Lue keskustelun säännöt.
ne joiden mielestä kaksi elintasoa avioliitossa on ok
20.06.2017 |
niin onko myös seuraavat tilanteet?
- Nainen saa nauttia lapseen liittyvistä asioista enemmän, koska on tehnyt enemmän työtä lapsen eteen (mm.raskaus ja synnytys)
-Jos nainen tekee perheelle ruuan, miehelle voi tehdä huonomman ruuan, pääasia että jotain on. Vrt. miehellä on oikeus ostella omilla rahoillaaan kaikenlaisia, nainen voi kulkea nukkaisissa vaatteissa, pääasia että on vaatteita.
-Miehen lakanat vaihdetaan kerran kahdessa kuussa, muun perheen joka viikko.
-Lastenhoitotyöstä miehelle lasku. Jonkun on vauva hoidettava ja imetettävä ja kun mies on töissä niin hän ei pysty tekemään osaansa.
Kommentit (58)
Jollain on todellinen pakkomielle tähän aiheeseen. Jos valitsee miehensä hypergamisesti, se on oma valinanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on "omat rahat", ei "kaksi eri elintasoa". Mitä "kaksi eri elintasoa" tarkoittaa?
Kämppä varmaan sama, mutta mies kulkee kalliissa merkkivaatteissa, vaimo ja lapset kirpparivaatteissa. Mies matkustelee kavereidensa kanssa, vaimo ja lapset nököttää kotona. Mies ajaa kallista autoa, vaimo ja lapset käyttää julkisia. Mies syö kotona pihviä ja tuoretta tonnikalaa, vaimolle ja lapsille välttää hernekeitto. Mies harrastaa purjehdusta ja laskettelua, lapset ja vaimo käyvät kirjastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on "omat rahat", ei "kaksi eri elintasoa". Mitä "kaksi eri elintasoa" tarkoittaa?
Kämppä varmaan sama, mutta mies kulkee kalliissa merkkivaatteissa, vaimo ja lapset kirpparivaatteissa. Mies matkustelee kavereidensa kanssa, vaimo ja lapset nököttää kotona. Mies ajaa kallista autoa, vaimo ja lapset käyttää julkisia. Mies syö kotona pihviä ja tuoretta tonnikalaa, vaimolle ja lapsille välttää hernekeitto. Mies harrastaa purjehdusta ja laskettelua, lapset ja vaimo käyvät kirjastossa.
Tai nainen on rikkaampi ja tuhlaa miehen köyhäillessä. Ei ole mikään luonnonlaki, että mies on varakkaampi, on paljon hyvätuloisia naisia, ja isot perinnötkin menevät yhtä lailla miehille kuin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama elintaso se olla pitää.. miksi muuten edes oltaisiin yhdessä.
En minä ainakaan ole kumppanini rahojen ja elintasojen vuoksi yhdessä. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä meidän suhteen kanssa. Kun aloimme seurustella, emmekä asuneet yhdessä, elintasot olivat eri. Muutimme yhteen voidaksemme viettää enemmän aikaa yhdessä, emme siksi, että toinen voisi elää toisen rahoilla.
Ei samaan talouteen muuteta sen takia että halutaan viettää aikaa yhdessä, vaan sen takia että perustetaan perhe. Sen takia yhdessä asuvat puolisot eivät saa erikseen esim. asumistukea tai toimeentulotukea. Yhteiskunta olettaa että yhdessä asuvat ovat perhe, ja perheessä on yhteiset rahat koska perheen muodostavat ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa toistensa kanssa kaiken. Ei perheessä "eletä toisen rahoilla" vaan molemmat elää yhteisillä rahoilla, vaikka ne olisivat omilla tileillä, molemmilla kuitenkin on jotain tuloja, ja yleensä toisella on vähän enemmän kuin toisella. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että on perhe, perheenjäsenet ovat aikuisia ja lapsia, aikuisilla on enemmän vastuuta kuin lapsilla, mutta kaikilla on samat oikeudet samaan elintasoon. Perhe on kuin auto, ei siitäkään yksi pyörä voi lähteä eri suuntaan tai eri aikaan ajamaan. Jos ei halua rahojaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes sen puolison jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, miten siinä voi osata sitten omia lapsiaankaan rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on "omat rahat", ei "kaksi eri elintasoa". Mitä "kaksi eri elintasoa" tarkoittaa?
