Joulun lapsia?

Ja Atsalealle tervetuloa mukaan joukkoon!



Minä en ole saanut aikaiseksi/ehtinyt kirjoitella kuulumisiani, teidän kirjoituksia olen kyllä kaynyt lukemassa säännöllisesti. Minä olen ollut viime viikosta lähtien sairauslomalla supisteluiden takia ja koneen ääressä istuminen ei ole tuntunut mukavalta. Tämä viikko on vielä alustavasti saikkua ja sitten tilanne arvioidaan uudestaan. Kohdunsuu on kiinni ja kiinteä, joten sen suhteen ei ole ainakaan toistaiseksi hätää.



Tänään olin taas normaalilla neuvolakäynnillä ja kaikki supisteluja lukuunottamtta oli taaskin ok. Hemoglobiinihan minulla on ollut alhainen koko raskauden ja ei se vieläkään ole lähtenyt nousuun. Nyt oli painoakin tullut reippaasti edellisiä kertoja enemmän; 670g/viikko, kun aikaisemmin painoa on tullut 150-300g/viikko. Yhteensä paino on nyt noussut viitisen kiloa. Ja myös minulla masu kasvaa yläkäyrällä, välillä on huidellut sen yläpuolellakin.



Äitiyspaukkauksesta oli puhetta. Minä sain omani viime viikolla :) Ai, että sitä on ihana tutkia! Paukkaus tuli varmaankin noin kolmessa viikossa siitä kun olin jättänyt hakemuksen kelaan. Mutta paikkakunnasta tosiaan riippuu, että kuinka nopeasti kelassa käsittelevät asian.



Vauvavakuutuksessa päädyimme Tapiolaan ja siitä tuli myös jo varausmaksulasku.



Ja sitten vaunuista. Minäkään en oikein osaa ottaa kantaa renkaiden laatuun. Ja en ole muutenkaan kauhean hyvin asiaan perehtynyt, koska me saamme yhdistelmävaunut ilmaiseksi. Ainoastaan sitä pehmeää koppaa olemme vaunuihin katselleet, koska sitä ei tulevissa vaunuissamme ole. Tallinnassa vaunut kuulemma ovat nykyään samoissa hinnoissa kuin Suomessakin, ainakin sellaisia kommentteja olen täältä palstalta aikaisemmin lueskellut.



Ja sitten meidän parisuhteen historiaa :) Me olemme olleet naimisissa reilut kaksi vuotta ja yhdessä muuten jo kahdeksan. Ja vauvaa on toivottu vuodesta 2002. Pahimman kriisin keskellä ostimme koiran, joka onkin sitten saanut toimia vauvan korvikkeena. Saa nähdä kuinka meidän hemmoteltu lagottopoika selviää asemansa menetyksestä sitten loppuvuodesta... :)



Minä tilasin viime viikolla netistä (Kampin Bebes-liikkeestä) kaksi kappaletta niitä masutuubeja. Alkaa meinaa olla hieman ongelmia puseroiden suhteen, kun missään ei tahdo helma riittää mahan alle. Masutuubit eivät ole vielä tulleet, innolla odotan, että pääsen niitä kokeilemaan!



Meillä olisi myös muutamat juhlat tiedossa syksylle. Pahimman päänvaivan pukeutumisen suhteen aiheuttaa lokakuun lopulla oleva ystävämme väitöstilaisuus ja karonkka. Saa nähdä mitä sinne keksii päälle, pitää vissiin itse alkaa ompelemaan iltapukua. Ja lisäksi väitöstilaisuus on Oulussa (ja me siis asumme Klaukkalassa), joten matkustaminenkin mietityttää. En tiedä jaksanko istua autossa niin pitkää matkaa ja toisaalta en ole varma saanko lääkäriltä supisteluiden takia lupaa lentämiseen.



Tässähän näitä kuulumisia taas tuli, nyt pitää lähteä tuon koiruuden kanssa treeneihin!



WAW ja " Taimi" 28+0

Tervetuloa Atsalea joukkoon! Ja onnea kaksosraskaudesta!



Täällä ollaan pitkästä aikaa. Syy siihen etten ole kirjoitellut on se että en saa millään näitä sivuja auki, ne jotenkin avautuvat tosi hitaasti. Monta kertaa olen meinannut kirjoitella, mutta ei sitten ei ole ollut aikaa odotella sivujen aukeamista. Toivottavasti jatksosa aukeaisivat nopeammin.



Toivottavasti WAW supparit ovat vain vaarattomia harjoitussuppareita ja vauva pysyisi masussa vielä sen 3 kuukautta!



Itselleni ei kuulu erikoista. Vointi on hyvä, selkäsärkyä lukuunottamatta. Vauva on vilkas liikkeissään etenkin iltaisin. Viime viikolla neuvolassa kaikki ok, mullakin on verenpaine laskenut ja joskus aamuisin onkin huimausta. Hb oli puolestaa vähän noussut eikä ainakaan vielä tarvi ottaa lisärautaa. Mutta paino, sitä on mulle tullut jo huikeat 8 kiloa! Mun mielestä vähän liikaa, vaikka neuvolatäti snaoi että olen ollut tasaisesti omalla käyrälläni koko raskauden mutta tätä menoa painoa tulee kyllä hurjasti. Sf- mitt aoli 20. Monet ovat kyllä sanoneet että mulle ei varmaan painoa ole paljon tullut, tietäisivät vaan. No, kyllä mulle ruoka maistuu ja nyt on tullut myös makeanhimo mitä alkuraskaudessa ei ollut. Suurin syy tähän varmaan on se että liikunta on vähentynyt huomattavasti, nyt ei voi edes pitkiä kävelylenkkejä tehdä ton selän takia. En kyllä jaksa kauheasti stressata tosta painosta, kyllä kai ne sitten pois lähtee ainakin toivottavasti..



Mä sain kans viime viikolla kelan paperit, tossa ne päydällä odottavat kelaan viemistä. Vauva hankintoja ei ole kauheasti vielä tehty, meillä olis tarkoitus ensin tapetoida makuuhuone ja sitten sinne laittaa vauvan tarvikkeita. No onhan tässä vielä aikaa...Emmaljungan vaunuihin todennäköisesti myös me päädymme.



