Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän alko-ongelma, v**uttaa
21.06.2017 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa viitisen vuotta. Välillä olimme avoliitossakin mutta hommasin tänä keväänä oman asunnon erinäisten ongelmien takia.
Yksi suurimmista ongelmista on miehen alkoholi-ongelma. Mies näkee kaiken alkon läpi, ja lähes kaikissa asioissa elämä on mielessä alkoholi. Alkon käyttö myös rajoittaa tekemisiämme. Esim. perjantai-illoille ei voi suunnitella mitään, kun ne on pyhitetty miehen kaatokänni-illoiksi. Juo itsensä humalaan useamman kerran viikossa. Yhteensä alkoa kuluu viikossa 30-40 annosta eli suurkulutuksen rajat ylittyy niin että paukkuu.
Mutta! Miehellä ei omasta mielestään ole ongelmaa. Ei minkäänlaista. Muilla on, jos eivät kestä hänen pientä rentoutumistaan.
Uuden vuoden aikaan hermostui, kun yksi neljästä lapsesta sanoi hänen kysellessään, että kyllä, hänelle on aiheutunut lapsuudessa pahaa mieltä ja turvattomuutta isän juomisesta. Lapsista kolme ovat jo aikuisia, nuorin asuu vielä kotona, osin äidillä, osin isällä.
Nyt olemme miehen kanssa riidoissa juurikin alkon käytön takia ja olen uhannut lopettaa seurustelun. Tänään mieheltä tuli viesti jossa kehuskeli ettei ole tänään ottanut mitään eikä aikaan ottaa. Wau, yksi ilta kesälomalla selvinpäin...
Onko minulla tosiaan muuta mahdollisuutta kuin erota? Voiko mies onnistua vähentämään alkoholin käyttöä kun kerran itsellään se käsitys ja asenne että ei käytä sitä liikaa?
Kellään kokemuksia siitä että mies olisi oikeasti vähentänyt? Tai vaimo?
Kommentit (75)
Kannattaa hommata se oma asunto ja jatkaa seurustelua erillään asuen.Anna miehen ryypätä rauhassa ja
sano suoraan miksi teit tämän ratkaisun- rakastat mutta et jaksa katsella juopottelua. Ehkä hän herää
huomaamaan tilansa, sinä et voi mitenkään vaikuttaa siihen. Elä sinä omaa elämääsi omien arvojesi
mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaminen on mahdollista, mutta ensin täytyy tajuta, että on ongelma. Omalla vanhemmalla meni melkein 20 vuotta ongelman hyväksymiseen, sen tajuamiseen että on pakko lopettaa kokonaan, ja raitistumiseen. Nyt on ollut melkein 10 vuotta raittiina. Kukaan muu ei voi parantaa toista hänen puolestaan, voit toki yrittää saada ymmärtämään, että ongelma on, mutta hän ei ole välttämättä valmis asiaa hyväksymään.
Niin siis istun tälläkin hetkellä omassa asunnossani, lähdin jo monta kuukautta sitten.
Miehellä on kuitenkin tolkku juomisesta, on juonut samaan tyyliin varmaan 15-20 vuotta mutta noita ryyppyreissuja ei ole eikä ehkä tulekaan, koska viihtyy kotona. Tarvii vaan lähes joka ilta sen 2-4 oluttölkillistä, kerran-pari viikossa enemmän. Ei ota krapularyyppyjä, ei jatka aamulla siitä mihin illalla jäi. Itse asiassa halveksii ja ihmettelee niitä, jotka jatkaa. Työkavereissaan on niitä, joilla jää ryyppy päälle, todella halveksii.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis istun tälläkin hetkellä omassa asunnossani, lähdin jo monta kuukautta sitten.
Miehellä on kuitenkin tolkku juomisesta, on juonut samaan tyyliin varmaan 15-20 vuotta mutta noita ryyppyreissuja ei ole eikä ehkä tulekaan, koska viihtyy kotona. Tarvii vaan lähes joka ilta sen 2-4 oluttölkillistä, kerran-pari viikossa enemmän. Ei ota krapularyyppyjä, ei jatka aamulla siitä mihin illalla jäi. Itse asiassa halveksii ja ihmettelee niitä, jotka jatkaa. Työkavereissaan on niitä, joilla jää ryyppy päälle, todella halveksii.
