Joulun lapsia?
Onko vielä muita,kenen la menee joulukuulle?
Testasin tänä aamuna plussan ja laskeskelin että joulukuun alkupäiville menee.Mutta tietääkö kukaan,onko sellaista laskuria jossain ja missä,miten lasketaan la kun on tehty alkionsiirto?itselläni tavallinen laskuri antoi la 27.11,mutta siinä oli hedelmöityspäiväksi arvioitu 5.3 vaikka se todellisuudessa meni niin,että punktio oli 17.3 ja siirto 21.3.
Pieni on ongelma näin juuri plussanneena,mutta kiinnostaa niin kovasti tuo mahdollinen la..!
Kommentit (183)
eli istukkaepäily oli oikea, istukka ei enää toiminut kunnolla ja vauva ei saanut tarpeeksi ravintoa. Istukka ei ollut kalkkeutunut, mutta oli puolet pienempi kuin keskimäärin tässä vaiheessa. Eli siinä syy vauvan kokoon. Lääkäri sanoi, että ivf-raskauksiin kuulemma liittyy istukan toiminnan häiriöitä. Tätä minä en ainakaan ole aikaisemmin kuullut. Joka tapauksessa vauvalla on siis paremmat mahdollisuudet saada nyt ravintoa kuin kohdussa, luonto siis hoiti asian hyvin ja käynnisti synnytyksen.
Nyt vaipan vaihtoon!
Eli kuten otsikkoon jo kirjoitin, niin paljon onnea pienestä pojasta sinulle ja miehellesi! Hienoa, että kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kyllä se pojan painokin sieltä varmasti nousee!
Kyllä siihen vissiin pitää alkaa asennoitumaan, että se lähtö voi olla kohta lähellä itselläkin ja pakata se sairaalakassi valmiiksi. Tosin omassa olossa ei oikeastaan ole muutoksia. Väsyttää vaan ihan vietävästi, kun yöt alkavat mennä valvoessa. Wilma-Waltteri pitää sellaista mellastusta aina välillä tuolla mahassa, että tuntuu siltä kuin hän yrittäisi tuon vatsanahan kautta ulos sieltä (Tuntuu muuten tosi ikävältä silloin). Mitään supistuksia en oikeastaan ole vieläkään tuntenut, mutta kai niitä jo on jonkin verran ollut, mutta tuo vatsa kun on vähän koko ajan sellainen pinkeä, niin en tie milloin siellä voisi supistaa ja milloin se on vaan normaalia/muuta piukkuutta. Toisaalta, jos niitä supistuksia on ollut, niin ne on ollu kivuttomia.
Välillä mulla kivistää tuolta selän puolelta ja oon miettiny, että mistähän ne johtuu ja täytyykin tiistaina neuvolalääkäriltä kysellä niistä. Siitä en myöskään tiedä, onko vauva jo kääntynyt oikein päin vai ei. Tosin tänäänkin oli sellainen olo, kuin siellä oltaisiin poikittain, mutta eiköhän tuo asentokin selviä tiistaina.
Nyt kuitenkin lähden yrittämään nukkumista. Tulehan WAW kuitenkin kertomaan kuulumisianne aina välillä. Olisi kiva kuulla, miten teillä on lähtenyt sujumaan.
terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 34+2
Ps. Ai niin meillä oli kokoamani isi-pakkaus aika menestys. Mies oli ihan otettu siitä ja ihmetteli, että missä vaiheessa mä oli ehtinyt sellaisen tekemään...
Onnittelut WAW, mietinkin viikonloppuna että mitähän teille kuuluu. Ihan kylmät väreet tuli kun luin uutisiasi. Ihanaa että kaikki meni hyvin ja olette jo päässeet kotiin!
Niin se vaan lähenee, viimeistä viikkoa olen töissä. Minulla ei ole ollut mitään tuntemuksia, mutta nyt viime yönä tulikin kovia supistuksia, alaselkää jomotti kuten menkkojen aikaan. Supistuksen mentyä ohi selkäkin helpotti. Näitä tuli alle kymmenen kappaletta...joten pitää se kassi varmaan pakata. Minulla on vasta 2 vko päästä lääkärineuvola ja vauva on masussa poikittain. Pitääkin ensi viikolla ottaa neuvolassa puheeksi nämä supistukset, kai niitä tässä vaiheessa tosiaan saakin jo tulla.
Jaahas, töiden pariin takaisin. Pakko oli tulla pikaisesti kommentoimaan!
Ihania vauva uutisia oli täällä luettavana. Paljon onnea WAW uudelle perheellesi. Ja hienoa että olette jo päässeet kotiinkin. Nyt sitten vaan vauvan tuoksuista arkea opettelemaan. Tulehan kirjoittelemaan kuulumisia kun ehdit ja jaksat!!!!
Palasin tänään töihin, olin koko viime viikon poissa flunssan takia, eikä ole oikein vieläkään kokonaan helpottanut. Koitan nyt sinnitellä töissä loppuajan, enää 7 työpäivää olisi jäljellä. Mua on kans alkanut vaivaamaan yölliset heräilyt, paikkoja särkee eikä mikään asento tunnut hyvältä. Töiden jälkeen on pakko päästä nukkumaan, muuten on ihan sippi.
Supisteluja on alkanut tulla harvakseltaan, äsken pienellä kävelylenkillä maha oli kivikova, mutta onneksi ne menee nopeasti ohi. Olis silti kiva katsoa kohdunsuun tilanne, vaikka ei tässä nyt toivottavasti vielä ainakaan 4 viikkoon synnytetä. Mulle on tullut sellainen tunne että tämä vauva syntyy etuajassa, en tiedä miksi tuolllainen fiilis...