Mutta nyt täytyy lopetella, hyviä vointeja kaikille!



T: Lazo rv 23+1

Tervetuloa Atsalea joukkoon! mukavaa kuulla muiden samassa menevien kuulumisia.



Minua taas supisteli viime viikolla, ja olin perjantain sairaslomalla. Se auttoi ja nyt yritän taas ottaa vähän rauhallisemmin. Olin tänään siinä toisessa lääkärineuvolassa. Kaikki on ok, tosin lääkäri ei ollut hirmu tyytyväinen sydänäänten kuunteluun. Minusta ne kuulostivat samalta kuin aina ennenkin, eli ensin niitä saa etsiä ympäri masua ja sen jälkeen kuuluu viuh-viuh n. 5 s ajan ja taas katoavat. Ultraäänissä (nt ja rakenne) sydän on ollut ihan normaali ja lyonyt kuten pitääkin, joten ei kai tuosta nyt tarvitse huolestua, varsinkin kun pikkuinen liikkuu päivittäin. Kuuluuko teillä sydänäänet heti, pitkään ja selkeästi?



Painoakin on nyt tullut, 8 kg lähtöpainoon. SF mitta on 23.5 cm. Minulla on kyllä tosiaan iso vatsa, ympärysmitta huitelee yli metrin. Mutta ei tuosta painosta neuvolassa sanottu mitään, itse kyllä ajattelin että pitänee katsoa tarkemmin mitä syö. Nuo supistelut kun ovat vähentäneet liikuntaa, niin voi tulla turhaakin painonnousua.



Ai WAWilla on karonkka tiedossa. Vaatetuksen kanssa tosiaan on varmaan miettiminen. Samoin kuin matkanteon kun on noita supisteluja sinullakin ollut. VAikka toisaalta sitten alkaa olla jo niitä viikkoja niin paljon ettei supisteluista ole niin haittaa kuin tässä vaiheessa.



Atsaleakos se valitteli kylkikivuista? Minulla on myös kyljet kipeät, olen ajatellut että se johtuu kohdunkannattimien venymisestä. Varsinkin jos makaan kyljellään niin että vatsa pääsee ' roikkumaan' ilman tukea, alkaa kylkiin koskea. Saatan yölläkin herätä siihen vihlontaan. Minulla auttaa se kun laittaa jonkun tuen vatsan alle. Minulla on siis myös endoa, että voihan se johtua siitäkin.



No niin, hyviä jatkoja kaikille!

Kela paperit laitoin työnantajalle viime viikolla, he laittaavat ne sitten eteenpäin. Nyt vaan odotellaan pakkausta :). Yhdessäolosta...me on oltu yhdessä seitsemän vuotta, joista viisi naimisissa ja sen aikaa on myös lasta toivottu. Pitkä on siis ollut tie.

Unohdan aina viikot, nyt menossa 25+1

minä laitan vähän väliaikatietoja, eli sairauslomani jatkuu nyt lokakuun alkuun. Lääkäri sanoi eilen, että kannattaa jo varautua siihen, että se jatkuu mammalomaan asti.



Saikun syynä siis supistelut. Kohdunsuulla ei muutoksia. Supistelutkaan eivät nyt mitään kovin pahoja ole, mutta kyllä niitä päivittäin aika paljon tulee. Kivuttomia ovat kuitenkin. Ja pakarat on nyt menneet täysin jumiin, lekurin mielestä todennäköisesti supisteluiden takia.



" Taimi" potkii masussa ihan mielettömästi. Nyt näkyy vatsan päältäkin liikkeet selvästi. Ja taitaa välillä jyskyttää päätänsä häpyluuta vasten, kun välillä vihlaisee oikein ikävästi...

Kiitos tervetulotoivotuksista! Mukavaa, että joukkoon mahtuu tälläisiä mattimyöhäisiäkin.



Sama vaiva on mullakin, että supistelee hirveästi ja oikein mitään ei voi tehdä. Lisäksi toinen vauva on päättänyt majoittua mahan yläosaan ja tuntuu, että se tunkeutuu jo kylkiluiden alle, joten mä en enää taivu kunnolla eteenpäin. ( Hyvä syy jättää pesukoneen täyttö miehelle!) Vähän kyllä huolestuttaa, miten kunto rapistuu, kun edes rauhallinen kävelylenkki ei enää onnistu, vaan pienestäkin liikkumisesta maha menee ihan pinkeäksi. Meidän uhmaikäinen pikkumies kyllä tietysti huolehtii siitä, ettei sohvalle ihan juurtumaankaan pääse.



Oletteko tehneet paljon hankintoja? Me ollaan menossa lauantaina hakemaan pinnasänkyä nro2, kun löysin käytettynä samanlaisen kuin esikoisella on. Samalla olisi tarkoitus käydä etsimässä joku lipasto, jonka päälle saa kätevästi hoitotason. Tuntuu, että olisi vielä niin paljon hankittavaa ja tehtävää. Aika kuluu niin nopeasti kuitenkin. Laskeskelin, että hyvä on, jos nämä vauvelit malttaisivat vielä vaikka 9 viikkoa kasvaa. Esikoinen syntyi myös etuajassa ja on aika todennäköistä, että niin käy nytkin. Mieskin on tällä kertaa sitä mieltä, että meillä pinnasängyt kasataan jo lokakuussa ja kaikki muutenkin laitetaan valmiiksi. Viimeksi jäi ihan viime tinkaan, kun poika syntyi niin aikaisin. Vauvojen tuleva huonekin on kyllä vielä maalaamatta.



Heräileekö kukaan muu yöllä? Mä herään yleensä kolmen aikoihin, enkä saa pariin tuntiin unta. Aamulla sitten kyllä nukuttaisi! Joskus olen lukenut, että se olisi luonnon keino valmistaa tulevaa äitiä yöherätyksiin ( että tuleva vauva siis heräisi sitten samaan aikaan), mutta ei se ainakaan esikoisen kohdalla pitänyt paikkaansa. Mitä järkeä olisi muutenkaan väsyttää äitirukkaa jo ennakkoon! Olisiko joku hormonaalinen juttu?



