Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten järkähtämätön vuorokausirytmi
22.06.2017 |
Mitrn te saatte lapsenne sellaisiksi ettei se vuorokausirytmi jousta yhtään? Koskaan, ikinä, yhtenäkään päivänä?
Meitä oli seitsemän perheen ryhmä, jossa kahdella lapsella tällainen tilanne. Kerran vuodessa nähtiin ja edelleen 13-vuotiainakin nää yhdet ei muka voineet valvoa yli kasiin.
Miten te teette tämän?!
Ja sitten se aamupuuro. Eikö koskaan ikinä missään koskaan ei voi syödä muuta kuin sitä puuroa?
Miksi?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna.
Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset.
Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota.
Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?
Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.
Sinä missaat pointin.
a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa
Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti.
Sen ajan lääkäriin saa todennäköisesti vasta 1-2 tunnin kuluttua,joten ehtii varsin hyvinkäymään ensin syömässä. Ambulanssikyyti ensiapuun on vähän eri juttu, mutta silloin lapsi ei saisikaan syödä, koska leikkaus on todennäköinen.
Toiseksi kukaan järkevä äiti ei sovi leikkipuiston jälkeen lounasta klo 13, jos omat lapset on syöneet aamupalan klo 8. Fiksu äiti käy lastensa kanssa syömässä ennen sitä kaverilounasta, koska aika moni leikkipuistoilija menee nukkumaan lounaan jälkeen ja valvottuaan esim. klo 7 - 13 on ainakin meidän 2v ihan valmis nukkumaan, vaikka miten maanittelisi pysymään hereillä nälkäisenä. Omena klo 11.30 eli normaaliin lounasaikaan ei pidä nälkää loitolla.
Mutta jokainen tavallaan. Anna sinä lastesi viettää nälkäinen ja vähäuninen lapsuus, se muistaakseni korreloi myöhemmän koulumenestyksen kanssa ikävällä tavalla. Lisäksi opetat lapsesi siihen, että pitää syödä itsensä ähkyyn asti, koska ei ikinä tiedä, koska saa seuraavan kerran ruokaa.
Aah. Minä sovin aikoinani vaikka kuinka monta kertaa. Ja kun on lapsilla sairauskuluvakuutukset pääsee lääkäriin heti.
Ja ihan tiedoksi vaan että meidän porukan (lapset pääsi just ysiltä) se minuuttiäidin lapsi vetää koulussa 5 - 6 linjaa ja kärsii syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Omani pääsi just Ressun IB-linjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kans ihmetellyt tätä. Meidän nuorimmainen nimittäin on juuri tällainen. Klo 21 viimeistään nukahtaa, haluaa itse nukkumaan koska väsyttää. Ja herää aina viimeistään klo 6.30. Aina. Jos hän on kesälomalla pidempään, vaikka 7-8 viikkoa, niin tässä ajassa voi rytmi pikkaisen muuttua. Voi nukkua jopa seitsemään. Jos oikein yritetään valvoa monena iltana, niin voi jonain aamuna nukkua ehkä kahdeksaan, mutta tämä tapahtuu ehkä kerran-kaksi vuodessa. Eli siihen ei kannata luottaa. Viimeistään klo 9 ollaan aamupalalla, siihen asti katselee lastenohjelmia tai pelailee pleikkaa/iPadia. Että itse saamme kyllä vkl nukkua vähän pidempään tämän takia.
Keskimmäiseni on jo juuri täysi-ikäinen, ja hän herää vieläkin kesälomalla viimeistään klo 10, toisin kuin isosiskonsa, joka herää viikonloppuisinkin ehkä klo 12. Nämäkin piirteet on ollee nähtävissä jo ihan pienenä. Toinen on aamuvirkku, toinen iltavirkku. Näin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten tollasta jaksaa? 365 päivää vuodessa, ei eroa jouluna, ei juhannuksena. Aamupuuro, iltahuuto.. .aina samaa, päivät kuluu kuin päiväni murmelina -leffassa. Oliko se tossa mökkiketjussa kun äitikin meni lasten kanssa nukkumaan klo 20, myös juhannuksena.
Meillä on kolme lasta ja on heillä erilaiset luontaiset rytmit, mutta kyllä mä myös sanon, että pikkuisen pystyy myös opettamaan. Kyllä meillä se ihan pienenä aamuvirkku oppi nukkumaan pidempään ja valvomaan myöhempään. Nyt on 13-vuotias ja on edelleen se, joka lähtee ekana nukkumaan.
Olisin taipuvainen myös tuohon teoriaan, että se vanhempienkin toiminta ja hysteerinen rytmittäminen ruokkii sitä. Ap:n porukassa vanhimmat olivat jo 13-vuotiaita ja yhä heidät piti laittaa nukkumaan klo 20. Mitä olis tapahtunut jos olisivatkin valvoneet vaikka kymmeneen jonain juhannusaattona? Olisivatko ruvenneet riehumaan ja kiukuttelemaan ?
