Välinpitämätön mies - Mitä voin enää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Olen pahoillani, mutta tuo mies ei täysin selvästi välitä sinusta pätkän vertaa. Se tarkoittaa sitä, ettet saa häntä mitenkään muuttumaan, koska tunteita ei voi pakottaa. Hän ei rakasta sinua "omalla tavallaan" koska hän ei rakasta sinua, piste. Ja sinä et rakasta miestä (terveellä tavalla), vaan olet läheisriippuvainen. Terapiaa tarvitset sinä, ei suhteenne. Sinun käsityksesi rakkaudesta, ja siitä mitä sinä ansaitset, ei ole terve. Millainen oli lapsuusperheesi? Alkoholismia, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyytta? Rakastavasta perheestä tuleva ihminen harvoin sietää tuollaista kohtelua.

Miksi te olette muuttaneet yhteen? Miksi te olette yhdessä? Onko sinulla ap omaa elämää, asioita ilman miestä?

Minusta sinä olet yksin teidän parisuhteessa. Jos sinulle riittää, että talous ja kulut jaetaan ja seurustelusuhteen omainen tapailu jatkuu niin mikäs siinä. Se on ihan siitä kiinni minkälaista elämää haluat itse elää. Joskus riittää puolivalmis eines täyttämään vatsan kuin miettii sitä vaivaa jos lähtisi valmistamaan huolella kunnon ateriaa. Riippuu ihan omasta nälästä ja halusta. Joskus on hyvä olla jonkun kanssa ennemmin kuin olla yksin. Joskus sitä lähtee tavoittelemaan sitä miestä, jonka kaikki naiset valitsisivat.

Minä olen kokeillut kaikki vaihtoehdot. Nuoruudensuhde, josta kasvoin irti (klisee mutta totta) tai annoin mahdollisuuden miehelle kasvaa, joskus pari jää toistamaan samaa kaavaa ja sen kaavan halusin rikkoa, se ei ollut onni minua varten, enää. Sitten valitsin hetken mielijohteesta olla jonkun hyvän tyypin kanssa kuin yksin, sekään ei ollut sitten se minun elämäni. Sitten löysin suuren rakkauden, kaikki mitä olin haaveillut ja osin tietämättäni, minun kotini ja hänen kotinsa on meidän sydämissä, huolella sen yhdessä rakensimme. Ja vaalimne edelleen. Nyt olen onnellisempi kuin olisin koskaan kuvitellut, yli kymmenen vuotta. Sitä saat mitä tavoittelet, tai et saa. Minä lähdin rohkeasti tavoittelemaan koska niin halusin enkä pelkää pettymyksiä. Halusin elää itselleni parasta mahdollista elämää, eihän siinä ole mitään hävittävää. Niin paljon kysymyksiä on sinullakin, sinä päätät miten etsit niihin vastaukset. Tietenkin on hyvä muistaa, että ensin on pärjättävä yksin, rakastettava itseään, että ylipäätään on mahdollista pärjätä yhdessä ja rakastaa toista ihmistä. Siinä onnenjyvät.

Paniikkikohtaukset olisivat voineet alkaa hyvässäkin suhteessa. Saattaa olla erillinen vaiva. Joka tapauksessa ihan paskaa menoa teillä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Parisuhdeterapian onnistuminen vaatii molemmilta taitoa puhua, oppimista itsestään, jne. Voit sitä toki ehdottaa, mutta jos mies ei sinne lähde joudut tyytymään siihen omalla tavallaan rakastamiseen tai sitten voitte erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Olen pahoillani, mutta tuo mies ei täysin selvästi välitä sinusta pätkän vertaa. Se tarkoittaa sitä, ettet saa häntä mitenkään muuttumaan, koska tunteita ei voi pakottaa. Hän ei rakasta sinua "omalla tavallaan" koska hän ei rakasta sinua, piste. Ja sinä et rakasta miestä (terveellä tavalla), vaan olet läheisriippuvainen. Terapiaa tarvitset sinä, ei suhteenne. Sinun käsityksesi rakkaudesta, ja siitä mitä sinä ansaitset, ei ole terve. Millainen oli lapsuusperheesi? Alkoholismia, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyytta? Rakastavasta perheestä tuleva ihminen harvoin sietää tuollaista kohtelua.

