Lue keskustelun säännöt.
Välinpitämätön mies - Mitä voin enää tehdä?
22.06.2017 |
Olemme siis olleet jo useamman vuoden yhdessä. Elämämme sujuu niin, että mies menee päivittäin omissa menoissaan ja on paljon myös öitä pois kotoa. Jos haluan yhteistä aikaa, on minun vaadittava sitä tai mentävä miehen menoihin mukaan. Mies ei oma-aloitteisesti halua suunnitella juuri mitään yhdessä, vaan aloitteiden on tultava minulta. Miehen aika kuluu harrastuksissa, kavereiden ja oman lapsuudenperheen kanssa.
Nyt juhannuksen mies haluaa viettää omissa porukoissaan, mutta sanoi, että saan kyllä halutessani lähteä mukaan. Emme siis tätäkään suunnitelleet yhdessä vaan mies jälleen kerran vain ilmoitti, että näin hän haluaa ja aikoo tehdä. En lähtenyt mukaan, sillä tulin kipeäksi ja olen nyt viettänyt aikaa vessan lattialla. Lähtiessään mies ei kysynyt vointiani tai osoittanut millään tavalla empaattisuutta. Hän kuvittelee kaikkien huonojen olojeni ja surujeni olevan hänelle testejä.
Yritän usein ilmaista miehelle, että kaipaan häneltä välittämistä, empatiaa, yhteistä suunnittelua ja tiimityötä. Olen yrittänyt myös keskustella terveempien kommunikointitapojen rakentamisesta meidän välillemme. Mies ei näihin keskusteluihin oikein halua osallistua vaan ahdistuu tai alkaa naureskella.
Oloni on yksinäinen, loukattu ja surullinen. Itsetuntoni on laskenut roimasti ja olen alkanut tämän suhteen aikana kärsiä paniikkikohtauksista. Välinpitämättömyys on oikeasti pahinta ikinä :(
Miehessä on paljon myös erittäin hyviä puolia: Hän tekee minua enemmän kotitöitä, käy pyynnöstäni kaupassa ja esim. hieroo kipeitä hartioitani kun pyydän. Emotionaalinen etäisyys ja miehen "sinkkuelämän" vietto vaan ovat niin kovia paikkoja minulle, etteivät hyvät puolet pääse oikeuksiinsa.
Ja niin, emme ole parikymppisiä vaan kyse on ihan aikuisten suhteesta.
Ajatuksia, vinkkejä?
Kommentit (67)
Eli olet miehelle kaveri jonka kanssa asuu ja jakaa asumiskulut ja sinä kuvittelet olevasi suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kompensoi täyden välinpitämättömyyden sinulle käymässä kaupassa? Helppoa on herralla!
Huoh! Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
En minä ainakaan miestäsi lähde haukkumaan. Sinulla on nyt oikein oivallinen tilaisuus miettiä millaista elämää haluat elää.
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
Mistä tiedät ap:n muusta elämästä? Eikö tuossa puhuttu vain parisuhteesta?
Ap:lle sanon, että sinua ei selvästi arvosteta lainkaan. Oletko kysynyt mieheltä miksi hän on kanssasi? Kuvittelisin, että vastaus on luokkaa "säännöllisen pillun takia"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetää hiljaiseksi. Mitä voit enää tehdä? Vaikkapa etsiä itsellesi oman asunnon ja itsekunnioituksen.
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
Minulla on toki mm. ura, omat mielenkiinnon kohteet ja omat kaverit. Parisuhde/perhe on minulle kuitenkin elämässäni tärkeintä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän teillä ole edes lapsia. Jos olisit kiinni lasten kanssa kotona, asia olisi eri. Nyt voit vain häipyä. Eihän tuo ole mitään, edes kotileikkiä.
Monesko kerta, kun postaat tätä paskaa tänne taas. 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hienosatu kirjoitti:
Monesko kerta, kun postaat tätä paskaa tänne taas. 0/5
Ensimmäinen kerta, kiitos kysymästä. Mutta kiitos panoksestasi keskusteluun!
-Ap
Sama meillä. Mies on jo ilmoittanut sukulaisille että mennään sinne kuten aina. Mun mies ei käy kaupassa eikä tee seinien sisäpuolella mitään kotityötä. Ei anna rahaa nyt kun olen työtön mutta ei myöskään tee mitään silloin kun olen töissä. Hänen ihanne naisensa onkin isorintainen blondi joka on paikalla kun häntä! panettaa, ja joka hoitaa arjen huomaamattomasti, jolla on rahaa omiin ja lasten menoihin sekä kodin laskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama meillä. Mies on jo ilmoittanut sukulaisille että mennään sinne kuten aina. Mun mies ei käy kaupassa eikä tee seinien sisäpuolella mitään kotityötä. Ei anna rahaa nyt kun olen työtön mutta ei myöskään tee mitään silloin kun olen töissä. Hänen ihanne naisensa onkin isorintainen blondi joka on paikalla kun häntä! panettaa, ja joka hoitaa arjen huomaamattomasti, jolla on rahaa omiin ja lasten menoihin sekä kodin laskuihin.