Mikä ihmeen iltahuuto?
Jokainen päivä lapsiperheessä on joka tapauksessa suunnilleen samanlainen. Aamulla herätään ja syödään aamupala, illalla mennään nukkumaan.i.
Automaattinen tekstinsyöttö teki tepposet, piti olla aamupuuro, iltapuuro. En lähteny korjaamaan erillisessä viestissä kun oletin kaikkien tajuavan, sori.
Viittasin siis siihen, että aina samaa. Aamulla aina klo 7 puuro, illalla klo 19.30 puuro. Joka ikinen päivä. Vaikka olis hotellin buffetissa niin puuro.
Ja täsmälleen samat kellonajat kaikessa, aina. Klo 9 puistoon satoi tai paistoi, huvitti tai ei. Ei ole vaihtoehtoa, koska rytmi. Ikinä ei voi lähteä minnekään, "ei me kyllä päästä kun me puistoillaan klo 9-10.30." Tunnen tällaisen. Tai siis tunsin, siitä on nyt 18 vuotta. Yläkoulussa just päättänyt pyörii ryyppyporukoissa. No, rytmi se on sekin: joka perjantai klo 19.30 viisi makeaa siideriä leikkipuiston katoksessa.
Tämä rytmiasia onkin mielenkiintoinen. Taitaa olla niin, että yhdellekään lapselle ei tarkasta rytmistä ole haittaa, mutta joillekin on isostikin rytmittömyydestä. Siksi kai sitä rytmiä suositellaan. Itse olisin ilman lasta ihan ilman rytmiä. Etenkin lomilla elin todella epäsäännöllisesti: saatoin mennä nukkumaan aamulla viideltä tai illalla kymmeneltä, ihan riippui fiiliksestä ja tekemisestä. Samoin saatoin herätä miten sattuu, mutta yleensä en kovin aikaisin. Lapsen myötä tämä muuttui.
Ihan vauvan kanssa mentiin vauvantahtisesti, mutta melko pian totuttauduttiin tiettyyn rytmiin,jos ei nyt minuutin niin ainakin tunnin tarkkuudella. Helpotti elämää, mutta ei nyt ihan joustamattomia oltu. Esim. juuri lomareissuilla on lapsikin saanut valvoa jos valvotuttaa, mutta yleensä kyllä aktiivisten päivien jälkeen on nukahtanut 20-21 välillä ja herää aamulla 7-9 välillä. Onneksi ei häiriinny äänistä kerran nukahdettuaan, vaan me aikuiset on voitu puuhailla omiamme aika myöhäänkin.
Nukkumaanmenoajasta pidämme kiinni jo siksikin, että saisimme itsekin iltaisin hetken kahdenkeskistä aikaa. Tunnin sisään edelleen pidämme rytmistä kiinni, lapsi on nyt 3. Saa nähdä kuinka pitkään tämä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, jos jonkun ihmisen tavat ärsyttää, niin älkää nyt vtussa olko niiden kanssa missään tekemisissä. Ei tartte sitten itkeä että miksi miksi sitä ja tätä. Olkaa hyvät ilmaisesta neuvosta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin on niin erilaisia. Meidän lapset on sellaisia (3kpl), että niille täytyy asettaa selkeät ja tarkat rajat, muuten ei homma toimi, kaikkia kiukuttaa ja homma on kaaosta. Meillä kyllä syödään muutakin aamupalaa kuin puuroa :) Mutta jos esimerkiksi aamupalaksi on sitä puuroa, sitä on sitten kaikille kolmelle, eikä jokainen ala mankumaan jotain itselleen mieluisaa ja hääräämään keittiössä, vaan se on se puuro ja se on kelvattava. Nukkumaan ei joka päivä mennä minuutilleen samaan aikaan, mutta suunnilleen samaan aikaan kuitenkin, ja samat rutiinit joka ilta, että lapset tietävät miten toimia. Eli tiettyyn kellonaikaan iltapala, sitten hampaiden pesu ja nukkumaan. Nämä lapset tarvitsevat rytmiä ja toistuvuutta.
Se on itseään ruokkiva kehä. Kun ollaan itse ihan järkähtämättömiä niin lapset oppii haastamaan. Kun se on ainoa keino saada sitä huomiota.
Ethän sinä voi tietää mikä toisilla toimii ja mikä ei. Emme me ole ruoska ja kello kädessä marssittamassa lapsia. Näille lapsille nyt vaan sattuu toimimaan sellainen selkeät rajat -kasvatustyyli. Meillä sujuu asiat paljon mukavammin ja vähemmällä kiukulla, kun lapset tietävät miten tulee toimia.
