Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!

Erään nimi on Georg ja kaikki sanovat häntä Ykäksi.

Minäkään en ihan ymmärrä näitä louskuttajia, joiden on pakko väännellä naamaansa aina kun vastaan tulee nimi, joka ei ole tuikitavallinen Pertti, Matti, Pekka, Anna, Mari tai Ritva.

Jos nimen perässä on y tai keskellä c, niin ai kauhia mitä kamalaa ulukolaist röystäilyy semmone o!

Itse olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja mun suvussa on 1800-luvulle asti (mitä olen sukupuuta tutkinut) "hienoja ei-suomalaisia" (???) nimiä kuten Fanny, Josefine ja Sofie.

Ymmärrän täydellisesti jos ei osaa lausua jonkun nimeä mikäli se se ei ole se kaikkein tavallisin. En minäkään aina osaa. Mutta se ylittää ymmärrykseni jos asiasta huomautetaan ja kerrotaan kuinka kuuluu lausua (vielä useasi) eikä siltikään mene perille. Asennevamma tai päävamma, en keksi muuta syytä.

Siis anteeksi nyt vain Julioista, Mioista, Ninoista ja Lukaksista vouhkaavat, mutta nämä nimien yksivokaaliset kirjoitusasut ovat tulleet Suomeen Ruotsin kautta, ja ihmiset ovat alun perin mieltyneet niihin, koska ne näyttävät kansainvälisemmiltä ja herraskaisemmilta kuin suomalaiset muodot, joissa pitkä vokaali on kirjoitettu auki. Kuitenkin jos kuuntelette, miten nimet Ruotsissa äännetään, niissä on se ihan sama pitkä vokaali. Ruotsin kieli ja sen oikeinkirjoitus vain toimivat siten, että pitkää ja lyhyttä vokaalia säädellään seuraavan konsonantin pituudella, ei kirjoittamalla yksi tai kaksi vokaalia kuten suomen kielessä (verratkaa vaikka sanoja "söt" ja "sött" tai "fika" ja "flicka", joista ensimmäisissä on pitkä vokaali, jälkimmäisissä kaksoiskonsonantin takia lyhyt). On siis ihan turhaa inistä siitä, että "Julia" pitäisi ääntää yhdellä u:lla. Itse on annettu lapselle "hienompi" ruotsalaisittain kirjoitettu nimi tajuamatta, että ruotsissa eivät päde suomen kielen säännöt ja nimi äännetään joka tapauksessa pitkällä vokaalilla. Sama pätee näihin nimiin myös vaikka espanjan ja italian kielissä. Olisi vain voinut antaa lapselle alun perinkin sen suomalaisen kaksivokaalisen kirjoitusasun, joka näyttää erilaiselta mutta lopulta kuulostaa samanlaiselta kuin kansainväliset vastineensa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ihan ymmärrä näitä louskuttajia, joiden on pakko väännellä naamaansa aina kun vastaan tulee nimi, joka ei ole tuikitavallinen Pertti, Matti, Pekka, Anna, Mari tai Ritva.

Jos nimen perässä on y tai keskellä c, niin ai kauhia mitä kamalaa ulukolaist röystäilyy semmone o!

Itse olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja mun suvussa on 1800-luvulle asti (mitä olen sukupuuta tutkinut) "hienoja ei-suomalaisia" (???) nimiä kuten Fanny, Josefine ja Sofie.

Ymmärrän täydellisesti jos ei osaa lausua jonkun nimeä mikäli se se ei ole se kaikkein tavallisin. En minäkään aina osaa. Mutta se ylittää ymmärrykseni jos asiasta huomautetaan ja kerrotaan kuinka kuuluu lausua (vielä useasi) eikä siltikään mene perille. Asennevamma tai päävamma, en keksi muuta syytä.

Ei niitä juuri aikanaan kukaan lausunut kuten kirjoitettiin. Nuo olivat Vanni ja Sohvi olivat tavallisia. Keskimmäisen lausumismuotoa en tiedä.

Mummollani oli virallisissa nimissään lyhyet vokaalit, mutta ne lausuttiin aika ja kaikkialla pitkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ihan ymmärrä näitä louskuttajia, joiden on pakko väännellä naamaansa aina kun vastaan tulee nimi, joka ei ole tuikitavallinen Pertti, Matti, Pekka, Anna, Mari tai Ritva.

Jos nimen perässä on y tai keskellä c, niin ai kauhia mitä kamalaa ulukolaist röystäilyy semmone o!

Itse olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja mun suvussa on 1800-luvulle asti (mitä olen sukupuuta tutkinut) "hienoja ei-suomalaisia" (???) nimiä kuten Fanny, Josefine ja Sofie.

Ymmärrän täydellisesti jos ei osaa lausua jonkun nimeä mikäli se se ei ole se kaikkein tavallisin. En minäkään aina osaa. Mutta se ylittää ymmärrykseni jos asiasta huomautetaan ja kerrotaan kuinka kuuluu lausua (vielä useasi) eikä siltikään mene perille. Asennevamma tai päävamma, en keksi muuta syytä.