Voikaahan hyvin

Terveisin Tiivi ja Taavi 26+4

Supisteluja tuntuu olevan liikkeellä. Toivottavasti Waw ja Atsalea saatte ne rauhoittumaan! Minua on auttanut kun kevensimme työpäiviäni (ymmärtäväinen työnantaja minulla), nyt ei ole enää supistellut. Taitaa sekin auttaa että kovimmat helteet ovat helpottaneet. Mutta ei täälläkään juoksennella vaan rauhallisesti liikuskellaan. Mietityttää myös että missä kunnossa sitä oikein onkaan...



Meillä ei ole hankintoja pahemmin vielä(kään) tehty, kun miehellä ollut paljon kiireitä, niin ei ole oikein ennätetty. Sovittiinkin että ryhdistäydytään kun pahimmat kireet ovat ohi. Tosin onhan meille jo tiedossa sänky ja autokaukalo, saadaan syksyn aikana. Ja Ikean kuvastoa kyllä jo plärättiin, haetaan siletä varmaan sellainen perushoitopöytä. Netin kautta ostin lisäksi pikkuisen toppapuvun, kun kuvittelen että äitiyspakkauksen puku on varmaan liian suuri. Vaunuja kävimme joku viikko sitten katsomassa, mutta lopullista päätöstä ei ole saatu aikaiseksi. Olisivatkohan ne 3 pyöräiset (kääntyvä etupyörä, joka lukittavissa) hyvät? Ketterästi kääntyvät sisätiloissa ja varmaan asfalttiteillä, mutta meillä varmaan tulee olemaan tarvetta kulkea hiekkateitäkin. Mietin vaan että miten se kolmipyöräinen pärjää esim lumella? Onkohan kovinkin epävakaa. No jaa, eli onhan tuota jo jotain hankintojakin saatu aikaiseksi ... ensikertalaisena hankala tietää mikä on todella tarpeen ja mikä ei :)



Yöt nukun kyllä kuin tukki. Joinakin öinä herään kun pikkuinen melskaa mahassa, tai jos iskee kamala nälkä (iltapalaan on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota) mutta nukahdan kyllä nopeasti uudestaan. Silti väsyttää aamuisin/päiväisin, siitä energisestä keskiraskaudesta ei ole tietoakaan!



Voikaa hyvin!

Toivottavasti supistelut rauhoittuu teillä tytöt ja vauvat pysyvät masussa vielä mahdollisimman pitkään. Itselläni oli yhtenä iltana sellaisia nipistyksiä masusssa, ilmeisesti jotain liitoskipuja mutta en voi sanoa että miltä supistelut tuntuu, eikäs silloin maha kovetu vai????



Me tehtiin eilen Ikean reissu ja koitettiin katella hoitopöytiä, mutta oikein mikään ei tuntunut kivalta, joten ostimme tavallisen lipaston jonka päälle koitamme nikkaroida jonkinlaisen hoitotason.



Eilen mun masua kommentoitiin pieneksi, tuli vähän paha mieli ja heti epäilys että onko vauva kasvanut normaalisti. Mutta kai se on kun liikkeet tuntuu ja vyötärö kuitenkin paisuu pikku hiljaa...



Mulla tihkuu maitoa rinnoista kun näen pikkuvauvan esim. tv:ssä. Tulee aika jännä fiilis, kohta sitä saakin imettää omaa vauvaansa, ihanaa!!!!



Hyviä vointeja kaikille!



T: Lazo rv 25+0

Minulla on nyt sairauslomalla ollut aikaa miettiä hankintoja vauvaa varten ja välillä oikein ahdistaa se, että mitä kaikkea pitäisi ehtiä miettiä, päättää ja ostaa... Olen yrittänyt tehdä listaa tarpeellisista hankinnoista ja tuntuu, että lista on loputon :) Netissä kun surffailee, niin saa sellaisen kuvan, että tarvitsee vaikka mitä, vaikka toisaalta monia asioita ehtii varmasti hankkia sitten tarpeen mukaan vasta vauvan synnyttyä. Meillä ainakin osa tuttavista manaa, että ovat tehneet paljon turhia hankintoja ennen vauvan syntymää, kun sitten oman vauvan kanssa ei ole kyseisiä asioita tarvinnutkaan. Mutta mistäs sen etukäteen tietää ja toisaalta en haluaisi olla heti vauvan synnyttä ryntäämässä kauppaan suin päin ostamaan kiireessä jotakin!



Suurimmat hankinnat (kuten vaunut, sänky, hoitopöytä, turvakaukalo) meillä onkin jo, lähinnä päänvaivaa aiheuttavat pienempi sälä. Ja vaatteet! Varsinkin näin talvivauvan syntyessä mietittyttää, että kuinka paljon ja kuinka lämpimiä vaatteita pitää hankkia. Joku kirjoitti tuosta talvihaalarista, se juuri esimerkiksi pitäisi varmasti ostaa. Ajattelin ihan samaa, että äitiyspakkauksen haalari on vielä aluksi ihan liian iso.



Minulle on tainnut nyt iskeä (nyt jo) se loppuvaiheen paniikki... Tuntuu, että aika loppuu kesken, vaikka ihan hyvinhän sitä aikaa vielä on :) -jos vauva vaan pysyy masussa loppuun saakka.



Vointi minulla on nyt ollut ihan hyvä, supistuksiakin on tullut ehkä hieman vähemmän. Rinnat ovat myös minulla alkaneet tihkua maitoa. Tosin ainoastaan saunan tai lämpimän suihkun jälkeen.



Mites te muut? Panikoiko kukaan muu hankintojen kanssa?

Ensimmäiseksi toivotan minäkin Atsalean tervetulleeksi joukkoomme!



Taas on aikaa kulunut siitä, kun viimeksi ehdin koneen ääreen pidemmäksi aikaa istahtaa, sen vuoksi varoitankin, että jälleen on varmaan tulossa romaani, kun alan kirjoittamaan.



Teidän muiden viestejä olen kyllä lueskellut ja olette ollee mielessäni monesti näiden muutaman viikon aikana, kun en ole ehtinyt kirjoitella. Toivottavasti te, joilla on supistellut, niin olisitte saaneet ne rauhoittumaan ja vauvat pysyisivät vielä muutaman kuukauden siellä omassa asunnossaan.