Mutta palailen torstaina neuvolakuulumisten jälkeen!
Vielä kerran onnea WAW!
T. Lazo rv 33+1
Onnea kovasti WAW koko teidän perheelle! Meillä oli esikoisen kanssa samanlaisia syömisongelmia eli ei jaksanut syödä tarpeeksi ja piti " pakkosyöttää" aluksi, mutta sitten kun se syöminen lähti käyntiin ei mennyt kauan kun ruokaa kului tölkkikaupalla! Varmasti alkaa ruokailu sujua, kun kokoa tulee pikkuisen lisää.
Kiitos onnitteluista ja lämpimistä ajatuksista. Niistä on ollut varmasti apua, sillä kaikki on sujunut hyvin hankalan alun jälkeen.
Pojat olivat syntyessään 1340g ja 42,5 cm sekä 1545g ja 41 cm. Painot ovat nousseet kohisten ja nyt ne ovat jo 2580g ja 2860g. Toinen pojista pääsi muuttamaan jo 1,5 viikkoa sitten lähimpään keskussairaalaan ja toinenkin seurasi perjantaina perässä, joten tosi väsyttävästä ajelusta Tampereelle päästiin eroon ja matka sairaalaan lyheni 130 kilometristä kymmeneen. Syömistä harjoitellaan kovasti ja toivotaan, että pojat pääsisivät jouluksi kotiin. Laskettu aika oli 18 joulukuuta ja usein kotiutuminen menee lähelle sitä.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
Terveisin Atsalea ja pojat
Olipa kiva kuulla sinusta ja pojistasi Atsalea. Hienosti ovat pienokaiset keränneet painoa ja kohta saatte heidät varmasti kotiinkin asti!
Sitten omaa napaa eli viime tiistaina olin lääkärineuvolassa ja Wilma-Waltteri oli ainakin silloin pää alaspäin (luultavimmin), mutta niin vinossa, että lääkäri halusi tarkistaa asian uudelleen ultralla tällä viikolla. Näin ollen menen torstaina ultraan, jossa saan samalla myös kokoarvion. Lapsukainen kyllä myllää tuolla mahassa niin kovin, etten ole ihan 100% varma, että olisi pysynyt pää alaspäin, mutta uskoakseni hän kuitenkin on edelleen niin päin.
Painoni oli taas vaihteeksi tippunut, mutta ei onneksi mitään huimia lukemia (-400 g /2 vko). Samoin sf-mitta oli lyhentynyt, mutta sekin ilmeisesti merkitsee vain sitä, että kaveri olisi ymmärtänyt kääntyä pää alaspäin. Tosin kahdella viime kerralla oli eri mittaaja eli siinäkin voi olla yksi syy siihen (mielestäni lääkäri ottaa mitan ihan eri kohdasta kuin terkka). Verenpaine oli edelleen hyvä ja pissa puhdas. Tällä kerralla ei otettu hemoglobiinia.
Kohdunsuun tilannettakin tutkittiin ja siellä on jo tapahtunut eli kaula oli lyhentynyt sentillä ja on nyt noin 2 cm pitkä ja pehmentynyt. Ulkosuu oli myös auennut sormelle. Tiedä sitten mitä enteilee synnytyksen puolesta, mutta ilmeisesti ihan normaalia kuitenkin tässä vaiheessa? Serkkuni tosin totesi, kun kysyin häneltä tuosta ulkosuun aukeamisesta, että hänellä ulkosuu oli auennut vasta pari viikkoa ennen synnytystä ja nyt sitten alkoikin hieman jännittämään että joskos sitä oikeasti synnytetään ennen laskettua aikaa.... Nyt kun sanon näin, niin täällä mä vielä kärvistelen varmaan tammikuun alkupuolelle asti... Sairaalakassin aion kuitenkin pakata tänään valmiiksi. Nyt kun olen saanut ostettua sinnekin kaiken tarpeellisen (mm. imetysliivit). Ensimmäiset supistuksetkin, joihin heräsin, tulivat tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Johtuivat varmaan siitä, että päivällä oli tehty tuo sisätutkimus ja ilta oli vielä aika rankka, kun olin mukana laulamassa kuoron konsertissa eli seisoin koko tunnin konsertin ja sitä ennen myös koko kenraaliharjoituksenkin. Onneksi noita suppareita ei nyt tullut kovin monta, mutta kyllä on koko loppuviikon ollut maha tosi kipeän oloinen ja tuota selkääkin on alkanut jomottelemaan päivittäin...
Vauvan vaatteita olen saanut myös pestyä hyvin ja nyt pääsenkin pesemään noita vauvan lakanoita ja saan laitettua varmaan kaikki hänen petipaikkansakin (pinnasänky, pajukori (jossa nukkuu ihan aluksi) ja kehto (joka toimii sänkynä alakerrassa päiväsaikaan)) kuntoon.
Viime viikonloppu meni mukavissa tunnelmissa, kun hyvä ystäväni pohjoisesta oli käymässä ja kaverini olivat järjestäneet minulle yllätyksen. Lauantai iltana tänne pelmahti useampi ystäväni, kun he olivat päättäneet pitää minulle amerikkalaiseen tapaan Baby Showerit. Olin tosi yllättynyt ja otettu tästä, sillä he kaikki kyllä tietävät mitä tämä lapsi meille merkitsee. Ovathan he saaneet kuulla vuosien ajan, kun olen purkanut heille sydäntäni lapsettomuudesta. Oli mukava viettää iltaa pitkästä aikaa kavereideni kanssa yhdessä! Eli kiitos teille ystäväni, jos satutte lukemaan tämän täältä (tiedän, että osa teistä on seurannut raskauttani täältäkin kautta)!