Oletko kokeillut että et tee kaikesta natsisotaa?
En ole tuo edellinen mutta olen ihan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Meillä ei juurikaan sodita. Eikä natseilla. Meillä mennään rytmin mukaan ainoastaan siksi, että se on kaikkein helpoin ja leppoisin tapa jota noudattamalla sotia ei synny. Ei sitä noudateta siis siksi että on joku itseisarvo tehdä kaikki aina samaan aikaan vaan siksi että juuri näin toimimalla saa paljon enemmän rentoa olemista päivään. Minä en väännä ja vänkää ja höslää koko ajan jotain, minä hoidan asiat siten kuin on pienimmän riesan tie ja lopun aikaa haistelen kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Ei tässä varmaan ole mitään oikeaa tapaa toimia, meillä lapsilla on jo pienenä ollut vapaa päivinä ihan normaali lounasaika klo 13, eli periaatteessa ei olis ollu meidän perheelle mikään ongelma. Oletan, että tuonne oli pitkä matka autolla, eli olisivat joutuneet heräämään aikaisemmin ja syömään aamupalan aikaisemmin. Ratkaisu on evästä autoon, banaani ja karjalanpiirakka vaikka. Tunti lounaan odottelua ei tunnu missään.jos ollaan lähdetty kotoa klo 7 ja lounas on tiedossa klo 12, niin ainakin pienemmät tuossa välissä tarttee jotain. Mutta ei meillä mennä niin kaavan mukaan, että sen on sit oltava se lämmin lounas just tasan klo 11 (kun sellainen on kuitenkin tulossa parin tunnin sisällä), vaan tuollaisena päivänä se voi olla välipala ja lounas sitten suunnilleen sen välipalan aikaan.
Mitä te sitten teitte kun muut söi lounasta ja te olitte jo vetäneet ABC: llä buffetin tasan klo 11.00? Katoitte vieressä kun muut söi? Miten lapset selvisivät jatko-ohjelmasta kun päivällinen ei varmaan ollu tasan klo 16.00? Kävitte taas ABC:llä syöttämässä lapset?
Kyllä noista aikataulumuutoksista mun vaatimattoman 17 v. Kokemuksen mukaan menee raiteiltaan pikemminkin ne lapset joiden on saatava kaikki just eikä melkeen tiettyyn kellonaikaan ja tietyssä järjestyksessä. Mutta en kyllä tunne tällaisia kuin pari perhettä. Yleensä meillä ei lapset kilju ja itke siitä jos ei ruoka ole pöydässä just, vaan selviytyvät ihan ravintoloissakin, joissa joskus voi joutua vähän odottamaan sitä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Ylimääräiset unet. Te ette kuulu tähän porukkaan mistä on nyt puhe. Natsiperheissä ei oteta ylimääräisiä unia. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna.
Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset.
Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota.
Erikoinen näkemys.
Siis jos lapseni on tottunut syömään aamiaisen yhdeksältä, eikä vielä kymmeneltäkään ole syönyt, hänen kiukuttelunsa johtuu siitä, että minä olen ärsyyntynyt, eikä siitä että lapsella on nälkä.
Tai jos lapsi on tottunut menenemään nukkumaan yhdeksältä ja valvoo vielä kymmeneltä, hän itkee huomiota eikä väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna.
Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset.
Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota.
Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?
Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.
Sinä missaat pointin.
a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa
Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti.
Sen ajan lääkäriin saa todennäköisesti vasta 1-2 tunnin kuluttua,joten ehtii varsin hyvinkäymään ensin syömässä. Ambulanssikyyti ensiapuun on vähän eri juttu, mutta silloin lapsi ei saisikaan syödä, koska leikkaus on todennäköinen.
Toiseksi kukaan järkevä äiti ei sovi leikkipuiston jälkeen lounasta klo 13, jos omat lapset on syöneet aamupalan klo 8. Fiksu äiti käy lastensa kanssa syömässä ennen sitä kaverilounasta, koska aika moni leikkipuistoilija menee nukkumaan lounaan jälkeen ja valvottuaan esim. klo 7 - 13 on ainakin meidän 2v ihan valmis nukkumaan, vaikka miten maanittelisi pysymään hereillä nälkäisenä. Omena klo 11.30 eli normaaliin lounasaikaan ei pidä nälkää loitolla.
Mutta jokainen tavallaan. Anna sinä lastesi viettää nälkäinen ja vähäuninen lapsuus, se muistaakseni korreloi myöhemmän koulumenestyksen kanssa ikävällä tavalla. Lisäksi opetat lapsesi siihen, että pitää syödä itsensä ähkyyn asti, koska ei ikinä tiedä, koska saa seuraavan kerran ruokaa.
