Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap ei tiedä, että suomeksi Oskar ja Oskari ovat taivutusmyodoissaan täysin identtiset. Ero on vain perusmuodossa.
Taidat olla tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on peiliin katsomisen paikka.
Jos lapsesi nimi on sellainen, jossa voi tulla lausumisongelmia, älä anna sellaista nimeä.
Esim Kalle, Anna, Marja, selkeitä suomalaisia nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Se on peiliin katsomisen paikka.
Jos lapsesi nimi on sellainen, jossa voi tulla lausumisongelmia, älä anna sellaista nimeä.
Esim Kalle, Anna, Marja, selkeitä suomalaisia nimiä.
Oskar on täysin selkeä nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nimet nyt vaan loppuu vokaaliinja jos ei lopu, ne suomennetaan eli lisätään se vokaali. Näin se nyt vaan menee koska olemme suomessa.
Itse olette antaneet ulkomaalaisen nimen ja nyt pitäisi kaikkien muiden alkaa käyttämään kieltä sen mukaan. Minä keskeinen maailmankuva järkkyy kun joudutaan huomaamaan, ettei maailma pyörikkään oman navan ympärillä. Ap:n asenne, jonka mukaan maailma sopeutuu minuun, enkä minä maailmaan, on nykyään todella yleinen. Itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa enää.
Jos näin on niin miksi Jeesus on suomeksi edelleen Jeesus eikä Jeesusi?
Jeesus lienee aika harvinainen nimi. Mut Entä muut? En tiedä et kukaan sanois Markusi? Kristiani? Tuomasi? Eliasi? Luukasi? Joonatani? Miks jotkut saa olla ilman vääntämistä?
Käyttäjä5149 kirjoitti:
Äidit antavat lapsilleen nimiä, joita eivät osaa itsekään ääntää. Ääriesimerkki oli sorakielinen (lievästi) entinen anoppini (nyt nurmen nutun alla), joka oli ristinyt miehensä kanssa tyttärensä Kirsiksi ja Pirjoksi.
Otin kerran asian esiin niin hienotunteisesti kuin pystyin. Taisimme ensin vaimoni kanssa vain ensin puhua yleisesti puhevioista, olisikohan ollut huoli pienen poikamme puheen kehityksestä. Jotain vapaata huumorijuttelua se muistaakseni kuitenkin oli. Ällistykseni oli suuri, kun entinen vaimoni loukkaantui ja väitti kiven kovaan, ettei hänen äidillään ole pienintäkään r-vikaa. En puhunut asiasta vaimolleni enää ja aloin jo epäillä korvaani yliherkäksi. Sukuni vahvisti, että olin täysin oikeassa. Aina diplomaattinen äitini (hänkin edesmennyt) luonnehti anoppini ääntämishäiriötä "pikantiksi", kun otin sen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa puheeksi. Sen koommin ei asiaan palattu. Olemme kaikki supisuomalaisia.
Lapsi ei kenties kuule äitinsä (tai isänsäkään) äänessä mitään normista poikkeavaa, näin päättelin, jos on siihen pienestä pitäen tottunut.
Ihmisillä on kaiken lisäksi hyvinkin persoonallisia idiolekteiksi sanottuja puheen muotoja, ja esimerkiksi vokaalien kesto vaihtelee vähäsen. Taustamurre tietenkin myös vaikuttaa. Syntyperäinen jyväskyläläinen - oli kuinka akateeminen tahansa - hölmistyy, kun kuulee ensi kerran olevansa kotoisin "Jyvääskylästä". Siellähän piti puhuttaman sitä puhtainta suomea. Etunimienkin ääntämys vaihtelee puhujan ja paikallisen yleiskielen taustamurteen mukaan. Ja sukunimien. Kauppinen muutti Savoon. Häntä sanottiin siellä Kaappiseksi. Kyllästyi ja muutti nimensä Kaappiseksi. "Kato, Kuappinen", tervehdittiin Esson paarissa. No, tämä on ääriesimerkki.
Tämä aiheeni meni varsinaisen aloitusaiheen ohi ja aika pitkälle, mutta rönsyillähän saa. Kiintoisia pointteja olette heitelleet ilmoille. Hyvää juhannusta kaikille!