Tässä olikin jälleen omaa napaa oikein urakalla. Palailen jälleen torstain jälkeen, kun olen ultrassa käynyt. Tulkaahan muutkin kertomaan taas kuulumisianne. Muistaakseni ainakin hymiksellä oli neuvolalääkäri näillä main, vai oliko se vasta ensi viikolla? Olisi kiva tietää mikä tilanne muilla on kohdunsuulla...toi oma tilanne kun hieman arveluttaa...
terveisin, sk-78 ja Wilma-Waltteri (rv 35+3)
Olen ollut nettipimennossa hetken, joten nyt kuulumisia...Kiva kuulla että Atsalean pikkuiset pääsivät jo lähemmäksi kotia, ja kaikki on sujunut hyvin! Samoin mukavaa että Wawilla menee hyvin.
Me käytiin eilen sydänääniä kuuntelemassa kun pikkuinen ei liikkunut tarpeeksi, ja siinä selvisi samalla (kätilö ultrasi) että tuntemukseni ovat olleet oikeat, pää ylöspäin siellä oleillaan! Odotan nyt kutsua kääntöyritykseen, se pitäisi tehdä viimeistään ensi viikolla. Hui. Mutta mukavaa kuitenkin että asia tuli esille nyt, eikä vasta sitten kun ollaan synnytyssalissa.
Neuvolalääkäri minulla olisi ollut ensi viikolla, mutta en nyt tiedä peruuntuunko se kun menen NKL:lle tuon kääntöyrityksen vuoksi, se on samalla ' synnytystapa-arvio' , eli jos kääntäminen ei onnistu, mietitään onko edessä sektio vai mahtuuko tulemaan jalat edellä. Saan sitten tarkempaa tietoa kohdunsuun tilanteestakin!
Tänään muuten oltiin tutustumassa synnytysosastoon, alkoipas tuntua todelliselta...synnytys tosiaan voi tapahtua milloin vain! Täytyy myöskin alkaa pakkaamaan sairaalakassia.
SK:n yllärijuhlat kuulostivat kivoilta. Ihania ystäviä sinulla!
Kiva kuulla Atsalea että pojat kasvavat ja kaikki on hyvin!
Sk: käsittääkseni jos paikat alkaa aukeamaan niin synnytys lähestyy, vai olenko väärässä? Toki siihen saattaa mennä vielä useampi viikkokin. Mutta mukavasti sulla viikkoja alkaakin jo olla.
Hymis: hyvä että selvisi vauvan perätarjonta ajoissa. Kyllä ne siellä sairaalassa osaa päättää miten vauva on turvallisinta tähän maailman saattaa. Tai sitten saavat käännettyä.
Omassa voinnissa ei erikoista. Viime viikolla neuvolassa mitattiin sf-mitaksi 33 cm, oli kasvanut viime kerrasta 5 cm:llä. Neuvolatäti epäili että voisi olla iso vauva tulossa. Mulla synnytystapa arviointi ens viikolla ja sitten ehkä lähete ultraan koko arvioon jos lääkäri niin epäilee. Muuten kaikki oli hyvin. Turvotus on nyt jonkin verran lisääntynyt, täytyy heti ottaa yhteyttä jos vielä lisääntyy tai tulee päänsärkyä.
Mulla alkaa äitiysloma vihdoin torstaina. Olen jättänyt vielä paljon asioita hoidettavaksi äitiyslomalle, että toivottavasti tämä vauva ei ihan vielä synny. Toisaalta olis kiva jos sais vauvan kotiin jo jouluksi, mutta nämä asiat ei taida olla mun päätettävissä...tuntuu kyllä että vauva olis jo laskeutunut, on niin ikävää paineen tunnetta alamahassa...
Ystäväni sai eilen tytön hätä sektiolla. Mennään vauvaa tässä lähipäivinä katsomaan, ihanaa!
Kirjoitellaan taas!
Lazo rv 34+1
Eilen kävin sitten täällä neuvolalääkärillä ja hän katsoi ultralla masuasukin tilanteen. Oikein päin siellä edelleen ollaan ja pääkin on hyvin alhaalla, joten kokoarvion tekeminen oli hiukan hankalaa, kun pään ympärysmitta ei ole ihan kunnollinen. Kaiken lisäksi Wilma-Waltteri tykkäsi pitää kättänsä pään vieressä ja se ei ainakaan helpottanut tuota ympärysmitan ottoa. Noista mitoista en muuten tiedä (ei tullu kyseltyä lääkäriltä tarkemmin), mutta painoarvio on tällä hetkellä noin 3,1 kg, joka tarkoittaa sitä, että hieman keskikäyrän yläpuolella mennään edelleen. Laskettuna aikana paino on mitä luultavammin siinä 3,8-3,9 kg luokkaa, joten kauheasti yliaikaiseksi tämän lapsen ei tarvitsisi mennä. Olen itse nimittäin hyvin pienikokoinen (pituutta alle 160 cm ja todella lyhyt selkä) ja yli neljä kiloisen synnyttämisessä voi minulla olla jo tekemistä, vaikka eihän sitä tiedä miten tuo lantioni antaa myöden. Ttoisaalta saattaahan olla, että lapsi on hoikka ja pitkä, jolloin ongelmaa ei välttämättä edes ole.
Lääkäri tosin sanoi, että tällä hetkellä kaikki näyttää ihan hyvältä, eikä tuo lapsi todellakaan ole mikään jättikokoinen painonsa puolesta (ilmeisesti tuo pitkä ja hoikka voi olla osuvampi kuvaus pienokaisestamme), mutta kyllä hänkin mainitsi, että voidaan ultrata vielä uudelleen lähempänä laskettua aikaa, jos tuo koko alkaa epäilyttämään ja kyllä hänkin toivoi, ettei tämä lapsi kauheasti yliaikaiseksi olisi menossa juuri minun kokoni puolesta...