Aah. Minä sovin aikoinani vaikka kuinka monta kertaa. Ja kun on lapsilla sairauskuluvakuutukset pääsee lääkäriin heti.
Ja ihan tiedoksi vaan että meidän porukan (lapset pääsi just ysiltä) se minuuttiäidin lapsi vetää koulussa 5 - 6 linjaa ja kärsii syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Omani pääsi just Ressun IB-linjalle.
Sinullapa jännittävä vakuutus on lapsille hankittuna, jos siihen kuuluu välitön lääkäriaika. Vakuutuksella ei normaalisti pääse lääkäriin heti! Vakuutuksesta korvataan lääkärikulut, mutta ainakaan Helsingissä ei ole mitään mahdollisuutta tavallisena arkipäivänä päästä lapsen kanssa yksityisellekään lääkärille samantien.
Oletin, että ketjussa keskustellaan pienistä lapsista eikä lukiolaisista, mutta nähtävästi kaltaisesi äidit paapovat vielä lukioikäisiä leikkipuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Ylimääräiset unet. Te ette kuulu tähän porukkaan mistä on nyt puhe. Natsiperheissä ei oteta ylimääräisiä unia. Koskaan.
Natsiäitien lapset nukahtavat autossa lupaa kysymättä etenkin päiväuniaikaan. Niiden aikatauluttomien lapset eivät uskalla nukahtaa, koska eivät tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiikö nukkumaan vai pitääkö ryhtyä taas riekkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Ylimääräiset unet. Te ette kuulu tähän porukkaan mistä on nyt puhe. Natsiperheissä ei oteta ylimääräisiä unia. Koskaan.
Natsiäitien lapset nukahtavat autossa lupaa kysymättä etenkin päiväuniaikaan. Niiden aikatauluttomien lapset eivät uskalla nukahtaa, koska eivät tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ehtiikö nukkumaan vai pitääkö ryhtyä taas riekkumaan.
Päiväuniaikana ei nukuta ylimääräisiä unia kun sillon nukutaan päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tämmöiset 20.00 nukkumaan lapset..myös lomilla näin..toki joskus saattaa venähtää mutta viim.21.00 ovat unessa..en mä edes lähde mihinkään kimppamökkiin tai paikkoihin jossa lasten aikainen nukahtaminen/herääminen on ongelma.
Kuopukselle on päiväunet n.13-15 tärkeät ja silloin jos jotain tapahtuu ei mielellään mennä,tai muut menee mutta joku jää kuopuksen kanssa kotiin..ei oo kellään kivaa jos väsynyt 2-vee riehuu ja huutaa vaikka jossain ravintolassa.Lapset olivat tuossa yhden viikonlopun äidilläni ja hän sanoi että minäpä valvotan lapset myöhään niin saadaan sit aamulla nukkua..ja sain sit kuulla kuinka väsyttää kun vaikka kuinka valvotti niin porukka oli 7.00 pystyssä ja kaiken päälle isommatkin kiukkusi päivän väsyneenä.Kyllä me keretään sen 7-20 välillä touhuta ihan tarpeeksi,ei oo tarvetta valvoa pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsi haluaa mennä nukkumaan kasilta niin onko sitten pakko vaan määrätä valvomaan, ettei joku perhetuttu loukkaannu?
,,,,
Ei tietenkään ja lapsellinen reaktio kokkoa puuhaavalta vaarilta loukkaantua ettei 3-vuotias jaksa valvoa klo 23:een. Ei meilläkään 3-vuotiaat jaksanu.
Mutta yhteismökkeilyssä muiden illan ei tarvitse loppua ja mennä sen 3-vuotiaan äidin pillin mukaan, mutta tää ei ollutkaan sulla ongelma vissiin. Ja fiksu porukka tietty ottaa vähän huomioon sen että lapset nukkuu.
Kysyt (yllä) ihan tosissasi, että koko poppoon pitäisi mennä nukkumaan kello 20, kun teidän pikku Iina-Petteri 2 v, menee nukkumaan? Ole hyvä äläkä pilaa muiden juhannusta: jää mökiltä pois ja anna muiden juhlia.
En huomannut sellaista kysyneeni, enkä todellakaan ole sitä mieltä. Luetunymmärtämisessä on nyt vikaa tai sitten vahingossa lainasit väärää viestiä.
Mulla lapsi menee hoitoon juhannukseks kun aijon todellakin valvoa ja soittaa musiikkia lujaa, niin jää muidenkin meidän juhannukseen osallistuvien lapset, joten en todellakaan jää mökiltäni pois, jäisi vierailtakin juhannus väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna.
Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset.
Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota.
