Lasten järkähtämätön vuorokausirytmi

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.

Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?

Lapseni ei ole rytmitetty, mutta edelleen korkeassa 12v iässä hän menee ihan itse ja omasta tahdostaan nukkumaan viimeistäään klo 20.30. Yrittää kyllä sinnikkäästi valvoa, mutta siitä hänelle  tulee huono olo ja pyörryttää, joten emme ole pakottaneet valvomaan tuon pitempään. Aamulla saa meidän puolestamme nukkua vaikka iltapäivään asti, mutta hereillä tuo on joka aamu klo 6.

Leirikoulussa asia järjestettiin niin, että ns. varhaiset nukkujat saivat omat huoneet, yökukkujat omat. Siten estettiin nukkuvan kiusaaminen ja toisaalta se, että aamuvirkut eivät häirinneet muita.

Kukaan ei vaatinut discoon, kukaan ei vaatinut siivoamaan iltayöstä. Toisaalta lapseni ja 2 muuta lasta eivät pitäneet aamulla meteliä, vaan menivät leirikodin keittiöön aamupalalle.

Koen syyllisyyttä siitä, että en ole tajunnut opettaa ajoissa lastani valvomaan myöhään, koska nykytrendi näyttää olevan se, että elämä alkaa vasta klo 14.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

Mikä ihmeen iltahuuto?

Jokainen päivä lapsiperheessä on joka tapauksessa suunnilleen samanlainen. Aamulla herätään ja syödään aamupala, illalla mennään nukkumaan. Voisihan sitä eksoottisuutta hankkia vaikka sillä, että opeteltaisiin nukkumaan 5 tunnin päiväunet ja sitten seikkailtaisiin yö ulkona, mutta onko siinä jotain järkeä pitemmän päälle?

Ei minulla ole mitään tarvetta keksiä uusia päivärytmejä esimerkiksi niin, että syödäänkin aamulla lounas tai niin, että opetan lapsille, että valvoakin voi. Itsekin menen nukkumaan, kun nukuttaa. Miksi lapsi ei saisi tehdä samoin?

Ja ainakin minä olen niin kaavoihin kangistunut, että jos mies esittäisi, että vaihtelun vuoksi nukutaan sateinen yö autossa ovet auki, niin vastaisin kieltävästi.

Ja mitään välimuotoa ei ole? Siis että 13-vuotias ei vaan voi valvoa tuntia pidempään ilman että se on sama kuin viiden tunnin yöunet?

Ja näissä ryhmän näissä kahdessa perheessä kaikki oli kuulemma "haasteellista". Tuli pakosta mieleen, että kun oikein tiukasti valvoo ja säätää aivan kaiken niin kai sitä saa arkensa haasteelliseksi. Yhden ison koululaisen äiti tarvitsi sekä illan että aamupäivän esimerkiksi pakkaamiseen. Siis poissa kotoa vajaa viikonloppu ja tavaraa niin paljon, että isän piti aina viedä lapsi/esiteini pois tieltä, jotta äiti voi pakata illan ja aamun?

Ydinkysymys tässä ketjussa on se, että miksi sen 13v:n pitää valvoa, jos hän ei itse jaksa ja halua! Miksi lapsen tai nuoren pitää valvoa, jos perhetuttu tms. sitä haluaa? Tekeekö väkisinvalvominen sen lapsen elämästä jotenkin erityisen hyvän ja ovatko varhaiset aamut jotenkin hyljeksittävä kokemus suhteessa myöhäiseen iltaan?

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen omalla tyylillään. Sinua ottaa päähän ihmiset, joilla on tarkka rytmi. Minua ottaa päähän ihmiset, jotka valittaa ja arvostelee, jos joku kasvattaa lapsiaan eri tavalla kuin he itse.

