Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea ja vinkkejä ratsastuspelkoon, onko hevosihmisiä linjoilla?
06.02.2026 |
Taustaa: olen käynyt viikoittain ratsastustunnilla 20 vuoden ajan. Muutama vuosi sitten ratsastin noin vuoden verran raakileella rescue-hevosella, joka oli tosi arvaamaton ja herkästi reagoiva. Vaihdoin hevosta kilttiin vanhaan herrasmiesheppaan, joka lähti vehreämmille laitumille kolmen vuoden kuluttua. Palasin takaisin rescuen ratsastajaksi, mutta tällä välillä siitä oli kuoriutunut kelpo ratsu joka osasi hallita mielensä pelottavissakin tilanteissa.
Pari vuotta on nyt mennyt hyvin, ja vajaa vuosi sitten huomasin että pystyn rentoutumaan selässä oikeastaan täysin. Selkärankaan kytemään jäänyt jännitys oli vihdoin poissa.
Pari viikkoa sitten kyseinen hevonen otti pitkästä aikaa kunnolla jalat alleen tunnilla. Olin vähällä pudota jäiselle kentälle. Seuraavalla tunnilla sekä hevonen että minä olimme molemmat kuin seipään nielleitä, ja hevonen pillastuikin kerran (ei ihme, se reagoi tosi herkästi ratsastajan jännitykseen).
Ratsastuksenopettaja ei jotenkin tunnu osaavan käsitellä pelkoani, joka on siis ajoittain tunnin aikana melkein lamauttavaa. Jalkani alkavat täristä heti kun hevonen jännittyy ja nostaa päätään. Tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä (rentoutua ja istua hyvin), mutta käpylisäke huutaa kokoajan että olen kuolemanvaarassa.
Pitkä teksti, mutta jos joku hevostelija jaksoi lukea, niin olisin kiitollinen vertaistuesta ja konkreettisista vinkeistä pelon selättämisessä. Ratsastustuntien lisääminen ei ikävä kyllä ole vaihtoehto, minulla on hädin tuskin varaa käydä tallilla kerran viikossa.
Kommentit (24)
Pelkohan on ihan terve reaktio tietyissä tilanteissa... Kuunteletko pelkoasi vai yritätkö ns voittaa sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hevosen vaihto mahdollinen? Kuulostaa siltä, että onnistumisen kokemukset toisella hevosella voisivat auttaa? Mulla takana vähän vastaava tilanne, lopulta päädyin vaihtamaan tallia ja opettajaa. Entinen opettaja ei ymmärtänyt, että se kyseisellä hevosella ratsastaminen sai aikaan hirveän kauhun.
Kiitos! Hirveä kauhu on oikea sanapari kuvaamaan sitä ihmeellistä primitiivistä pelkoreaktiota, joka käynnistyy oikeastaan jo kun nousen selkään huonon kokemuksen jälkeen.
Voisin toivoa opettajalta toista hevosta. Tein niin vuosia sitten, kun aloin kärsiä fyysisistä jännitysoireista jo ratsastustuntipäivän aamuna.
Tuolla tallilla vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, etenkin jos haluan käydä tunnilla samassa porukassa ja samaan aikaan kuin ennenkin. Pari vaihtoehtoa on, mutta luulen että vaihtamalla ei paranisi. Niillä hevosilla on omat kommervenkkinsä (molemmat ovat patalaiskoja kunnes suuttuvat, ellei ratsastaja ole todella taitava).
En myöskään haluaisi luovuttaa tämän ratsun suhteen parin epäonnistumisen takia. Sään lämmetessä asiat alkavat todennäköisesti taas rullaamaan paremmin, kun päästään laukkaamaan enkä itse jännitä jäistä alustaa.
Ap
Ratsastaminen ja hevoset ovat vaarallisia. Aina.
Pelko viestittää sinulle jotain ja sen signaaleita ei kannata ohittaa.
Lisäksi kannattaa tarkkaan harkita jatkaako sellaisen aktiviteetin parissa, joka aiheuttaa pelkoa tai jännitystä.
Tilanne voi muuttua hevosta, tallia tai opettajaa vaihtamalla tai sitten ei.
Mikä pakko se on ratsastaa?
Itse ainakin pyrin vapaa-ajallani harrastamaan asioita, jotka rentouttavat ja viihdyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan on ihan terve reaktio tietyissä tilanteissa... Kuunteletko pelkoasi vai yritätkö ns voittaa sen?
Erittäin hyvä kysymys, tätä olen itsekin miettinyt.