Ymmärsinkö oikein, että pidät nälkäisten ja väsyneiden lasten riehumista jotenkin tavoiteltavana asiantilana? Koska jos hauaa varmistaa, että lasten perustarpeet on tyydytetty, niin on jotenkin kireä?
Toisaalta minä olen ihan mielelläni se äiti, jonka lapset eivät kiukuttele leikkipuistossa nälkäänsä tai karju väsymystään vaan leikkivät kaikessa rauhassa. Siellä kun näkee ihan tarpeeksi näitä lapsia, joiden vanhemmilla on hyvin korkea sietokyky lastensa riehumiselle. Jopa niin korkea, että heitä ei lainkaan kiinnosta se, leikkivätkö lapset vai ainoastaan purkavat pahaa oloaan. Mutta sehän on siis hyvän ja joustavan vanhemman merkki, ettei turhaan ruoki lastaan ennen puistoilua.
Sinä missaat pointin.
a) ei se minuuttiaikataulu ole ainoa tai ainakaan paras tapa huolehtia lapsista ja b) monilla minuuttilapsilla on olematon stressinsietokyky juurikin sen takia, että he selviävät maailmassa vain ja ainoastaan sen rutiinikehikon avulla - heti pienikin viive tai ero ja riehunta alkaa
Sinä ymmärsit pointtini oikein. Siellä leikkipuistossakin voi sattua jokin pieni lääkärissäkäyntiä vaativa tapaturma, joten meneekö minuuttiäidit muka ensin lapsen kanssa kotiin syömään lounasta ja vasta sen jälkeen lähtevät lääkäriin? Tuskin. Tai voi olla tarkoitus, että normaalisti noin klo 12 syötävän lounaan sijasta tänään mennäänkin leikkipuistosta suoraan klo 13:ksi ystäväperheen luokse lounaalle, niin käykö minuuttiäiti kuitenkin tarjoamassa lapselleen klo 12 lounaan kotona? Saattaa käydäkin, mutta joustavampi äiti varaa lapselle mukaan esim omenan ja antaa lapselle tämän esim klo 11:30 ja lapsi jaksaa oikein hyvin odottaa lounasta klo 13:een asti.
Sen ajan lääkäriin saa todennäköisesti vasta 1-2 tunnin kuluttua,joten ehtii varsin hyvinkäymään ensin syömässä. Ambulanssikyyti ensiapuun on vähän eri juttu, mutta silloin lapsi ei saisikaan syödä, koska leikkaus on todennäköinen.
Toiseksi kukaan järkevä äiti ei sovi leikkipuiston jälkeen lounasta klo 13, jos omat lapset on syöneet aamupalan klo 8. Fiksu äiti käy lastensa kanssa syömässä ennen sitä kaverilounasta, koska aika moni leikkipuistoilija menee nukkumaan lounaan jälkeen ja valvottuaan esim. klo 7 - 13 on ainakin meidän 2v ihan valmis nukkumaan, vaikka miten maanittelisi pysymään hereillä nälkäisenä. Omena klo 11.30 eli normaaliin lounasaikaan ei pidä nälkää loitolla.
Mutta jokainen tavallaan. Anna sinä lastesi viettää nälkäinen ja vähäuninen lapsuus, se muistaakseni korreloi myöhemmän koulumenestyksen kanssa ikävällä tavalla. Lisäksi opetat lapsesi siihen, että pitää syödä itsensä ähkyyn asti, koska ei ikinä tiedä, koska saa seuraavan kerran ruokaa.
Aah. Minä sovin aikoinani vaikka kuinka monta kertaa. Ja kun on lapsilla sairauskuluvakuutukset pääsee lääkäriin heti.
Ja ihan tiedoksi vaan että meidän porukan (lapset pääsi just ysiltä) se minuuttiäidin lapsi vetää koulussa 5 - 6 linjaa ja kärsii syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Omani pääsi just Ressun IB-linjalle.
Sinullapa jännittävä vakuutus on lapsille hankittuna, jos siihen kuuluu välitön lääkäriaika. Vakuutuksella ei normaalisti pääse lääkäriin heti! Vakuutuksesta korvataan lääkärikulut, mutta ainakaan Helsingissä ei ole mitään mahdollisuutta tavallisena arkipäivänä päästä lapsen kanssa yksityisellekään lääkärille samantien.
Oletin, että ketjussa keskustellaan pienistä lapsista eikä lukiolaisista, mutta nähtävästi kaltaisesi äidit paapovat vielä lukioikäisiä leikkipuistossa.