Olen ollut ennen nykyistä miestäni useita vuosia sinkku, jätettyäni pitkäaikaisen poikaystäväni. Valitsin tämän miehen, koska rakastuin niin kovaa. Kokemuksesta siis tiedän, että osaan olla yksinkin, mutta en haluaisi luopua ihmisestä, jota rakastan ja joka ei ole sinällään tehnyt minulle mitään pahaa.

Lapsuuteni oli onnellinen, ei mielenterveyongelmia tai alkoholismia. Ja vanhempani ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Minulla on todella läheiset välit lapsuudenperheeseeni.

Mitä rakkaus on äärestä vaikea kysymys, mutta se ei sitä enää olekaan kun kysytään mitä rakkaus ei ole.

Onko rakkautta olla huomioimatta toisen tunteita?

Onko rakkautta olla kysymättä miten toinen voi tämä ollessa sairas.

Voit ajankuluksesi jatkaa näiden kysymysten laatimista vaikka paperille. Unohda mies hetkeksi ja ajattele hetki mitä itse ansaitset.

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Parisuhdeterapia ei auta, mutta ihan yksilöterapia sinulle Ap auttaisi. Sanon tämän kaikella rakkaudella, en pidä sinus hulluna, mutta tarvitset kyllä apua. Käsittelet terapiassa eron ja kaltoinkohtelun tunteet parisuhteessa ja mietit miten saat suhteen jossa sinua arvostetaan. Sitten vasta kun arvostat itseäsi taas etsit uuden suhteen. Ja tällä kertaa jos ko suhteen mies paljastuu kusipääksi, jätä hänet jo ennen yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Olen pahoillani, mutta tuo mies ei täysin selvästi välitä sinusta pätkän vertaa. Se tarkoittaa sitä, ettet saa häntä mitenkään muuttumaan, koska tunteita ei voi pakottaa. Hän ei rakasta sinua "omalla tavallaan" koska hän ei rakasta sinua, piste. Ja sinä et rakasta miestä (terveellä tavalla), vaan olet läheisriippuvainen. Terapiaa tarvitset sinä, ei suhteenne. Sinun käsityksesi rakkaudesta, ja siitä mitä sinä ansaitset, ei ole terve. Millainen oli lapsuusperheesi? Alkoholismia, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyytta? Rakastavasta perheestä tuleva ihminen harvoin sietää tuollaista kohtelua.

Olen ollut ennen nykyistä miestäni useita vuosia sinkku, jätettyäni pitkäaikaisen poikaystäväni. Valitsin tämän miehen, koska rakastuin niin kovaa. Kokemuksesta siis tiedän, että osaan olla yksinkin, mutta en haluaisi luopua ihmisestä, jota rakastan ja joka ei ole sinällään tehnyt minulle mitään pahaa.

Lapsuuteni oli onnellinen, ei mielenterveyongelmia tai alkoholismia. Ja vanhempani ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Minulla on todella läheiset välit lapsuudenperheeseeni.

Rakkaus tuo pirun huono tekosyy antaa kohdella itseään huonosti. Lakkaa lässyttämästä rakkaudesta, joka on loppujen lopuksi vain kliseinen sana ja ala miettimään tuollaista elämääkö haluat elää.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt myös keskustella terveempien kommunikointitapojen rakentamisesta meidän välillemme. Mies ei näihin keskusteluihin oikein halua osallistua vaan ahdistuu tai alkaa naureskella.

Ajatuksia, vinkkejä?

Sinä leimaat hänen viestintätapansa sairaiksi, omiasi pidät terveinä. Vinkki: älä tee niin. 

Tapanne viestiä ja olla ja ilmeisesti myös odotuksenne suhteelta ovat kovin erilaiset, mutta kumpikaan tapa ei ole toista sairaampi. Ei edes miehen tapa.

