Lue keskustelun säännöt.
Välinpitämätön mies - Mitä voin enää tehdä?
22.06.2017 |
Olemme siis olleet jo useamman vuoden yhdessä. Elämämme sujuu niin, että mies menee päivittäin omissa menoissaan ja on paljon myös öitä pois kotoa. Jos haluan yhteistä aikaa, on minun vaadittava sitä tai mentävä miehen menoihin mukaan. Mies ei oma-aloitteisesti halua suunnitella juuri mitään yhdessä, vaan aloitteiden on tultava minulta. Miehen aika kuluu harrastuksissa, kavereiden ja oman lapsuudenperheen kanssa.
Nyt juhannuksen mies haluaa viettää omissa porukoissaan, mutta sanoi, että saan kyllä halutessani lähteä mukaan. Emme siis tätäkään suunnitelleet yhdessä vaan mies jälleen kerran vain ilmoitti, että näin hän haluaa ja aikoo tehdä. En lähtenyt mukaan, sillä tulin kipeäksi ja olen nyt viettänyt aikaa vessan lattialla. Lähtiessään mies ei kysynyt vointiani tai osoittanut millään tavalla empaattisuutta. Hän kuvittelee kaikkien huonojen olojeni ja surujeni olevan hänelle testejä.
Yritän usein ilmaista miehelle, että kaipaan häneltä välittämistä, empatiaa, yhteistä suunnittelua ja tiimityötä. Olen yrittänyt myös keskustella terveempien kommunikointitapojen rakentamisesta meidän välillemme. Mies ei näihin keskusteluihin oikein halua osallistua vaan ahdistuu tai alkaa naureskella.
Oloni on yksinäinen, loukattu ja surullinen. Itsetuntoni on laskenut roimasti ja olen alkanut tämän suhteen aikana kärsiä paniikkikohtauksista. Välinpitämättömyys on oikeasti pahinta ikinä :(
Miehessä on paljon myös erittäin hyviä puolia: Hän tekee minua enemmän kotitöitä, käy pyynnöstäni kaupassa ja esim. hieroo kipeitä hartioitani kun pyydän. Emotionaalinen etäisyys ja miehen "sinkkuelämän" vietto vaan ovat niin kovia paikkoja minulle, etteivät hyvät puolet pääse oikeuksiinsa.
Ja niin, emme ole parikymppisiä vaan kyse on ihan aikuisten suhteesta.
Ajatuksia, vinkkejä?
Kommentit (67)
40 jatkaa, että en sano tätä sillä ettei parisuhde olisi tärkeä juttu, kaipa siinä pitäisi voida olla hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä suhteesta on aina vaikea lähteä. Vaikka itse mies yksilönä olisikin helppo jättää niin entäpä muu elämä ja tavat? Koti pitää laittaa uudestaan. Talous pitää järjestää uudestaan. Joutuu ehkä luopumaan jostain hyvästäkin. Ehkä myös suhde lapsiin muuttuu. Lemmikeistä luopuminen saattaa ottaa koville. Rutiinit vaihtuu. Nämä kaikki ja pelko yksinäisyydestä saa usein jäämään.
Itsellä on täysin välinpitämätön mies.Koska en aikoinaan lähtenyt olen kääntänyt tilanteen eduksi. Ensinnäkin. Pidän portin auki. Jos siltä tuntuu, lähden. Tämän olen jo päättänyt.
Hoidan vain omat asiani. Jos miehellä on ongelmia tms en puutu. En myöskään kysele. Koskaan mitään en menoista en mistään. Rahaa joko pyydän suoraan, jolloin saan sitä ehkä, ehkä en. Muutoin käytän luottokorttiaan salaa. Tai kyllä hän sen huomaa muttei sano mitään.
Seksiä on jos minä haluan. En erikoisemmin harrasta vieraissa käyntiä. En näe uutta suhdetta toiseen mieheen, koska kaikki miehet ovat perimmiltään samanlaisia. Mielessä vain se, pihejä aina joltain kantilta ja naisen pitäisi olla ylin kaunotar ja seksikäs ja nuori.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen voi jättää toisen kipeänä yksin, ja lähteä juhlimaan edes kysymättä kuinka voit?? Ei ainakaan toisesta välittävä. Mutta sellainen kyllä, jolle on ihan täysin sama, kuinka voit.