Ei niitä juuri aikanaan kukaan lausunut kuten kirjoitettiin. Nuo olivat Vanni ja Sohvi olivat tavallisia. Keskimmäisen lausumismuotoa en tiedä.

Mummollani oli virallisissa nimissään lyhyet vokaalit, mutta ne lausuttiin aika ja kaikkialla pitkinä.

Tarkoitat varmaan että aikoinaan, ei aikanaan.

Kyllä meillä äännettiin Henny, fanni, Sofii jne.

Miten se Oskar teillä taivutetaan? Pitääkö mummon sanoa: "Loukkaannutko, jos mummo lupaa vahtia Oskaria, eikä Oskarta?

Vierailija kirjoitti:

Miten se Oskar teillä taivutetaan? Pitääkö mummon sanoa: "Loukkaannutko, jos mummo lupaa vahtia Oskaria, eikä Oskarta?

Ei tietenkään. Oletko olevinasi vitsikäs? Juntti. Taipuu ihan tavallisesti, perusmuoto Oskar.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen nimi on huomattavasti yleisempi ja tunnetumpi ja julkkiksiltakin jo vuosikymmenten ajalta tutumpi iittömänä. Vaan ei, jotkut vaan vääntää sen iin sinne loppuun.

Ja oikeasti se pitäisi ääntääkin kuin Peter eli Peettär, mutta mulle riittäisi että sanoisvat edes Peter. Mutta ei, pitää sanoa Peteri. Mikä nimi se on?!

No Peter on kyllä hyvin vaikea nimi ääntää oikein. Ääntäminen kun riippuu kielestä. Peettär on ruotsalainen ännös, suomalainen olisi Peter (tai ehkä jopa Petteri :)). Lisäksi tiedän ainakin 3 erilailla äännetävää Peteriä (Usa, Saksa ja Unkari). Jos haluaa yksiselitteisesti äänettävän nimen, niin ei kannata antaa nimeä Peter. Sama pätee näihin Nina, Rosa yms, jotka itse kuvittelen lausuttavan pitkällä vokaalilla, mutta osa käyttää lyhyt vokaalista versiota.

Kaikki nämä juntiksi toista ihmistä kutsuvat: oletteko suomen kieliopin mestareita tai hallitsetteko jopa enemmänkin kuin yhden kielen? Olet tosi älykäs varmasti sen perusteella. 90% voivat varmaan ymmärtää eron nimen Oskar ja Oskari välillä. Luulen, että nämä virheet ovat enemmän alitajunnainen juttu, nimet on niin lähellä toisiaan ja suomalaiset kun puhuvat, kas kummaa, suomea. On ihan kauheata lukea, kun muka älykkäät kutsuvat toisia idiooteiksi tämän yhden asian perusteella. Se, joka oikeasti on älykäs ei yritä päteä tai kerskailla peruskouluasteen asioilla vaan kritisoi jatkuvasti itseään. Saatan itse olla tyhmä kuin saapas, mutta kirjoitinpahan tämän kommentin. Ken tietää...

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sanoo Juulian aina Julia, vaikka tietää varsin hyvin, miten lapsen nimi kirjoitetaan.

Eihän Julia ole mikään nimi juliaksi lausuttuna, vaan se lausutaan juulia - tai lyhyenä, mutta eri alkuäänteellä vieraskielisen mallin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten se Oskar teillä taivutetaan? Pitääkö mummon sanoa: "Loukkaannutko, jos mummo lupaa vahtia Oskaria, eikä Oskarta?

Kysyt varmaan Joonaksen äidiltäkin, että onko nimi Joonakse vai mikä se on?

Olen itse huomannut, että suomenkieliset vääntävät nimiä juuri AP:n mainitsemalla tavalla ja kyselevät pariin otteeseen että "ai mikä?" lapsemme nimestä. Meidän lapsella siis juurikin tällainen nimi, esimerkki: Axel (ei Akseli vaan Axel!). 

Mutta suomenruotsalaiset eivät niin tee, lapsemme siis kaksikielinen. Kukaan suomenruotsalainen ei ole koskaan kysynyt lapseltamme kahteen kertaan että "Ai mikä nimi?" :D 

En todellakaan kannata mitään bättre folk -fraaseja, mutta ehkä suomenkieliset tosiaankin hieman kaavoihin kangistuneita!?

Jotkut vääntävät Saarasta Sannan.

Miksi se nimi on pakko vääntää johonkin ihan muuhun, jos ei ole selkeästi lempinimikään.

Opin lapsena, että ihmisten nimet tulee aina sanoa oikein, koska sillä arvostat häntä. Se kuuluu perussivistykseen ja -tapoihin. Huonot tavat tahallisista nimien vääntämisistä ja muuttamisista tai ilkkumisista tulisi poisoppia.

Tälllainen on mielestäni koulukiusaamiseen liittyvääkin.