Nää samaiset äidit on ne jotka sen tapaamisen haluaa. Halusi, koska enää en mene. Ja sitten he on ne jotka häipyy saman tien. Nää äidit on ne jotka jauhaa "vanhemmuuden raskaudesta" ja koko ajan valittaa. Yksi lapsi. Nää samat äidit neuvoo, nalkuttaa ja naputtaa ihan kaikesta, joka poikkeaa heidän metodeistaan. Ja heille on tasan vain tämä yksi "oikea" tapa. Koskaan ei voi joustaa mistään. Ei ajoista, ei rytmistä, ei ruoasta. Minulle on heitetty silmille puolikas vohvelinpala jonka erehdyin antamaan tällaisen äidin lapselle. Kun ei saa syödä makeaa. Koskaan.

Suorastaan huokuvat sitä unelmaäidin kaikkivoipaisuutta. Ja huokailevat hartiat lysyssä martyyreinä...

Tiedän tuon äitityypin. Nämä ovat usein myös niitä, jotka vielä kohtuullisen isojen lasten kanssa valittavat marttyyreina univelkaansa, jota ei saa koskaan nukuttua pois, kun lapset heräävät viikonloppunakin niin varhain. Aivan niin kuin jonkun (ei erityislapsen) 5-vuotiaan kanssa olisi PAKKO nousta lauantaiaamuna 06:45 keittämään puuroa. Niin kuin lapsi hajoaisi, jos sitä ei olla hyysäämässä heti heräämisestä asti. Omassa lapsuudessanikin heräsin viikonloppuisinkin jo varhain, mutta pärjäsin hyvin veljeni kanssa pari tuntia leikkien ja piirrettyjä katsellen vanhempien jatkaessa vielä unia. Syötävääkin osasin ottaa itse, jos en jaksanut odottaa vanhempien heräämistä (lapselle voi laittaa tyrkylle jotain helposti itse otettavaa). Ja jos tulee joku ongelma tai hätä, tuon ikäinen osaa mennä herättämään vanhemman. Eri asia, jos on itsekin luonnostaan aamuvirkku, mutta sellainen marttyyrin valitus tilanteesta on raivostuttavaa kuunneltavaa, jos lapsensa on itse opettanut hyysättäviksi ja hermoheikoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Siis mitä hevonhelvettiä mä oikein luin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.

Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.

Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?

Mikä ihmeen iltahuuto?

Jokainen päivä lapsiperheessä on joka tapauksessa suunnilleen samanlainen. Aamulla herätään ja syödään aamupala, illalla mennään nukkumaan. Voisihan sitä eksoottisuutta hankkia vaikka sillä, että opeteltaisiin nukkumaan 5 tunnin päiväunet ja sitten seikkailtaisiin yö ulkona, mutta onko siinä jotain järkeä pitemmän päälle?

Ei minulla ole mitään tarvetta keksiä uusia päivärytmejä esimerkiksi niin, että syödäänkin aamulla lounas tai niin, että opetan lapsille, että valvoakin voi. Itsekin menen nukkumaan, kun nukuttaa. Miksi lapsi ei saisi tehdä samoin?

Ja ainakin minä olen niin kaavoihin kangistunut, että jos mies esittäisi, että vaihtelun vuoksi nukutaan sateinen yö autossa ovet auki, niin vastaisin kieltävästi.

Ja mitään välimuotoa ei ole? Siis että 13-vuotias ei vaan voi valvoa tuntia pidempään ilman että se on sama kuin viiden tunnin yöunet?

Ja näissä ryhmän näissä kahdessa perheessä kaikki oli kuulemma "haasteellista". Tuli pakosta mieleen, että kun oikein tiukasti valvoo ja säätää aivan kaiken niin kai sitä saa arkensa haasteelliseksi. Yhden ison koululaisen äiti tarvitsi sekä illan että aamupäivän esimerkiksi pakkaamiseen. Siis poissa kotoa vajaa viikonloppu ja tavaraa niin paljon, että isän piti aina viedä lapsi/esiteini pois tieltä, jotta äiti voi pakata illan ja aamun?

Ydinkysymys tässä ketjussa on se, että miksi sen 13v:n pitää valvoa, jos hän ei itse jaksa ja halua! Miksi lapsen tai nuoren pitää valvoa, jos perhetuttu tms. sitä haluaa? Tekeekö väkisinvalvominen sen lapsen elämästä jotenkin erityisen hyvän ja ovatko varhaiset aamut jotenkin hyljeksittävä kokemus suhteessa myöhäiseen iltaan?