Esimerkiksi sellainen, joka sairaana ollessaan on mieluummin yksin, eikä kaipaa ympärilleen mitään hössöttävää hoitajaa. Sellainen, joka olettaa, että ihminen, joka tarvitsee jotakin, osaa sitä itse pyytää, ja jota vain ärsytää, jos toinen on tietävinään mitä hän haluaa.
Tietysti se ihminen silloin sortuu ajattelemaan, että toinen on samanlainen kuin hän itse. Mutta niinpä teet sinäkin. Se on aika yleisinhimillinen päättelyvirhe.
Välittäminen voi olla myös sitä, ettei tyrkytä huolenpitoaan, vaikka mieli tekisi. Että antaa toisen olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.
-Ap
Parempaa eli yksin olemista. Ei kannata laskea sen varaan, että löytyy joku parempi mies.
Mutta oikeastaan piti kysyä, millä tavoin se mies sitten on sinulle rakas. Oikeastiko on? Vai rakastatko vain haavettasi siitä, millainen parisuhde parhaimmillaan voisi olla?
Rakastan kyllä ihan vilpittömästi. Sydämeni särkyy aina kun miehelle sattuu jotain ikävää. Hoivaan miestä, kun hän on kipeä. Autan häntä tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka ovat hänelle parhaaksi. Jne.
-Ap
Tyypillinen läheisriippuvainen siis.
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Mies on jo ilmoittanut sukulaisille että mennään sinne kuten aina. Mun mies ei käy kaupassa eikä tee seinien sisäpuolella mitään kotityötä. Ei anna rahaa nyt kun olen työtön mutta ei myöskään tee mitään silloin kun olen töissä. Hänen ihanne naisensa onkin isorintainen blondi joka on paikalla kun häntä! panettaa, ja joka hoitaa arjen huomaamattomasti, jolla on rahaa omiin ja lasten menoihin sekä kodin laskuihin.
Jos olet isorintainen blondi, täällä olis käyttöä. Saat rahaakin. Sukulaisiini on matkaa tuhansia kilometrejä, mutta muutaman vuoden välein siellä on käytävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.
-Ap
Parempaa eli yksin olemista. Ei kannata laskea sen varaan, että löytyy joku parempi mies.
Mutta oikeastaan piti kysyä, millä tavoin se mies sitten on sinulle rakas. Oikeastiko on? Vai rakastatko vain haavettasi siitä, millainen parisuhde parhaimmillaan voisi olla?
Rakastan kyllä ihan vilpittömästi. Sydämeni särkyy aina kun miehelle sattuu jotain ikävää. Hoivaan miestä, kun hän on kipeä. Autan häntä tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka ovat hänelle parhaaksi. Jne.
-Ap
Tyypillinen läheisriippuvainen siis.
Ok, olet siis sitä mieltä että minun terapiani voisi olla apu tähän tilanteeseen? Vai miksi tämän sanot?
-Ap
Älä kuuntele näitä läheisriippuvaisuus-länkyttäjiä. Sä et tarvitse terapiaa, vaan kunnon miehen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko hyväksyt tuon tilanteen tai alat kasvattamaan luonnettasi. Opettele arvostamaan itseäsi! Jos ystäväsi
kertoisi olevansa tuollaisessa suhteessa,kuinka neuvoisit häntä? Minä en kyllä näe miehesi käyttäytymisessä
sinua kohtaan "rakkautta", pelkästään kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Kuten sanoin, jos tuo riittää
sinulle,jatkat suhdetta. Lasta ei kyllä kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Eli olet miehelle kaveri jonka kanssa asuu ja jakaa asumiskulut ja sinä kuvittelet olevasi suhteessa?
