Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän alko-ongelma, v**uttaa
21.06.2017 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa viitisen vuotta. Välillä olimme avoliitossakin mutta hommasin tänä keväänä oman asunnon erinäisten ongelmien takia.
Yksi suurimmista ongelmista on miehen alkoholi-ongelma. Mies näkee kaiken alkon läpi, ja lähes kaikissa asioissa elämä on mielessä alkoholi. Alkon käyttö myös rajoittaa tekemisiämme. Esim. perjantai-illoille ei voi suunnitella mitään, kun ne on pyhitetty miehen kaatokänni-illoiksi. Juo itsensä humalaan useamman kerran viikossa. Yhteensä alkoa kuluu viikossa 30-40 annosta eli suurkulutuksen rajat ylittyy niin että paukkuu.
Mutta! Miehellä ei omasta mielestään ole ongelmaa. Ei minkäänlaista. Muilla on, jos eivät kestä hänen pientä rentoutumistaan.
Uuden vuoden aikaan hermostui, kun yksi neljästä lapsesta sanoi hänen kysellessään, että kyllä, hänelle on aiheutunut lapsuudessa pahaa mieltä ja turvattomuutta isän juomisesta. Lapsista kolme ovat jo aikuisia, nuorin asuu vielä kotona, osin äidillä, osin isällä.
Nyt olemme miehen kanssa riidoissa juurikin alkon käytön takia ja olen uhannut lopettaa seurustelun. Tänään mieheltä tuli viesti jossa kehuskeli ettei ole tänään ottanut mitään eikä aikaan ottaa. Wau, yksi ilta kesälomalla selvinpäin...
Onko minulla tosiaan muuta mahdollisuutta kuin erota? Voiko mies onnistua vähentämään alkoholin käyttöä kun kerran itsellään se käsitys ja asenne että ei käytä sitä liikaa?
Kellään kokemuksia siitä että mies olisi oikeasti vähentänyt? Tai vaimo?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
"mies olisi täydellinen, jos ei tuota alkoholiongelmaa olisi"
Lähipiirissä oli tällainen "muuten täydellinen" tapaus. Alkoholiongelman jälkeen paljastui mm. uhkapeliongelma, syrjähyppyjä ja aika narsistinen perusluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholilla paikataan aina tunne-elämän rikkinäisyyttä. Toinen ihminen ei pysty korjaamaan kenenkään ongelmaa.
Olen alkoholisti, ja mikään ei harmita elämässä nin paljon kuin se tuska, jonka olen juomisellani tuottanut kahdelle hyvälle raittiille miehelle. Lopulta sairastuminen alkoholin takia lopetti mun juomisen. En usko, että olisin lopettanut kenenkään ihmisen takia, en vaan pystynyt. Mutta kuten sanottua harmittaa, että loukkasin entisiä puoliosita. Anteeksi olen pyytänyt moneen kertaan.
Antaisin ap neuvoksi sulle, että kerrot rauhallisesti vielä kerran miehelle, että rakastat häntä, mutta et voi elää alkoholistin kanssa. Sitten alat elää omaa elämääsi. Hän tekee omat päätöksensä sitten. Voimia ja pysy tiukkana.
Minun mieheni juo samoja määriä eikä meillä ole mitään ongelmia.
Eilen hikoiltiiin ja huokailtiin miehen kans juhannusviikonlopun jälkeisiä olotiloja. Siinä meni pe-ilta ja yö sekä koko lauantai. Muisti pois.
Käyttöömme on kosteaa ja humalassa ollaan, noin joka toinen päivä.
Sanoin miehelle, että nyt kyllä ollaan vähän aikaa juomatta, siis kokonaan ja vaikkapa viikko! Itse todella haluaisin niin mutta tiedän että mies alkaa luistamaan että ”otan vaan yhden”- ja ottaa sitten iltaan mennessä 4-5. Ja sitten en pysty minäkään olemaan juomatta. Vaan minun impulssikontrolli ei pidä yhtään jos vieressä siemaillaan!
Eli yritän rukoilla, sopia , houkutella ja suunnitella että olisimme viikko tipattomalla. Mä haluaisin olla vaikka jopa 2viikkoa. Mutta yksin en pysty ja mies ei näe ongelmaa eikö syytä olla niin tiukkana, vähentää toki haluaa.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko meillä ongelma? Ollaan siis taloudellisesti riippumattomia, asustellaan kakkoskodissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen hikoiltiiin ja huokailtiin miehen kans juhannusviikonlopun jälkeisiä olotiloja. Siinä meni pe-ilta ja yö sekä koko lauantai. Muisti pois.
Käyttöömme on kosteaa ja humalassa ollaan, noin joka toinen päivä.
Sanoin miehelle, että nyt kyllä ollaan vähän aikaa juomatta, siis kokonaan ja vaikkapa viikko! Itse todella haluaisin niin mutta tiedän että mies alkaa luistamaan että ”otan vaan yhden”- ja ottaa sitten iltaan mennessä 4-5. Ja sitten en pysty minäkään olemaan juomatta. Vaan minun impulssikontrolli ei pidä yhtään jos vieressä siemaillaan!
Eli yritän rukoilla, sopia , houkutella ja suunnitella että olisimme viikko tipattomalla. Mä haluaisin olla vaikka jopa 2viikkoa. Mutta yksin en pysty ja mies ei näe ongelmaa eikö syytä olla niin tiukkana, vähentää toki haluaa.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko meillä ongelma? Ollaan siis taloudellisesti riippumattomia, asustellaan kakkoskodissamme.
