



Neuvolassa kävin tänään ja sain Kela-paperit. Pitääkin laittaa heti eteenpäin että saa pakkauksen. Minä ainakin odotan sitä innnolla. Kauankohan sen saaminen kestää?



Hb oli tippunut 118, kun normaalisti n. 150. Verenpaineet olivat myös (minulle) alhaiset, 120/60 (normaalisti 120/85). Ei siis ihme että väsyttää ja huimaa. Painoa oli tullut 750 g/vko, sekin näköjään heittelee aikalailla, rv 15 jälkeen sitä on tullut ensin 500 g/vko, sitten 233 g/vko ja nyt tuo 750 g/vko. Kaikenkaikkiaan on tullut 6 kg lisää lähtöpainoon. Tth:n mukaan ihan sopivasti, vaikka tuolta odotus-puolelta saakin lukea paljon alhaisia arvoja, kuten että paino on noussut 0-2 kg näille viikoille. Kai se vaan on yksilöllistä. SF-mittakin vastasi viikkoja, siellä yläkäyrällä on kokoajan menty.

Tänään olemme kotiutuneet tyttären kanssa sairaalasta. Hän syntyi lopulta 07.01.2007 klo 23.52 kiireellisellä sectiolla. Sectioon päädyttiin sen jälkeen, kun synnytystä oli käynnistelty noin puolitoista vuorokautta ja synnytys pysähtyi siihen, ettei avautumista tapahtunut enää useampaan tuntiin (siinä vaiheessa olin auki 4 cm) ja siihen mennessä olin jo yhden yön valvonut, niin lääkäri ei halunnut odottaa vaan teki sectiopäätöksen klo 23 ja tyttö saatiinkin sitten nopeasti maailmaan. Sectiopäätös oli lopulta kannaltani varmasti paras vaihtoehto, sillä tyttö ei ollut mikään kevyt keijukainen vaan ihan kunnon kokoinen, kuten olin pelännytkin. Pituus oli 52 cm ja paino 4580g eli painoarvio oli vain reilun puoli kiloa pielessä.



Nyt kuitenkin on mentävä rauhoittelemaan pienokaista, joka on kärsinyt ilmavaivoista jo pari päivää ja tietysti samalla valvottanut ihan urakalla (viimeisen vuorokauden unisaldo itsellä noin 6 tuntia, vaikka siitä siis suurimman osan olin sairaalassa).



Palaillaan!



terveisin, sk-78 + Wilmis 5 vrk

Oikein paljon onnea Sk tyttärestä!!!! Olipahan tytöllä kokoa! Hyvä että kaikki meni kuitenkin hyvin. Tulehan kertomaan tarkempaa synnytys kertomusta kun olet rauhassa kotiutunut.



Meidän neidillä oli maanantaina mitat 52 cm ja 4440 eli vielä on pienempi kuin Sk: n tyttö vaikka on jo 6 viikkoa vanha. Mutta hyvin on siis kasvanut kun jo lähes 2 kg on tullut lisää painoa.



Maha vaivoja itseskellään iltaisin, aloitettiin pari päivää sitten Cuplaton ilmavaivoihin, on ehkä auttanut jonkin verran, mutta kyllä nukkumaan meno on edelleen hankalaa. Nukahtamaan tyttö saadaa yöunille puolen yön jälkeen mutta ei onneks enää valvotuta aamuyöhän asti niin kuin ensimmäisinä viikkoina. Sitten kun nukahtaa niin herää vaan syömään 3-4 tunnin välein ja nukkuu tonne iltapäivään asti.



Ollaan paljon oltu jo liikkeellä tytönkin kanssa, tänään käytiin jopa kaupungilla lounaalla. Itse olin tällä viikolla ekaa kertaa jumpassa, voi että kun tuli hyvä olo ja oli ihanaa liikkua ilman jättimäistä mahaa!



Ihanaa että meillä kaikilla on nyt vihdoin omat vauvat pitkän odotuksen jälkeen!



Kirjoitelkaapa vauva-arjen kuulumisia!



T: Lazo + tyttö 6 vk 1pv

hei vain ja onnea tosiaan SK! Kylläpäs sinulla kesti tuo synnytys, mutta pääasia että sinä ja tyttö voitte hyvin. Miten oma toipumisesi sektiosta on sujunut?