Tilanteessa jossa kaikki muut lapset jää katsomaan leffaa ja pelaamaan ja nää kaksi suunnilleen raahataan itkevinä pois niin en tulkitsisi että aloite tuli lapsilta. Varsinkin kun meidät muut perheet vielä seuraavana päivänä haukuttiin pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Siis mitä hevonhelvettiä mä oikein luin??

Mä en edes aluksi huomannut tuota lausetta. Siis oksentavat tahallaan, koska haluavat nukkumaan? Ei voi olla ihan tervettä meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Siis mitä hevonhelvettiä mä oikein luin??

Etkö ole koskaan kuullut, että oksentelua voi vatsataudin tms. lisäksi aiheuttaa kova kipu tai väsymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Siis mitä hevonhelvettiä mä oikein luin??

Etkö ole koskaan kuullut, että oksentelua voi vatsataudin tms. lisäksi aiheuttaa kova kipu tai väsymys?

Minä en ainakaan ole. Kyllä on perheessä jotain pahasti vialla, jos lapsilla tuollaiset keinot käytössä. Huh, huh.

Mitä vikaa puurossa on? Se on hyvää, helppoa ja nälkä pysyy pitkään poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun tietäisin! Meillä lapset ovat aamuvirkkuja ja onneksi niin olen minäkin. Vaikka saisivat vapaasti nukkua ja valvoa, niin viimeistään klo 20 ovat täysin kypsiä nukkumaan. Jos eivät pääse, niin kiukkuavat. Vaikka miten on maaniteltu ja lahjottu, niin ihan turhaa, itsepäisesti pienempinä nukahtivat ja nyt isompina jopa tahallaan oksentavat, jos eivät pääse levolle.

Takuulla tämä on kiinni kasvatuksesta ja tietenkin jostain uhkailusta, sillä jopa mummolassa viikonloppuna toimivat samoin, vaikka siellä olisi miten vapaata elo ja olo.

Siis mitä hevonhelvettiä mä oikein luin??

Etkö ole koskaan kuullut, että oksentelua voi vatsataudin tms. lisäksi aiheuttaa kova kipu tai väsymys?

No ehkä sellainen äärimmäinen väsymys voi aiheuttaa pahoinvointiakin, mutta se että ei pääse ajoissa nukkumaan ja alkaa siksi TAHALLAAN oksentelemaan kuulostaa kyllä merkilliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa puurossa on? Se on hyvää, helppoa ja nälkä pysyy pitkään poissa.

Siinä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on jos äiti on ihan hysteerinen puuronsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?

Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa puurossa on? Se on hyvää, helppoa ja nälkä pysyy pitkään poissa.

Ei ole mitään vikaa, mutta on olemassa myös muutakin syötävää kuin puuro. Outoa, jos tiettyyn vuorokaudenaikaan on pakko syödä tiettyä ruokaa ja siitä ei voi joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?

Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.

Sinä missaat pointin.

a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?

Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.

Sinä missaat pointin.

a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa

Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti. 

Itse pyrin arjessa pitämään lapsen unirytmin mahdollisimman tiukasti samana, koska hänellä on usein nukahtamisongelmia. Paras rytmi 6-vuotiaalleni on ollut jo pitkään se, että herää noin klo 6-8 välillä ja laitan "nukkumaan" klo 19-20 välillä viimeistään ja nukahtaa ehkä klo 21 mennessä. Käytännössä siihen nukahtamiseen menee kuitenkin 1-2 tuntia eli rauhoittaminen pitää aloittaa ajoissa, koska yleensä aina se keksii vielä jotain syytä olla asettumatta aloilleen. Toki meilläkin on poikkeuksia. Välillä tullaan kotiin vasta puolen yön aikaan menopaikoista, mutta silloin komennuksen pitää olla napakka, koska aamulla herätys olisi taas suurinpiirtein sama kuin normaalistikin.