Sitten tulee hieman omaa napaa eli kaikki on sujunut edelleen hyvin ja mitään kummempia vaivoja ei ole ollut. Maanantaina kävin siinä sokerirasituksessakin ja arvot olivat kaikki hyviä eli ei ainakaan raskausdiabeteksen pitäisi pukata päälle. Eilen käydessäni neuvolalääkärillä otettiin jälleen hemoglobiiniarvo jne. Yllätyksenä oli, että nyt on minullakin tullut hemoglobiiniarvo alas (oli 122). Tai eihän se nyt vielä ihan älyttömän alhanen ole, mutta lähtöarvooni 155 verrattuna se on kyllä tippunut. Näin ollen aloitan rautakuurin varmuuden vuoksi terveydenhoitajan suosituksesta.



Painoa oli myös kerääntynyt reippaasti (730 g/vko) ja terveydenhoitajalta sainkin kommentin, että nyt aletaan saamaan kiinni sitä, mikä jäi tulematta silloin alkuraskaudesta. Tosin olen edelleen vissiin noin 4 kg miinuksella siitä lähtöpainostani. Lääkäri tutki myös tuon alakerran tilanteen ja kaikki on siellä ennallaan. Kohdunsuu on siis edelleen napakasti kiinni ja kohdunkaulan pituus on edelleen sen noin 3 cm eli ei ole lyhentynyt mihinkään. Vauva on ollut tässä muutaman viikon hyvin vauhdikkaalla päällä ja välillä ihan naurattaa hänen sompailunsa tuolla mahassa (Tykkää muuten leikkiä nallen kanssa (siis töniä sitä kumoon), kun nalle laitetaan istumaan masun päälle).



Noista hankinnoista on ollut puhetta ja me olemme niitä jo jonkin verran tehneet. Viikonloppuna tuli varattua lastentarvikkeesta Emmaljungan Ceroxit pehmeällä kantokassilla. Soittavat sitten, kun saavat ne Suomeen eli varmaan tämän viikon aikana tai viimeistään ensi viikolla. Ostimme myös itkuhälyttimen samalla kerralla, kun sattui olemaan tarjouksessa -50%. Hoitoalusta on tullut myös ostettua. Hoitopöydän kun laitamme kodinhoitohuoneen pöydälle. Varasimme jo rakennusvaiheessa siihen tilan tuota varten ja uskon, että se on käytännöllinen paikka, kun vesipiste ison altaan kera löytyy vierestä ja yläpuolella olevaan kaappiin saa mahtumaan vauvan vaatteet sekä alapuolella olevaan kaappiin vaipat ja vaipparoskiksen. Lisäksi altaan yläpuolelta löytyy kaappi, jossa on pyyhkeet ja jonne saa laitettua myös sideharsot. Sitten hankimme jo pienen toppapuvunkun (56 cm) tai oikeastaan anoppi osti sen, kun olimme yhdessä ostoksilla ja itse pähkäilin, että raaskisinko ostaa sen (hinta ei tosin ollut mikään päätä huimaava = 20¿). Ajattelin, että tuo voisi mennä ainakin sen ekan kuukauden ja vanhana olemme saaneet 68 cm toppahaalareita kaksin kappalein, niin niihin voi sitten siirtyä, kun tuo 56 cm käy pieneksi. Vanhana olemme saaneet myös pinnasängyn, joka odottaa kokoamista tuolla olohuoneessa. Samoin vanhana olemme saaneet ns. kakkosrattaat, jotka ovat sellaiset kevyemmät, mutta joihin saa laitettua jo aika pienenkin vauvan, koska selkänojan saa laskettua ihan makuu asentoon.



Tuossa viikonloppuna mietimme myös tuon turvakaukalon hankintaa ja meitä alkoi kiinnostaa se uusi Gracon turvaistuin, joka kasvaa lapsen mukana (0-25 kg). Se tietysti on iso kustannus tässä vaiheessa, kun se maksaa 475 ¿ lastentarvikkeessa (tutustumistarjous), mutta toisaalta kaukalo ja vuoden päästä ostettava istuin tulevat yhteensä maksamaan saman verran. Tuossa uudessa turvaistuimessa on myös oma kaukalo-osa, jota vaan siirretään pystympään asentoon lapsen kasvaessa ja pehmusteita poistetaan sitä mukaa, kun tulee ahdasta (pehmusteet saa pois pieni osa kerrallaan ja ihan yksitellen). Kaukalo on myös kevyempi kantaa, kun esim. Gracon Auto Babyn kaukalo ja sen saa heti alussa kiinnitettyä tarpeeksi makaavaan asentoon telineessä eli ei ole samaa " ongelmaa" kuin tuossa AutoBabyn kiinnityksessä (suositellaan ekat kuukaudet käyttämään ilman telinettä). No saapa nähdä raskitaanko ostaa tuollainen suoraan vai ei. Täytyy myös kysellä isovanhempien mahdollisia sponsorointihaluja kyseisen istuimen kohdalla.



Sitten vielä hieman noista KELA asioista eli äitiyspakkauksenkin pitäisi päätösen mukaan tulla viimeistään ensi viikolla ja äitiyspäivärahan tuloselvitystä yritän täällä väsäillä, kun haen etuutta kuuden kuukauden tulojen perusteella. Siinä onkin pähkäilyä, kun olen osan tästä ajasta työttömä ja osan sairaana, niin ne siirtävät sitä selvityskautta taaksepäin ja aikamoinen sillisalaatti tästä tulee. No kunhan saan kaikki hoidettua, niin täytyy varmaan juhlistaa sitä.



Tässä varmaan kuulumiseni tällä kerralla. Ensi maanantaina olemme lähdössä risteilylle Tallinnaan ja saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan ja kuinka jaksaa sen päivän olla jaloillaan. Onko teillä tietoa, mistä sieltä löytyisi niitä lastentavara/-vaateliikkeitä, jotka eivät olisi kovin pitkän kävelymatkan päässä satamasta? Tiedän, että se iso Beebicenter on noin 3,5 km päässä Viru-keskuksesta, mutta sinne emme taida jaksaa kävellä/mennä.