No onko se sitten alkoholisti, tai mikä on se ongelma? Mitä se haittaa jos noin vähän ottaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hommata se oma asunto ja jatkaa seurustelua erillään asuen.Anna miehen ryypätä rauhassa ja
sano suoraan miksi teit tämän ratkaisun- rakastat mutta et jaksa katsella juopottelua. Ehkä hän herää
huomaamaan tilansa, sinä et voi mitenkään vaikuttaa siihen. Elä sinä omaa elämääsi omien arvojesi
mukaan!
Minkälaiselta tuollainen "seurustelusuhde" tuntuu? Kumpikin elää omaa elämäänsä ja mies vetää tahollaan viinaa. Eikö olis vain selvempi (heh heh) jättää juoppo ja etsiä raitis mies?
Noi juopothan on maailman ihanimpia kumppaneita. Kaikki sopii, kaikki sujuu ja naista huomioidaan. Syynä on siihen se, että juoppo pohjustaa hyvillä teoillaan juomistaan. "Kun mä oon näin kiltti ja hyvä, niin saan mä vähän ottaa." Sitten kun/jos se elämän tärkein asia lähtee pois, niin alta voi paljastua melkoisen ikävä luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki alkoholistit oo just samanlaisia, toiset on ihan mukavia ja siedettäviä vaikka olisikin paha ongelma. Ei kaikki juopot hakkaa vaimoja ja lapsia. Tosin kaikki tuovat kärsimystä läheisilleen, valtavaa sellaista, vaikka käyttäytyisivät muuten hyvin. Aloittajan pohdinta on ihan normaalia.
Toi toisten juomisen ja putkien halvelsuminen on vain selittelyä itselle, et eihän mulla mene yhtään huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hommata se oma asunto ja jatkaa seurustelua erillään asuen.Anna miehen ryypätä rauhassa ja
sano suoraan miksi teit tämän ratkaisun- rakastat mutta et jaksa katsella juopottelua. Ehkä hän herää
huomaamaan tilansa, sinä et voi mitenkään vaikuttaa siihen. Elä sinä omaa elämääsi omien arvojesi
mukaan!
Minkälaiselta tuollainen "seurustelusuhde" tuntuu? Kumpikin elää omaa elämäänsä ja mies vetää tahollaan viinaa. Eikö olis vain selvempi (heh heh) jättää juoppo ja etsiä raitis mies?
Noi juopothan on maailman ihanimpia kumppaneita. Kaikki sopii, kaikki sujuu ja naista huomioidaan. Syynä on siihen se, että juoppo pohjustaa hyvillä teoillaan juomistaan. "Kun mä oon näin kiltti ja hyvä, niin saan mä vähän ottaa." Sitten kun/jos se elämän tärkein asia lähtee pois, niin alta voi paljastua melkoisen ikävä luonne.
Aijjaa. No voi että. Minä olen varmaan tavallista yksinkertaisempi. Kun minusta tuntuu että minua EI huomioida. Koska olut vie kaiken huomion. Se on se ykkönen, minä ikuinen kakkonen. Ei Tämä mies kyllä millään kiltteydellään pohjustele yhtään mitään. T. AP, ei tiedä mitä ajatella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ystäväni roikkui itselleen vahingollisessa suhteessa perustellen sitä juuri "se olisi niin täydellinen jos se vain..." sitä teki pahaa katsoa vierestä. Ei se ole täydellinen jos joku ratkaisevan iso asia hiertää. Tuolla tavalla rajaamalla ongelman erilliseksi kyseisestä ihmisestä huijaa itseään jotta voi säilyttää liian ihannoidun kuvan toisesta.
Itseä mietityttää tuo parisuhteen laatu jos jatkat suhteessa. Nimittäin ei ainoastaan se "ikuinen kakkonen", vaan myös se että jos olette jo keski-ikäisiä ei mene kauaa kun miesystäväsi (kenties pian ex-miehesi, ole avoin sillekin ajatukselle) pää pehmenee alkoholista. Juuri nämä omasta mielestään kohtuukäyttäjät ovat surullista katsottavaa. Yli 50 v se alkaa todella näkyä muistissa ja kommunikoinnissa, jopa persoonassa, jos on jatkuvasti kuluttanut alkoholia (vaikka ei aina edes humalahakuisesti).