Lazo on ollut tytön kanssa aktiivinen...mekin on ajateltu että ehkä sitten kun on kahden kuukauden ikäinen, voisi alkaa liikkumaan aktiivisemmin ihmisten ilmoilla. Noro- ja rotavirus epidemiat ovat saaneet meidät karttelemaan julkisia paikkoja. Oletteko muuten ajatelleet rotavirusrokotetta? Siihenhän on kehitetty rokote, jonka voi ottaa omalla kustannuksella. Sen kai pitäisi antaa lähes 100% suojan. Ajattelin kysyä siitä tarkemmin ensi neuvolakäynnillä.



Mitäs meidän arkeemme muuten kuuluu... niin ristiäisiä on nyt järjestelty. olipa hommaa saada pappi+kirkko ja vielä kahvittelutilakin samalle päivälle ja samaan kellonaikaan. No onpa sekin nyt hoidettu, ristiäiset pidetään 6 vko iässä.... Nimikin muuttui siitä mitä olimme ennen synnytystä miettineet :).



Ulkoilu kuuluu päivittäisiin rutiineihimme, käymme 1-1.5 tunnin kävelyillä. Parina päivänä onkin saanut esimakua lumihangessa kulkemisesta. Tuleehan siitä pieni lisävastus työntämiseen. Mutta ulkona on niin ihana olla, että ei siitä kannata välittää.



Pieniä vaatteita tosiaan on jo joutunut pakkaamana pois. Kyllähän minua varoiteltiin että 50-56 senttisiä ei ennätä montaa kertaa käyttämään, mutta kun joitakin on ennättänyt käyttämään vain kerran! Emme siis itse ostelleet moniakaan pieniä vaatteita, mutta kun niitä on saatu lahjaksi. Ihan harmittaa että jäivät niin vähälle käytölle. Ilmankos niitä sitten myydään kirppareilla eteenpäin. No, minulla on tiedossa lähisuvussa pariskunta joilla laskettu aika on ensi syksynä, joten säästelenpä heille. Tosin joitakin varmaan säästän muistoksi.



Mutta nyt nukkumaan että jaksaa taas. On muuten ihan sekaisin viikonpäivistä, kun päivät ovat niin ihanan samanlaisia eikä tarvitse kiirehtiä minnekään.

Onnittelut pikku-prinsessasta! Nyt on sitten meidän kaikkien pitkät odotukset takanapäin ja ihana vauva-aika alkanut! Pitäisikö meidän siirtyä omana pinona tuonne vauvat-otsikon alle?



Meidän poika kastettiin eilen. Kastetilaisuus meni hyvin, poika nukkui sylikumminsa sylissä läpi toimituksen, edes pään kasteluun ei herännyt.



Meillä on löytynyt päiviin melko hyvä rytmi. Aamulla noustaan ylös klo 8-9 ja kymmeneltä lähdetään koiran kanssa lenkille. Poika nukahtaa samantien vaunuihin ja jatkaa lenkin jälkeen unia ulkona vaunuissa noin yhteen saakka. Sen jälkeen ollaan hereillä pari tuntia, kunnes taas kolmen-neljän maissa lähdetään koiran kanssa vaunulenkille ja taas poika nukahtaa nukkuen noin kuuteen. Tosin saattaisi usein nukkua pidempääkin, mutta otan kuuden maissa sisälle heräilemään, muuten yöunet menevät ihan pipariksi. Kuudesta sitten periaatteessa valvotaan puolille öin, lyhkäisiä vartin-puolen tunnin torkkuja saattaa ottaa yhdet kahdet illan mittaan. Viime päiviin asti on yönilta herännyt kahdesti syömään, mutta nyt on noin viikon ajan herännyt vain kerran. Tosin tämä viikonloppu meni taas öiden osalta todella huonosti, ristiäiset ja yövieraat pistivät rytmin sekaisin. Viime yönä valvottiin kolmeen...



Meillä on pojalla melko paljon ilmavaivoja ja ne aiheuttavat kitinää iltaisin ja öisin. Pojalle annetaan keskostippoja, rautatippoja (keskosilla rautavarastot eivät ole ehtineet täyttyä)ja d-tippoja, joten ei ihme että vatsaa kipristelee! Ilmavaivoja helpottaaksemme olemme antaneet vielä maitohappobakteeri-tippoja sekä disflatyliä.



Velttous on nyt helpottanut ja pojasta on tullut oikein jäntevä. Tosin nyt seurannassa on pojan pään asento. Hän katselee aina oikealle ja vain harvoin kääntää päätä vasemmalle. Nyt sitten yritetään koko ajan keksiä kaikkea mielenkiintoista vasemmalle puolelle ja huomioida pään asento kanteluissa ja nostoissa. Mutta todella vahvasti silti puskee päätä oikealle...