Kämppä varmaan sama, mutta mies kulkee kalliissa merkkivaatteissa, vaimo ja lapset kirpparivaatteissa. Mies matkustelee kavereidensa kanssa, vaimo ja lapset nököttää kotona. Mies ajaa kallista autoa, vaimo ja lapset käyttää julkisia. Mies syö kotona pihviä ja tuoretta tonnikalaa, vaimolle ja lapsille välttää hernekeitto. Mies harrastaa purjehdusta ja laskettelua, lapset ja vaimo käyvät kirjastossa.
Miksi ne lapset menee äidin elintason mukaan? Lapset ovat yhteisiä, joten molemmat vanhemmista maksavat lasten asioita. Näin ollen lapset todennäköisesti jäävät elintasojen välimuotoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on "omat rahat", ei "kaksi eri elintasoa". Mitä "kaksi eri elintasoa" tarkoittaa?
Kämppä varmaan sama, mutta mies kulkee kalliissa merkkivaatteissa, vaimo ja lapset kirpparivaatteissa. Mies matkustelee kavereidensa kanssa, vaimo ja lapset nököttää kotona. Mies ajaa kallista autoa, vaimo ja lapset käyttää julkisia. Mies syö kotona pihviä ja tuoretta tonnikalaa, vaimolle ja lapsille välttää hernekeitto. Mies harrastaa purjehdusta ja laskettelua, lapset ja vaimo käyvät kirjastossa.
Entäs, jos varakkaampi kulkee kirpparivaatteissa ja pienituloisempi hassaa rahansa merkkivaatteisiin? Varakkaampi saa matkustella riittävästi työnsä puolesta ja sen vuoksi viihtyy paremmin kotona, mutta pienituloisempi haluaisi matkustella enemmän ulkomailla? Varakkaampi kulkee polkupyörällä töihin ylläpitääkseen kuntoaan ja pienituloisempi käyttää julkisia? Varakkaampi saa syödä kalliita aterioita ravintoloissa jo työnsäkin puolesta, joten kotona hänelle riittää ihan hyvin hernekeittokin, vaikka pienituloisempi söisi lasten kanssa broilerinfileitä ja pastaa? Varakkaampi harrastaa lukemista ja liikuntaa, pienituloisempi käy kirjastossa? Varakkaampi on edelleenkin varakkaampi ja pienituloinen pienituloinen.
Katkeran akan valitus, kun miehensä ei hyväksy akan loisimista ja on palauttanut järjestyksen taloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tehtailee samaa provoaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Mikä esti aloittajaa haalimasta omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Katkeran akan valitus, kun miehensä ei hyväksy akan loisimista ja on palauttanut järjestyksen taloon?
Mieshän tuossa loisii, jos ei tee osaansa kotitöistä, eikä hoida omia lapsiaan. Joko perinteiset roolit tai kaikki tasan. Ei välimuotoa, missä toinen hyötyy, toinen kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama elintaso se olla pitää.. miksi muuten edes oltaisiin yhdessä.
En minä ainakaan ole kumppanini rahojen ja elintasojen vuoksi yhdessä. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä meidän suhteen kanssa. Kun aloimme seurustella, emmekä asuneet yhdessä, elintasot olivat eri. Muutimme yhteen voidaksemme viettää enemmän aikaa yhdessä, emme siksi, että toinen voisi elää toisen rahoilla.