Kovin monena iltana peräkkäin en ala sekoittaa pakkaa. Minun pitää herätä työviikolla töihin lähtöä varten klo 5 jälkeen ja se tarkoittaa sitä, että haluan olla arjessa varma, että lapsen olisi parasta olla unten mailla viimeistään klo 20-21, jotta saan itsekin rauhoittua ja nukkua tarpeeksi. Tiedän sen, että jos annan riekkua klo 20-21 asti rajoituksetta, niin se uni ei tule silmään vartissa. Usein vasta klo 22-23, koska menee ylikierroksille ja ymmärrätte varmasti sen, että klo 23-05 ei ole ihan riittävä lepoaika minulle jaksaakseni herätä klo 5 ja lapsi ehkä klo 6. Seuraavana päivänä lapsi nukahtaisi päiväkodissa varmasti päiväunille ja kierre olisi valmis. Olen niin monena vuotena käynyt läpi varsinkin lomien jälkeen sitä, että sinnittelen taas viikkoja univelassa, 4-6 tunnin yöunilla, jos lapsi ei suostu nukkumaan ennen klo 22-23. Itse olen päätynyt siihen, että pääsääntöisesti nukkumaanmeno on asia, josta ei neuvotella. Lomallakin pidän tiukasti kiinni nukkumaanmenoajoista, koska haluan säilyttää saman rytmin enkä halua joka ilta neuvotella lapsen kanssa olisiko joka ilta poikkeuksen poikkeus. Yksittäiset venähtäneet illat menee, mutta seuraavana päivänä väsyttää herätä normaaliaikaan.

Kyllä minuakin ärsyttää joidenkin joustamattomat rytmit päikkäreineen ym. eikä joidenkin lapset suostu nukkumaan kuin omassa kotisängyssä. Oma lapseni on kuitenkin suht joustava kunhan pidetään perusrytmistä kiinni. En muuten edes muista milloin olisi viimeksi syöty puuroa aamupalaksi. Useimmiten se on leipää tms. Puuro on kyllä ihan hyvä aamupala. Jotkut lapset eivät osaa ja halua tehdä oikeita valintoja syömisen suhteen ja silloin aikuinen määrää.

Vierailija kirjoitti:

Järjestys olla pitää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.

Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?

Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.

Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.

Kävi lapsia sääliksi.

Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.

ei ole todellista

Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?

Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.

Sinä missaat pointin.

a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa

Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti. 

Voin kertoa, että meillä ei edes sitä leikkipuistoa voinut kertaakaan vaihtaa - KOSKA SE RIKKOO RUTIININ. Ja Helsingissä sentään melkein kaikissa puistoissa ihan samat vimpaimet ja proseduurit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna. 

Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset. 

Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota. 

Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?

Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.

Sinä missaat pointin.

a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa

Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti. 

Sen ajan lääkäriin saa todennäköisesti vasta 1-2 tunnin kuluttua,joten ehtii varsin hyvinkäymään ensin syömässä. Ambulanssikyyti ensiapuun on vähän eri juttu, mutta silloin lapsi ei saisikaan syödä, koska leikkaus on todennäköinen.

Toiseksi kukaan järkevä äiti ei sovi leikkipuiston jälkeen lounasta klo 13, jos omat lapset on syöneet aamupalan klo 8. Fiksu äiti käy lastensa kanssa syömässä ennen sitä kaverilounasta, koska aika moni leikkipuistoilija menee nukkumaan lounaan jälkeen ja valvottuaan esim. klo 7 - 13 on ainakin meidän 2v ihan valmis nukkumaan, vaikka miten maanittelisi pysymään hereillä nälkäisenä. Omena klo 11.30 eli normaaliin lounasaikaan ei pidä nälkää loitolla.

Mutta jokainen tavallaan. Anna sinä lastesi viettää nälkäinen ja vähäuninen lapsuus, se muistaakseni korreloi myöhemmän koulumenestyksen kanssa ikävällä tavalla. Lisäksi opetat lapsesi siihen, että pitää syödä itsensä ähkyyn asti, koska ei ikinä tiedä, koska saa seuraavan kerran ruokaa.