Rokotuksista oli puhetta. Me olemme mukana Tampereen yliopiston rokotetutkimuksessa ja saamme sen kautta kaikki neuvolarokotteet ja lisäksi rotavirusrokotteen ja hepatiitti-b-rokotteen. Aluksi saimme kutsun vain hepatiitti-b-tutkimukseen, mutta koska olisimme itse ottaneet kuitenkin rotarokotteen, niin tutkimusryhmästä kysyttiin, että tulisimmeko mukaan tuohon laajempaan tutkimukseen.



Arki sujuu meillä siis oikein hyvin. Ihanaa on myös seurata pojan ja koiran yhteisiä tuijotteluhetkiä. Koira on oikein mallikas isoveli ja makoilee vauvan vierellä. Parhaimmat hymyt pojalle saakin aikaiseksi meidän hauveli :) Mustasukkaisuutta ei onneksi ole ollut ja ei myöskään vahtimista, eli kaikki vieraat pääsevät vauvan lähelle. Toisia koiria tosin saattaa hieman vahtia. Päivisin tosiaan ulkoillaan koiran kanssa aika paljon, ihanaa kun tulee oltua ulkona niin paljon! Ja huomenna aloitamme seurakunnan " ekan vauvan kerhon" , se on tarkoitettua alle puolivuotialle vauvoille (esikoisille) ja heidän äideilleen/isilleen. Lisäksi ilmoitin jo vauvan vauvauintiinkin, jotta päästään aloittamaan sitten kun viisi kiloa tulee täyteen.



Tällaista tänne meille, jatketaanhan kuulumisten vaihtelua vaikka vauvat ovatkin syntyneet? Eli siirrymmekö tuonne vauvat-puolelle?



WAW ja poika 2kk

Jatketaan vaan jutustelua tuolla vauvat puolella. Avaan sinne ketjun Jouluihmeet-06 niin tulkaapa sinne kirjoittelemaan!

Pääsinpäs vihdoinkin koneen ääreen kirjoittamaan viestiä teille. Koko viikko on mennyt taas yhdessä hujauksessa töiden parissa ja välipäivät oonkin sitten levännyt tai huidellut jossakin muualla. Eilen kun pääsimme kotiin asioilta ja sukutapaamisesta, niin mä väsähdin ihan totaalisesti ja klo kolmelta pistin pitkälleni sohvalle, josta heräsin kuudelta. Tosin en olisi vielä silloinkaan jaksanut nousta, mutta pakko oli kammeta itsensä ylös, jotta sai yöllä nukuttua. No se tässä on kuitenkin hyvä juttu, että jälleen on tullut yksi viikko raskauteen lisää ihan huomaamatta, kun asiaa ei ole ehtinyt ajattelemaan liikaa. Tällä viikolla on myös nuo liitoskivut ja jomotukset pysytelleet enimmäkseen poissa. Tietysti pieniä vihlaisuja on ollut, mutta ne päälle jääneet tuntemukset on ollu poissa.



Sitten vielä hieman neuvolakäynnistä eli siellä kävin keskiviikko aamuna. Painoa on tullut viime kerrasta + 450 g/vko eli sitäkin on sitten lähtenyt kertymään, tosin lähtöpainosta ollaan edelleen 6 kg miinuksella. Tällä kerralla ei katsottu hemoglobiinia eli siitä en tiedä missä mennään. Ei varmaan kauheen alhaalla kuitenkaan, koska neuvolassakin sanoin, että nyt on sellainen energinen kausi menossa ja toisaalta vasta eilen tuli se väsähdys koko viikon touhuista. Vauvan sydänäänet kuuluivat taas välittömästi ja selkeinä. Tuo pienokainen ei taida kuitenkaan tykätä siitä, että häntä kuunnellaan, kun taas piti lähteä liikkeelle ja pois anturin alta, kun hetki oli sydänääniä kuunneltu. Sf mittakin otettiin ja olikohan se nyt 21 cm eli ihan hyvissä arvoissa mennään siinäkin. Kelan paperit sain mukaani ja ajattelin käydä jättämässä ne maanantaina kelaan, jotta saisimme sen pakkauksen jo hyvissä ajoin. En osaa sanoa sulle hymisi siitä, että millä aikataululla nuo paketit tulevat. Se riippuu varmaan paikkakunnasta. Mites onko WAW saanut jo äitiyspakkauksensa? Jos olet, niin kuinka kauan siinä kesti?



