Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Minunkin nimi lausutaan tai kirjoitetaan usein väärin. Ei minua ainakaan asia haittaa yhtään. Kuhan passissa jne. on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana Etelä-Suomessa, ja on ollut irakilaisia, kongolaisia ja Sambialaisia oppilaita (ja ties mistä muualta). Niin kuinka juntin ja moukan kuvan antaisin itsestäni, jos en heidän nimiään opettelisi sanomaan. Nyt en ihan oikeasti ymmärrä näitä tyyppejä, jotka eivät muka osaa (aka viitsi) sanoa aivan tavallisia nimiä.
Etköhän sinä oikeasti lausu ne nimet väärin. En asu suomenkielisessä maassa, eivätkä täkäläiset pysty nimeäni lausumaan. He kohteliaasti kysyvät ja yrittävät, ja jossain vaiheessa aina sanon, että hienoa, juuri noin, koska he eivät edes kuule, miten suomalainen diftongi ääntyy, koska heidän kielessään ei ole sellaisia.
Ja luultavasti näin on sinullakin. Opettelet kohteliaasti, mutta kielesi on muokannut jopa kykyäsi kuulla eri äänteitä, joten menee vähän sinnepäin.
Ja se on ihan Ok. Pitää hyväksyä, kun elää vieraskielisessä ympäristössä. Minä en todellakaan loukkaannu, kun minun tai lasteni nimet sanotaan väärin. Täkäläiset eivät myöskään kuule kaksoiskonsonantin eroa yksittäiseen. Eikä se tee heistä juntteja. Todellakaan.
No on teilläkin ongelmat... Oma äitini sanoo nimeni samaan tyyliin väärin vielä 33 vuoden jälkeenkin, enkä ymmärrä miten se on edes mahdollista, koska kaiketi on sen itse antanut.
Etunimilain mukaan nimi ei saa olla kielenvastainen.
Esimerkiksi Luukas on suomenkielinen nimi, Lukas taas ruotsinkielinen eli vanhempi tai vanhemmat ovat ruotsinkielisiä. Näin nimet tulevat lausuttua oikein. Lucas, lausutaan Lusas taas on muka-hieno nimi erikoisuuden tavoittelijoille.
Jos valitsee erikoisen , kieleen sopimattoman nimen, pitää vain pystyä elämään "väärien" lausumisten kanssa.
Saahan siinä vanhempikin haluamaansa huomiota, kun korjailee Lukas-Abelin lausumista mummoille ja tarhan tädeille.
Meillä lapsen nimi päättyy l-kirjaimeen tyyliin Mariel. No monta kertaa ihmiset vääntää nimen Mariellaksi. Korjaan monta kertaa että Mariel, mutta ei, silti vaan hoetaan Mariella..?? Sen i:n lisääminen loppuun ei ihmetyttäisi, mutta en ymmärrä miten sinne saadaan tungettua kaksikin kirjainta lisää. Nimihän alkaa kuulostaakin ihan erilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Oskar Merikantoakin usein näkee kirjoitettavan muodossa Oskari Merikanto.
Kukaan ei kuitenkaan erehdy luulemaan toiseksi,eikä mitään sekaannusta synny nimestä.
No tasan ei missään ole tuossa muodossa. Eikä kukaan kirjoita tai sano myöskään Kalle Kustaa Mannerheimi.
No Ruotsin kunkkuahan sanotaan puhekielessä (siis niissä täysin epävirallisissa yhteyksissä) usein Kalle-Kustaaksi ja toista tytärtään Maddeksi.
Sitä toista voisi ihan hyvin nimittää Viktoriaksi,eikä olisi täällä suomeksi lainkaan välttämätöntä nimittää Victuuuuuriaksi, koska nimi Viktoria (tai Victoria) sinänsä on kansainvälinen ...
( muuten Englannin kuningatar Elizabeth on espanjaksi:' La Reina Isabel(-la) de Inglaterra'...)
Suomenkielisen wikipedian mukaan taas Englannin kuningatar on Elisabet ja Italiassa taas Elisabetta. Kuten Charles on Carlo.
Joko se juntti-esteri meni? Onhan ne raamatulliset nimet toki aina kauniita ja tuovat kauniisti esiin perheen kristillisen maailmankatsomuksen. Ääntämys ja kirjoitusasu toki vaihtelevat aina kielen mukaan, mutta merkitys siellä takana säilyy: tähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun nimi on Marcus, mutta kaikki sanoo silti Markus.
Mun nimi on Jucca-Pecca, mutta kaikki lausuu sen Jukka-Pekka. Ottaa kyllä päähän.
Uskoisin, että etenkin vanhemmilla ihmisillä ja myös tietyillä murrealueilla tuo iin lisääminen liittyy siihen, että lausuminen on silloin luontevampaa puhujalle itselleen. Kyllä itsellänikin pitäisi oikein ajatuksella jättää se i pois, koska olen tottunut Oskari muotoon ja se "sopii" suuhun paremmin. Täällä on myös puhuttu tuosta d:een muuttumisesta t:eeksi, mikä on etenkin vanhemmilla ihmisillä yleistä, koska d-kirjain on suht uusi tuttavuus suomen kielessä, mikä näkyy hyvin monissa murteissa, kun d muuttuu j-kirjaimeksi tai jää kokonaan pois (esim. kädet - käjet- käet). Joten kaikille vanhemmille ihmisille d-kirjain ei sovi suuhun yhtä luontevasti ja vaikkapa Iidasta tulee Iita, Danielista Taniel jne. Minunkin isomummoni vanhemmat ystävät monesti lausuivat hänen nimessään oleen d:een t:eenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit antavat lapsilleen nimiä, joita eivät osaa itsekään ääntää. Ääriesimerkki oli sorakielinen (lievästi) entinen anoppini (nyt nurmen nutun alla), joka oli ristinyt miehensä kanssa tyttärensä Kirsiksi ja Pirjoksi.