Ainakin Kielotien Mehiläiseen pääsee yleis- ja lastenlääkäreille myös ilman ajanvarausta. Vantaalla siis tämä. Helsingistä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys olla pitää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tiedoksi vaan että koulussakin tulee tilanteita, joissa nuo mamman säännöt ei enää päde. Mun kuopus oli viime kuussa yökoulussa, jossa ruoka tilattiin kello 20 hampurilaisbaarista, siellä oli ohjelmaa kello 22 asti ja aamiainen oli retkieväs. Samaten he järjestivät discon joka kesti 21 asti ja sittem vielä siivosivat.
Jääkö nämä rytmitetyt lapset sitten pois kaikista näistä? Leirikouluista ja muista myös?
Minä tunnen äidin, jonka mielestä luokka ei olisi saanut lähteä leirikouluun kutosella. Tai sitten se pitää olla paikassa, johon hän voi lähteä mukaan nukkumaan lapsen huoneessa. Koska lapsi "ei osaa nukkua ilman äitiä". Samainen äiti oli ysillä sitä mieltä, että koska lapselle oli siihen asti opetettu englantia amerikkalaisella aksentilla, luokka ei voi tehdä leirikoulumatkaa Englantiin, koska "se erilainen aksentti sotkee lasta liikaa". Ja tämä siis äiti, joka yritti saada jopa koko koulun perinteet muutettua heidän rytmiensä ja käsitystensä mukaan. Enkä edes ollut luokkakaverin äiti, vaan tää äiti selosti nää käsityksensä minulle itse ja vielä niin, että minun olisi pitänyt yhtyä vuolaisiin haukkumisiin, kun muut oli niin tyhmiä.
Itse olin tilanteessa, että kolme taaperoa kannettiin nukkuvina autosta kotiin. Kannoin yhtä. Oletin, että lapset kannetaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ei. Kun SYSTEEMI ja järjestys oli, että iltapuuro syödään (ja lautanen tyhjäksi!) klo 21, piste. Jokainen lapsi herätettiin ja pakkosyötettiin kaurapuurolla. Lapset itki väsymystään.
Kävi lapsia sääliksi.
Ei ne nälkään olisi kuolleet, jos en olisi kannettu nukkumaan. Näin meillä tehdään ja tehtiin. Jos se saamarin puuro on pakollinen, äiskä olisi voinut ottaa sen kyläpaikkaan mukana ja pakkosyöttää klo 20.
ei ole todellista
Minä olen ollut mukana mieheni puolen sukutapaamisessa, joka oli ajoitettu alkavaksi klo 11 lounaalla eräässä ravintolassa. Ravintola siis aukesi tuolloin klo 11. Eräs naissukulainen oli laittanut miehensä kysymään ravintolasta, josko meidän porukka pääsisi sinne jo klo 10.30 viimeistään, koska heidän lapsensa 'rytmi' menee muuten sekaisin. Jos ruokailu alkaisi vasta klo 11, eivät he ehtisi syödä ennen pakollisia päiväunia. Olisin halunnut nähdä sen ravintolatyöntekijän ilmeen - että yhden lapsen takia ravintolan ovet olisi pitänyt aukaista normaalia aiemmin - ja liekö koko lounas edes valmiina vielä tuossa vaiheessa... Ravintola ei suostunut, aloitimme ruokailun klo 11 ja koko ajan tämä perhe valitti tästä rytmin sekaisin menosta.
Meillä oli sama tilanne, sukutapaaminen alkoi klo 12 ja ohjelmassa oli ensin lounas. Kaukaa viisaina kävimme syömässä klo 11, koska osasin ennakoida, mitä oli tulossa. Aivan oikein, syömään päästiin klo 13, jolloin suurin osa lapsista kitisi,kiukkusi ja riehui nälkäisinä. Siis juuri ne lapset, jotka oli kasvatettu ilman aikatauluja ja rutiineja, koska se on vanhemmille niin paljon helmpompaa. Meidän natsimeiningillä hengissäpidetyt lapsemme olivat ihan rauhallisia, koska heillä ei ollut nälkä eikä vilu ja autossa matkalla juhlapaikalle oli ennättänyt ottamaan ylimääräiset unet. Toki tästä kaikesta saimme haukut, koska emme olleet kertoneet muille, että kannattaa käydä syömässä matkalla.
Ei tässä varmaan ole mitään oikeaa tapaa toimia, meillä lapsilla on jo pienenä ollut vapaa päivinä ihan normaali lounasaika klo 13, eli periaatteessa ei olis ollu meidän perheelle mikään ongelma. Oletan, että tuonne oli pitkä matka autolla, eli olisivat joutuneet heräämään aikaisemmin ja syömään aamupalan aikaisemmin. Ratkaisu on evästä autoon, banaani ja karjalanpiirakka vaikka. Tunti lounaan odottelua ei tunnu missään.jos ollaan lähdetty kotoa klo 7 ja lounas on tiedossa klo 12, niin ainakin pienemmät tuossa välissä tarttee jotain. Mutta ei meillä mennä niin kaavan mukaan, että sen on sit oltava se lämmin lounas just tasan klo 11 (kun sellainen on kuitenkin tulossa parin tunnin sisällä), vaan tuollaisena päivänä se voi olla välipala ja lounas sitten suunnilleen sen välipalan aikaan.