Käännä katseesi ja huomiosi miehestä itseesi. Visualisoi haluamasi elämä, kirjoita ylös tarpeesi jotka haluat suhteessa tulevan huomioiduksi. Jos miehesi huomio on alkoholissa eikä sinussa, ei mene samaan lankaan. Nyt katse sinuun! Jotta voit vaatia myös miestäsi näkemään sinut.
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa on toivoa silloin kun toinen myöntää ongelmansa. Edes käyttömäärät eivät ratkaise alkoholismin rajaa, vaan juuri se, että mikä on elämässä tärkeintä. Siispä sinun täytyy saada oma itsesi näkyviin ja kuuluviin tuossa suhteessa!
Itsekunnioitusta, sisko!
Siskolla tarkoitan sitä että woman, your not alone! Eti itelles vertaistukea mahd pian vaikean päätöksen ja oikeiden ratkaisujen tekoon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti dementoituu usein aika nuorena. Kotihoidossa noita alkaa olla, liikuntakyky huono, ripulit päivittäin pitkin sänkyä ja lattioita kun ei osaa vaippaa käyttää. Ajatelkaapa tätäkin te jotka ette
osaa lähteä ajoissa tuollaisesta suhteesta. Joudutte omaishoitajaksi juopolle jolle pullo aina vaimoa ja
perhettä tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hommata se oma asunto ja jatkaa seurustelua erillään asuen.Anna miehen ryypätä rauhassa ja
sano suoraan miksi teit tämän ratkaisun- rakastat mutta et jaksa katsella juopottelua. Ehkä hän herää
huomaamaan tilansa, sinä et voi mitenkään vaikuttaa siihen. Elä sinä omaa elämääsi omien arvojesi
mukaan!
Minkälaiselta tuollainen "seurustelusuhde" tuntuu? Kumpikin elää omaa elämäänsä ja mies vetää tahollaan viinaa. Eikö olis vain selvempi (heh heh) jättää juoppo ja etsiä raitis mies?
Noi juopothan on maailman ihanimpia kumppaneita. Kaikki sopii, kaikki sujuu ja naista huomioidaan. Syynä on siihen se, että juoppo pohjustaa hyvillä teoillaan juomistaan. "Kun mä oon näin kiltti ja hyvä, niin saan mä vähän ottaa." Sitten kun/jos se elämän tärkein asia lähtee pois, niin alta voi paljastua melkoisen ikävä luonne.
Aijjaa. No voi että. Minä olen varmaan tavallista yksinkertaisempi. Kun minusta tuntuu että minua EI huomioida. Koska olut vie kaiken huomion. Se on se ykkönen, minä ikuinen kakkonen. Ei Tämä mies kyllä millään kiltteydellään pohjustele yhtään mitään. T. AP, ei tiedä mitä ajatella
No tuolla aikaisemminhan sä sanoit, että "mies olisi täydellinen, jos ei tuota alkoholiongelmaa olisi". Vaan jos yhtälöstä otetaan se alkoholismi pois, niin tilalle tulee jotain muuta. Mahdollisesti ilkeä ja itsekäs ihminen, kun on otettu se elämän rakkaus pois. Tuskin huomioi sua yhtään sen paremmin.
Aika moni alkoholiriippuvuudesta irti räpistellyt hommaa tilalle toisen riippuvuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis istun tälläkin hetkellä omassa asunnossani, lähdin jo monta kuukautta sitten.
Miehellä on kuitenkin tolkku juomisesta, on juonut samaan tyyliin varmaan 15-20 vuotta mutta noita ryyppyreissuja ei ole eikä ehkä tulekaan, koska viihtyy kotona. Tarvii vaan lähes joka ilta sen 2-4 oluttölkillistä, kerran-pari viikossa enemmän. Ei ota krapularyyppyjä, ei jatka aamulla siitä mihin illalla jäi. Itse asiassa halveksii ja ihmettelee niitä, jotka jatkaa. Työkavereissaan on niitä, joilla jää ryyppy päälle, todella halveksii.
Miksi vähättelet ongelmaa? Jos miehen aikuiset lapset kertovat kärsineensä isänsä alkoholin käytön takia, avioerokin tullut varmasti siitä syystä, sinä lähdit jo pois yhteisestä kodista, ja silti selität että miehellä on tolkku juomisesta!?! Aika moni ihminen ei tunnista alkoholismia, eivät läheiset eikä alkoholisti itse, eikä ainakaan tunnusta. Alkoholisti uskottelee itselleen mielenterveyden säilyttääkseen pystyvänsä lopettamaan juomisen milloin tahansa.