Juttelin juuri ystäväni kanssa, ja hän oli sitä mieltä että ratsastukseen on pesiytynyt sellainen ihmeellinen pelon piilottamisen kulttuuri, jossa kaikki ajoittain pelkäävät mutta siitä ei vain puhuta. Yleensä neuvo on aina että istu ja hengitä, mutta mitä jos se ei onnistu ja/tai auta?
Sama ystävä antoi samaan syssyyn myös parhaan neuvon aikoihin; älä yritä rakentaa Roomaa päivässä. Mene epäonnistumisen jälkeen selkään ja fiilistele, älä kuvittele että voit olla pelkäämättä vaan toimi askel askeleelta sen mukaan miten hevonen reagoi. Se on jo voitto kun nousee taas ratsaille vaikka pelottaa. Ja niinhän se on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratsastaminen ja hevoset ovat vaarallisia. Aina.
Pelko viestittää sinulle jotain ja sen signaaleita ei kannata ohittaa.
Lisäksi kannattaa tarkkaan harkita jatkaako sellaisen aktiviteetin parissa, joka aiheuttaa pelkoa tai jännitystä.
Tilanne voi muuttua hevosta, tallia tai opettajaa vaihtamalla tai sitten ei.
Sitä tässä mietinkin, ja se harmittaa. Sen ensimmäisen pahan pillastumisen jälkeen päätin etten ratsasta enää ikinä. Seuraavana päivänä tulin toisiin aatoksiin. Ratsastus on ainoa laji jonka parissa oikeasti viihdyn, ja siksi olen sitä lapsesta asti harrastanutkin. Jotenkin tuntuisi nyt ihan typerältä luovuttamiselta antaa periksi parin huonon tunnin jälkeen.
Toki jos en saa pelkoa kuriin, on pakko lopettaa. Ei mulla ole varaa maksaa siitä että odotan joka tunti että olisipa se jo ohi.
Ap
Jos hevosen vaihto ei onnistu, niin onko mahdollista tehdä hevosen kanssa jotain muuta (ratsastamisen lisäksi), mistä tulisi hyvä mieli ja itsevarmuutta sinulle? Ajo, vikellyksen alkeet, liinassa juoksutus? Kannattaa myös koittaa puhua opettajalle, että jännität tosi paljon tilannetta.
Vaikka hevoset on ihania, niin kaikki hevoset ei sovellu kaikille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on ihan tervettä tiedostaa että kaikki harrastukset ei ole kaikIlle. Epäsuosittu mielipide, tiedän. Jos aiot kuitenkin jatkaa niin avaa nyt tosiaan suusi ja sano että haluat toisen hevosen tunneille. Tai vaihfat paikkaa tallille jossa asiakkaita ei laiteta vaarallisten eläinten selkään.
Mitä noilla hevosilla pitää muka tehdä?
Niillä on tyhmä ilme.
Mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hevosen vaihto mahdollinen? Kuulostaa siltä, että onnistumisen kokemukset toisella hevosella voisivat auttaa? Mulla takana vähän vastaava tilanne, lopulta päädyin vaihtamaan tallia ja opettajaa. Entinen opettaja ei ymmärtänyt, että se kyseisellä hevosella ratsastaminen sai aikaan hirveän kauhun.
Kiitos! Hirveä kauhu on oikea sanapari kuvaamaan sitä ihmeellistä primitiivistä pelkoreaktiota, joka käynnistyy oikeastaan jo kun nousen selkään huonon kokemuksen jälkeen.
Voisin toivoa opettajalta toista hevosta. Tein niin vuosia sitten, kun aloin kärsiä fyysisistä jännitysoireista jo ratsastustuntipäivän aamuna.
Tuolla tallilla vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, etenkin jos haluan käydä tunnilla samassa porukassa ja samaan aikaan kuin ennenkin. Pari vaihtoehtoa on, mutta luulen että vaihtamalla ei paranisi. Niillä hevosilla on om
Minusta vaihtaminen ei kuulosta huonolta ajatukselta, vaan vaikka nuo vaihtoehdot on omalla tavallaan haasteellisia, niin ehkä niiden haasteellisuus on sellainen, jonka kanssa diilaisit mieluummin? Ainakin siihen kentän sulamiseen asti
20 v ratsastanut viikottain ? Ja nyt on ihan pihalla ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa käyt ratsastamassa, jos noin pelottaa? Itse ainakaan en haaskaa rahaa sellaiseen harrastukseen, joka aiheuttaa pelkoa tai epämukavia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa käyt ratsastamassa, jos noin pelottaa? Itse ainakaan en haaskaa rahaa sellaiseen harrastukseen, joka aiheuttaa pelkoa tai epämukavia tunteita.