Hyvää juhannusta ja kiitos parhaasta kommentista palstalle piiiiitkäään aikaan! Piristävää luettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän mussukka on Siobhan eikä kukaan osaa lausua oikein 😒
Siobhan? Ei saatana!
Kai tajuat, että on ihan sama onko se Oscar vai Oskari. Nimi on sama, sillä on sama alkuperä, se tarkoittaa samaa. Ymmärrän, jos sama nimi yhden kirjaimen erolla kuulostaa mielestäsi paremmalta tai kirjoitusasulle on jokin muu kulttuurinen syy, mutta Suomessa muoto on Oskari ja niin se jää useimpien ihmisten päähän. Tämän lisäksi nimet kuten Jenny saavat ansionsa mukaan jos ne lausutaan väärin - mitä järkeä on antaa lapselle englanninkielinen nimi jota ei edes lausutakaan sitten niin kuin pitäisi? Eikö Jenni olisi ihan yhtä tylsä? Minunkin nimeäni ovat vääntäneet useat ulkomaalaiset vaikka mihin muotoon. Ihme kyllä en ole saanut mitään kohtauksia moisen takia, ymmärrän kyllä ketä he puhuttelevat - nimi vain muotoutuu aina puhuttelijan mukaan, ja kaikki eivät ole monikielisiä tai kaikkitietäviä. Sinä ja lapsesi kuitenkin tietävät, että nimi on Oscar. Jos kaikki kutsuisivat häntä joksikin Einariksi niin ymmärtäisin ongelman. Vai pitäisikö vetää itseni jojoon, koska nimessäni oleva "k" olisikin kirjoitettuna "c" monessa maassa, ja se vielä taipuisi eri tavalla? Ei se vielä tee ihmisistä pahoja, jos he eivät ymmärrä tällaisia triviaaliseikkoja. Sinulle se saattaa olla tärkeää, muita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"What's in a name? That which we call a rose by any other name would smell as sweet."
Kutsuttakoon ruusua millä nimellä tahansa, se silti tuoksuu yhtä suloiselta.
Nämä mukahienot wt-nimet c-kirjaimella ovat herkullisia provokohteita juntin äidin kiusaamiseksi. Nisita, Niso ja Marsooo! Syömään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahlaamatta koko ketjua läpi: ala itsekin lausumaan sen henkilön nimi väärin joka sitä lapsellesi tekee. Luulisi menevän kohtuullisen pian perille.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5149 kirjoitti:
Äidit antavat lapsilleen nimiä, joita eivät osaa itsekään ääntää. Ääriesimerkki oli sorakielinen (lievästi) entinen anoppini (nyt nurmen nutun alla), joka oli ristinyt miehensä kanssa tyttärensä Kirsiksi ja Pirjoksi.
Otin kerran asian esiin niin hienotunteisesti kuin pystyin. Taisimme ensin vaimoni kanssa vain ensin puhua yleisesti puhevioista, olisikohan ollut huoli pienen poikamme puheen kehityksestä. Jotain vapaata huumorijuttelua se muistaakseni kuitenkin oli. Ällistykseni oli suuri, kun entinen vaimoni loukkaantui ja väitti kiven kovaan, ettei hänen äidillään ole pienintäkään r-vikaa. En puhunut asiasta vaimolleni enää ja aloin jo epäillä korvaani yliherkäksi. Sukuni vahvisti, että olin täysin oikeassa. Aina diplomaattinen äitini (hänkin edesmennyt) luonnehti anoppini ääntämishäiriötä "pikantiksi", kun otin sen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa puheeksi. Sen koommin ei asiaan palattu. Olemme kaikki supisuomalaisia.
Lapsi ei kenties kuule äitinsä (tai isänsäkään) äänessä mitään normista poikkeavaa, näin päättelin, jos on siihen pienestä pitäen tottunut.
Ihmisillä on kaiken lisäksi hyvinkin persoonallisia idiolekteiksi sanottuja puheen muotoja, ja esimerkiksi vokaalien kesto vaihtelee vähäsen. Taustamurre tietenkin myös vaikuttaa. Syntyperäinen jyväskyläläinen - oli kuinka akateeminen tahansa - hölmistyy, kun kuulee ensi kerran olevansa kotoisin "Jyvääskylästä". Siellähän piti puhuttaman sitä puhtainta suomea. Etunimienkin ääntämys vaihtelee puhujan ja paikallisen yleiskielen taustamurteen mukaan. Ja sukunimien. Kauppinen muutti Savoon. Häntä sanottiin siellä Kaappiseksi. Kyllästyi ja muutti nimensä Kaappiseksi. "Kato, Kuappinen", tervehdittiin Esson paarissa. No, tämä on ääriesimerkki.