Nyt tuli ensin kauheasti omaa napaa, mutta sitten teidän muiden viesteihin.
Onneksi sinulla hymis selvisi tuo perätila nyt, niin pääset siihen kääntöyritykseenkin. Itsekin olen ymmärtänyt, että sitä yritetään viikolla 36+ eli ihan hyvä, että menitte käymään siellä sydänäänten tarkistuksessa, niin tuokin asia selvisi ajoissa, eikä vasta ensi viikon lääkärikäynnillä. Joko olet saanut tarkemman ajan siihen kääntöyritykseen? Mikä on muuten oma ajatuksesi siitä, jos eivät saa vauvaa käännettyä? Lähdetkö yrittämään alatiesynnytystä, jos koon puolesta on ok, vai haluatko mieluummin sektion?
Lazo: Mites on äitiysloma alkanut? Eikös se alkanut sinulla eilen? Hyvissä mitoissa on sinulla tuo sf-mitta. Saa sitten nähdä, minkä kokoiseksi arvioivat vauvan ensiviikolla, kun käyt siellä synnytystapa-arviossa. Sinulla oli myös tunnetta siitä, että vauva olisi jo laskeutunut, onko sinulla ollut muuta kun tuota painon tunnetta? Itselläni tuon kaverin pää painaa aina välillä aika tavalla ja aiheuttaa sellaisia supistuksen tapaisia vihlaisuja jo jonkin verran, kun hän haluaa työntää itsensä mahdollisimman alhaalle. Tekee muuten välillä jo todella kipeää... Lisäksi noita nyrkkejä on kiva pidellä pään vieressä ja nuijia äidin nivustaipeita tai kaivautua niihin... Onko sulla tällaisia tuntemuksia.
WAW: Mitenkäs teillä on elämä lähtenyt sujumaan pienokaisen kanssa? Joko hän jaksaa syödä paremmin?
Atsalea: Onko teillä kotiinpääsystä jo tarkempaa tietoa? Ja onko kaikki sujunut edelleen hyvin?
Siinä varmaan kaikki tällä kerralla. Ensi keskiviikkona on jälleen neuvola ja sitä jäädään odottelemaan. Katsotaan miten tässä arki jatkuu ja kuinka kauan tuolla masussa maltetaan vielä olla. Itse toivoisin, että tulisi ennen joulua, niin että pääsisimme viettämään joulua uuden perheenjäsenen kanssa. Paikatkin (selkä ja lonkat) kun alkaa kremppaamaan itsellä jo sen verran, että saa nähdä pääsenkö enää kunnolla liikkumaan parin viikon päästä... onneksi on noi portaat, joita tulee käveltyä ylös ja alas useamman kerran päivässä, niin saa edes jonkin verran liikuntaa... kävelylenkille, kun en enää yksikseni uskalla lähteä, noiden lonkkieni takia. Mutta palaillaan jälleen ensi viikolla! Mukavaa viikonloppua kaikille!
terveisin, sk-78 ja Wilma-Waltteri rv 36+0
Hei vain kaikille!
Lazo, minäkin olen jättänyt yhtä sun toista hoidettavaksi " sitten äitiyslomalla" , joten ensimmäinen lomaviikko meni kyllä täydessä tohinassa. Kaikenlaista pientä hankintaa, turvakaukaloon tutustumista jne. Mutta niin ollaan ajateltu, että pikkuinen tarvitsee vain meidät lähelleen, kaikki muu on toisarvoista ja voi odottaa. No jaa, vaippoja tietty on hyvä olla :)
SK, alkaa tosiaan kuulostaa että synnytys lähenee, kun laskeutumistakin on jo tapahtunut. Kokoarviokin oli sinulla ihan mukava. Minulla muuten myös lonkat on aikalailla puutuneet, kuuluu asiaan.
Kääntöyritys on keskiviikkona ja samalla tosiaan synnytystapa-arvio jos ei käänny. Olen käsittänyt että perätilatapauksissa ensisynnyttäjillä ehkä kallistutaan helpommin sektioon, jos äiti ei ihan ehdottomasti halua alatiesynnytystä. En sitten tiedä, tuntuu olevan paikkakuntakohtaisia eroja. Käännöksen onnistumismahdollisuudet ovat ensisynnyttäjillä 40%, uudelleensynnyttäjillä 60% (mistäköhän tuokin ero johtuu!?).
Jos on edelleen poikittain, kuten on ollut, nin sektio on edessä. Henkisesti siis olen siihen alkanut jo varautua.
Hui kun alkaa jo jännittämään, parina iltana on saanut unta odotella kun on alkanut miettiä kaikenlaisia asioita. Olen sitten ottanut päiväunia, mitäpä tässä muuta on kuin aikaa. Hyviä vointeja kaikille!
Niin se vaan on aika vierähtänyt että äippä lomalla ollaan vihdoin ja viimein, en olis kyllä enää jaksanut montaa päivää olla töissä. Tai no töissä jaksoin joten kuten olla mutta sitten olin illalla kotona ihan poikki ja pitää niitä kotihommiakin jonkun tehdä. Mies on kyllä auttavainen mutta hänellä myös paljon omia menoja eikä jaksa aina häntä odotella siivoamaan ym.
Hymiksellä onkin sitten keskiviikkona jännät paikat. Tule heti kertomaan miten kääntöyritys meni!
Sk-78: Sullahan on mukavan kokoinen vauva tulossa!