Mitä te sitten teitte kun muut söi lounasta ja te olitte jo vetäneet ABC: llä buffetin tasan klo 11.00? Katoitte vieressä kun muut söi? Miten lapset selvisivät jatko-ohjelmasta kun päivällinen ei varmaan ollu tasan klo 16.00? Kävitte taas ABC:llä syöttämässä lapset?
Kyllä noista aikataulumuutoksista mun vaatimattoman 17 v. Kokemuksen mukaan menee raiteiltaan pikemminkin ne lapset joiden on saatava kaikki just eikä melkeen tiettyyn kellonaikaan ja tietyssä järjestyksessä. Mutta en kyllä tunne tällaisia kuin pari perhettä. Yleensä meillä ei lapset kilju ja itke siitä jos ei ruoka ole pöydässä just, vaan selviytyvät ihan ravintoloissakin, joissa joskus voi joutua vähän odottamaan sitä ruokaa.
Aamupala klo 7,lounas klo 11(missä kerroin, että se oli ABC:n buffet??? - ei nimittäin ollut, se oli pieni italialaistyyppinen ravintola) ja välipala-aikaan eli klo 13 jälkeen lapset söivät hyvillä mielin herkkuja. Siis asioita, joita ei ainakaan meillä ole arkena ruokapöydässä tyyliin parsa ja katkaravut.
En ymmärrä vanhempia, jotka ehdoin tahdoin kiusaavat lapsiaan "joustavilla aikatauluilla", joissa se ainoa joustaja on lapsi. Mieluummin minä ennakoin ja mahdollistan kaikille hyvän olon kuin laitan lapsen joustamaan uudestaan ja uudestaan vain siksi, että itse en ajattele kuin itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä rytmiasia onkin mielenkiintoinen. Taitaa olla niin, että yhdellekään lapselle ei tarkasta rytmistä ole haittaa, mutta joillekin on isostikin rytmittömyydestä. Siksi kai sitä rytmiä suositellaan. Itse olisin ilman lasta ihan ilman rytmiä. Etenkin lomilla elin todella epäsäännöllisesti: saatoin mennä nukkumaan aamulla viideltä tai illalla kymmeneltä, ihan riippui fiiliksestä ja tekemisestä. Samoin saatoin herätä miten sattuu, mutta yleensä en kovin aikaisin. Lapsen myötä tämä muuttui.
Ihan vauvan kanssa mentiin vauvantahtisesti, mutta melko pian totuttauduttiin tiettyyn rytmiin,jos ei nyt minuutin niin ainakin tunnin tarkkuudella. Helpotti elämää, mutta ei nyt ihan joustamattomia oltu. Esim. juuri lomareissuilla on lapsikin saanut valvoa jos valvotuttaa, mutta yleensä kyllä aktiivisten päivien jälkeen on nukahtanut 20-21 välillä ja herää aamulla 7-9 välillä. Onneksi ei häiriinny äänistä kerran nukahdettuaan, vaan me aikuiset on voitu puuhailla omiamme aika myöhäänkin.
Nukkumaanmenoajasta pidämme kiinni jo siksikin, että saisimme itsekin iltaisin hetken kahdenkeskistä aikaa. Tunnin sisään edelleen pidämme rytmistä kiinni, lapsi on nyt 3. Saa nähdä kuinka pitkään tämä onnistuu.
No mutta ystäväiseni, tuosta tässä koko ketjussa oli kysymys: teillä otetaan rennommin esim. lomalla. Lapsi saa valvoa, tai saa simahtaa vaikka normaalia aikaisemmin.
Ap:han puhui tällaisista joilla ei koskaan muuteta rutiineja, ei lomilla ei juhlissa, mikään tilanne ei ole poikkeus.
Väitän että useimmissa tavallisissa lapsiperheissä päivässä on selkeä runko, joka rytmittyy nukkumisen ja aterioiden väliin. Meilläkin oli. Mutta se ei ollu niin justiinsa. Jos oli vaikka ihana kesäpäivä, saatettiin lähteä rannalle ja ottaa evästä mukaan, jotta pystyttiin olemaan siellä pidempään ja syödä pienempi lounas myöhemmin. Tai jos uni tuli kotimatkalla, niin sovellettiin ruokien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkähtämätön vuorokausirytmi on tavallista perheissä, joissa vanhemmilla on matala sietokyky lasten riehumiselle ja kiukuttelulle. Eikä tuossa ole mitään vikaa tai väärää, me ihmiset olemme erilaisia. Näissä perheissä vanhempien kärsivällisyys joutuu vähiten koetukselle silloin, kun kaikki tapahtuu tismalleen samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos vuorokausirytmissä on syystä tai toisesta poikkeamia, vanhemmat ärsyyntyvät ja lapset huomaavat vanhempiensa kireyden. Ja vanhempien kireys taas johtaa lasten lisääntyneeseen huomionhakuisuuteen, joka usein ilmenee lasten riehumisena tai kiukutteluna.