Ei samaan talouteen muuteta sen takia että halutaan viettää aikaa yhdessä, vaan sen takia että perustetaan perhe. Sen takia yhdessä asuvat puolisot eivät saa erikseen esim. asumistukea tai toimeentulotukea. Yhteiskunta olettaa että yhdessä asuvat ovat perhe, ja perheessä on yhteiset rahat koska perheen muodostavat ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa toistensa kanssa kaiken. Ei perheessä "eletä toisen rahoilla" vaan molemmat elää yhteisillä rahoilla, vaikka ne olisivat omilla tileillä, molemmilla kuitenkin on jotain tuloja, ja yleensä toisella on vähän enemmän kuin toisella. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että on perhe, perheenjäsenet ovat aikuisia ja lapsia, aikuisilla on enemmän vastuuta kuin lapsilla, mutta kaikilla on samat oikeudet samaan elintasoon. Perhe on kuin auto, ei siitäkään yksi pyörä voi lähteä eri suuntaan tai eri aikaan ajamaan. Jos ei halua rahojaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes sen puolison jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, miten siinä voi osata sitten omia lapsiaankaan rakastaa.
Yhteiskunta voi olettaa perheen toimivan noin, mutta loppupeleissä on minun ja kumppanini välinen valinta miten haluamme suhteemme toimivan. Me muutimme yhteen voidaksemme olla yhdessä enemmän, ihan sama miten kummallista se on muille ihmisille.
Kämppiksilläkin on omat rahat. Kai tämän suhteen voi sitten ymmärtää parisuhteessa olevina kämppiksinä, eikä niinkään perheenä. Minulle sillä ei ole niin väliä, joka tapauksessa asun kumppanini kanssa, meillä on omat rahat ja olemme hyvin tyytyväisiä ratkaisuumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme perhe, mutta tämä ei ole hyötysuhde. Jos en pysty omilla tuloilla hankkimaan jotain haluamaani, en keksi yhtäkään syytä, miksi miehen se pitäisi maksaa. Enkä ymmärrä, miksi mies ei saisi käyttää ansaitsemiaan rahoja niin kuin tahtoo, miksi minulla pitäisi olla joku veto-oikeus hänen elämäänsä.
Mikä ei estä sitä, etteikö mies voisi viedä minua matkalle Vietnamiin, jos hän sinne kanssani haluaa.
Mutta nimenomaan aloituksen esimerkeissä mies hyötyy naisesta. Mies hyötyy naisen synnyttämiskyyvystä, naisen kodinhoidosta, siitä, että nainen imettää YHTEISTÄ lasta jne.
Miksi mies haluaisi käyttää yksin rahoja, kun on kuitenkin loppuelämä luvattu olla saman naisen kanssa? ap
En ole koskaan ajatellut, että lapset omistetaan. Tai että mies hyötyy siitä, että nainen voi synnyttää. Voiko siis ajatella, että mies saa myydä sen lapsen, koska saa hyödyn?
Mies käyttää omia rahojaan, nainen käyttää omiaan. Kun nainen on lapsen kanssa kotona, yhteiskunta maksaa hänelle siitä korvausta. Miksi miehen pitäisi korvata sama asia uudestaan?
Eli sun mielestä mies ei hyödy siitä, että HÄNEN lastaan hoidetaan kotona oman vaimon toimesta? hhmm. en ikinä voisi olla miehen kanssa, joka suhtautuu kielteisesti äitiyteen ja naiseuteen.
No tuossa tilanteessa hyötyy, jos lapsen äiti on kuollut ja miehen vaimo hoitaa lapsen ja on siksi ilman palkkaa. Mutta tietenkin nainen vastaavasti tekee kaikki kotityö, jos hän haluaa miehen rahat käyttöönsä. Ei voi ajatella, että toinen on vapaamatkustajana.
Ei tietenkään ole vapaamatkustaja.
Mies käy töissä ja KAIKKI rahat yhteisiä. Naiselle maksetaan eläkevakuutusta.
Nainen hoitaa vauvan ja kotityöt.
Win-win-tilanne.
Naisen työpäivä koostuu siitä että hän hoitaa lapsen 20h vuorokaudessa, vaikka hänelle kuuluisi siitä vain puolet eli 12h, eli hän hoitaa miehen puolesta 8h, kun mies on lapsen kanssa 4h, nainen harrastaa ja tekee oman osuutensa kotitöistä.