En osaa tarkemmin sanoa tosta painon tunteesta, mutta ainakin vauva painaa virtsarakkoa, vessassa joutuu käymään koko ajan. Viime päivinä se on myös painanut tosi kovaa palleaan ja kylkiluihin, joten todennäköisesti ei ole vielä kuitenkaan laskeutunut. Pientä vihlontaa on mullakin ollut alavatsassa viiem päivinä, olisko kuitenkin vaan kasvukipuja. No keskiviikkona lääkärillä selvinnee enemmän.
Mä olen vähän meitinyt tota kestovaippailua, pitäis varmaan tässä alkaa perehtyä enemmän asiaan jos meinaa heti syntymän jälkeen niitä kokeilla. Voisin ehkä muutamia ostaa ja katsoa sitten miten ne käytönnössä toimii.
Kirjoittelen lisää lääkäri käynnin jälkeen!
T: Lazo rv 35+1
Heti ensin omaa napaa eli tänään oli jälleen neuvola. Paineet oli hieman muuttunu, lähinnä alapaineen kohdalla eli alapaine oli 80, kun se tähän mennessä on ollu 60-75 välillä. Yläpaine oli kuitenkin edelleen ok (110) eli ei mitään hätää sinänsä. Pissa oli puhdas ja hb 125. Painoa oli jälleen tullut edellisen laskun jälkeen jopa 750 g/vko.
Sitten hieman valittelin, kun minulla on alkanut olla sellaista pientä kutinaa (joka voi johtua kyllä tuosta atooppisesta ihostani). No laittoivat minut kuitenkin verikokeisiin ja nyt odottelen, että jos tässä kuuluu soittoa tällä viikolla, niin sitten on varmaan jokin arvo koholla. Tuosta vauvan asennosta oli terveydenhoitaja taas niin epävarma, kun ei saanut kuulemma päätä tuntuntumaan ja näin ollen olen jälleen menossa ultraan lääkärille ensi maanantaina. Olen itse aika varma, että tuolla ollaan edelleen pää alaspäin, mutta toisaalta liikkeet on hiukan muuttuneet, niin en voi olla ihan 100 % varma asiasta. Hyvähän on, että tarkistavat tilanteen.
Taidan pyytää lääkäriltä samalla, että jos hän voisi katsoa myös tuon alapään tilannetta tarkemmin, sillä tuolla neuvolassa, kun terveydenhoitaja tunnusteli sitä vauvan asentoa, niin kohtu kuulemma supisteli kovasti ja minä en oikeasti edes tuntenut, että maha kovettui. Lähinnä jotain tuntemuksia oli selässä, mutta luulin niiden johtuvan huonosta asennosta... Näin ollen siis noita harjoitussuppareita vissiin on ollut vähän yhtenään, kun tuo selkä jomottelee vähän jatkuvasti ja kiinnostaa, että onko alapäässä tapahtunut mitään muutosta edelliseen lääkärikäyntiin. Toivottavasti nyt sitten jatkossa tunnistan ne oikeat supparit, kun jotain oikeasti alkaa tapahtumaan, vaikka ei niitä kuulemma voi olla huomaamatta :)
No se omasta navasta tällä kerralla. Mitäs teille muille mahan kasvattajille kuuluu? Hymiksellä taisi olla tänään se kääntöyritys. Miten se onnistui? Tulehan kertomaan kuulumisiasi. Mitä Lazolle sanottiin siellä lääkärissä tänään (vai oliko se tänään)?
Ajatelkaa, että niin se aika vaan hupenee. Tulin tässä ajatelleeksi, että laskettuun aikaan on siis kolme viikkoa jäljellä, joten viimeistään 5 viikon päästä meillä on pieni käärö täällä kotona. Kyllä se tuntuu aika uskomattomalta, kun tätä on niin kauan odotettu. Siitä pääsenkin kysymykseen, että miltä teistä muista tuntuu, kun kauan toivottu lapsi on vihdoin tulossa ja laskettu aika häämöttää jo muutaman viikon päästä? Itselläni tunteet ovat aika sekavat aina välillä. Tulee mietittyä, että osaankohan mä oikeasti hoitaa sitä lasta. Etten pue sille liikaa vaatteita tai liian vähän... Onkohan musta oikeasti nyt äidiksi? Tuollaisia tuntemuksia mulla on vaikka tätä lasta on jo miltei neljä vuotta odotettu, mutta kaipa se kuuluu asiaan ja tähän äidiksi kasvamiseen. Eli miten teillä muilla, millaisia tuntemuksia teillä on tässä vaiheessa?
Nyt lopettelen, kun en enää jaksa istua koneen ääressä, vaan pitää päästä pitkälleen (tuo kaveri kun sitä oikein vaatimalla vaatii tuolla äidin masussa...). Palailen jälleen kuulumisieni kera ja tietysti odotan malttamattomana teidän muiden kuulumisia.
terveisin, sk-78 ja Wilma-Waltteri rv 36+5
No niin vaan ollaan pää ylöspäin edelleen, eli kääntöyritys ei tuottanut tulosta. Synnytystavaksi valittiin sektio, joka tehdään 19.12. Jos siis pikkuinen ei nyt itsekseen sattuisi kääntymään ennen sitä tai päätä haluta ulos jo aiemmin. Saatamme siis päästä kotiin jouluksi. Aika ihanaa, kun jouluihin on muuten liittynyt niin kova haikeus omasta pikku perheestä. Meillä tähän kaipuuseen on mennyt viisi vuotta.