Otin kerran asian esiin niin hienotunteisesti kuin pystyin. Taisimme ensin vaimoni kanssa vain ensin puhua yleisesti puhevioista, olisikohan ollut huoli pienen poikamme puheen kehityksestä. Jotain vapaata huumorijuttelua se muistaakseni kuitenkin oli. Ällistykseni oli suuri, kun entinen vaimoni loukkaantui ja väitti kiven kovaan, ettei hänen äidillään ole pienintäkään r-vikaa. En puhunut asiasta vaimolleni enää ja aloin jo epäillä korvaani yliherkäksi. Sukuni vahvisti, että olin täysin oikeassa. Aina diplomaattinen äitini (hänkin edesmennyt) luonnehti anoppini ääntämishäiriötä "pikantiksi", kun otin sen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa puheeksi. Sen koommin ei asiaan palattu. Olemme kaikki supisuomalaisia.
Lapsi ei kenties kuule äitinsä (tai isänsäkään) äänessä mitään normista poikkeavaa, näin päättelin, jos on siihen pienestä pitäen tottunut.
Ihmisillä on kaiken lisäksi hyvinkin persoonallisia idiolekteiksi sanottuja puheen muotoja, ja esimerkiksi vokaalien kesto vaihtelee vähäsen. Taustamurre tietenkin myös vaikuttaa. Syntyperäinen jyväskyläläinen - oli kuinka akateeminen tahansa - hölmistyy, kun kuulee ensi kerran olevansa kotoisin "Jyvääskylästä". Siellähän piti puhuttaman sitä puhtainta suomea. Etunimienkin ääntämys vaihtelee puhujan ja paikallisen yleiskielen taustamurteen mukaan. Ja sukunimien. Kauppinen muutti Savoon. Häntä sanottiin siellä Kaappiseksi. Kyllästyi ja muutti nimensä Kaappiseksi. "Kato, Kuappinen", tervehdittiin Esson paarissa. No, tämä on ääriesimerkki.
Tämä aiheeni meni varsinaisen aloitusaiheen ohi ja aika pitkälle, mutta rönsyillähän saa. Kiintoisia pointteja olette heitelleet ilmoille. Hyvää juhannusta kaikille!
Antti Penttinen
Sama. Kun pikkusiskot (kaksoset) sai nimeksi Julia ja Sara (lausumme niinkuin kirjoitetaan) niin vanhemmat sukulaiser sanoivat ja osa edelleenkin 12vuoden jälkeen, että Juulia ja SAARA. SAARA Sarasta!!!:DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaahan sitä vähän kärsiäkin, kun on antanut lapselleen niin hienon ja harvinaisen nimen, että joka kerran esitellessä häntä joutuu (jos toisia kiinnostaa oikeasti) selittämään, miten kirjoitetaan: ceellä vai koolla vai ceekoolla, montako aata, montako teetä, loppuuko iihin vai teehen. On se vaan niin hienoa, ja sitten on ihan purkaa vihaansa jos joku ei tuota komboa muistakaan enää seuraavalla kerralla. Ihanaa, onnistuttiin antamaan nimi, jota kukaan ei muista eikä varsinkaan osaa ääntää oikein.
Mitäs annatte niin eksoottisia nimiä? Kokeilkaa tuon tuplanimen jälkeen vaihtelun vuoksi jotakin Yassidin-Mohammed-Ikrabinia, niin varmaan ei muisteta ja bonuksena pääsee erityishuomiona supon listoille seurantaan. PS. Ei kannata matkaa Afganistaniin, Syyriaan tai muille huudeille, mikäli mielii takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni (kaksoset myöskin) taas ovat Jessica ja Jasmin. En tiedä miksi, mutta äitini vanhin sisko lausui aina Jasmiii ja Zesica. :D Ok, ymmärtäisin ton Zesican jos asuisimme jenkeissä, mutta nimi löytyy ihan kalentereista ja lausutaan niin kuin kirjoitetaan.
Onneksi nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin sanoo nimet oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Voin kertoo että ympärillä kaikki muut on kuitenkin lisänneet puhekielessä sinne nimen perään sen i:n jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Voin kertoo että ympärillä kaikki muut on kuitenkin lisänneet puhekielessä sinne nimen perään sen i:n jo silloin.
Tuskin. Saksaa ja ruotsia puhuville ihmisille ei se ii ole tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Voin kertoo että ympärillä kaikki muut on kuitenkin lisänneet puhekielessä sinne nimen perään sen i:n jo silloin.
Tuskin. Saksaa ja ruotsia puhuville ihmisille ei se ii ole tapana.
Niin, voisko olla että minä tarkoitin suomenkielisiä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Voin kertoo että ympärillä kaikki muut on kuitenkin lisänneet puhekielessä sinne nimen perään sen i:n jo silloin.
Tuskin. Saksaa ja ruotsia puhuville ihmisille ei se ii ole tapana.
Niin, voisko olla että minä tarkoitin suomenkielisiä ihmisiä?
Niin en minä vaan tiedä. Minä puhun nyt "ympärillä olevista ihmisistä".
Ehkä ap ei tiedä, että suomeksi Oskar ja Oskari ovat taivutusmyodoissaan täysin identtiset. Ero on vain perusmuodossa.
Koska olemme suomalaisia ja lausumme suomenkieltä niin kuin se kirjoitetaan.
Ei Zuuuulia!!!