Mukavaa odotusajan ja syksyn jatkoa teille kaikille! Palailen taas, kunhan on aikaa istua näin pidemmän aikaa koneen ääressä.



terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 26+5

Mukavaa että kaikilla sujuu raskaus suht mukavasti! Itse olen kyllä siitä onnellinen että olo on nän energinen ja pirteä, äsken tulin kuntosalilta ja viikolla olin vesijumpassa ja mammajumpassa. Vauveli tykkää selvästi kun se saa liikettä, etenkin vedessä voimistelu tuntui tosi hyvältä. Ainut mikä ei enää tunnu hyvältä on pyöräily, silloin tulee painon tunne alavatsaan, johtunee varmaan siitä pyöräily asennosta. Ens viikolla on neuvolalääkäri, toivottavasti kohdunsuulla kaikki hyvin että vois vielä jatkaa liikkumista voinnin mukaan.



Mulle tuli nyt viikonloppuna paniikki vauvan tarvikkeista, meillä kun ei ole juuri muuta kuin vaatteita (joita alkaa olla kyllä jo kivasti) sekä kehto. H & M:stä ostin kokoa 62 cm olevan talvihaalarin, sellaisen ruskean harmaan, ehkä vähän poikamainen mutta saa luvan kelvata myös tytölle alkukuukausiksi. Mulla edelleen poikaolo, vaikka ultran perustella veikkas tyttöä, saa nähdä millai käy! Mutta kaikki isot hankinnat kuten vaunut ja turvakaukalo ovat vielä kaupassa. No jos ens kuun aikana sais aikaiseksi hommata ne, sitä pikkusälää voi tässä ostella vähän kerrallaan. Mies aikoo nikkaroida meidän lipaston päälle sellaisen hoitotason, jonka saa sitten helposti myös pois.



Mullakin se masu on alkanut vihdoin kunnolla kasvaa, olen vähän ihmetellyt että kuinka se on vielä noin pieni, mutta nyt tulee kyllä viikottain kokoa lisää. Mulla on aika paljon turvotusta nilkoissa ja sormissa, varmaan on nestettä kertynyt ja sekin on nostanut ton painon määrää. No se toivottavasti lähtee pois sitten heti synnytyksen jälkeen...



Kirjoittelen sitten lisää neuvolalääkärin jälkeen. Voikaa paksusti!



T: Lazo rv 26+0

Vapaa-aika loppui kertaheitolla vauvan synnyttyä, ei oikein ehdi

edes lukea sähköposteja saati sitten kirjoittaa niitä... Tai vierailla tällä palstalla! Mutta on se vain sen arvoista :)



Maanantaina vauvalle tulee ikää jo neljä viikkoa ja kotona ollaan oltu jo kolme viikkoa, aika menee ihan käsittämättömän nopeasti! Isukki oli kaksi viikkoa kotona isyyslomalla ja tämän viikon jo töissä. Meikäläinen uupui tämän viikon aikana jo sen verran, että isä päätti taas jäädä ensi viikoksi kotiin avuksi.



Me ollaan ravattu aika ahkeraan neuvolassa, osastolla ja lastenklinikalla sekä lisäksi fysioterapeutti on käynyt meillä kotona. Vauvaa on siis tutkittu hypotonian (velttous) ja suurien aukileiden (hydrokefalia epäily) takia. Aivojen ultrassa aivoselkäydinnesteiden virtaus on tarkistettu sekä aivokammioiden koko ja muoto. Kaiken pitäisi onneksi olla kunnossa ja vauvan terve. Aukileet ovat röntgenlääkärin mukaan kuitenkin loppujen lopuksi normaalin rajoissa. Ja velttouskin selittyy todennäköisesti keskosuudella. Fysioterapeutilta olemme saaneet hyviä vinkkejä tonuksen nostamiseksi ja motorisen kehityksen tukemiseksi.



Kävimme myös ivf-yksikössä näyttämässä vauvaa. Siellä henkilökunta oli oikein iloinen visiitistämme ja oli mukava käydä juttelemassa heidän kanssaan synnytyksestä ja jatkoista sitten joskus tulevaisuudessa.



Painoa vauvalla on jo lähemmäs 2700g, joten 3000g maaginen raja

lähestyy hyvää vauhtia. Tuohon kolmeen kiloon asti olemme siis kolmen tunnin välein pakkoruokinnalla, sen jälkeen saadaan aloittaa vauvan tahtinen syöttäminen. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, tämä pakkosyöttäminen on henkisesti aika raskasta.



Tällä viikolla vauva on jo piristynyt huomattavasti ja syöminen sujuu

huomattavasti aiempaa paremmin. Vauva on myös selkeästi virkeämpi ja välillä osaa jo jopa vaatia ruokaa. Päivät menee aivan kokonaan

syöttäessä ja nukuttaessa, hyvä että välillä ehtii itse käydä suihkussa ja syödä jotakin! Ulkonakaan ei olla vielä päästy käymään pienipainoisuuden takia. Ensi viikko ainakin pitää vielä viettää sisätiloissa.



Joku kirjoitti aiemmin, että osaako sitä varmasti hoitaa vauvaa oikealla tavalla. Minäkin ennen synnytystä pohdin sitä kovasti, mutta kummasti sitä äidin vaisto kertoo miten pitää toimia. Joten ei tarvitse teidänkään hätäillä, kaikki sujuu varmasti kaikilla hyvin. On tämä kauan kaivattu onni niin ihanaa, että sydän pakahtuu kun koko pitkää prosessia miettii ja katselee tuota pientä tuhisevaa poikaa- Elämä on nyt niin ihanaa ja kaikki odotuksen vuodet tuntuvat nyt mitättömiltä vaikka lapsettomuus varmasti omalla tavallaan pysyvät arvet jättääkin.



Tästä taisi tulla hieman sekavaa tekstiä, mutta päällimmäiset kuulumiset taisivat olla tässä. Nyt taidan lähteä itse ensin suihkuun ja sitten viemme vauvan ensimmäistä kertaa kylpyyn! Kylvettäminenkin on tähän asti ollut pannassa pienen koon vuoksi.