Tästäpä pääsikin SK:n kysymykseen...hassulta tuntuu minustakin, niin kauan on kaivattu ja nyt se sitten onkin enää muutamien päivien päässä. Vieläkin hieman hirvittää että jos jokin menee pieleen, koetan pitää sellaiset ajatukset taka-alalla. Mutta pientä vaikeutta on tajuta, että todellakin, meille on tulossa vauva, ei naapuriin tai sukulaiselle, vaan MEILLE. Konkretiaa vauvan saapumiseen olen koettanut saada puuhastelemalla kaikkiea pientä vauvan tuloon liittyvää, kuten ommellut ja laitellut asioita valmiiksi (mies laittaa, minä katson vierestä ohjeita antaen :) )
Meille tehtiin ensimmäistä kertaa painoarvio, 3-3.1 kg, kuulemma keskikäyrällä myöskin mennään. Ihan mukavaa, kun se SF mitta on huidellut reilusti yläkäyrällä/yläpuolella. Muuta uutta ei sitten ilmennytkään, sukupuolikin on pysynyt meiltä salassa.
hymis, 36+2
Hei kaikille! Kirjoittelenpa tänne kun on pudottu niiiiiin alas. Meneillään on 14+3, ja väsymys on edelleen seuranani, muuta oireitta ei oikeastaan olekaan. Niin paitsi tietty ne rinnat+pullistuva vatsa. Odotan huomista lomaa alkavaksi, JEEEE.
Seuraava ' tapahtuma' onkin vasta heinäkuun puolenvälinjälkeen, silloin taas neuvola. Kuunnellaankohan aina sydänääniä? Minua vaivaa ihme epäusko, haluaisin saada viikottain (no jaa, vaikka päivittäin) varmistuksen että kaikki on hyvin. Aiemmin olen naureskellut niille koti-Doppler jutuille, mutta enpä enää. Kyllä se kummasti helpottaisi kun voisi kuunnella ääniä. Alunperin jotenkin ajattelin että np-ultran jälkeen uskaltaisi alkaa nauttimaan ja hankkimaan tarvikkeita, mutta nyt taas tuntuu että pitää odottaa sinne rakenneultraan asti. TAi jos liikkeitä tuntisi, niin sekin helpottaisi... No, koetan nyt vaan uskoa että kaikki on hyvin ja odottaa tuota neuvola-aikaa ihan rauhassa.
Mites muut, oletteko tunteneet liikkeitä? Minä olen muutaman kerran tuntenut sellaisen muljahduksen vatsassa, haaveilen että josko se olisi sitä? Mutta tulevat niin harvoin, etten oikein osaa sanoa... ja eipä niitä kai vielä tarvitsekaan tuntea.
Mitäs muille kuuluu?
Nuo hymiksen ajatukset kuulostavat oikein tutuilta. Itselläni oli neuvola toissapäivänä ja vaikka siellä kuunneltiin sydän äänet (Vastaus hymiksen kysymykseen: Kyllä niitä kuunnellaan joka kerta), niin silti sitä ajattelee, että jos pääsisi viimeistään viikon päästä kuuntelemaan niitä uudelleen. No täytyy vaan malttaa ja odotella kuukausi, kun on taas neuvola aika.
Sitten hiukan muusta jaksamisestani eli olen vihdoin päässyt takaisin töihin yhdeksän viikon sairasloman jälkeen. Pahoinvointi on helpottanut selvästi ja viimeisimmästä oksentamisesta on jo noin viikko aikaa. Eli eiköhän tämä todellakin tästä lähde parempaan suuntaan tuon voinnin kanssa. Töissähän mulla on ollu niitä ongelmia tän sairasloman aikana, mutta tähän asti kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, eikä ongelmia ole ilmaantunut. Pääsen tekemään kevyempiä töitä, eikä välttämättä tarvitse tehdä enää kemikaalien kanssa hommia.
Töitä mulla ei ole enää jäljellä kuin noin kuusi viikkoa, jonka jälkeen aloitan loman, johon työsuhteeni loppuu. Sitten olen kortistossa sen reilut kaksi kuukautta ja sitten pääseekin jo äitiyslomalle. Kyllä muuten kuulostaa ihan uskomattomalle, että voi itse puhua äitiyslomasta. Niin monta vuotta siitä on haaveillu ja nyt se on kohta oikeasti todellista.
Hymis kyselit noista liikkeiden tuntemisista. Itsekin odottelen niiden tuntemista kuumeisesti. Tosin olen myös tuntenut kuvaamiasi muljahduksia pari kertaa ja miettinyt samoin, kuin sinäkin, että olisikohan nämä nyt kuitenkin vauvan liikahduksia. Juttelin neuvolassakin niistä ja terveydenhoitaja totesi, että ne voivat olla sellaisia, jotka ovat tulleet kohdun nousemisesta. No saa sitten nähdä, kun niitä liikkeitä alkaa tuntea, että miltä ne tuntuvat. Terveydenhoitaja kuitenkin sanoi, että ennen seuraavaa neuvola-aikaa niitä liikkeitä voi alkaa jo tuntumaan.
Mites muilla? Mitenkäs Lazolla meni juhannusreissu? Entäs WAW, onko ollu niitä kipukohtauksia? Mullahan on jo nyt aina välillä tullu koviakin kipuja tuonne lonkkien alueelle ja terveydenhoitaja sanoi, että kyllä ne on varmaan niitä kropan muokkautumisesta johtuvia. Ne on kyllä kovimmillaan sellaisia, että kävelemistä ei pysty jatkamaan. Itse olen ottanut käyttöön sellaiset tukialushousut, joissa tulee tuki tuohon mahan alle ja selän puolelle. Ne on auttanu jo ihan selkeesti tuossa omassa liikkumisessa ja ne tukee tosi hyvin eli voin suositella muillekin, joilla alkaa tulla tuollaisia oireiluja.