Et taida harrastaa hevosia? Kaikissa harrastuksissa ei voi pysyä jatkuvasti mukavuusalueella. Pelko on ihan luonnollista joissain harrastuksissa. Suosittelen aplle tutustumista mentaalisiin harjoituksiin, joilla voi työskennellä tunteiden kanssa. Esimerkiksi ihan vaan mindfulness tai jotkin meditaatiotyylit voi olla avuksi. Joku sopivalta tuntuva tutuksi muualla kuin talliympäristössä, niin se onnistuu sitten hevosen selässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hevosen vaihto ei onnistu, niin onko mahdollista tehdä hevosen kanssa jotain muuta (ratsastamisen lisäksi), mistä tulisi hyvä mieli ja itsevarmuutta sinulle? Ajo, vikellyksen alkeet, liinassa juoksutus? Kannattaa myös koittaa puhua opettajalle, että jännität tosi paljon tilannetta.
Vaikka hevoset on ihania, niin kaikki hevoset ei sovellu kaikille ihmisille.
Kuulostaa järkevältä, voisin jutella opettajan kanssa että voisinko tehdä hetken hevosen kanssa jotain muuta. Juoksuttaminen tai vikellys ei tosin onnistu, kun kenttä on jäässä.
Olen yrittänyt nyt viettää tunnin jälkeen hevosen kanssa tavallista enemmän aikaa karsinassa ihan muuten vaan. Tehnyt tavallaan pieniä temppuja ja testejä hevoselle namipalkintojen turvin. Tämä siis siksi, etten alkaisi kuvitella hevosen olevan paha tai ilkeä, vaan jotta tajuan jatkossakin että olosuhteet ovat nyt ajaneet sen vähän lähtöherkäksi väliaikaisesti. Se on silti oma ihana itsensä, vaikka energia nyt pursuaa välillä yli.
Olen nyt pariin kertaan sanonut opettajalle että pelottaa. Huomaan selvästi, ettei hän oikein osaa suhtautua siihen mitenkään muuten kuin välittömillä käytännön neuvoilla (pidäte, pidäte, hengitä, pidäte). Tunnin jälkeenkin sanoin että olipas pelottava tunti, ja siihen hän totesi ykskantaan että pitäisi ratsastaa useammin. No niin no, varmaan, mutta ei massi riitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ihan tervettä tiedostaa että kaikki harrastukset ei ole kaikIlle. Epäsuosittu mielipide, tiedän. Jos aiot kuitenkin jatkaa niin avaa nyt tosiaan suusi ja sano että haluat toisen hevosen tunneille. Tai vaihfat paikkaa tallille jossa asiakkaita ei laiteta vaarallisten eläinten selkään.
Mutta kun harrastus on ollut minulle sopiva 20 vuotta, niin haluasin että se olisi sitä jatkossakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
20 v ratsastanut viikottain ? Ja nyt on ihan pihalla ?
En ole pihalla vaan pelkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa käyt ratsastamassa, jos noin pelottaa? Itse ainakaan en haaskaa rahaa sellaiseen harrastukseen, joka aiheuttaa pelkoa tai epämukavia tunteita.
Et taida harrastaa hevosia? Kaikissa harrastuksissa ei voi pysyä jatkuvasti mukavuusalueella. Pelko on ihan luonnollista joissain harrastuksissa. Suosittelen aplle tutustumista mentaalisiin harjoituksiin, joilla voi työskennellä tunteiden kanssa. Esimerkiksi ihan vaan mindfulness tai jotkin meditaatiotyylit voi olla avuksi. Joku sopivalta tuntuva tutuksi muualla kuin talliympäristössä, niin se onnistuu sitten hevosen selässäkin.
Kiitos, hyvä neuvo!
Mietin jo että törsäisinkö loput rahani jonkun ratsastusvalmentajan nettikurssiin. Sellaiseen joka käsittelisi jännityksen hallintaa.
Ehkä joku mindfulness-perusharjoittelu kotona voisi kyllä tehdä terää. Vaikka sellaiset happy place-harjoitukset, joita suositellaan esim. esiintymiskammoisille.
Ap
ratsastus ei ole mitenkään pakollista, tarpeellista, välttämätöntä tai hyödyllistä
Vierailija kirjoitti:
ratsastus ei ole mitenkään pakollista, tarpeellista, välttämätöntä tai hyödyllistä
No ei, se on totta. Pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja.
Ap
Onko hevosen vaihto mahdollinen? Kuulostaa siltä, että onnistumisen kokemukset toisella hevosella voisivat auttaa? Mulla takana vähän vastaava tilanne, lopulta päädyin vaihtamaan tallia ja opettajaa. Entinen opettaja ei ymmärtänyt, että se kyseisellä hevosella ratsastaminen sai aikaan hirveän kauhun.