Hymis kyselit noista ratasasioista. Itse olen käynyt katsomassa niitä jo muutamaan kertaan ja nyt perjantaina, kun kävimme ostamassa kaverille (se joka lähtee hakemaan sitä 5 kk vanhaa adoptiopoikaa) rattaat, niin kyllä mä luulen, että olemme päätöksemme niiden suhteen tehneet. Eli olemme päätymässä Emmaljungan Cerox-yhdistelmiin pehmeäreunaisella kantokopalla.



Onkohan teistä kenelläkään tietoa siitä, mitä nuo vaunut maksavat tänä päivänä Tallinnassa? Tiedän, että sieltä on vielä muutama vuosi sitten saanut noita vaunuja halvemmalla kuin Suomesta, mutta tämän päivän hintatasosta ei ole tietoa. Olemme joka tapauksessa menossa tämän syksyn aikana Tallinnaan ja mietimme, että saisiko nuo vaunut siltä halvemmalla. Tallinnassa on tietysti hintataso noussut vuosi vuodelta lähemmäs Suomea ja näin ollen voi olla ettei esimerkiksi noita Emmaljungia saa sieltä enää halvemmalla. No täytyy miettiä. Nyt vaan noi uudet mallit/värit saisi vanhojen hinnalla, niin sekin houkuttelisi ostamaan rattaat jo nyt. Hinnat tulevat kuulemma nousemaan marraskuuhun mennessä ja ne voivat nousta jopa kymmenen prosenttia, joka on aika paljon tuon hintaluokan vaunuista. Se mihin itse kiinnitimme tuossa vaunuvalinnassa huomiota oli se, että vaunujen kasaaminen olisi kohtalaisen helppo toimenpide ja toisaalta se, että ne eivät veisi ihan hirveästi tilaa autossa, vaikka meillä farmarimallinen auto onkin. Meillä pitää kiinnittää myös huomiota siihen, että työntökorkeuden saa sopivaksi meille molemmille, kun pituuseroa meillä on 30 cm. Tuosta Cerox ¿mallin heittoaisasta pidän myös itse enemmän kun siitä käännettävästä istuinosasta, vaikka eihän se mekanismi tuntunut olevan kauhean hankala tuossa istuimen kääntämisessäkään, mutta kuitenkin. Se mihin kiinnitin huomiota jo aiemmin oli se, että nuo vaunujen värit ovat ihan älyttömän tummia, vaikka niihin onkin saatu hieman väriä mukaan erilaisilla pienillä värillisillä kankailla, mutta pohjaväri on kuitenkin pääosin joko musta tai tumman sininen tai sitten se on aivan hirvittävän vaalea beige, jossa kaikki tahrat näkyvät heti. Sen vuoksi olenkin tyytyväinen, kun Emmaljungalle tuli tämä uusi väri vaihtoehto Jungle Lime, johon nyt siis olemme päätymässä. Hymis mietti myös noita pyöriä, niin en tiedä myöskään kumpi on parempi ilmakumit vai kennorenkaat. Ilmeisesti ilmakumit olisivat hieman joustavammat, mutta toisaalta kennorenkaat ovat kyllä aika huoltovapaat. Sen verran noista renkaista olin päättänyt jo etukäteen, että emme osta ainakaan sellaisia, joissa on kääntyvät etupyörät, sillä niiden kanssa saattaa tulla ongelmia lumiaikaan, kun ne jäävät kiinni penkkoihin helpommin, kuin kääntymättömät. Tuota asiaa olen vain seuraillut vierestä ja tehnyt huomioita, kun olen tuolla ympäriinsä kävellyt.



Lazo kyseli tuossa taannoin siitä olemmeko me muut naimisissa. Me olemme ja itse asiassa kesäkuun viimeinen päivä vietimme jo 5 v. hääpäiväämme. Yhdessä me olemme mieheni kanssa olleet jo yli kaksitoista vuotta ja ensi keväänä tulee yhteen muuttamisesta sekä kihloihin menemisestä jo kymmenen vuotta. Huh, kun sen näin kirjoittaa, niin tuntuu ihan älyttömän pitkältä ajalta. Lapsi on ollut meillä toiveissa sekin jo kolme ja puoli vuotta eli kyllä tätä aikaa on tässä kulunut. Toisaalta olemme olleet aika pitkän kaavan mukaan kulkijoita, kun miettii, että olimme seurustelleet vajaan kolme vuotta, kun menimme kihloihin. Kihloissa olimme reilut neljä vuotta ennen naimisiin menoa ja nyt on siitäkin siis kulunut jo viisi vuotta ennen kuin olemme lasta saamassa, vaikka tämä viimeinen asia ei ole tietenkään ollut omassa vallassa.