Kaveri??!! Come on ei kaveria noin kohdeltaisi, silloin olisi jääty seuraksi. Ei munkaan exällä riittänyt myötätuntoa jos olin kipeenä, tuli vain emmää oo mikään lekuri- kommenttia..tuntui tosi paskalta mut siks onkin ex..mun nykyinen tuli viime juhannuksena sairaaksi, itse otin muutaman ja kävin saunassa mutta hain miehelle lääkkeitä ja passasin jos tarvi jotain.älä anna ap miehen kohdella sua noin! Sen ois pitäny jäädä kotiin sun seuraksi:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kehtais ees tuttavaa kohdella noin huonosti, saati sitten avovaimoa! Ihan sydäntä kylmää sun puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä suhteesta on aina vaikea lähteä. Vaikka itse mies yksilönä olisikin helppo jättää niin entäpä muu elämä ja tavat? Koti pitää laittaa uudestaan. Talous pitää järjestää uudestaan. Joutuu ehkä luopumaan jostain hyvästäkin. Ehkä myös suhde lapsiin muuttuu. Lemmikeistä luopuminen saattaa ottaa koville. Rutiinit vaihtuu. Nämä kaikki ja pelko yksinäisyydestä saa usein jäämään.
Itsellä on täysin välinpitämätön mies.Koska en aikoinaan lähtenyt olen kääntänyt tilanteen eduksi. Ensinnäkin. Pidän portin auki. Jos siltä tuntuu, lähden. Tämän olen jo päättänyt.
Hoidan vain omat asiani. Jos miehellä on ongelmia tms en puutu. En myöskään kysele. Koskaan mitään en menoista en mistään. Rahaa joko pyydän suoraan, jolloin saan sitä ehkä, ehkä en. Muutoin käytän luottokorttiaan salaa. Tai kyllä hän sen huomaa muttei sano mitään.
Seksiä on jos minä haluan. En erikoisemmin harrasta vieraissa käyntiä. En näe uutta suhdetta toiseen mieheen, koska kaikki miehet ovat perimmiltään samanlaisia. Mielessä vain se, pihejä aina joltain kantilta ja naisen pitäisi olla ylin kaunotar ja seksikäs ja nuori.
Teet niin kuin itse hyväksi näet. Mutta älä väitä että kaikki miehet ovat perimmältään samanlaisia. Sinä olet iskenyt kätesi paskaan mutta joku toinen löytää kultakimpaleen. Miehet ja naiset ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia.
Minä olen ollut kolmenkymmenen vuoden aikana kolmessa pitemmässä suhteessa ja parissa lyhyemmässä suhteessa, kaikki miehet ovat olleet erilaisia, ihmisiä ja hyviä ihmisiä. Edelliset suhteet loppuivat mikä mihinkin, lähinnä ihmisten erilaisuuteen, ja nykyinen suhteeni jatkuu näillä näkymin elämämme loppuun saakka. Yksikään miehistäni ei ollut mielessä vaan se -miehiä, herra paratkoon tai pihejä tai halunneet minusta muuta/muunlaista kuin olen. Eli minun näkökulmastani sinä puhut paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.
-Ap
Parempaa eli yksin olemista. Ei kannata laskea sen varaan, että löytyy joku parempi mies.
Mutta oikeastaan piti kysyä, millä tavoin se mies sitten on sinulle rakas. Oikeastiko on? Vai rakastatko vain haavettasi siitä, millainen parisuhde parhaimmillaan voisi olla?
Rakastan kyllä ihan vilpittömästi. Sydämeni särkyy aina kun miehelle sattuu jotain ikävää. Hoivaan miestä, kun hän on kipeä. Autan häntä tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka ovat hänelle parhaaksi. Jne.
-Ap
Tyypillinen läheisriippuvainen siis.
Ok, olet siis sitä mieltä että minun terapiani voisi olla apu tähän tilanteeseen? Vai miksi tämän sanot?
-Ap
Kyllä, sinulla ei ole nyt rakkauden käsitys kunnossa,etkä arvosta itseäsi. Yrität "ostaa" rakkautta uhraamalla itsesi. Usein asian korjaamiseksi tarvitsee ulkopuolista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä suhteesta on aina vaikea lähteä. Vaikka itse mies yksilönä olisikin helppo jättää niin entäpä muu elämä ja tavat? Koti pitää laittaa uudestaan. Talous pitää järjestää uudestaan. Joutuu ehkä luopumaan jostain hyvästäkin. Ehkä myös suhde lapsiin muuttuu. Lemmikeistä luopuminen saattaa ottaa koville. Rutiinit vaihtuu. Nämä kaikki ja pelko yksinäisyydestä saa usein jäämään.