Mies käy töissä 8h ja nukkuu 8h ja hoitaa lasta 4h, tekee omia juttujaan/harrastuksiaan mukaanlukien oma osuus kotitöistä 4h.
Molemmilla puolisoilla on jotain tuloja, ja niillä perhe elää. Kun nainenkin menee taas töihin, yhteisistä rahoista menee lapsen hoitokulut, eli silloin molemmat nukkuu 8h, on töissä 8h. ja loppuajan puoliksi hoitaa lasta ja tekee kotitöitä. Omien mieltymysten mukaan voi sitten jakaa kumpi tekee mitä ja koska, siinä jää hyvin harrastusaikaakin molemmille tai ylimääräistä lepoaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeran akan valitus, kun miehensä ei hyväksy akan loisimista ja on palauttanut järjestyksen taloon?
Mieshän tuossa loisii, jos ei tee osaansa kotitöistä, eikä hoida omia lapsiaan. Joko perinteiset roolit tai kaikki tasan. Ei välimuotoa, missä toinen hyötyy, toinen kärsii.
Kotityöt kun nyt vaan kuuluvat naiselle. Siis talouksissa missä on MIES.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama elintaso se olla pitää.. miksi muuten edes oltaisiin yhdessä.
En minä ainakaan ole kumppanini rahojen ja elintasojen vuoksi yhdessä. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä meidän suhteen kanssa. Kun aloimme seurustella, emmekä asuneet yhdessä, elintasot olivat eri. Muutimme yhteen voidaksemme viettää enemmän aikaa yhdessä, emme siksi, että toinen voisi elää toisen rahoilla.
Ei samaan talouteen muuteta sen takia että halutaan viettää aikaa yhdessä, vaan sen takia että perustetaan perhe. Sen takia yhdessä asuvat puolisot eivät saa erikseen esim. asumistukea tai toimeentulotukea. Yhteiskunta olettaa että yhdessä asuvat ovat perhe, ja perheessä on yhteiset rahat koska perheen muodostavat ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa toistensa kanssa kaiken. Ei perheessä "eletä toisen rahoilla" vaan molemmat elää yhteisillä rahoilla, vaikka ne olisivat omilla tileillä, molemmilla kuitenkin on jotain tuloja, ja yleensä toisella on vähän enemmän kuin toisella. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että on perhe, perheenjäsenet ovat aikuisia ja lapsia, aikuisilla on enemmän vastuuta kuin lapsilla, mutta kaikilla on samat oikeudet samaan elintasoon. Perhe on kuin auto, ei siitäkään yksi pyörä voi lähteä eri suuntaan tai eri aikaan ajamaan. Jos ei halua rahojaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes sen puolison jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, miten siinä voi osata sitten omia lapsiaankaan rakastaa.
Yhteiskunta voi olettaa perheen toimivan noin, mutta loppupeleissä on minun ja kumppanini välinen valinta miten haluamme suhteemme toimivan. Me muutimme yhteen voidaksemme olla yhdessä enemmän, ihan sama miten kummallista se on muille ihmisille.
Kämppiksilläkin on omat rahat. Kai tämän suhteen voi sitten ymmärtää parisuhteessa olevina kämppiksinä, eikä niinkään perheenä. Minulle sillä ei ole niin väliä, joka tapauksessa asun kumppanini kanssa, meillä on omat rahat ja olemme hyvin tyytyväisiä ratkaisuumme.
Jos ei ole lapsia, omaisuutta tai velkaa tuo toimii. Heti kun joku noista tulee kuvioon vaaditaan perhekokonaisuutena - ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeran akan valitus, kun miehensä ei hyväksy akan loisimista ja on palauttanut järjestyksen taloon?
Mieshän tuossa loisii, jos ei tee osaansa kotitöistä, eikä hoida omia lapsiaan. Joko perinteiset roolit tai kaikki tasan. Ei välimuotoa, missä toinen hyötyy, toinen kärsii.