Alkoholisti häpeää ja halveksii itseään juomisen takia, ja halveksimalla muita yritetään saada kohotettua omaa itsetuntoa. Ilman hoitoa alkoholismi etenee vääjäämättä, eteen tulee ne krapularyypyt, sitten aika jolloin ensimmäiset krapularyypyt eivät pysy sisällä, mutta niitä on pakko saada että pääsee edes jaloilleen.
Alkoholismi on laaja-alainen sairaus, jolla on paljon fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia, sekä sairastuneeseen itseensä ja myös läheisiin. Se on salakavala sairaus joka hiipii pikkuhiljaa, ja siinä vaiheessa kun se alkaa näkymään ja häiritsemään, se on saanut saanut käyttäjästään jo tiukan otteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisyys, että mies noista määristä vähentäisi "normaalikäyttäjäksi" on marginaalisen pieni.
Juon itse suunnilleen enemmän kuin hän. En omasta tahdostani vaan siksi, etten voi olla juomatta. Olen työssäkäyvä virkanainen, en koskaan juo krapularyyppyä, en käy baareissa, en ole hankala humalassa, yksikään työkavereistani ei voisi kuvitella, että joka ikinen ilta kuntosalin/uimahallin/kävelylenkin jälkeen juon 3-4 olutta ja 3-4 annosta teräviä. Joka ikinen ilta. Yhteensä yli 50 annosta/viikko, koska viikonloppuisin miesystävän kanssa juon enemmän (osaksi salaa häneltä, hän ei tiedä piilopullostani). Joka ikinen aamu päätän myös, että tänään en hae juotavaa, mutta lounasaikaan mennessä päätös on jo muuttunut. Aina on joku syy, miksi vielä tänään haluan tissutella.
Näihin määriin pääseminen on kestänyt seitsemän vuotta. Alkuun join silloin tällöin, kuten muutkin, sitten joka ikinen viikonloppu molempina iltoina, sitten viikolla jos ei ollut töissä mitään erityistä seuraavana päivänä, jne. Tiedän oikein hyvin, että jossain kohtaa tulee taas loppu juomiselle jollain tavalla. Viimeksi, vuosituhannen alussa, se tuli sitä kautta kun alkoholi ei enää riittänyt vaan mukaan tulivat myös rauhoittavat lääkkeet ja itsetuhoisuus. Kahden sairaalakeikan jälkeen raitistuin kokonaan useiksi vuosiksi. Kunnes tosiaan seitsemän vuotta sitten aloitin uudestaan.
Lue Päihdelinkkiä. Lue sekä Me vähentäjiä että Kotikanavaa. Lue ajatuksella. Opi ymmärtämään, että mikään, mitä sinä teet tai sanot tai jätät tekemättä tai sanomatta ei vaikuta läheisesi juomiseen, koska kyse on riippuvuussairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä vastaisit itsellesi jos lukisit tämän ulkopuolisena?
No joutuisin vastaamaan että ei ole kokemusta että vähentää. Koska ei ole sellaista kokemusta. Minulla on ollut kolme vakavaa suhdetta aiemmin, kyseisillä kumppaneilla ei ollut alkoholiongelma.
Huokaus. Niin ei kai tähän vastauksia saa. Miehessä on kyllä erittäin runsaasti myös hyviä puolia. Paljon. Jos tuo alko-ongelma mystisesti pyyhittäisiin pois, mies olisi lähes täydellinen. Välittävä, tunteita aistiva, sitoutumiskykyinen, uskollinen, perhekeskeinen, ei yhtään omistava eikä mustasukkainen. Aloitekykyinen, touhukas, asioistaan huolta pitävä. Antelias, ei rahoistaan nuuka. Miehekäs. Ja ns. aineelliset puitteet on kunnossa - on omakotitaloa, venettä, autoa, moottoripyörää - vaikka niillä seikoilla ei olekaan muuta merkitystä kuin se että kykenee tosiaan huolehtimaan asioistaan.
Alkoholisti muuttuu tunneherkäksi, uskollisuus on vain ajankysymys milloin sortuu ryyppyreissuillaan vieraisiin, niitä ryyppyreissuja tulee olemaan ennen pitkää. Kovin perhekeskeiseltä ei vaikuta jos on jo menettänyt yhden perheen viinan takia. Ei tietenkään ole omistava eikä mustasukkainen, koska ei oikeasti välitä mistään muusta kuin siitä että saa viinaa. Voi olla antelias vielä jos rahaa on, mutta kun on juonut koko omaisuutensa ja menettänyt työnsä, se olet sinä joka elätät hänet, ja hän pahimmassa tapauksessa varastaa omaisuuttasi saadakseen viinaa.