Tuossa on nähdäkseni kolme vaihtoehtoa:

1) Onnistutte jotenkin lähenemään toimintatavoissanne;

2) ette onnistu lähenemään toimintatavoissanne, ja tyydyt osaasi;

3) ette onnistu lähenemään toimintatavoissanne, ja päätät erota.

Toivot tietysti tuota ykköstä, mutta et voi olettaa, että se tapahtuu niin että vain mies muuttaa tapojaan.

On tietysti mahdollista, että miehen mielestä kaikki on kunnossa, ja sitten kun päätytkin ratkaisuun 3), ero tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Pidän mahdollisena, että et ole osannut ilmaista miehelle tarpeeksi suoraan, kuinka paljon tilanteenne sinua riepoo. Naiset usein turhaan pehmentelevät viestejään, ja silloin tilanteen vakavuus ei mene perille.

Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.

-Ap

Miksi rakastat tuota miestä? Listaa vaikka itsellesi.

Kysy sitten, onko yksipuolinen rakkaus syy pysyä suhteessa. Onko sillä väliä? Ja ovatko edes nuo rakkautesi syyt todellisia - ainakaan tuosta kuvauksestasi ei käy ilmi yhdenyhtä rakastettavaa ominaisuutta miehessä.

Millainen on vanhempiesi parisuhde? Kohteleeko jompikumpi toista kuten mies sinua? Miten vanhempasi kohtelevat sinua?

Jos eroaisitte, mitä sinä menettäisit? Muuta kuin toiveen parannuksesta? Onko se syy tarpeeksi hyvä pysyä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.

-Ap

Vaivalla hankittu yhteinen elämä :D Mikä yhteinen elämä? Ja kumpi sitä vaivaa on nähnyt?

En kyllä ymmärrä miten voit sanoa, ettei mies ole tehnyt sinulle pahaa. Hänhän kohtelee sinua kuin täysin arvotonta. Tuollainen välinpitämättömyys on täysin väkivaltaa, ja todellakin pahaksi laskettavaa. Millainen ihminen voi jättää toisen kipeänä yksin, ja lähteä juhlimaan edes kysymättä kuinka voit?? Ei ainakaan toisesta välittävä. Mutta sellainen kyllä, jolle on ihan täysin sama, kuinka voit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rakastat tuota miestä? Listaa vaikka itsellesi.

Kysy sitten, onko yksipuolinen rakkaus syy pysyä suhteessa. Onko sillä väliä? Ja ovatko edes nuo rakkautesi syyt todellisia - ainakaan tuosta kuvauksestasi ei käy ilmi yhdenyhtä rakastettavaa ominaisuutta miehessä.

Millainen on vanhempiesi parisuhde? Kohteleeko jompikumpi toista kuten mies sinua? Miten vanhempasi kohtelevat sinua?

Jos eroaisitte, mitä sinä menettäisit? Muuta kuin toiveen parannuksesta? Onko se syy tarpeeksi hyvä pysyä suhteessa?

Miehessä on kyllä paljonkin rakastettavia asioita. Jos niitä ei olisi, olisi tämä helppoa.

Vanhempieni suhde on hyvä ja meillä on perheen kesken aina ollut turvallinen ja arvostava ilmapiiri. Eli näistä parinvalintaan liittyvistä töppäyksistä tuskin voi tällä kertaa vanhempia syyttää.

En kai jotenkin usko löytäväni enää parempaa miestä, minun on aina ollut todella vaikeaa rakastua.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.

-Ap

Parempaa eli yksin olemista. Ei kannata laskea sen varaan, että löytyy joku parempi mies.

Mutta oikeastaan piti kysyä, millä tavoin se mies sitten on sinulle rakas.  Oikeastiko on? Vai rakastatko vain haavettasi siitä, millainen parisuhde parhaimmillaan voisi olla?