Kotityöt kun nyt vaan kuuluvat naiselle. Siis talouksissa missä on MIES.
Ja niissä talouksissa, joissa on myös nainen, ne jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama elintaso se olla pitää.. miksi muuten edes oltaisiin yhdessä.
En minä ainakaan ole kumppanini rahojen ja elintasojen vuoksi yhdessä. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä meidän suhteen kanssa. Kun aloimme seurustella, emmekä asuneet yhdessä, elintasot olivat eri. Muutimme yhteen voidaksemme viettää enemmän aikaa yhdessä, emme siksi, että toinen voisi elää toisen rahoilla.
Ei samaan talouteen muuteta sen takia että halutaan viettää aikaa yhdessä, vaan sen takia että perustetaan perhe. Sen takia yhdessä asuvat puolisot eivät saa erikseen esim. asumistukea tai toimeentulotukea. Yhteiskunta olettaa että yhdessä asuvat ovat perhe, ja perheessä on yhteiset rahat koska perheen muodostavat ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa toistensa kanssa kaiken. Ei perheessä "eletä toisen rahoilla" vaan molemmat elää yhteisillä rahoilla, vaikka ne olisivat omilla tileillä, molemmilla kuitenkin on jotain tuloja, ja yleensä toisella on vähän enemmän kuin toisella. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että on perhe, perheenjäsenet ovat aikuisia ja lapsia, aikuisilla on enemmän vastuuta kuin lapsilla, mutta kaikilla on samat oikeudet samaan elintasoon. Perhe on kuin auto, ei siitäkään yksi pyörä voi lähteä eri suuntaan tai eri aikaan ajamaan. Jos ei halua rahojaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes sen puolison jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, miten siinä voi osata sitten omia lapsiaankaan rakastaa.
Ei muuten oleta, että olisi yhteiset rahat. Yhteiskunta olettaa, että parisuhteessa elävät ihmiset ovat valinneet asumismuodokseen sellaisen, jossa heillä on yhdessä varaa asua. Yhteiskuntaa ei kiinnosta, maksaako toinen koko asumisen, puolet asumisesta tai kenties 30% tai 70% asumiskuluista. Pariskunnan tehtävänä on valita sellainen asunto, että heidän keskenään sopimallaan maksutavalla kummallakin on mahdollisuus asua ko asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama elintaso se olla pitää.. miksi muuten edes oltaisiin yhdessä.
En minä ainakaan ole kumppanini rahojen ja elintasojen vuoksi yhdessä. Sillä ei minusta ole mitään tekemistä meidän suhteen kanssa. Kun aloimme seurustella, emmekä asuneet yhdessä, elintasot olivat eri. Muutimme yhteen voidaksemme viettää enemmän aikaa yhdessä, emme siksi, että toinen voisi elää toisen rahoilla.
Ei samaan talouteen muuteta sen takia että halutaan viettää aikaa yhdessä, vaan sen takia että perustetaan perhe. Sen takia yhdessä asuvat puolisot eivät saa erikseen esim. asumistukea tai toimeentulotukea. Yhteiskunta olettaa että yhdessä asuvat ovat perhe, ja perheessä on yhteiset rahat koska perheen muodostavat ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa toistensa kanssa kaiken. Ei perheessä "eletä toisen rahoilla" vaan molemmat elää yhteisillä rahoilla, vaikka ne olisivat omilla tileillä, molemmilla kuitenkin on jotain tuloja, ja yleensä toisella on vähän enemmän kuin toisella. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että on perhe, perheenjäsenet ovat aikuisia ja lapsia, aikuisilla on enemmän vastuuta kuin lapsilla, mutta kaikilla on samat oikeudet samaan elintasoon. Perhe on kuin auto, ei siitäkään yksi pyörä voi lähteä eri suuntaan tai eri aikaan ajamaan. Jos ei halua rahojaan jakaa kenenkään kanssa, ei edes sen puolison jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta, niin ei kannata parisuhteeseen ryhtyä, miten siinä voi osata sitten omia lapsiaankaan rakastaa.