Tunnen alkoholistin joka tienasi yrityksellään miljoonaomaisuuden, muutamassa vuodessa kaikki oli juotu ja menetetty huonojen humalassa tehtyjen sijoituspäätösten takia, firma konkurssissa, meni auto ja nyt menossa asuntokin. Ei halua raitistua, juo omasta mielestään vain pari annosta päivässä rentoutuakseen. Oikeasti on joka päivä 2-3 promillen humalassa.
Jos tuota lopputulemaa ei halua, niin ainut keino on hakeutua hoitoon ja raitistua täysin. Minnesotahoidolla saavutetaan pysyvä raittius 93% potilaista, loppuelämän ajan käynnit AA:ssa raittiutta ylläpitäen.
Nuo Minnesota-prosentit on ihan huuhaata. Jos tuollainen hoito olisi olemassa, niin jokainen suomalainen alkoholisti saisi sinne lähetteen.
Kannattaa tutustua niiden "terapeuttien" pätevyyteen ja koettaa löytää oikeasti vertaisarvioituja, päteviä tutkimustuloksia ko. hoidon tehosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä vastaisit itsellesi jos lukisit tämän ulkopuolisena?
No joutuisin vastaamaan että ei ole kokemusta että vähentää. Koska ei ole sellaista kokemusta. Minulla on ollut kolme vakavaa suhdetta aiemmin, kyseisillä kumppaneilla ei ollut alkoholiongelma.
Huokaus. Niin ei kai tähän vastauksia saa. Miehessä on kyllä erittäin runsaasti myös hyviä puolia. Paljon. Jos tuo alko-ongelma mystisesti pyyhittäisiin pois, mies olisi lähes täydellinen. Välittävä, tunteita aistiva, sitoutumiskykyinen, uskollinen, perhekeskeinen, ei yhtään omistava eikä mustasukkainen. Aloitekykyinen, touhukas, asioistaan huolta pitävä. Antelias, ei rahoistaan nuuka. Miehekäs. Ja ns. aineelliset puitteet on kunnossa - on omakotitaloa, venettä, autoa, moottoripyörää - vaikka niillä seikoilla ei olekaan muuta merkitystä kuin se että kykenee tosiaan huolehtimaan asioistaan.
Alkoholisti muuttuu tunneherkäksi, uskollisuus on vain ajankysymys milloin sortuu ryyppyreissuillaan vieraisiin, niitä ryyppyreissuja tulee olemaan ennen pitkää. Kovin perhekeskeiseltä ei vaikuta jos on jo menettänyt yhden perheen viinan takia. Ei tietenkään ole omistava eikä mustasukkainen, koska ei oikeasti välitä mistään muusta kuin siitä että saa viinaa. Voi olla antelias vielä jos rahaa on, mutta kun on juonut koko omaisuutensa ja menettänyt työnsä, se olet sinä joka elätät hänet, ja hän pahimmassa tapauksessa varastaa omaisuuttasi saadakseen viinaa.
Tunnen alkoholistin joka tienasi yrityksellään miljoonaomaisuuden, muutamassa vuodessa kaikki oli juotu ja menetetty huonojen humalassa tehtyjen sijoituspäätösten takia, firma konkurssissa, meni auto ja nyt menossa asuntokin. Ei halua raitistua, juo omasta mielestään vain pari annosta päivässä rentoutuakseen. Oikeasti on joka päivä 2-3 promillen humalassa.
Jos tuota lopputulemaa ei halua, niin ainut keino on hakeutua hoitoon ja raitistua täysin. Minnesotahoidolla saavutetaan pysyvä raittius 93% potilaista, loppuelämän ajan käynnit AA:ssa raittiutta ylläpitäen.
Nuo Minnesota-prosentit on ihan huuhaata. Jos tuollainen hoito olisi olemassa, niin jokainen suomalainen alkoholisti saisi sinne lähetteen.
Kannattaa tutustua niiden "terapeuttien" pätevyyteen ja koettaa löytää oikeasti vertaisarvioituja, päteviä tutkimustuloksia ko. hoidon tehosta.