Mitäs kuuluu tällä hetkellä WAW:lle ja Lazolle, kun teistä ei ole vähään aikaan kuulunut mitään?



Mites, onko kukaan tehnyt mitään hankintoja vauvaa varten? Kuten viimeksi kirjoitin, niin mehän saimme noita vauvantarvikkeita serkultani jo viikko sitten. Sen lisäksi olemme ostaneet uutena hoitoalustan sekä entiseltä työkaveriltani heidän käytössään olleet: vauvan keinun pihalle ja ns. kakkos turvakaukalon (joka menee isovanhemmille). Työkaverillani olisi ollut myynnissä myös heidän vanhat yhdistelmänsä, mutta emme sitten niitä ostaneet, kun niissä ei saanut säädettyä sitä työntökorkeutta. Muuten vaunut olivat ihan hyväkuntoiset Emmaljungat, eikä niissä varmasti olisi mitään estettä ollutkaan, mutta tuo työntökorkeus on meille kuitenkin aika oleellinen tuon pituuseromme takia. Ai niin ja sitten ostimme viime viikonloppuna tuonne lastenhuoneeseen sellaisen Nalle Puh -maton.



Tästä tuli nyt tällainen romaani jälleen kerran, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Mukavaa odotusta teille kaikille! Katsotaan, milloin ehdin taas kirjoittelemaan.



terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 24+2

Kirjoitan ensimmäistä kertaa, mutta kuulun myös joulukuun eräpäivän omaaviin. Minulla on ennestään leikki-ikäinen poika, joka on saanut alkunsa ivf-hoidoilla ja nyt odotan kaksosia samaisen hoidon tuloksena.



Esikoista yritimme saada yli kaksi vuotta ja hänen syntymänsä jälkeenkään en ole mitään ehkäisyä käyttänyt, joten meille ei jälkeläisiä luonnollisilla keinoilla tule. Hoidoissa meillä on ollut lottovoittoon verrattavaa tuuria. Esikoinen syntyi heti tuoresiirrolla ja silloin jäi kaksi alkiota pakkaseen. Viime syksynä sulatuksesta selvisi yksi, mutta sen siirto ei tuottanut tulosta. Keväällä käytiin uudet hoidot läpi ja kaksi alkiota siirrettiin 24.3. Pakkaseen ei jäänyt yhtään, mutta onneksi molemmat siirretyt lähtivät kasvamaan ja viikko sitten kavereiden painot olivat jo 660 ja 680 grammaa.



Sain jo Kelalta päätöksen äitiysavustuksesta ja siinä luki, että pakkaukset tulevat kahden viikon sisällä. Otin kaksi pakkausta ja yhden rahana ja raha oli jo eilen tilillä. Lapun postitin Kelaan muistaakseni viikko sitten, joten kyllä ne pakkaukset tulee nopeasti.



Esikoiselle ostettiin uudet Emmaljungan vaunut, kun ajateltiin että ne menevät sitten useammalla lapsella. No nyt menee sitten tietysti kaikki uusiksi, kun tuleekin kaksi, mutta tällä kertaa tyydytään käytettyihin vaunuihin ainakin. Emmaljungan vaunuihin ei kyllä olla oltu tyytyväisiä, mutta ne on tietysti voineet parantua neljän vuoden takaisista ajoista.



Supistelua on ollut aika paljon ja paljon mitään ei voi enää tehdä, joten aika tulee välillä pitkäksi. Lisäksi mulla on ollut maha sivuista ihan törkeän kipeä. Johtuu ilmeisesti endometrioosi kiinnikkeistä ja mahan nopeasta kasvusta (maha on nyt jo melkein yhtä iso kuin esikoisen syntymää ennen). Kipu on tosi repivää ja kestää yleensä noin 20 minuuttia, jolloin pitää seistä tai kävellä rinkiä. Onko kenelläkään muulla samanlaisia oireita?



Hyviä vointeja kaikille joulukuun vauvamasuille!