Lue keskustelun säännöt.
Välinpitämätön mies - Mitä voin enää tehdä?
22.06.2017 |
Olemme siis olleet jo useamman vuoden yhdessä. Elämämme sujuu niin, että mies menee päivittäin omissa menoissaan ja on paljon myös öitä pois kotoa. Jos haluan yhteistä aikaa, on minun vaadittava sitä tai mentävä miehen menoihin mukaan. Mies ei oma-aloitteisesti halua suunnitella juuri mitään yhdessä, vaan aloitteiden on tultava minulta. Miehen aika kuluu harrastuksissa, kavereiden ja oman lapsuudenperheen kanssa.
Nyt juhannuksen mies haluaa viettää omissa porukoissaan, mutta sanoi, että saan kyllä halutessani lähteä mukaan. Emme siis tätäkään suunnitelleet yhdessä vaan mies jälleen kerran vain ilmoitti, että näin hän haluaa ja aikoo tehdä. En lähtenyt mukaan, sillä tulin kipeäksi ja olen nyt viettänyt aikaa vessan lattialla. Lähtiessään mies ei kysynyt vointiani tai osoittanut millään tavalla empaattisuutta. Hän kuvittelee kaikkien huonojen olojeni ja surujeni olevan hänelle testejä.
Yritän usein ilmaista miehelle, että kaipaan häneltä välittämistä, empatiaa, yhteistä suunnittelua ja tiimityötä. Olen yrittänyt myös keskustella terveempien kommunikointitapojen rakentamisesta meidän välillemme. Mies ei näihin keskusteluihin oikein halua osallistua vaan ahdistuu tai alkaa naureskella.
Oloni on yksinäinen, loukattu ja surullinen. Itsetuntoni on laskenut roimasti ja olen alkanut tämän suhteen aikana kärsiä paniikkikohtauksista. Välinpitämättömyys on oikeasti pahinta ikinä :(
Miehessä on paljon myös erittäin hyviä puolia: Hän tekee minua enemmän kotitöitä, käy pyynnöstäni kaupassa ja esim. hieroo kipeitä hartioitani kun pyydän. Emotionaalinen etäisyys ja miehen "sinkkuelämän" vietto vaan ovat niin kovia paikkoja minulle, etteivät hyvät puolet pääse oikeuksiinsa.
Ja niin, emme ole parikymppisiä vaan kyse on ihan aikuisten suhteesta.
Ajatuksia, vinkkejä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
Minulla on toki mm. ura, omat mielenkiinnon kohteet ja omat kaverit. Parisuhde/perhe on minulle kuitenkin elämässäni tärkeintä.
-Ap
No ei todellakaan ole, jos tuota mikä teillä on sanot parisuhteeksi. Miksi teit aloitteen juuri tälle miehelle? Ja jos et tehnyt niin ilmeisesti olet vain kynnysmatto joka ottaa aina sen kuka älyää pillua pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?
-Ap
Olen pahoillani, mutta tuo mies ei täysin selvästi välitä sinusta pätkän vertaa. Se tarkoittaa sitä, ettet saa häntä mitenkään muuttumaan, koska tunteita ei voi pakottaa. Hän ei rakasta sinua "omalla tavallaan" koska hän ei rakasta sinua, piste. Ja sinä et rakasta miestä (terveellä tavalla), vaan olet läheisriippuvainen. Terapiaa tarvitset sinä, ei suhteenne. Sinun käsityksesi rakkaudesta, ja siitä mitä sinä ansaitset, ei ole terve. Millainen oli lapsuusperheesi? Alkoholismia, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyytta? Rakastavasta perheestä tuleva ihminen harvoin sietää tuollaista kohtelua.
Olen ollut ennen nykyistä miestäni useita vuosia sinkku, jätettyäni pitkäaikaisen poikaystäväni. Valitsin tämän miehen, koska rakastuin niin kovaa. Kokemuksesta siis tiedän, että osaan olla yksinkin, mutta en haluaisi luopua ihmisestä, jota rakastan ja joka ei ole sinällään tehnyt minulle mitään pahaa.
Lapsuuteni oli onnellinen, ei mielenterveyongelmia tai alkoholismia. Ja vanhempani ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Minulla on todella läheiset välit lapsuudenperheeseeni.
No on käynyt ilmi, ettei sinulla ole käsitystä mitä rakkaus on. Joten sitä tuo ei ole. Koita selvittää mitä se on. Voi auttaa.
Vanha ketju, mutta ajankohtainen silti. Melko samantyyppinen tilanne täälläkin.
Samoja ongelmia on meilläkin, emme tosin asu edes yhdessä. Olen alkanut suhtautua niin, että itsekin priorisoin omia tekemisiäni ja kavereitani. Mikäli tämän seurauksena emme enää juurikaan vietä aikaa yhdessä, niin sitten se menee niin. Varmaankin, kun riittävän pitkään parisuhdetta ei hoideta tekemällä yhteisiä juttuja, niin se kuolee itsestään.
Vaikuttaa siltä, että tämän tapaisia miehiä on olemassa enemmänkin, siis niitä, joille parisuhteeksi riittää se että nainen on olemassa, mutta sen kanssa ei tarvitse tehdä mitään.
Tämä vanha ketju avasi silmäni sille, mitä saattaa olla takana siinäkin tapauksessa, jossa nainen nääntyi eteisen lattialle, ja mies ei edes soittanut häkeen. Ei edes ovimatto, vaan käytävämattonainen. Onkohan oikein tarvinnut väistellä, että ohi mahtuu. Voi miesparkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävän miehen olet itsellesi valinnut. Onko hän edes hyvännäköinen?
Miksi oi miksi ei osata elää ilman miestä. Onko se mies joku status?