-
Mikä on tuo Minnesotan mainostama "pysyvä" raittius? Vuosi juomatta? Todellisuudessa raitistumisprosentti taitaa olla likempänä tuota 7:ää, joka sekin on paljon, jos alkoholisteista loppuelämäkseen raitistuu noin 1,5%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä vastaisit itsellesi jos lukisit tämän ulkopuolisena?
No joutuisin vastaamaan että ei ole kokemusta että vähentää. Koska ei ole sellaista kokemusta. Minulla on ollut kolme vakavaa suhdetta aiemmin, kyseisillä kumppaneilla ei ollut alkoholiongelma.
Huokaus. Niin ei kai tähän vastauksia saa. Miehessä on kyllä erittäin runsaasti myös hyviä puolia. Paljon. Jos tuo alko-ongelma mystisesti pyyhittäisiin pois, mies olisi lähes täydellinen. Välittävä, tunteita aistiva, sitoutumiskykyinen, uskollinen, perhekeskeinen, ei yhtään omistava eikä mustasukkainen. Aloitekykyinen, touhukas, asioistaan huolta pitävä. Antelias, ei rahoistaan nuuka. Miehekäs. Ja ns. aineelliset puitteet on kunnossa - on omakotitaloa, venettä, autoa, moottoripyörää - vaikka niillä seikoilla ei olekaan muuta merkitystä kuin se että kykenee tosiaan huolehtimaan asioistaan.
Alkoholisti muuttuu tunneherkäksi, uskollisuus on vain ajankysymys milloin sortuu ryyppyreissuillaan vieraisiin, niitä ryyppyreissuja tulee olemaan ennen pitkää. Kovin perhekeskeiseltä ei vaikuta jos on jo menettänyt yhden perheen viinan takia. Ei tietenkään ole omistava eikä mustasukkainen, koska ei oikeasti välitä mistään muusta kuin siitä että saa viinaa. Voi olla antelias vielä jos rahaa on, mutta kun on juonut koko omaisuutensa ja menettänyt työnsä, se olet sinä joka elätät hänet, ja hän pahimmassa tapauksessa varastaa omaisuuttasi saadakseen viinaa.
Tunnen alkoholistin joka tienasi yrityksellään miljoonaomaisuuden, muutamassa vuodessa kaikki oli juotu ja menetetty huonojen humalassa tehtyjen sijoituspäätösten takia, firma konkurssissa, meni auto ja nyt menossa asuntokin. Ei halua raitistua, juo omasta mielestään vain pari annosta päivässä rentoutuakseen. Oikeasti on joka päivä 2-3 promillen humalassa.
Jos tuota lopputulemaa ei halua, niin ainut keino on hakeutua hoitoon ja raitistua täysin. Minnesotahoidolla saavutetaan pysyvä raittius 93% potilaista, loppuelämän ajan käynnit AA:ssa raittiutta ylläpitäen.
Nuo Minnesota-prosentit on ihan huuhaata. Jos tuollainen hoito olisi olemassa, niin jokainen suomalainen alkoholisti saisi sinne lähetteen.
Kannattaa tutustua niiden "terapeuttien" pätevyyteen ja koettaa löytää oikeasti vertaisarvioituja, päteviä tutkimustuloksia ko. hoidon tehosta.
Ja arvaa miksei saa! Koska hoito maksaa 6000 e. Täytyy olla todella hyvät perusteet että kotikunta myöntää maksusitoumuksen. Hoidon voi myös maksaa itse mutta harvalla alkoholistilla on enää rahaa siinä vaiheessa kun hoitoa tarvitsisi, tai jos on niin se raha laitetaan mieluummin viinaan.
Yhteiskunnalle tulee paljon halvemmaksi laittaa alkoholistit silloin tällöin A-klinikalle viikoksi kuivumaan, jotta saadaan edes jotain näyttöä että ongelmalle tehdään jotain. Tosiasiassa A-klinikan hoito ei edes tähtää raitistumiseen, sen hoitoaika ja resurssit ovat liian vähäiset.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut miesystäväni kanssa viitisen vuotta. Välillä olimme avoliitossakin mutta hommasin tänä keväänä oman asunnon erinäisten ongelmien takia.