Käytän erään pienen kunnan liikunta- ja kulttuuripalveluja. Tämä kunta on ns kaksikielinen. Ja tuo usein esille, että ruotsinkieliset saavat kielellään palveluja. Itse olen suomenkielinen ja itäsuomalainen. Liikuntatuntien ja opintopiirien alussa on nimenhuuto. Minua ihan tavallisena kansalaisena joskus jopa vihastuttaa se, että ohjaajat eivät osaa huutaa ruotsinkielisiä aivan yleisiä nimiä oikein, mikä on viesti, että ruotsin kielen perusteita ääntämisessä ei ole opittu ja ymmärretty. Miltäköhän näistä henkilöistä itsestä tuntuu vuosi vuodelta kuulla nimensä huudettavan väärin? Toivoisin, että ko tilanteissa asianomainen henkilö voisikohteliaasti korjata virheellisen ääntämisen. Tai ohjaaja kysyä, kuinka nimi lausutaan oikein.

Kun Suomi kansainvälistyy , niin vieraita nimiä tulee eteen lisää.

Eli, positiivisuutta peliin tässäkin!

Vierailija kirjoitti:

Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.

Aloin miettia yhta tuttua, jonka nimi on mallia Maximilian (ja muuten sukunimikin on samaa eli battre-folk -tyylia). Ei luulisi olevan vaikeaa sanoa nimea, mutta suomijuntit taalla puhuvat "Maksista". Joskus arsyttaa miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Okei tuo aiempi esimerkki Jennystä oli huono, koska tajusin vasta väsyneessä mielentilassa lähettämäni kirjoituksen jälkeen, että nimellähän on historiaa myös tällä puolella maailmaa. Mieleeni tuli lähinnä unkarin Dzsenny, joka kuulostaa kauhealta ja jolla ei ole mitään tilaa ko. maan perinteissä, ja kaiken maailman outoja nimiä adaptoidaan joka kulttuuriin. Ja kaipa jokaisella on oikeus tulla kutsutuksi miksi haluaa... Onhan se ihan hienoa kunnioittaa omaa perinnettään ja nimetä ihmisiä sen mukaan. Tahdoin alun perin kritisoida ap:n suvaitsemattomuutta niitä kohtaan, jotka saattaisivat vaikka tietämättömyyttään kutsua Oscar(ia) Oskariksi. En itse edes tekisi samaa virhettä, mutta ymmärrän, ettei kaikki tajua. Silti asia ei mielestäni ole maailmanloppu, ehkä siksi etten anna niin paljon merkitystä nimille kuin jotkut.

Tässä kai on olennaista se, onko kyseessä oma ongelmasi, vai vaan asia, jota välillä sivusta seuraat? Jos ensimmäinen, niin hyvä jos ei häiritse, jos jälkimmäinen, niin olet täysin jäävi asian merkityksellisyyttä arvioimaan.

Niin ja vaikka tässä nyt koko ajan hoetaan, että vanhempien pitäisi miettiä, niin menenkö mä siis nyt 40-vuotiaana sanomaan sen vanhemmilleni vai mitä? Ja kysymys ei ole siitä, etten pitäisi nimestäni, pidän kyllä. En vaan pidä siitä, että varsin moni ei välitä lausua sitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.

Millä tavoin nimi Oskar on suomalaiseen suuhun istumaton? Tai Alvar?

Täällä on moneen kertaan selitetty, kuinka konsonanttiin päättyminen ei istu suomalaiseen kieliasuun. Asiasta voi toki olla eri mieltä, mutta ei tarvitse tahallaan heittäytyä esittämään ettei edes ymmärrä mistä puhutaan, kun se on ensin moneen kertaan rautalangasta vääntämällä selitetty.

Miten niin ei istu suomalaiseen kieliasuun? Kenen suomalaisen? Jonkun just savupirtistä ulos raahautuneen juntin?

Minusta esim nimi Alvar Aalto tai nimi Joosef ei ole koskaan tuottanut kenellekään vaikeuksia.

Enemmän taivutusvaikeuksia on esim nimien Outi ja Satu kanssa. Tai siinä miten taivutetaan Veli.

Alvar on simppeli kuin faan.

Ai miten Outi on vaikea taivuttaa? Oudin?

Sivistymättömät piirit eivät tiedä, että nuo nimet taivutetaan suomeksi Outin, Satun ja Velin.

Kuten Matti - Mattin, Pentti - Penttin, Karri - Karrin

Sanotteko myös sydäni, sammali, lammasi, kuningasi, siitini, piennari jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nimi on Marcus, mutta kaikki sanoo silti Markus.

Mun nimi on Jucca-Pecca, mutta kaikki lausuu sen Jukka-Pekka. Ottaa kyllä päähän.

Yucca-Pecca Palmu

Niin noh, edelleen ärsyttää kuinka ihan perus nimeäni ei osata kirjoittaa eikä lausua oikein. Karolina on AINA Karoliina. Siis joka paikassa, vaikka ihmisellä olisi henkilöllisyystodistukseni mallina josta kopioi nimeni johonkin asiakirjaan. Aina siellä lukee Karoliina. Onko ihmiset sokeita, tyhmiä vai ihan tahallaan välinpitämättömiä?

Kyllä se puhekielessäkin särähtää korvaan, Karolina eikä Karoliiiiina. Usein olen myös Katriina. On ne nimet joillekin vaikeita.