Yhteiskunta voi olettaa perheen toimivan noin, mutta loppupeleissä on minun ja kumppanini välinen valinta miten haluamme suhteemme toimivan. Me muutimme yhteen voidaksemme olla yhdessä enemmän, ihan sama miten kummallista se on muille ihmisille.
Kämppiksilläkin on omat rahat. Kai tämän suhteen voi sitten ymmärtää parisuhteessa olevina kämppiksinä, eikä niinkään perheenä. Minulle sillä ei ole niin väliä, joka tapauksessa asun kumppanini kanssa, meillä on omat rahat ja olemme hyvin tyytyväisiä ratkaisuumme.
Jos ei ole lapsia, omaisuutta tai velkaa tuo toimii. Heti kun joku noista tulee kuvioon vaaditaan perhekokonaisuutena - ajattelua.
Toimii se lasten kasvatus eronneiltakin vanhemmilta, joilla on eri talous. Lapsien asiat maksetaan kummankin kukkarosta, vanhemmilla on edelleen yhteisistä menoista ylijäävät rahat tilillä yksityisessä käytössä.
Sama toimii vaikka asuntolainan kanssa. Niinkuin on vuokrakin maksettu puoliksi, maksetaan asuntoakin puoliksi. Vaikka meillä on omat rahat, yhteiset menot kuten lapset, asumiskustannukset tai yhteiset ruoat menevät molemmilta. Ei tässä minusta ainakaan ole koskaan mitään vaikeaa ollut.
En ymmärrä eri elintasoa ollenkaan. Meillä on alusta lähtien ollut yhteiset rahat. Eli molempien saamat tilit menevät yhteiseen käyttöön, kumpikin voi ostaa niillä rahoilla myös itselleen tavaroita joita haluaa. Emme ole koskaan riidelleet rahasta, olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Kaksi lasta on kasvatettu myös, kumpikin on tehnyt oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta, ollaan tuettu toisiamme kaikissa asioissa. Joskus mulla naisella on ollut vaikeaa (synnytyksen jälkeinen masennus), joskus miehellä (työttömyys). Silloin kun toinen on ollut heikoilla, toinen on tehnyt enemmän kun osuutensa. Eikä niitä laskeskella, ollaanko tasoissa. Ollaan perhe. Yhdessä kaikessa.
Edelleen rakastetaan miehen kanssa toisiamme, vaikka vaikeaa on ollut välillä. En ymmärrä miksi ihmiset haluaa elää erillistä elämää parisuhteessa?
Ps. Mulla naisena on isompi palkka. Kumpikaan ei loisi toisen rahoilla silti. Kun sitä kumminkin aletaan vouhkaamaan.
No jos pieniä lapsia ei ole hoidettavana, niin työttömänä kotona oleva puoliso voi tehdä kaikki kotityöt, kun toinen on palkkatyössä. Jos taas on pieni lapsi ja kotona oleva puoliso herää yöllä lapsen takia, ei tarvitse tehdä kuin puolet kotitöistä, työssäkäyvä puoliso tekee sitten loput, ja myös tietysti viettää aikaa/hoitaa lasta vapaa-aikanaan, koska haluaa olla oman lapsensa kanssa, silloin on sille päävastuussa olevalla vanhemmalla aikaa levätä ja harrastaa jotta jaksaa omaa työtään.
Tottakai molemmat antavat kaiken aikansa, ja kaiken rahansa, ja kaiken rakkautensa. Perhe on se yksikkö, ja parisuhde muuttuu siinä vaiheessa kun huolehdittavaksi tulee yhteinen perillinen eli se lapsi, lapsi on molempien vastuulla, kuten myös koti jonka puolisot omistaa puoliksi. Jos toinen vanhempi hoitaa toisen puolesta lasta enemmän jotta toinen pääsee töihin, se pitää laskea työksi siinä kuin se palkkatyökin.