Itsellä on täysin välinpitämätön mies.Koska en aikoinaan lähtenyt olen kääntänyt tilanteen eduksi. Ensinnäkin. Pidän portin auki. Jos siltä tuntuu, lähden. Tämän olen jo päättänyt.
Hoidan vain omat asiani. Jos miehellä on ongelmia tms en puutu. En myöskään kysele. Koskaan mitään en menoista en mistään. Rahaa joko pyydän suoraan, jolloin saan sitä ehkä, ehkä en. Muutoin käytän luottokorttiaan salaa. Tai kyllä hän sen huomaa muttei sano mitään.
Seksiä on jos minä haluan. En erikoisemmin harrasta vieraissa käyntiä. En näe uutta suhdetta toiseen mieheen, koska kaikki miehet ovat perimmiltään samanlaisia. Mielessä vain se, pihejä aina joltain kantilta ja naisen pitäisi olla ylin kaunotar ja seksikäs ja nuori.Teet niin kuin itse hyväksi näet. Mutta älä väitä että kaikki miehet ovat perimmältään samanlaisia. Sinä olet iskenyt kätesi paskaan mutta joku toinen löytää kultakimpaleen. Miehet ja naiset ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia.
Minä olen ollut kolmenkymmenen vuoden aikana kolmessa pitemmässä suhteessa ja parissa lyhyemmässä suhteessa, kaikki miehet ovat olleet erilaisia, ihmisiä ja hyviä ihmisiä. Edelliset suhteet loppuivat mikä mihinkin, lähinnä ihmisten erilaisuuteen, ja nykyinen suhteeni jatkuu näillä näkymin elämämme loppuun saakka. Yksikään miehistäni ei ollut mielessä vaan se -miehiä, herra paratkoon tai pihejä tai halunneet minusta muuta/muunlaista kuin olen. Eli minun näkökulmastani sinä puhut paskaa.
Usein kuullut että on ns hyviä miehiä. En kuitenkaan itse halua kokeilla onko mies hyvä vai ei. Ehkä erittäin vaikeat kokemukset elämässäni ovat tehneet minusta kyynisen. Kokemukset ovat tulleet miesten kohtelusta itseäni kohtaan. Jokaiselle parisuhteessa olevalle tekisi hyvää kuulla mitä miehet heistä ja sitten yleensä naisista puhuvat kun siippa ei ole paikalla. Älkää yllättykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?
-Ap
ihmettelisin kyllä, jos miehesi suostuisi pariterapiaan lähtemään. Ei vaikuta tyypiltä kuvauksesi perusteella, että haluaisinpuida tunne-ja suhdeasioita terapiassa. Toki voit kysyä lähtisikö hän mukaan terapiaan. tai sitten voit mennä sinne yksin saamaan selville, mitä haluat elämältäsi ja mitä saat suhteestasi, ja sitten voit miettiä, haluatko jatkaa miehen kanssa joka ei ole sinuun ilmeisesti ollenkaan sitoutunut. Toista ihmistä et voi muuttaa, itseäsi ja omaa suhtautumistasi vain.
Kiitos kaikille vastauksista, hyvä saada ulkopuolista näkökulmaa asioihin, kun itse on ajatuksineen niin lukossa.
-Ap
Samanlaista elämää mullakin..
Vaikka vanha ketju onkin.
Miten hän tämä päättyi? Minulla on myös hyvin hyvin samanlainen suhde
Minullakin. Mies tekee kaiken yksin.
Miksi kotia tuollaisen kanssa? Kysyn vaan. Kelle esität jotain?
Kaipaako hän tuollaista apua ja hoivaa? Vai tyrkytätkö kysymättä? (Etenkin mielipidettäsi, mikä on hänelle parhaaksi.)
Itse haluan kipeänä yleensä olla omissa oloissani vain. Ihan kiva kyllä, jos joku hoitaa sen kauppareissun silloin, siitä olen kiitollinen.