Tämä aiheeni meni varsinaisen aloitusaiheen ohi ja aika pitkälle, mutta rönsyillähän saa. Kiintoisia pointteja olette heitelleet ilmoille. Hyvää juhannusta kaikille!
Hyvää juhannusta ja kiitos parhaasta kommentista palstalle piiiiitkäään aikaan! Piristävää luettavaa!
Naurettavaa, ääliömäistä, junttimaista, sivistymätöntä savolaismoukkapotaskaa oikein tyypillisimmillään. Kun se edellinen sukupolvi oli se suvun eka, joka oppi edes oman nimensä kirjoittamaan tyyliin X.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa? Hirveen monella on muutenkin lempinimi, jolla heitä kutsutaan varmaan 90% ajasta. Esim. Minua kutsutaan omalla etunimellä vain virallisilla tahoilla, mutta kukaan joka minut tuntee, ei käytä oikeaa nimeäni. En aina edes osaa "totella" omaa nimeäni, niin harvoin sen kuulen ja sen sanominen on todella hämmentävää, ikäänkuin se ei olisi nimeni.
Lempinimi on pikkusen eri asia kuin väärin äännetty nimi.
Mulla on nimenä myös tyyliin Fanny, ja olen tottunut että se äännetään niin. Se on periytynyt isotädiltäni, joka myös oli Fanny, ei Fanni.
Ärsyttää, kun se on monille jotenkin silmittömän vaikeaa. Ei kukaan ajattele että vaikka PErtti ja Perttu olisi ihan sama nimi, miksi siis tämän kohdalla, varsinkin jos asiasta vielä sanoo ihan nätisti. Kymmenen kertaa.
Nelly tai Jenny.
Tai Hely tai Henry tai Tommy, onhan näitä.
Mun serkkuni poika on Tommy ja kummitätini on Henny. En ole ennen tiennytkään, että tää on jokin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap ei tiedä, että suomeksi Oskar ja Oskari ovat taivutusmyodoissaan täysin identtiset. Ero on vain perusmuodossa.
Kuten Ester ja Esteri.
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat, että on ihan sama onko se Oscar vai Oskari. Nimi on sama, sillä on sama alkuperä, se tarkoittaa samaa. Ymmärrän, jos sama nimi yhden kirjaimen erolla kuulostaa mielestäsi paremmalta tai kirjoitusasulle on jokin muu kulttuurinen syy, mutta Suomessa muoto on Oskari ja niin se jää useimpien ihmisten päähän. Tämän lisäksi nimet kuten Jenny saavat ansionsa mukaan jos ne lausutaan väärin - mitä järkeä on antaa lapselle englanninkielinen nimi jota ei edes lausutakaan sitten niin kuin pitäisi? Eikö Jenni olisi ihan yhtä tylsä? Minunkin nimeäni ovat vääntäneet useat ulkomaalaiset vaikka mihin muotoon. Ihme kyllä en ole saanut mitään kohtauksia moisen takia, ymmärrän kyllä ketä he puhuttelevat - nimi vain muotoutuu aina puhuttelijan mukaan, ja kaikki eivät ole monikielisiä tai kaikkitietäviä. Sinä ja lapsesi kuitenkin tietävät, että nimi on Oscar. Jos kaikki kutsuisivat häntä joksikin Einariksi niin ymmärtäisin ongelman. Vai pitäisikö vetää itseni jojoon, koska nimessäni oleva "k" olisikin kirjoitettuna "c" monessa maassa, ja se vielä taipuisi eri tavalla? Ei se vielä tee ihmisistä pahoja, jos he eivät ymmärrä tällaisia triviaaliseikkoja. Sinulle se saattaa olla tärkeää, muita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kun mummoni aikanaan hämäläisessä maalaistalossa 1900-luvun alkupuolella 13-lapsisen katraan keskimmäisenä sai nimekseen Jenny, ( ja niin se myös sanottiin) hänen vanhempansa tuskin ajattelivat tyttärensä nyt saavan fiinin kansainvälisen nimen.