Tällaisten perheiden on vaikea viettää aikaansa muiden kanssa, jos muut eivät ole valmiita joustamaan omista mieltymyksistään. Usein he kuitenkin ovat, koska riehuvat tai kiukuttelevat lapset sekä heidän kiukkuiset vanhempansa eivät ole mukavaa seuraa kenellekään. Vähintäänkin ateriat pyritään järjestämään lasten vuorokausirytmin mukaan. Kun tällaisen perheen sukuun tulee lisää lapsia, on näiden lasten joko omaksuttava sama vuorokausirytmi tai sitten oltava vuorokausirytmiltään niin joustavia, että yhdessäoleminen tämän tiukan vuorokausirytmin perheen kanssa on yleensä edes mahdollista. Jos on tapana viettää yhteisiä jouluja, juhannuksia tai mitä tahansa muita vastaavia, aikataulut menevät tämän yhden perheen tarpeiden mukaan ja muut joko sopeutuvat tai jäävät pois yhteisistä jutuista. Kahden järkähtämätöntä vuorokausirytmiä noudattavan perheen yhdessäolo on käytännössä mahdotonta, jos nämä vuorokausirytmit ovat erilaiset.
Veljeni perhe on tällainen järkähtämätön ja omat lapseni ovat pienestä pitäen joutuneet mukautumaan siihen, että nukkumaan pääseekin myöhemmin, päiväunet jäävät välillä välistä, joulupukki tulee juuri silloin, kun lapsillani normaalisti arjessa olisi ruoka-aika jne. Onneksi olen itse melko joustava ja kärsivällinen enkä ärsyynny lyhyellä varoitusajallakaan tapahtuvista aikataulumuutoksista. Tämän vuoksi lapsenikin pystyvät mukautumaan arjesta poikkeavaan päivärytmiin ilman, että alkavat käyttäytyä kuin pienet apinat saadakseen huomiota.
Erikoinen näkemys.
Siis jos lapseni on tottunut syömään aamiaisen yhdeksältä, eikä vielä kymmeneltäkään ole syönyt, hänen kiukuttelunsa johtuu siitä, että minä olen ärsyyntynyt, eikä siitä että lapsella on nälkä.
Tai jos lapsi on tottunut menenemään nukkumaan yhdeksältä ja valvoo vielä kymmeneltä, hän itkee huomiota eikä väsymystä.
Lapsesi on tottunut syömään aamiaisen klo 9. Kello on 8:30, olette tuttavaperheenne mökillä, isäntäväki on valvonut pitkään eikä osoita vielä mitään heräämisen merkkejä. Sinua alkaa ärsyttää, koska lapsesi pitäisi saada puolen tunnin päästä aamiainen. Kello on 8:45, isäntäväki kuorsaa edelleen viereisessä huoneessa ja lapsesikin alkaa käyttäytyä levottomasti, koska huomaa sinun kireytesi ja hermostumisesi. Ei siis ole vielä edes lapsesi aamiaisaika, mutta teillä on jo aamu pilalla, koska on oletettavaa, että aamiainen ei ole vielä klo 9. Se voi olla 9:30 eli puoli tuntia normaalista myöhässä, mutta sinä olet silloin ollut ärsyyntynyt jo tunnin ja lapsi kiukutellut 45 minuuttia. Kun toinen vaihtoehto olisi ollut, että klo 8:30 olisitte hipsineet hiljaa mökistä pihalle, käyneet katselemassa mökin ympäristössä olevia lasta kiinnostavia juttuja, kurkistaneet välillä, joko isäntäväki on hereillä ja kun huomaatte, että nyt ollaan aamiaista laittamassa, palanneet mökkiin sisälle klo 9:30 ja syöneet aamiaisen. Ilman kiukutteluja ja ärsyyntymistä.
Alue: Aihe vapaa
Aina voi yrittää. 😀 Mikä estäisi tuota äitiä menemästä sinne ravintolan nurkille jo klo 10.30 ja aloittamasta lapsen ruokkimista joillain omilla alkupaloilla. Ei tarvitse sitä lasta houkutella sitten siellä ravintolassa syömään. Syö tai on syömättä.