Mitä sanoisit vanhempani tilanteesta? Onko täällä vanhustyön asiantuntijoita paikalla?
Kävin katsomassa vanhempaani sairaalassa. Puolen tunnin päästä käynnistäni hän soitti huolissaan, että aionko tulla tänään katsomaan. Ei muistanut ollenkaan käyntiäni vaikka vaikutti suhteellisen normaalilta, kun olin siellä. Hänellä on todettu keskivaikea dementia. Missä siis mennään nyt sairauden vaiheessa? Kiitos, jos osaat vähän auttaa, koska tilanne on aivan uusi.
Kommentit (11)
Jos hän on joutunut sairaalaan normaalista olinpaikastaan, niin hän on voinut mennä vieraaseen paikkaan siirtymisestä (+sairastumisesta) johtuen väliaikaisesti enemmän sekaisin.
Lähimuisti heikkenee. Alkaa toistaa samoja asioita useaan kertaa, ei muista tekemisiä tai muiden tekemisiä. Tuosta mennään vain alas päin. Muistaa tietysti monet asiat vuosien ajalta ym kunnes joku päivä on enää siellä lapsuudessa ja kyselee äidin perään.
Sairaalaympäristössä monet ovat paljon tasoaan sekavampia. Myös lääkkeet voivat teettää sekavuutta. Myös kivut, esim virtsatietulehdus voi vanhuksella tulla esiin ainoastaan sekavuutena. Monia syitä.
Annakko sinä mullekin ruokaa? kyselee pappa suu täynnä. Muistutan, että syö suu tyhjäksi ja seuraavalla lusikalla sama keskustelu. Ja kun ruoka on syöty, sama pappa itkee nälkäänsä. Lähimuistin kadotessa jopa viimeisen minuutin tapahtumat ovat hukassa.
Kysy erikoislääkäriltä. Onko käytössä joku lääke, joka vähentää muistamista entisestään, jos sen piti parantaa muistia. Entä onko juotu ja syöty tarpeeksi, entä vitamiinit. Onko tarkoitus poistua kodinomaiseen asumiseen sairaalasta? Ettei jää laitokseen.
Häntä voi lohduttaa sanomalla, että käyt kyllä säännöllisesti ja tulet taas huomenna. Muistisairaan kanssa on hyödytöntä lähteä väittelemään tai moittia häntä siitä ettei hän muista. Siitä huolimatta hän saattaa seuraavan kerran olla sitä mieltä, ettet ole käynyt esimerkiksi lainkaan. Hänen tuntemuksensa on sillä hetkellä hänelle totta.
Rauhallisuus, kärsivällisyys, pitkämielisyys ja huumori ovat tärkeitä elementtejä keskinäisessä kanssakäymisessä. Kommunikoinnissa voi vaihtaa sujuvasti puheenaihetta vaikka hänen nuoruutensa muisteluun.
Kun ihminen on hädissään, ilman muistisairauttakin saattaa tuntua siltä, että minä vain täällä yksin olen, kukaan ei käy eikä välitä, vaikka olisi just joku käynyt, aivot eivät laske sitä hälyytystilassaan.
Olin aikoinani hommissa osastolla, jossa oli muistisairas rouva. Tytär kävi vähintään kolme kertaa päivässä häntä katsomassa. Toi kahvia ja kamppeita, joita rouva pyysi. Koko väliajan rouva valitteli kovaan ääneen olevansa niiiiin yksinäinen, kun kukaan ei käy koskaan häntä katsomassa.
Hoitotyössä olen havainnut, että kun muistisairaus etenee, memantiineilla ym. voi nakata varista. Ei juurikaan mitään vastetta. Eli lääkkeet ei paranna, hidasta tai ehkäise.
Nostan