Tulipas tästä kirjeestä pitkä tällä kerralla. Eipä muuta kuin mukavaa kesäaikaa kaikille ja niille, jotka ovat jo kesälomalla, niin nauttikaahan lomasta!
terveisin, sk-78 +¿pikkuinen¿ rv 15+1
Ompas mukavaa Sk että pahoinvointi alkaa helpottaa! Toivottavasti sinun loppuraskaus sitten sujuu hyvin hankalan alun jälkeen!
Hymis kyseli liikkeistä...itse en ole vielä mitään tuntenut eikä liikkeitä vielä kai pitäisikään tuntea moneen viikkoon. Kaverini on raskaana jo viikoilla 20+ eikä ole vielä itsekään tuntenut. Mutta olisihan se ihanaa tuntea liike tai potku!
Juhannus meni mukavasti, jaksoin silloin jopa valvoa melko myöhään, mutta nyt on taas mieletön väsymys seurana. Samoin päänsärky jatkuu, sitä on nyt lähes päivittäin. Osittain siihen varmaan vaikuttaa tämä helle ja osittain niska-hartia jumitus, en ole jaksanut juuri ollenkaan urheilla parina viime kuukautena ja niskat on kyllä sen vuoksi tosi jumissa. Pitäisi vaan raahautua salille joku päivä...
Maha pullottaa jo aika kivasti, varsinkin iltaisin kun se vielä vähän turpoaa niin kaikki kyllä näkee mitä on tekeillä. Itselläni on loma vasta elokuussa, vielä siis pitäisi tämä helteinen heinäkuu jaksa töissä...
Voikaahan paksusti kaikki!!!
T: Lazo rv 14+1
Ollaan oltu reissussa juhannuksesta ja nyt sitten tulin lukemaan ja kirjoittamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Mahtavaa kuulla, että kaikilla menee hyvin ja pahoinvoinnitkin vähenee!
Minulla alkaa jo olla aikamoinen maha :) Se on nyt parissa viikossa kasvanut oikein kunnolla. On siis pitänyt siirtyä mammahousuihin ja -hameisiin. Nivusten seudulla ei ole ollut kipukohtauksia, mutta sen yksittäisen kohtauksen jälkeen alkoivat parin päivän viiveellä todella ikävät alaselkäsäryt. Varsinkin öisin selkää särkee niin paljon, etten saa nukuttua. Panadolista ei paljoa apua ole ja senkin napsiminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa :( Nyt on ollut pari helpompaa päivää/yötä, jospa tilanne alkaisi helpottamaan. Pitää vissiin ostaa tukialushousuja ja ehkäpä sellainen tukivyökin.
Liikkeitä en oikeastaan ole vieläkään tuntenut. Tällä viikolla olen tosin ainakin kuvitellut tuntevani jotakin pientä alavatsalla, mutta enpä osaa sanoa, että ovatko vauvan liikkeitä vai jotakin ihan muuta... Tänään olinkin sitten rakenneultrassa ja kaikki oli oikein hyvin. Istukka sijaitsee kätilön mukaan juuri edessä ja keskellä , joten ei ole kuulemma ihme, että liikkeitä ei vielä tunnu. Siihen saattaa kuulemma mennä vielä aikaa.
Olemme ystäviltä ja tuttavilta saaneet nyt kesällä melkoisen määrän vaatteita, harsoja, sängyn, ammeen, yhdistelmärattaat, sitterin, kantoliinan ja muuta pientä. Emme osanneet etukäteen ollenkaan kuvitella saavamme noin paljon tavaraa, se on ollut todella mukava yllätys! Ja mikä säästö!
Helteistä viikonloppua kaikille! Tosin itse en pysty olemaan enää ollenkaan auringossa, vaan pitää aina hakeutua varjoon.
WAW ja Taimi 19+3 (kohta puolessa välissä!!!)
Heipä hei kaikille!
Tässä ajattelin nopeasti kirjoitella kuulumisiani ennen kuin jatkan jälleen lepäilemistä. Kuten otsikossa kirjoitin, niin elämä säikäytti ihan toden teolla tänään. Aamulla ennen yhdeksää, kun kävin vessassa, niin minulla alkoi runsas verinen vuoto. Siitä sitten soittelin ensin tänne paikkakunnan terveyskeskukseen ja sen jälkeen Hyvinkäälle äitiyspolille, jonne käskivätkin tulla näyttäytymään. Siellä pääsin lääkärille nopeasti ja lopulta selvisi, että pikkuisella ei ole mitään hätää. Siellä hän heilutteli meille kertoakseen, että täällä minä olen, ei tarvitse olla huolissaan. Kyllä siinä vaiheessa kyyneleet valuivat ihan väkisinkin, kun ehdin toden teolla pelästyä sitä vuotoa. Lääkäri sanoi myös, että syke näytti aivan normaalilta eli kaikki vauvalla oli ok.
Sitten onkin eri asia, mistä se vuoto johtui. Sitä lääkäri ei osannut suoraan sanoa, koska vuotokohtaa ei näkynyt ultrassa. Kohdunkaula oli kuitenkin ihan kiinni eli senkään puolesta ei ole huolta. Arvailun varaan siis jää, mikä vuodon aiheutti. Istukka oli kuitenkin edelleen niin lähellä kohdunsuuta, että veren vuoto on voinut tulla istukan reunasta. Lääkäri kirjoittikin papereihin, että kolmen viikon päästä tehtävässä rakenneultrassa katsottaisiin myös istukan paikkaa ihan kunnolla.