Minun ajatus on se, että se koti rakennetaan puolisoiden sydämiin. Jos se ei koti sieltä löydy niin muulla ei ole minulle niin suurta merkitystä kun tarkastelen elämääni taaksepäin. Kyse on siitä, että käytätkö elämäsi mahdollisuudet täysillä vai tyydyt johonkin kohtaan, tämä on riittävän hyvä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että tällaista suhdetta ei voi korjata? Uskon kuitenkin, että mies omalla tavallaan rakastaa minua. Ja minä tietenkin rakastan tosissani häntä. Mites joku parisuhdeterapia, voisiko siitä olla tällaisessa hyötyä?

-Ap

Olen pahoillani, mutta tuo mies ei täysin selvästi välitä sinusta pätkän vertaa. Se tarkoittaa sitä, ettet saa häntä mitenkään muuttumaan, koska tunteita ei voi pakottaa. Hän ei rakasta sinua "omalla tavallaan" koska hän ei rakasta sinua, piste. Ja sinä et rakasta miestä (terveellä tavalla), vaan olet läheisriippuvainen. Terapiaa tarvitset sinä, ei suhteenne. Sinun käsityksesi rakkaudesta, ja siitä mitä sinä ansaitset, ei ole terve. Millainen oli lapsuusperheesi? Alkoholismia, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyytta? Rakastavasta perheestä tuleva ihminen harvoin sietää tuollaista kohtelua.

Olen ollut ennen nykyistä miestäni useita vuosia sinkku, jätettyäni pitkäaikaisen poikaystäväni. Valitsin tämän miehen, koska rakastuin niin kovaa. Kokemuksesta siis tiedän, että osaan olla yksinkin, mutta en haluaisi luopua ihmisestä, jota rakastan ja joka ei ole sinällään tehnyt minulle mitään pahaa.

Lapsuuteni oli onnellinen, ei mielenterveyongelmia tai alkoholismia. Ja vanhempani ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Minulla on todella läheiset välit lapsuudenperheeseeni.

Eli teillä on yksipuolista rakkautta, olet ehkä läheisriipouvainen. Mies taas kohtelee sinua huonosti. Voit pahoin suhteessa. Lähtisin miettimään, että minkä asioiden pitää muuttua elämässäsi, että alkaisit voida hyvin. Ja siitä lähtökohdasta, että voit muuttaa vain itseäsi. Eli luultavasti erota ja valita ensi kerralla paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatus on se, että se koti rakennetaan puolisoiden sydämiin. Jos se ei koti sieltä löydy niin muulla ei ole minulle niin suurta merkitystä kun tarkastelen elämääni taaksepäin. Kyse on siitä, että käytätkö elämäsi mahdollisuudet täysillä vai tyydyt johonkin kohtaan, tämä on riittävän hyvä minulle.

Nimenomaan. Mies ei pidä sinua rakas ap omassa sydämessään perheenä ja kotina. Etsi itsellesi se, joka on valmis avaamaan sydämensä sinulle ja ottamaan sinut oikeasti sinne asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi voi, tosi raastava ajatus menettää rakas ihminen, oma koti ja vaivalla hankittu yhteinen elämä. Mutta olette oikeassa, ansaitsen parempaa.

-Ap

Parempaa eli yksin olemista. Ei kannata laskea sen varaan, että löytyy joku parempi mies.

Mutta oikeastaan piti kysyä, millä tavoin se mies sitten on sinulle rakas.  Oikeastiko on? Vai rakastatko vain haavettasi siitä, millainen parisuhde parhaimmillaan voisi olla?

Rakastan kyllä ihan vilpittömästi. Sydämeni särkyy aina kun miehelle sattuu jotain ikävää. Hoivaan miestä, kun hän on kipeä. Autan häntä tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka ovat hänelle parhaaksi. Jne.

-Ap

Minuakin loukkaisi tuollainen käytös vaikka toisaalta omaa tilaa kaipaankin.  Saattaisin itse tehdä niin, että alkaisin elää myös yhtä laajasti ja iloisena elää omaa elämääni, siis harrastaisin ja näkisin kaverita, buukkaisin menoja jne :D ja katsoisin mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Nyt toisaalta tätä kirjoittaessa kävi mielessä, että onko sinulla sitten 'omaa elämää'?