Onnellisia viimeisä päiviä teille kaikille, kohta tekin saatte omat nyyttinne!

eli synnytyssupistuksista ja supistuksista ylipäätään piti vielä kirjoittaa. Joku mainitsi, että ei ollut neuvolassa tuntenut supistusta vaikka terveydenhoitaja sen tunsi. Minä odotin, että synnytyssupistukset olisivat huomattavasti kovempia ja en sen takia ollut ymmärtänyt synnytyksen jo käynnistyneen. Synnärilläkin sanottiin vielä ennen meidän sinne lähtöä, että kyllä ne kivut ovat sellaisia, että tietää synnytyksen olevan käynnissä! Mutta eivätpä vain olleet, ainakaan minun mittapuuni mukaan :) Ja nyt vasta olen tajunnut kuinka kovia minun supparini ovat koko syksyn ajan olleet! Siis verrattuna synnytyssupistuksiin. Joten jos joskus olen taas raskaana ja supisteluita tulee jo raskauden aikaisessa vaiheessa, niin otan ne huomattavasti todemmasta kuin tässä raskaudessa! Ja jään kyllä heti sairauslomalle enkä tunne siitä syyllisyyttä :) Eihän sitä tässä raskaudessa tietenkään ollut mitään mihin verrata, minä vertasin kipuja koko ajan endokipuihin ja kun endokivut ovat aina olleet kovempia, niin en kuvitellut supistusten olevan niin tehokkaita kivuttominakin. Joten ottakaa siis supistukset todesta!

Olipa mukava lukea WAW:n kuulumisia. Ja kiitos noista rauhoittavista sanoista, jotka laitoit vauvan hoidosta ja supistuksista. Toivottavasti todellakin kohta pääsette syöttämään pienokaistanne hänen omassa tahdissaan. Muistan, kun kaverini tuossa taannoin joutui myös tuohon kolmen tunnin väliseen pakkosyöttöön ja olihan se tosi rankkaa heilläkin, vaikka heidän ei tarvinnut tehdä sitä kuin pari viikkoa.



Hymiksellä on nyt sitten tiedossa päivä, jolloin vauva viimeistään syntyy. Onhan tuo aika lähellä joulua, mutta uskoisin, että kotiuttavat teidät todellakin jo jouluksi, jos kaikki vaan sujuu hyvin ja miksei sujuisi.



Mihinhän Lazo on joutunut? Oletko jo synnyttämässä, kun ei ole hetkeen mitään kuulunut?



Saa nähdä kuinka kauan täällä vielä ollaan. Olo alkaa olla tosi raskas ja olen yrittänyt neuvotella tuon lapsukaisen kanssa, että ensi viikonloppu voisi olla hyvä aika syntyä, mutta eipä sitä varmaan tapahdu vaan mä kärvistelen täällä vielä ensi vuonnakin...



Eilen olin jälleen ultrassa ja vauva on edelleen samassa asennossa kuin silloin edellisessä ultrassakin. Oma oloni oli siis oikea ja pää on vain niin alhaalla, ettei terveydenhoitaja sitä päätä neuvolassa tuntenut. Kuulin myös eilen lääkäriltä, että yliaikaisuus kontrolliaikaan on tullut muutos tämän kuun alussa ja nyt se tehdään vasta rv 41+5 eli pari päivää on pidentynyt. Mä sitä sitten lääkärille kauhistelin, kun tuo koko hirvittää jo nyt, mutta tuossa loppuvaiheessa lapsi ei kuulemma enää kasva niin kauheata vauhtia, kuin laskettuun aikaan asti kasvaa. No hirvittää kuitenkin ja kun ei oikeastaan mitään varsinaista merkkiä tulevasta synnytyksestä edes ole... Mulla siis yliaikaisuuskontrolli menisi tuonne 3.1. asti ja ei ne varmaan käynnistä viikonloppua vasten eli sit se varmaan menis sinne 8.1. asti ennen kuin käynnistävät ja sinne on vielä yli kuukausi aikaa...



Heh, ei varmaan huomaa mun tekstistäni, että mä alan olla varma tuosta yliaikaiseksi menosta. Olo on jo nyt ihan masentunut, kun kaikki paikat on pikkasen kipeänä ja mitään ei jaksa enää tehdä. Eilen illalla aloitin nyt sitten närästykseenkin Renniet, kun ei enää saanu nukuttua happojen noustessa suuhun asti. Nivuset on kanssa tosi kipeänä jo ja jokainen liike tuolla sängyssä pitää harkita tosi tarkkaan, jotta asennon vaihtaminen ei ottaisi niin kipeää... Päivät kuluu hitaasti, kun ei pysty oikein mitään tekemään, eikä tuota televisiotakaan jaksa katsella, kun ei sieltä tule näin päivisin yhtään mitään. No seuraava neuvola käynti on ensi maanantaina (jee, saa jotain aktiviteettia) ja saa tosiaan nähdä miten monta käyntiä vielä sen jälkeen ehtii olla ennen kuin mitään tapahtuu.



Sori kun tästä tuli näin negatiivinen viesti, mutta olo vaan alkaa olla aika ikävä. Ja mä oon ihan varma, että tää lapsi ei synny ainakaan ennen joulua, vaan se menee joko yli tai sitten hän saa jouluaaton syntymäpäiväkseen...



terveisin, sk-78 + Wilma-Waltteri rv 37+4



Ps. Ai niin eilen kuulin yhden tuttavan lähteneen laitokselle, kun vedet oli menny edellisenä yönä ja meillä oli lasketuissa ajoissa vain viikko eroa... No toivotaan, että itsellä se lähtö olisi sitten viikon päästä.

Moikka, täällä oli kaipailtu...no synnyttämässä sitä sitten oltiin. Lapsivesi meni yllättäen viikko siten maanantaina ja sitten vaan sairaalaan. Lopulta synnytys käynnistettiin torstaina ja pieni tyttö syntyi klo 17.41, pituutta 45 cm ja paino 2610 kg. Tällöin siis rv 35+4. Tyttö voi huvin, pari päivää joutui olemaan vastsyntyneiden teholla tarkkailussa, mutta pääsi sitten vierihoitoon ja tänään päästiin jo kotiin.



Kirjoittelen paremmalla ajalla lisää, nyt täytyy mennä neitiä herättelemään syömään.



Olo on epätodellinen mutta suunnattoman onnellinen!!!