Nyt olen ollut kotosalla jo useamman tunnin ja vuotokin näyttäisi tyrehtyneen. Täytyy vaan ottaa tämä viikonloppu rauhassa ja lepäillä eikä stressata ainakaan yhtään mitään. Muistelin tässä, kun kirjoittelimme siitä, että tulee kytättyä vessassa käyntien yhteydessä sitä paperia, että onko siinä verta vai ei, niin itse lopetin tuon kyttäilyn noin viikko sitten ja nyt kävi näin. Tämän jälkeen tutkin varmaan jokaisen vessassakäynnin yhteydessä papereita koko loppu raskauden ajan.
No nyt lähden takaisin lepäilemään. Sori etten jaksa kommentoida teidän muiden kuulumisia tällä kerralla, mutta seuraavalla kerralla sitten. Mitäs teille muuten kuuluu tällä hetkellä? On miltei puolitoista viikkoa siitä, kun joku meistä oli viimeksi kirjoitellut.
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 17+1
Olen ollut lomareissulla, joten en ole päässyt viestejä lukemaan.
Voi sk että säikähdin viestiäsi. Toivottavasti tuo vuotelu ei todellakaan tarkoita pahaa. Voin vain kuvitella tuntemuksesi. Kamalaa kun ei voi tehdä mitään muuta kuin odotella tilanteen kehittymistä. toivottavasti se tosiaan johtuu siitä istukan paikasta/kohdun kasvusta.
Meille kuuluu hyvää ja huonoa. Huono asia on se, että minulta löydettiin suurentunut kilpirauhanen. Siitä otettiin näyte ' varmuuden vuoksi' . Tulokset olivat tulleet loman aikana, ja siitä näytteestä löytyi solumuutoksia. Voi itku. Vaikka muutokset eivät viitanneetkaan pahalaatuisuuteen, niin tuolos voi viitata sellaisen alkamiseen. Jos en olisi raskaana, minut leikattaisiin mitä todennäköisemmin syksyn aikana, nyt en tiedä miten tässä edetään. Kilpparin leikkaaminenhan vaikuttaisi myös hormonitoimintaan joka ei varmaan ole hyväksi tässä vaiheessa. No, eipä tässä muu auta kuin odotella, huomenna menen juttelemaan lääkärin kanssa jatkoista. Yritän olla positiivinen, kyhmyt ovat yleisiä ja siten voi hyvinkin olla kyse hyvälaatuisista muutoksista.
Huomenna on myös neuvola, sitä odotan myös kovasti. Niin, se hyvä asia oli että olen alkanut tuntea liikkeitä! Paikallani maatessani voin joskus tuntea sellaisen kovan kohdan kohdussani ja joskus tuntee pieniä potkuja. Liikkeet ovat vielä niin hentoja, ettei niitä tunne esim. istuessa tai liikkuessa. Mutta maatessani rauhallisesti tunnen selvää mylläämistä ja joskus tosiaan niitä pienen pieniä liikkeitä. Ihanaa.
Mitäs muille jouluisille kuuluu?
Onneksi oli sairaalakassi pakattuna ja muutenkin paikat valmiina vauvaa varten, koska 8:n pisteen poika syntyi nkl:lla 6.11. klo 03.22. Viikkoja oli kasassa 37+0, joten viikkojen puolesta ok, mutta poika syntyi painonsa puolesta keskosena. Painoa vain 2105g ja pituutta 45cm. Kotiin pääsimme perjantaina, pitivät meitä tarkkailussa hieman pidempään tuon pikkuriikkisen koon vuoksi.
Synnytys käynnistyi sunnuntaina aamuyöstä limatulpan irtoamisella. Sen jälkeen alkoivat säännölliset supistukset 3-9min välein. Sunnuntai-iltapäivästä supistukset harvenivat tullen 10-15min välein. Kovin kivuliaaksi en niitä kokenut missään vaiheessa, joten yllätys oli suuri kun sunnuntai-iltana lähdimme omasta mielestämme vain näytille sairaalaan ja siellä todettiinkin minun olevan jo reilut 5cm auki! Suoraan vain synnytyshuoneeseen ja vaatteiden vaihdon jälkeen olinkin jo täydet 10cm auki. Siinä vaiheessa sain epiduraalin, siihen asti olin selvinnyt ihan hyvin ilman. Tässä vaiheessa synnytyksen eteneminen tyssäsi ja vauvan sydänkäyrät heittelivät. Vauvalta otettiin päästä verikoe ja se aiheutti epäilyn hapenpuutteesta. Leikkaussali laitettiin kuntoon, yhden kerran päätettiin kuitenkin yrittää imukupin avulla. Poika syntyikin sitten yhdellä imukuppivedolla minuutin ponnistusvaiheella! Uusintaverikoe heti synnytyksen jälkeen osoitti onneksi hapenpuute-epäilyn turhaksi. Pienen painon vuoksi vauva vietiin kuitenkin vastasyntyneiden valvontayksikköön ja hän viettikin siellä ensimmäisen vuorokauden.
Vauveli ei vielä oikein jaksa syödä ja häntä pitääkin herätellä pakkosyömään kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden. Kerta-annoksissa olemme selvästi jäljessä tavoitteesta, toivottavasti maito alkaa pian maistumaan paremmin. Rintaa hän ei vielä jaksa imeä oikeastaan ollenkaa, joten pulloruokinnassa ollaan. Bilirubiiniarvot kävivät myös melkoisen korkealla, mutta juuri valohoitorajan kynnyksellä arvo lähti taas laskuun. Lisäksi vauva on vielä veltto.
Nyt siis opettelemme arkea kotosalla ja jännitämme kovasti syömistä ja toivomme painon nousevan pian. Ensi viikolla menemme takaisin osastolle kontrolliin.
Terveisin onnesta sekaisin olevat vanhemmat ja pieni poika.