Vierailija kirjoitti:
Olemme siis olleet jo useamman vuoden yhdessä. Elämämme sujuu niin, että mies menee päivittäin omissa menoissaan ja on paljon myös öitä pois kotoa. Jos haluan yhteistä aikaa, on minun vaadittava sitä tai mentävä miehen menoihin mukaan. Mies ei oma-aloitteisesti halua suunnitella juuri mitään yhdessä, vaan aloitteiden on tultava minulta. Miehen aika kuluu harrastuksissa, kavereiden ja oman lapsuudenperheen kanssa.
Nyt juhannuksen mies haluaa viettää omissa porukoissaan, mutta sanoi, että saan kyllä halutessani lähteä mukaan. Emme siis tätäkään suunnitelleet yhdessä vaan mies jälleen kerran vain ilmoitti, että näin hän haluaa ja aikoo tehdä. En lähtenyt mukaan, sillä tulin kipeäksi ja olen nyt viettänyt aikaa vessan lattialla. Lähtiessään mies ei kysynyt vointiani tai osoittanut millään tavalla empaattisuutta. Hän kuvittelee kaikkien huonojen olojeni ja surujeni olevan hänelle testejä.
Yritän usein ilmaista miehelle, että kaipaan häneltä välittämistä, empatiaa, yhteistä suunnittelua ja tiimityötä. Olen yrittänyt myös keskustella terveempien kommunikointitapojen rakentamisesta meidän välillemme. Mies ei näihin keskusteluihin oikein halua osallistua vaan ahdistuu tai alkaa naureskella.
Oloni on yksinäinen, loukattu ja surullinen. Itsetuntoni on laskenut roimasti ja olen alkanut tämän suhteen aikana kärsiä paniikkikohtauksista. Välinpitämättömyys on oikeasti pahinta ikinä :(
Miehessä on paljon myös erittäin hyviä puolia: Hän tekee minua enemmän kotitöitä, käy pyynnöstäni kaupassa ja esim. hieroo kipeitä hartioitani kun pyydän. Emotionaalinen etäisyys ja miehen "sinkkuelämän" vietto vaan ovat niin kovia paikkoja minulle, etteivät hyvät puolet pääse oikeuksiinsa.
Ja niin, emme ole parikymppisiä vaan kyse on ihan aikuisten suhteesta.
Ajatuksia, vinkkejä?
Minä en käsitä että edelleen olet suhteessa tuon kanssa. Sehän on kuin sinkku.Ei tuo ole mikään oikea parisuhde, sua käytetään nyt hyväksi.
JSSAP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Mies on jo ilmoittanut sukulaisille että mennään sinne kuten aina. Mun mies ei käy kaupassa eikä tee seinien sisäpuolella mitään kotityötä. Ei anna rahaa nyt kun olen työtön mutta ei myöskään tee mitään silloin kun olen töissä. Hänen ihanne naisensa onkin isorintainen blondi joka on paikalla kun häntä! panettaa, ja joka hoitaa arjen huomaamattomasti, jolla on rahaa omiin ja lasten menoihin sekä kodin laskuihin.
1. ilmoita miehelle että menee sinne ihan keskenään.
2. hae asunto ja muuta veks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
Minulla on toki mm. ura, omat mielenkiinnon kohteet ja omat kaverit. Parisuhde/perhe on minulle kuitenkin elämässäni tärkeintä.
-Ap
Mutta kun sulla ei ole sellaista. Siis parisuhdetta. Sulla ja miehellä on ihan eri käsitys elämästä ja sä jäät aina jonon hännille.
Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?
-Ap
Miten voi sanoa että parisuhde on tärkeä, ja silti elää tuollaisessa suhteen irvikuvassa? Sama kuin sanoisi että autoilu on tärkeää, ja ajaisi samaan aikaan kuitenkin katsastamattomalla, puhkiruostuneella 1981 Toyotalla.
Lähde kävelemään. Tuo kaupassakäynti ei ole mikään meriitti.
Minkälainen miehen lapsuuden koti on? Täysin tunnekylmä? Vanhemmat elää yhdessä mutta täysin erillään? Eivät huomioi toisiaan mitenkään? Asuvat yhdessä koska niin "kuuluu" olla ja tyydytään täysin tunteettomaan suhteeseen, koska muutakaan ei ole?
Säälin sinua toki noin kylmän suhteesi takia mutta säälin kyllä miestäsikin. Hän ei edes osaa olla muuta. Eikä näköjään pysty edes keskustelemaan tai kuuntelemaan sinua.
Te tarvitsisitte keskusteluapua.
Sanoit että perhe ja parisuhde sinulle tärkeitä. Sen takiako olet valmis kestämään mitä vaan? Pelkäätkö että jäät yksin ikuisesti muuten? Etkö usko että voisit löytää miehen jolla normaali tunne-elämä ja jonka kanssa voisit saada sen perheen ja parisuhteen?
Voisit vähän itse miettiä omaa suhdettasi? Miksi et vaadi/halua muutosta/
Tai jos muutos on mahdoton, miksi jatkat suhteessa?
Elämänne kuulostaa niin kylmältä ja surulliselta.
Vaikka "muuten" olisi kunnolinen ja tekee kotitöitä?? Aika karua hommaa esim lapsia tihon koskaan laittaa...
Öö, vetää taas hiljaiseksi naisen tyhmyys. Koet että tälläinen on parisuhde? Se että joku käy kaupassa on erittäin perus asia, ei mikään ihme tai sulka miehen hattuun.
Herranenaika, lähde menemään. Miksi haluat koko ikäsi olla ovimatto tai joku vaan jonka kanssa mies asuu?