T: Lazo + Tintti 5 vrk

Eli kuten otsikossa jo kirjoitin, niin paljon onnea pienestä prinsessasta! Minulla oli jotenkin sellainen olo, että olet jo synnyttämässä, kun mitään ei ollut kuulunut viikkoon ja kun lupailit kertoa kuulumisia keskiviikon lääkärikäynnin jälkeen. No selvisihän se sitten missä olit. Tulehan kertomaan kuulumisia, kunhan paremmin ehdit.

Lazo, íhana kuulla että kaikki on hyvin, vaikka pienenä syntyikin. Kivaa että pääsitte jo kotiin. Ihana kuullaa vauva-arjesta, itseäni jännittää miten se sitten alkaa sujumaan.



Mukavaa että myös WAWn arki on alkanut sujumaan!



Me täällä SK:n kanssa ollaan sitten peränpitäjiä. Meillä tietty takaraja jo tiedossa, lasketaan öitä, nyt enää 14 jäljellä. No, tämä muutaman viikon odottelu ei tunnu missään kun ajattelee että jo 5 v on odotettu! Ja SK, se päivä voi tulla milloin vaan, kun sitä vähiten odottaa. Ei niitä ennakoivia merkkejä ole kaikille tuttavillekaan tullut. Itseasiassa yritän itseänikin muistuttaa, ettei se 19. pv ole mitenkään varma päivä, vaan todellakin takaraja. Yhtähyvin voidaan olla ensi yönä synnärillä :)



Olo on täälläkin aika paksu, vaikka paino ei ollutkaan noussut viime viikosta, päinvastoin laskenut puoli kiloa. Kuulosti kovin tutuilta nuo vaivat joita SK kuvailit! Nivusiin särkee, varsinkin kun lähtee liikkeelle, kääntyminen on hankalaa, kävellessä supistelee, nivusissa on suonikohjuja, jne. Ja välillä on vaikea saada henkeä kun pikkuinen työntää päätään tuonne kylkiluiden alle. Mutta ihanaahan tämä on, varmaan tulee vielä olemaan ikävä kaikkia näitä " vaivoja" ja pikkuisen liikettä masussa.



Voikaa hyvin ja tulkaa kertomaan vauva-arjesta sitten kun jaksatte! Niin ja SK näistä tuntemuksista.

Kiitos paljon onnitteluista. Nyt kun 6 päivää synnytyksestä on mennyt alkaa jotenkin käsittämän että meillä on oikeasti vauva! Eilen vielä mieheltä leikilläni kysyin että syntyihän toi pieni ihme oikeasti mun jalkovälistä! On se vaan niin ihmeelllisen ihana.



Mutta jo nyt kertoilisin viime viikon tapahtumista. Maanantai-tiistai yönä klo 00.00 menin vessan ja suureksi järkytykseskseni lapsivesi tuli lattialle. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, oi pari minuttia ihan sekaisin, mieskin oli tietenkin koulutuksessa Helsingissä. Sitten tajusin soittaa synnärille ja he käskivät tulla sinne. Soitin kaverin hakemaan ja sitten mentiin. Synnäriltä laitoivat minut osastolle yöksi, koska supistuksia ei ollut. Ne kyllä alkoivat vaimeina yöllä mutta laantuivat seuraavana päivänä. Verikokeissa selvisi että olen streptokokki postiivinen, se on ihan normaali floora melkein joka toisella naisella mutta saattaa olla vastasyntyneelle vaarallinen. Sen vuoksi synnytystä alettiin käynnistää keskiviikkona. Sain kaksi puikkoa emättimen kautta ja supistuksia alkoi tulla enemmän mutta laantuivat taas seuraavana yönä. Torstai aamuna olin sormelle auki ja sitten minut vihdoin lähetettiin synnytys saliin.



Synnytys salissa sain klo 11 oksitosiini tipan ja antibiootin sterptokokkia vastaan. Säännölliset ja erittäin kivuliaat supistukset alkoivat heti ja tihentyivät tosi nopeasti. Nousin aina seisomaan supistuksen ajaksi, oli niin kipeä että mies ei saanut koskea minuun eikä puhua, koitin vaan keskittyä hengittämään. Istuen ja makuulla oli ihan sietämätöntä olla supistusten aikana. Kun oli 5 cm auki aloin pyytämään epiduraalia, kivut olivat todella kovat ja olin oksensinkin kerran lattialle. Anastesia ryhmä oli kuitenkin jossain toisessa paikassa ja tulivat vasta tunnin jälkeen kun olin epiduraalia pyytänyt. Siitä tunnista en muista mitään, jossain vaiheessa kokeilin ilokaasua ja se pelasti synnytyksen. Kun lääkäri vihdoin tuli, oli jo 9 cm auki eikä mitään epiduraalia enää ehditty antaa. Ilokaasua vedin kuin viimeistä päivää ja se sopi mulle tosi hyvin. Ei poistanut kipua mutta laittoi pään niin sekaisin että kipu oli siedettävää.



Ponnistusvaihe oli mahtavaa! Se eteni hyvin ja tuntui luonnolliselta kivulta. Ponnistin 24 min ja tyttö tuli maailmaan. Väliliha jouduttiin leikkamaan mutta se ei tunnu enää juuri miltään.



Kaiken kaikkiaan tästä rankasta viikosta jäi kuitenkin hyvä mieli, kyllä toi tuhiseva nyytti on pitkän odottamisen ja kivun arvoinen. Mulla on myös WAW: n tavoin syöttöväli 3 tunnin välein. Joskus tyttö herää itse mutta usein joudun myös herättämään. Muuten nukkuu melkein koko ajan, öisin välillä itkeskelee varmaan vatsan väänteitä kun on niin kova syömään. Synnärillä kehuttiin tyttöä kilvan reippaksi pikku neidiksi, tilanne vois näillä viikoilla olla aivan toinen. Saavutettiin syntymä painokin jo sairaalassa.



Tässä tuli nyt kunnolla omaa napaa. SK ja Hymis, olen hengessä mukana teidän loppu odotuksessa. Kiva WAW että teillä myös arki sujuu kivasti!



Mutta nyt syömään iskän tekemään makaronilaatikkoa!