Kyllä, teillä on ongelma. Onneksi sinä olet jo vähän herännyt tilanteeseen ja haluaisit pitää taukoa, se on hyvä! Valitettavasti miehesi ei suostu näkemään ongelmaa. Suosittelen, että haette apua mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Teillä on vielä hyvä mahdollisuus muutokseen, tsemppiä!
Paras neuvo aiheeseen: Soita miehellesi Auta Antti-podcastin (ilmainen) "miesjakso":sta kohta, jossa kuulija pyytää apua alkoholiongelmaansa. Kyseinen kysymys alkaa kohdassa 40:30 (siihen on helppo kelata) ja vastaus kestää n. 15min jos oikein muistan. Siinä on mielettömän hyviä käytännön ohjeita, faktoja, metaforia ja verbaliikkaa oman alkoholiongelman ymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske hänen valita sinun ja alkoholin välillä.
No tämä on vähän sama kuin pyytäisi, että parannu syövästä tai mä jätän sut. Ei ole ihan niin yksinkertaista.
Jos joi koko edellisen suhteen eikä mikään saanut lopettamaan ja suhde päättyi eroon, ei se muutu nytkään. Et voi saada riippuvuutta loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehen kanssa joka tunnustaa että hänellä on ongelma. Ei se silti lopeta. Kesäloma alkoi torstaina ja siitä asti juonut.
Muuten juokoon, ei se häiritse elämääni, olen jo tottunut että yhdessä ei mitään tehdä.
Nyt aloin miettiä eroa kun eilen sammui olohuoneen lattialle. Me emme lasten kanssa voi koko lomaa tuota katsella, se pilaa loman meiltä kun emme voi vain olla rauhassa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin juomiseen ei voi vaikuttaa kukaan eikä mikään. Saattaa olla vähän aikaa juomatta, jotta lepyt ja sitten juo taas. Jos mies haluaa oikeasti raitistua OMASTA HALUSTA, niin se on ainut keino ja silloin alkoholismista voi toipua. Ikävä kyllä mikään muu ei auta, sairauden luonne on sellainen. Olet voimaton miehesi alkoholismin edessä. Alkoholismi on hirveä sairaus ja jos mies ei edes myönnä olevansa alkoholisti, niin tulevaisuus ei näytä hyvältä. Alkoholismi sairastuttaa myös sinut, olet jo sairastunut koska puhut siitä täällä ja kärsit selkeästi asiasta. Koetat kontrolloida ja hallita miestäsi maanittelulla, uhkailulla, kiristämisellä. Se ei vaan toimi. Usko kokeneempaa ;)
T: Alkoholistin omainen minäkin
Mulle ainakin ihan itsestäänselvyys että vain oma halu voi saada alkoholistin toipumaan. Kun aikanaan tapailin alkoholistia javhän pyysi apua multa, sanoin etten ole ammattiauttaja enkä voi enkä halua auttaa. Enkä sairastunut juomisesta, näin koko ajan selvän rajan meidän välillä. Kuulostaa kovin minnesotalaiselta ajattelulta tuo "omainen sairastuu", vielä enemmän jos olisit kirjoittanut että omainen mahdollistaa tai peittelee.
Mutta raskas sairaus, kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus mistä harvemmin kukaan parantuu. Tarpeeksi vahvalla itsekurilla voi pakottaa itsensä olemaan juomatta. Silti se alkoholiriippuvuus kummittelee taustalla vaikkei ulospäin näkyisi. Monet kykenee näyttämään itselleen ja lähimmäisille, ettei mukamas mitään ongelmaa ole olemalla juomatta pari kuukautta. Todellisuudessa sillä kaivaa itsensä vain syvemmälle riippuvuuden kuoppaan. Kun on itselleen todistanut, ettei mitään ongelmaa ole jatkuu läträäminen kahta kauheampana.
Se, että alkoholisti joskus voisi saavuttaa normaalin suhtautumisen alkoholiin on aika utopiaa.
Mulla ei ole itsekuria nimeksikään, ja olen silti onnistunut lopettamaan dokaamisen. Ei siihen ketään voi pakottaa, ei edes itseään. Kyse on tahdosta, vapaudesta olla juomatta. Kun tahtoo, voi ottaa itsestään ja juomisestaan vastuun. Pakottamisella ja itsekurilla voi pitää noita parin kuukauden tipattomia...
Vierailija kirjoitti:
Joko lähtee alko tai sinä.
Mitä hyödyttää vastata kolme vuotta vanhaan ketjuun? Luuletko että ap vielä on täällä asiaa ihmettelemässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis istun tälläkin hetkellä omassa asunnossani, lähdin jo monta kuukautta sitten.
Miehellä on kuitenkin tolkku juomisesta, on juonut samaan tyyliin varmaan 15-20 vuotta mutta noita ryyppyreissuja ei ole eikä ehkä tulekaan, koska viihtyy kotona. Tarvii vaan lähes joka ilta sen 2-4 oluttölkillistä, kerran-pari viikossa enemmän. Ei ota krapularyyppyjä, ei jatka aamulla siitä mihin illalla jäi. Itse asiassa halveksii ja ihmettelee niitä, jotka jatkaa. Työkavereissaan on niitä, joilla jää ryyppy päälle, todella halveksii.
Minä vedän viinaa juurikin samaan tapaan kuin miehesi. Sanoisin että ehdota hänelle ainakin sitä että jättäisi ne viikonlopun naamat pois. Säästää kroppaa aika paljon.
Luulen että hänellä on nukahtamisvaikeuksiakin kun tarvitsee tuon ”yömyssyn”. En kyllä ymmärrä miten mies voi edes tulla humalaan parista kaljasta, puheet siitä että mies on kännissä joka ilta on kyllä liioittelua.
Se tapa tuottaa ympäristölle ongelmia.