Ja kun minä sain sen 70-luvulla perintönä mummoltani, ei siinä ollut myöskään taustalla muuta kuin kunnioitus mummua kohtaan.
ja kun sen koko 1900-luvun ihmiset onnistuivat kutsumaan mummuani nimellä Jenny, niin miten helvetissä siitä tuli yht´äkkiä niin vaikeaa? Ja että ihan kiusallakin pitää olla kutsumatta oikealla nimellä, koska sinun kaltaisesi neropatti "tietää" että kyseessä nyt on vaan hienostelu?
Kutsutko myös Anni, Anna, Anne -nimisiä ihan randomisti vain jollain noista? Sama nimihän se on, vika kirjain vaan vähän heittää.
Ja edelleen: ulkomaalaiset on pikkasen eri asia. Ei meidän voida odottaa osaavan ääntää oikein jotain arabinimeä tai vastaavaa, joten ei heidänkään voida olettaa osaavan meidän nimiä. Mutta perisuomalainen joka kyllä osaa suomenkielen äänteet pystyy, jos ei vaan yksinkertaisesti ole mulkero.
Mun äiti sanoo Juulian aina Julia, vaikka tietää varsin hyvin, miten lapsen nimi kirjoitetaan.
Ensinnäkin kannattaisi vanhempien nimeä miettiessään pohtia, miten se mahdollisesti tullaan lausumaan tai mitä siitä väännetään. Kun ihmiset on tyhmiä ja kouluissa edelleen kiusataan.
Toiseksi aika hemmetin moni suomalainen 'kärsii' siitä, että hänen nimensä lausutaan väärin. Kuinkahan moni Pia on useimmille Piia ja Tia Tiia? Kuinka monta Juliaa kutsutaan Juuliaksi ja Monikaa Moonikaksi? Se nyt vaan on niin, että tyhmyydelle ei voi mitään muuta kuin kestää.
Anders kirjoitti:
Ensinnäkin kannattaisi vanhempien nimeä miettiessään pohtia, miten se mahdollisesti tullaan lausumaan tai mitä siitä väännetään. Kun ihmiset on tyhmiä ja kouluissa edelleen kiusataan.
Toiseksi aika hemmetin moni suomalainen 'kärsii' siitä, että hänen nimensä lausutaan väärin. Kuinkahan moni Pia on useimmille Piia ja Tia Tiia? Kuinka monta Juliaa kutsutaan Juuliaksi ja Monikaa Moonikaksi? Se nyt vaan on niin, että tyhmyydelle ei voi mitään muuta kuin kestää.
"Oskar" äännetään tismalleen suomen kielen sääntöjen mukaan eli niin kuin kirjoitetaan, eikä siinä ole yhtään vaikeaa äännettä. Se että sen väkisin aina vaan sanoo "Oskari" on pelkästään sivistymättömyyden ja huonojen tapojen merkki.
Okei tuo aiempi esimerkki Jennystä oli huono, koska tajusin vasta väsyneessä mielentilassa lähettämäni kirjoituksen jälkeen, että nimellähän on historiaa myös tällä puolella maailmaa. Mieleeni tuli lähinnä unkarin Dzsenny, joka kuulostaa kauhealta ja jolla ei ole mitään tilaa ko. maan perinteissä, ja kaiken maailman outoja nimiä adaptoidaan joka kulttuuriin. Ja kaipa jokaisella on oikeus tulla kutsutuksi miksi haluaa... Onhan se ihan hienoa kunnioittaa omaa perinnettään ja nimetä ihmisiä sen mukaan. Tahdoin alun perin kritisoida ap:n suvaitsemattomuutta niitä kohtaan, jotka saattaisivat vaikka tietämättömyyttään kutsua Oscar(ia) Oskariksi. En itse edes tekisi samaa virhettä, mutta ymmärrän, ettei kaikki tajua. Silti asia ei mielestäni ole maailmanloppu, ehkä siksi etten anna niin paljon merkitystä nimille kuin jotkut.
Eiköhän hän tiedä. Ne muut ei tajua.