T: Lazo ja Tintti 6 vrk

Suuret onnittelut pikku-prinsessasta! Hyvän painoinen teidän prinsessa oli vaikka hieman etuajassa tulikin! Varmaankaan teillä ei mene kuin pari viikkoa maksimissaan kun olette kolmessa kilossa ja saatte aloittaa vauvan omatahtisen syöttämisen.



Maitoa (lähinnä tuttelia, poika on nyt tottunut pulloon ja ei meinaa huolia rintaa ja sen myötä oma maidontuotantokin uhkaa jo loppua) poika vetelee nyt hurjia määriä ja tänään meillä tulikin jo kolme kiloa täyteen :) Nyt saadaan siis ruokailla pojan tahtisesti ja huomenna aloitamme myös ulkoilun! Ihanaa päästä vaunujen kanssa liikkeelle! Mulla alkaakin olla hieman mökkihöperöolo kun olen kaiket päivät sisällä. Illalla miehen tultua kotiin käyn toki hieman haukkaamassa raitista ilmaa, mutta nyt pääsen ulos valoisan aikaankin!



Epiduraalin laittamisessa näyttää Lazon synnytyskertomuksen mukaan näköjään olevan vielä eroja sairaalasta riippuen. Minullehan laitettiin epiduraali, vaikka olin jo 10cm auki. Ja sanoivatkin nkl:lla, että heillä ei ole enää rajoja epiduraalin laittamisesta.



Onnittelut vielä Lazo kaikille teille kolmelle!



T. WAW ja poika 1kk 2pv

Ajattelin taas tulla kirjoittelemaan kuulumisiani, vaikka mitään muutoksia ei oikeastaan olekkaan. Eilen neuvolassa oli kaikki kunnossa ja seuraava aika on ensi maanantaille. Jälleen muuten terveydenhoitaja sanoi, että ohtu supisteli, kun kokeili vauvan asentoa, mutta en kyllä taaskaan tuntenut yhtään mitään...



No kun ei mitään merkkejä ole ilmassa tuosta tulevasta synnytyksestä, niin ajattelin lähteä vielä kerran täältä Mäntsälästä Helsinkiin käymään. Torstaina kun olisi kuoroni joulukonsertti vanhassakirkossa, niin ajattelin lähteä sinne. Tosin joudun näillä näkymin lähtemään jo aikaisin aamulla ja sitten kotiin tullaan myöhään illalla, että saa nähdä kuinka koville tuo reissu ottaa. Toisaalta toivonkin, että tuo raskas päivä voisi saada aikaan jotain tuon synnytyksen suhteen. Toivossa on ainakin hyvä elää :) Edellisen kerran tuli kipeät supistukset muutaman kerran kuukausi sitten, kun olin laulamassa kuoron konsertissa ja sitä edelsi aika rankka päivä... No saa nähdä miten käy ja pääsenkö tuonne konserttiin. Sitä vaan jotenkin kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, kun täällä alkaa tulla mökkihöperöksi ja toisaalta mulle on aina tullut joulufiilis kunnolla vasta noiden kuoron joulukonserttien jälkeen, niin sitäkin kaipaa...



Sitten toiseen asiaan, niin lukaisimpa tämän koko meidän pinomme läpi tuossa viikonloppuna ja mietin, että tuostahan saan hyvän raskausajan päiväkirjan, kun en oikein ole mitään päiväkirjan kirjoittaja tyyppiä. Noissa viesteissä oli kuitenkin paljon sellaista, jota on kiva varmaan laittaa itselle ylös, jos tässä joskus on mahdollisesti vielä uudelleen raskaana. Mietin myös tuota viime viikkoista viestiäni, joka siis todellakin oli negatiivinen ja masentuneen oloinen, niin nyt tuntemukset on kuitenkin hiukan paremmat ja olen alkanut todellakin asennoitumaan siihen, että se yliaika on täysin mahdollista. Sitten se tulee mukavana yllätyksenä, jos synnytys käynnistyykin itsestään ja ennen yliaikaisuuskontrollia. Toisaalta enää jäljellä on korkeintaan 3,5 viikkoa ja ei se nyt enää tässä neljän vuoden odotuksessa ole aika eikä mikään.



Se mikä alkaa hiukan haittaamaan on tuo yöunien rikkonaisuus, mutta onneksi voi vielä nukkua päiväunia hyvällä omalla tunnolla ja juuri silloin kun väsyttää. Mulla on nimittäin alkanut nuo yövalvoskelut. Saatan illalla saada unen päästä kiinni ihan hyvin, mutta kun herään ensimmäisen kerran vessaan, niin en vaan saa unta pariin tuntiin. Kiva sitten pomppia pystyssä keskellä yötä ja miettiä mitä tekisi, kun tuon miehen pitää kuitenkin saada kunnon yöunet, kun herää jo viiden jälkeen aamuisin. Eilen vähän valitin tästä terveydenhoitajalle ja hän sanoi, että se on noi hormoonit, jotka tätä aiheuttaa eli pitää nukkua silloin kun pystyy. Ehkä tää on sitä synnytyksen jälkeiseen aikaa valmistautumista. Viime yö meni kuitenkin paremmin, sillä vaikka kävin vessassa varmaan neljästi, niin sain unen päästä kiinni heti kun palasin sänkyyn.



Äh, nyt on pakko lopetella, kun selkä alkaa taas anoa armoa. (Kipeytyy tosi nopeasti kun istuu koneen ääressä.) Saa nähdä miten jaksan siellä konsertissa istua, jos sinne asti siis torstaina selviän, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tästä tuli nyt tällainen omannavan ympärille keskittyvä teksti ja pitkä sellainen. Toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukea.



Ai niin on muuten kiva lukea teidänkin kuulumisianne Lazo ja WAW eli kirjoitelkaa välillä kun jaksatte. Musta alkaa nimittäin tuntumaan todellakin siltä, että minä olen se meistä, joka olen täällä vielä viimeisenä yhdessä koossa ja luultavasti vielä tuolla tammikuun puolella, niin olisi kuitenkin kiva lueskella teidän muiden kuulumisia eli kirjoitelkaa! Mites muuten Atsalea, joko pojat ovat päässeet kotiin?



Mutta nyt takaisin makuulle. Palaillaan ja hymikselle vielä tsemppiä näihin viimeisiin päiviin ennen sektiota!



terveisin, sk-78 ja Wilma-Waltteri rv 38+4