Yksi suurimmista ongelmista on miehen alkoholi-ongelma. Mies näkee kaiken alkon läpi, ja lähes kaikissa asioissa elämä on mielessä alkoholi. Alkon käyttö myös rajoittaa tekemisiämme. Esim. perjantai-illoille ei voi suunnitella mitään, kun ne on pyhitetty miehen kaatokänni-illoiksi. Juo itsensä humalaan useamman kerran viikossa. Yhteensä alkoa kuluu viikossa 30-40 annosta eli suurkulutuksen rajat ylittyy niin että paukkuu.
Mutta! Miehellä ei omasta mielestään ole ongelmaa. Ei minkäänlaista. Muilla on, jos eivät kestä hänen pientä rentoutumistaan.
Uuden vuoden aikaan hermostui, kun yksi neljästä lapsesta sanoi hänen kysellessään, että kyllä, hänelle on aiheutunut lapsuudessa pahaa mieltä ja turvattomuutta isän juomisesta. Lapsista kolme ovat jo aikuisia, nuorin asuu vielä kotona, osin äidillä, osin isällä.
Nyt olemme miehen kanssa riidoissa juurikin alkon käytön takia ja olen uhannut lopettaa seurustelun. Tänään mieheltä tuli viesti jossa kehuskeli ettei ole tänään ottanut mitään eikä aikaan ottaa. Wau, yksi ilta kesälomalla selvinpäin...
Onko minulla tosiaan muuta mahdollisuutta kuin erota? Voiko mies onnistua vähentämään alkoholin käyttöä kun kerran itsellään se käsitys ja asenne että ei käytä sitä liikaa?
Kellään kokemuksia siitä että mies olisi oikeasti vähentänyt? Tai vaimo?
On kokemuksia, että on joku lopettanut. Siihen tosin johtu joku suurempi katastrofi, eli ei ihan omaehtoisesti.
Ei alkoholinkäyttö ole koskaan alkoholistille ongelma vaan se, jos joutuu olemaan ilman alkoholia. Miksi ihmeessä hän edes vähentäisi alkoholinkäyttöään? Ei hänellä ole mitään syytä vähentää saati sitten lopettaa, mutta kaikki mahdolliset syyt juoda. Kuten esimerkiksi yhtenään juomisesta nalkuttava akka ja epäkiitolliset lapset.
Jaa että mies lähetti viestin, että ei ole juonut eikä aio juoda ... olettaisin, että te ette tapaa juuri sinä iltana, kun hän sellaista suunnittelee.
Alkoholisti valehtelee juomisistaan, ja yleensäkin kaikesta riippuen siitä kuinka pitkällä alkoholismi on. Puhuu mitä sylki suuhun tuo, lupailee sitä ja tätä ilman aikomustakaan pitää lupauksiaan.
Ainut neuvoni ap:lle on: jätä mies lopullisesti.
Mieskään ei välittänyt sinusta, vaan valitsi mieluummin viinan. Hänelle nainen on vaan joku jolta saa seksiä, ja joka hoitaa kotityöt, on aivan sama kuka tuo nainen on kunhan nainen vaan hyväksyy hänen juomisensa.
Alkoholisti muuttuu tunneherkäksi, uskollisuus on vain ajankysymys milloin sortuu ryyppyreissuillaan vieraisiin, niitä ryyppyreissuja tulee olemaan ennen pitkää. Kovin perhekeskeiseltä ei vaikuta jos on jo menettänyt yhden perheen viinan takia. Ei tietenkään ole omistava eikä mustasukkainen, koska ei oikeasti välitä mistään muusta kuin siitä että saa viinaa. Voi olla antelias vielä jos rahaa on, mutta kun on juonut koko omaisuutensa ja menettänyt työnsä, se olet sinä joka elätät hänet, ja hän pahimmassa tapauksessa varastaa omaisuuttasi saadakseen viinaa.
Tunnen alkoholistin joka tienasi yrityksellään miljoonaomaisuuden, muutamassa vuodessa kaikki oli juotu ja menetetty huonojen humalassa tehtyjen sijoituspäätösten takia, firma konkurssissa, meni auto ja nyt menossa asuntokin. Ei halua raitistua, juo omasta mielestään vain pari annosta päivässä rentoutuakseen. Oikeasti on joka päivä 2-3 promillen humalassa.
Jos tuota lopputulemaa ei halua, niin ainut keino on hakeutua hoitoon ja raitistua täysin. Minnesotahoidolla saavutetaan pysyvä raittius 93% potilaista, loppuelämän ajan käynnit AA:ssa raittiutta ylläpitäen.